Hei sun heiluvilles

Menin sitten tälläsen neulomaan. Mallin näin eka kerran tässä blogissa jo muutama vuosi sitten.

Langat tarttu mukaan ihan vahingossa anttilan alelaarista. Ostin kun halvalla sain ja väri mätsäs houkuttavan lähelle miun Brambles-myssyn väriä. Eipä haittais jos langassa olis vähän suurempi tuo luonnonkuitujen osuus mut näppituntuma ei kuitenkaan ole sellainen narisevan muovinen.

4.5 mm :n puikoilla huivi valmistui vauhdilla. Jotain jäi vissiin joulupallojen neulomisesta otsalohkoon kytemään, kun piti näihinkin pallukoihin ährätä kirjoneuletta. Vähänhän nuo valkoset kuviot heikosti erottuu, mutta käyttämäni mohairlanka nousee pakkaskeleilla pallojen pinnassa kivasti pörhölleen. Pallojen "varret" neuloin i-cordina. Pallot on täytetty vanulla.

Malli: Jonna by Norah Gaughan

Ravelryssä

Lanka: Novita Ilona (40 % villa, 35 % alryyli, 25 % polyamidi), kulutus 270 g

ja vähän valkoista mohair-lankaa.

Puikot: 4.5 mm

Ihan käyttökelpoinen huivihan siitä tuli. Valmistui just näitten paukkupakkasten alkaessa ja onkin ollut tiiviisti käytössä siitä saakka. Lanka on pitänyt kutinsa ihan kivasti. Oishan se kiva neuloa vaan arvokkaita luonnonkuituja mutta jos muut parametrit on langassa kohallaan niin voihan sitä akuuttiin tarpeeseen  neuloa vähän muoviakin.

Contagious bacter... pardon, baktus

Kevättä ilmassa, pakkasella niin keveä ja lämmin untuvatakki alkaa tuntua raskaalta yllä. Vanha villakangastakki komerosta, hmmm.. ihan hyvässä kunnossa, sopivasti lämmittävä, jotenkin vaan tumma ja tylsä.

Kaivelin kasan värikkäitä lankajämiä esiin. Kokeiluja, riemunkirjavaa tasaraitaa - äh, purkuun, samaa tyyliä virkaten - ei sittenkään. Mutta sitten, Terhin blogissa, Baktus. Taas kokeiluja: kirkas vihreä-lime, lime-keltainen, lime-sininen, sininen-oranssi. Lopulta, punavalkoinen, kyllä!

Spring is in the air, so my weightless down jacket has turned heavy to wear. I took the old woollen jacket from the wardrobe, hmm.. ok condition, warm enough, but somehow boring and too dark.

I took some colourfull skeins and made some experiments, knitted wide stripes - no, crocheted stripes - no. But then, I found it, Baktus from Terhi's blogg. After experiments with different pair of colours I decided to choose red and white.

Malli: Baktus huivi, Strikkelisen malli
Lanka: jämälankoja, punaista ja valkoista villaa, kulutus 106 g yhteensä
Valmis pituus: 155 cm
Puikot:3 mm

Pattern: Baktus scarf by Strikkelise
Yarn: red and white wool, in total 106 g
Lenght: 155cm
Needles: 3mm

Valmistui sunnuntaina. Maanantaina käyttöön. Eilen kastelin vielä ja laitoin vähän hoitoainetta veteen. Kuivatin saunassa yön ajan. Piteni ja pehmeni hiukan.

Finished on Sunday. In use on Monday.

Siitä tuli tosi ihana. Juuri sopiva piristysruiske vanhalle takilleni.

It's just lovely. Just the "thing" to make my old jacket fresh again.




Tämä onnistuminen tuli todella tarpeeseen. Viime sunnuntaina kastelin ja pingotin neulomani bambuisen takin. Tein siitä tarkoituksella aika niukan kokoisen, kun ajattelin sen saattavan virua yhden koon verran. Joo, se on nyt kokoa xxl. Ennen kastelua pituus ylti lanteille ja nyt puoleen reiteen. Olin jo ostanut sille kaveriksi mekkokankaankin. Nyt pitää vähän jäähdytellä ja miettiä sitten mitä korjaustoimenpiteitä sille voisi tehdä.

I needed this feeling of success. I didn't quite succeeded with finishing my bambu-cardigan. After soaked the pieces and smoothed them to shape, I noticed that cardigan is now size xxl instead of size s. I had already bought a fabric for dress to match with cardigan...

Bysanttilaiset asusteet

Prääh, vuoden vaihteessa innolla aloitetun sliparin neulominen tökkii. Kärsimätön olo, jotain kivaa pitäs saada puikoille. Joitain nopeasti valmistuvaa ja mielialaa nostattavaa. Onnistumisen iloa isolla kauhalla. Aikaa on neulomiseen yhä niukemmin tiedossa. Ärsyttävää.

Vaan mitä tekee turhautunut neuloja. Ruokikselta palatessa jalka linttasee kohti taajaman ainutta lankaa myyvää puotia (euromarketin novitahyllyä lukuunottamatta). Liike on muuttanut uuteen osoitteeseen ja pitäähän se käydä tsekkaamassa, onko muutto vaikuttanut lankavalikoimaan suotuisasti. Jos lankapalleroiden hypistely vähän piristäisi päivää.

Aikani siinä silmäilen ja hypistelen, kunnes huomaan kaksi metallikoria täynnänsä lankapalleroita ja kyljessä 1.50 € -kyltin. Ah miten sulovilenismi-geeni minussa saakin vipinää jalkoihin. Oitis riennän penkomaan ja äkkiä, kraak, sisälläni asustava pieni harakka virkistyy. Mitäs tuossa pussissa oikein kimaltaa. Kraak kraak, kokonainen avaamaton pussi (10 kerää) Gedifran Byzanz -lankaa pastellisävyissä. Tyytyväisenä poistun kaupasta kera lankapussukan.


Totuuden nimissä on sanottava, että minulta vaati tietynlaisen mielentilan, jotta ostoskoriin päätyi Byzanz'n kaltaista lankaa. Tuskin olisin tätä lankaa myöskään normaalihintaisena ostanut. Mutta juuri tuona harmaana päivänä, apeassa mielentilassa tuo lähes sateenkaaren väreissä loistava lanka toimi kuin piristysruiske.

Jo sujui loppupäivä jouhevammin, kun kävin vähän Räveltämössä kuikuilemassa sopivaa mallia. Mielessa alkoi hahmottua ajatus kaulaliinasta ja baskerista. Langan puikkosuositus on12, bambuiset kympit hain heti töistä tullessa lainaksi äidiltäni.


Siitä se ajatus lähti. Kaulaliina valmistui jo melkein samana iltana. Yhdessä 50 g:n kerässä on metrejä 30, joten kaulaliinan upposi aika monta kerää, yhteensä 5.

Lanka on aika vaikeasti neuloutuvaa. Se ei jousta yhtään, joten se ei todellakaan solju puikoilla. Baskeria neuloessa jouduin kokoa mallatessa, ottamaan pari kertaa takapakkia (baskeri tuli neulottu noin kahteen kertaan) ja kuitenkin ähersin sen innoissani yhtenä iltana valmiiksi. Sillä seurauksella, että niskat olivat aivan jumissa.



Kaulaliina ja baskeri bysantista

Malli: Baskerin mallin esikuvana Kim Hargreaves'n Mercy ja erityisesti jadebladen versio (ravelryn linkkejä) siitä. Neuloin baskerin tasona ja ompelin lopuksi takasauman. Aloitussilmukoita on 42 ja levennyksiä on tehty niin että kun oikein kierrettyinä neulotuista silmukoista muodostuvia pystyraitoja on tasaisesti 12, niin leveimmässä kohdassa niiden väliin jää on 6 silmukkaa.

Muhkea lakki sai vielä kruunuksi muhkean tupsun. (mies kyllä vähän varovasti kommentoi, että vois se ehkä olla vähän pienempi). Pujotin vielä ohuen kirjavan kuminauhan pääntien reunaan.

Kaulaliinassa on 18 silmukkaa leveyttä, valmis leveys n. 21 cm, pituus n. 159 cm. Molemmissa päissä on 54 cm mallineule, jossa toistuu : reunasilmukka *1 o, 2 s helmineuletta*, 1o, reunasilmukka. Kaulaliinan keskiosan oikean puolen muodostaa nurin neulottu "pohja", jossa risteilee 2 silmukan levyinen palmikko.

Lanka: Gedifra Byzanz, väri 1685 Rose, 60 % polyakryylia, 20 % villaa, 15 % polyamidia ja 5 % metallisoitua polyesteria. Kaulaliinaan meni 250 g ja baskeriin 156 g.

Puikot: Bambuiset pitkät puikot 10 mm.

Langan rakenne on mielenkiintoinen ja aika rumakin. Se muodostuu kahdesta hahtuvaisen oloisesta eri värisestä littanasta lankajuoksusta, jotka on yhdistetty koneompeleella niin että kolmen mustan suoraompeleen lisäksi hahtuvalankoja yhdistää kullanvärinen siksakki. Nuo koneompeleet uppoutuvat neulottaessa mukavasti neuleen rakenteeseen niin, että valmiissa pinnassa ne eivät juurikaan näy.


Lanka on sen verran riemunkirjavaa, että se ei varmasti monenkaan silmää miellytä. (ilmankos kokonainen pussillinen oli jäänyt myymättä : )). Punaista on ainakin kuutena eri sävynä, lisäksi löytyy vihreää, ruskeaa, vaaleansinistä, liilaa ja beesiä.

Mutta nyt täytyy kaikkien niiden, joiden silmissä on jo alkanut vilistää tai jotka ovat nämä kuvat nähtyään migreenikohtauksen partaalla, kauhuksi tunnustaa, että kyllä vaan kovasti tykkään langasta ja valmistuneesta setistä. Vahvistui myöskin se näkemys, että baskeri on miun hattu. Ei kiristä, jos ei laita kuminauhaa liian tiukalle. Voiskohan joku suunnitella hiihtobaskerin, niin ei tarvitsi hiihtäessäkään käyttää enää pipoa.

Käyttöön otin setin heti kun valmistuivat. Oli oikein tarpeellinen piristystyö tähän vuoden alkuun. Tämän jälkeen on muutkin tekeleet, ompelukset ja neulomukset, lähteneet sujumaan ihan uudella innolla.

Diamonds are girl's best friends, at least when winter comes

Tämä tarina alkoi siitä, kun mylläsin äitini komeroa ja sieltä löytyi jälleen yksi aarre. Pahvilaatikosta paljastui pussillinen timantteja. Nämä täyteläisen oranssit, komerossa hyvin marinoituneet villapalleroiset ovat Hyvilla Oy:n valmistamia Rondo Timantteja, 100 % konepestävää villaa.

Hätkähdyttävän oranssit langat eivät heti iskeneet ideaa ja jätinkin kerät sinne komeroon. Ilmojen viiletessä alkoi seuraamiini neuleblogeihin ilmestymään ihania asusteita toisensa perään. Ja kivoja malleja tuli vastaan myös tuoreissa käsityölehdissä. Olen vähän pipokammoinen, joten runsas baskerimallien tarjonta viekoitteli enemmän.

Talvitakkini on väriltään tuollainen mummon alushousun beesi ja janosi piristeekseen värikkäitä asusteita. Mallailin ensin omien varastojeni lankoja takin kaveriksi, mutta kun sitten muistin nuo oranssit timantit, niin jotenkin ne jyräsivät värikkyydellään kaikki muut vaihtoehdot.

Aloitin kaulahuivista. Omista varastoista löytyi lähes samanväristä Jakobsdalsgarn'n Petite Mohairia ja ensin kokeilin yhdistää sitä timanttiin. Idean sain Elinalta. Mallineuleen nappasin Interweaven Favorite Socks-kirjasta, kansikuvamallista Waving Lace Socks. Lopputulos tuntui aika paksulta ja painavalta. Otin ja purin koko huivin äkäpäissäni ja neuloin uusiksi pelkällä timantilla.

Sitten oli vuorossa baskeri. Selasin lukuisia baskeriohjeita, joiden perusteella haarukoin tarvittavan silmukkamäärän päänympärykseen ja sitten vaan aloin neuloa. Tein pienen päärmeen ensin sileää neuletta kuminauhakujaa varten ja vaihdoin sitten mallineuleeksi. Lisäilin silmukoita tasaiseen tahtiin niin, että sain baskeriin kuusi waving lace ja kuusi palmikkoraitaa vuorotellen. Kavennukset neuloin kahteen kertaan niin, että sain baskerista mieluisen mallisen.

Koska lankaa oli vielä jäljellä, niin seuraavaksi piti sitten neuloa ne lapaset. Neuloin niihin saman palmikon, kuin baskerissa ja sainkin mahdutettua lapasen selkämykseen kaksi palmikkoa rinnan. Palmikko on napattu kirjastosta lainaamastani opuksesta Kauneimmat neulemallit (Lesley Stanfield), malli 150. Yhden kerran jouduin ottamaan eka lapasen uusiksi, että sain sopivan. Tulipahan peukalokiilan tekokin kerrattua.

Mallit: aika pitkälle omasta päästä

Lanka:Rondo Timantti, väri 277

Langankulutus: Kaulahuivi 140 g, lapaset 73 g, baskeri 105 g

Puikot: 3,5 mm

Baskeriin reunaan pujotin vielä kuminauhan ja lisäsin pienen tupsun koristeeksi. Setti valmistui jo marraskuun alussa ja on jo otettu täysillä käyttöönkin. Etenkin baskeriin ja lapasiin olen tyytyväinen. Ne antavat kivasti väriä valjunbeesille talvitakilleni.

Kaulahuivin suhteen olen tullut vähän katumapäälle. Kun kastelin ja pingotin sen, lanka pehmeni minusta liikaa ja kun se vielä kiertyy rullalle, lopputulos on minusta liian bliisu. Nyt olenkin harkinnut, josko purkaisin sen vielä kerran ja neuloisin, kuten alunperin, yhdessä mohairin kanssa, jolloin lopputulos olisi toivomani muhkeampi malli.

Kuvailtiin perjantaina kuopukseni kanssa yhdessä takapihalla.

Zetor scarf

Zetor valmistui jo viime viikolla ja kuvatkin on otettu viime tiistaina (22.06), mutta en ehtinyt ennen Saarenmaan matkaa kirjata tänne mitään.

malli: Zetor scarf by Jatta
lanka: teetee alpakka, väri 100, menekki n. 180 g
puikot: 4.5 pyöröt
muuta: valmis leveys > 2 m, korkeus > 1 m, (unohdin mitata tarkemmin). Reunuksessa neuloin viimeistä kerrosta toistaen muutaman ylimääräisen rivin. Tekovaiheessa vähän epäilytti isohko puikkovalinta, mutta lopputulos oli kyllä kaikin puolin ok. Huivia oli kiva neuloa, pystyin jopa puolella silmällä seuraamaan telkkua tätä neuloessa. Ohje oli erittäin hyvä ja selkeä.

Halusin huivista ulkokuvia ja kuvauspäivänä sitten ihmettelin, että missä saisin kirkkaassa auringonpaisteessa kuvatuksi vaalean huivin niin että kuvio tulisi kuvissa kauniisti näkyviin. Mies sitten vinkkasi kokeilemaan lasten trampoliinilla ja kas siinähän se homma toimi.

Mies otti vielä muutaman kuvan etupihalla ruusupuskan edessä. Normaalisti otan itse kuvat jalustimen ja itselaukaisimen avulla, mutta pyysin tällä kertaa juuri kesäloman aloittanutta miestä avuksi. En oikein olisi ilennyt mennä pällistelemään huivin ja kameran&jalustimen kanssa etupihalle. Touhuilu itselaukaisimen kanssa kun voisi ehkä herättää hilpeyttä naapureissa ja ohikulkijoissa.

Huivi on jo nyt päivänsankarille (=anopilleni) annettu ja 60-vuotis synttärit juhlittu Saarenmaan Kuresaaressa.

Meidän perheen naisten juhlamekot valmistuivat viimeisenä iltana ennen matkaan lähtöä. Tässä ainoa julkaisukelpoinen kuva omasta mekostani. Lasten mekoista ei ole oikein hyvää kuvaa itse juhlasta. Pitänee puetuttaa tytöt mekkoihin uudestaan ja ottaa kunnon poseerauskuvat omalla pihalla. Eli jatkossa juttua pukkaa mekoista, kuvia Saarenmaalta ja Tallinnasta ja tarinaa seikkailusta Tallinnan lanka- ja kangaskaupoissa.


Niin, ja toisen Zetorin laitoin puikoille matkaneuleeksi ja se on jo hyvällä mallilla. Tällä kertaa Novita Floricaa valkoisena. Juuri ennen matkastarttia ehdin katsoa päivän postin ja sielläpä odotti kirjalähetys: wrap style, jonka tilasin Shetland Trianglen vuoksi.

Halterneck and Zetor

Nyt on täydet täpinät päällä. Viime päivät olen kaiken liikenevän ajan ähertänyt ompelusten ja neulomusten parissa. Kun vihdoin tajusin, että jos meinaan saada ne aikomani kesämekot itselleni ja molemmille tyttärilleni anopin 60-vuotispäiville valmiiksi, niin olis vähän korkee aikaa alotella.


Kangas tuli ostettua jo hyvissä ajoin ja niitä hyvissä ajoin ostettuja kankaitahan on kyllä kaapit täynnä. Tää kangas on minusta niiin ihana, että oli ihan hirmunen tuska päättä millaiset mekot tästä loihtisin. Kangasta on (tai oli, kun se on jo nyt pilkottu) 3,40 m ja se piti siis saada riittämään kolmeen mekkoon. Että siinä reunaehtoa suunnitelmille. Ekaksi ajattelin, että teen meille Suuri Käsityö lehden uusimmassa numerossa olevat kietaisumekot. Kaavatkin piirsin ja aika tovin käytin jo niiden mallaamiseen kankaan päälle. Yhden yön yli nukuttuani tulin sittenkin toisiin aatoksiin ja malli vaihtuikin toiseksi.


Kietaisumekko vaihtuikin hihattomiin kaitaleista koottaviin mekkoihin, joissa on halterneck-yläosa. No siihen ei sitten ollut valmista kaavaa tarjolla vaan jouduin muokkaamaan kaavat yhdistämällä eri kaavoja. Ja yksi ilta lisää ähellystä


Tyttöjen mekkojen "esikuvana" on tämä valkoinen mekko, joka on ostettu Roomasta pari vuotta sitten tuliaisiksi. Se on ollut vuorotellen molempien tyttöjen suosikkimekko. Siitä sitten hahmottelin kaavat halterneck-mekkoa varten kaitale kaitaleelta. Mekko on kolmivuotiaan koko, joten sekin piti sitten ottaa kaavoituksessa huomioon, kun tyttäret käyttävät nykyisin kokoja 104 cm ja 110 cm.

Oman mekkoni yläosaan sain kaavan Modasta 6/2004 ja lisäksi käytin apuna kaavaa Suuri Käsityölehdestä 6/1007 malli 12.

Leikkuusuunnitelman teko oli varmaan tämän mekkoprojektin kinkkisin juttu. Aika pitkään konttasin lattialla (kun ei kangas mahtunut mihinkään leikkuupöydälle) ja mulkkasin kaavoja kankaan päällä ennenkuin sain kaikki osat tulemaan kankaasta. Kun vihdoin sain kaikki osat leikattua niin ihan pakko oli ommella toisen tyttären mekon etukappaleet yhteen, että pääsin vähän näkemään tuleeko tästä mittään. Minulla vaan aina iskee semmonen epäusko, kun saan kankaan pilkottua, että mitäs jos tuli sössittyä koko homma. Ja etenkin tällä kertaa, kun kangasta ja leikattavaa oli enemmän ja kaavoituskin oli vähän epävarmaa. Eipä tästä kuvasta tosin vielä oikein näe, mitä tuleman pitää, mutta kuvasinpa kuitenkin.


Mallasin hiukan lapsen päällekin ja eiköhän se tästä lähde. Kaikkien mekkojen pitäisi olla valmiina juhannuksen jälkeen maanantaina.


Ja sit se neuleprojekti. Toissapäivänä päähän vaan pälkähti, että joo, ehtisinkin ehkä vielä neuloa anopille lahjaksi pitsineuleisen huivin. No seuraavaksi ajattelin, että haluaisin siihen jotain vähän parempaa lankaa. No sopivaa ei löytynyt omista varastoista ja paikkakunnan marketeista vielä vähemmän. Ja tilata en enää ehtisi. Aika tässä lähellä sijaitsee lankakauppa tai oikeastaan kutomo, jossa on erikoisempiakin lankoja kaupan. No sinne pyyhkäsin sitten heti kun mies tuli töistä. Liike oli ihan pimeänä eikä mitään kylttiä ovella aukioloajoista. Sisällä näytti kuitenkin lankoja olevan, sen sain ikkunasta tiirattua. Seuraavana päivänä uusi yritys puolen päivän aikaan ja kappas kauppias olikin paikalla. Ja sitten sain kuulla, että kauppa onkin lopettamassa ja kauppias oli vaan sattumoisin tänään käymässä. Kauppa on itseasiassa lopettanut jo keväällä ja on kuulemma ollut loppuunmyynti-ilmotukset lehdessä, mutta niin vaan on minulta ohi mennyt. Muutenkaan en ole puodissa usein käynyt, kun harvemmin raaskin mitään laatulankoja erikoisliikkeestä ostella.

Mut paras tulee nyt. Kaikista neulelangoista sai -50 % alennusta. Lievästi ilmaistuna häkellyin. Ja kun siellä oli vaikka mitä ihanaa. Tietty rajoitettu määrä ja rajalliset värit, mut kuitenkin niin paljon mahdollisuuksia. No en siihen hätään pystynyt päättämään mitä muuta voisin tarvita, vaan päädyin ostamaan teeteen alpakkaa luonnonvalkoisena. Ja kun niiden hinnaksi jäi 2.50 € kerä niin otin kaikki eli 350 g yhteensä. Ystävällinen kauppias antoi puhelinnumeronsa, jotta voin tiedustella milloin voisin käydä tekemässä lisäostoksia. Pakkohan se on, ihan pakko.

No mut nyt on alpakkahuivi jo puikoilla. Päädyin tekemään Jatan Zetor-huivin. Muut ehdokkaat olivat Shetland Triangle, joka kaatui ohjeen puutteeseen ( mut nyt kirja on tilauksessa) ja Vilman Sagittaria. Ihania toteutuksia löytyi useita kaikista, joten piti vaan päättää ja puikoilla on nyt sitten Zetor. Oikein mukava työ neuloa, ohjeet on tosi hyvät ja selkeät. Kiitos vaan Jatta!Hiukan mietityttää puikkovalinta, neulon 4..5 mm pyöröillä. Et olisko pitäny ottaa neloset. Aika joutuisasti on onneksi edennyt. Valmista pitäis olla juhannuksen jälkeen maanantaina. Niin, et mitäs minä täällä netissä notkun, mars mars neulomaan.