Marraskuu

Näytin Nöpölle kaikki ihanat kommentit, joita tuli paljon. Kiitos!

Mie sain Tess'ltä haasteen ja olenkin sitten miettinyt, että mitähän totuuksia sitä ihtestään paljastaisi näin julkisesti.

Totuuksia:
1. Mie täytän tänään (12.11.) 43 vuotta. Se on jo aika napakka ikä. Lapsena synttärit oli tosi tärkeät. Äidillä oli tapana tuoda synttäriaamuna aamupala sänkyyn. Aamiaisen kruunasi leivos, jonka äiti aina edellisenä päivänä osti työpaikkansa kahvilasta. Joskus en voinut vastustaa kiusausta ja kurkistin salaa illalla jääkaappiin vain nähdäkseni tuon herkkupalan. Mies on jatkanut perinnettä. Huomasin eilen, että kakkosjääkaapin perille oli piilotettu leivosrasia, hih hih.

2. Miun isä ja melkein kaikki hänen sisarukset on punatukkaisia ja kauttaaltaan pisamaisia. Äiti on tummatukkainen ja ruskeasilmäinen. Yhtään pisamaa en perinyt ja hiuksetkin on korkeintaan punertavat. Silmien värikin on sellanen vihreeruskeesekotus. No hiuksiin saa punasta lisää purkista ja ruskeita piilareitakin on tullu nuoruudessa kokeiltua. Mut ois miusta silti kiva olla vähän enemmän Peppi.

3. Mie oon ollu rillipää ala-asteen kuudennelta luokalta saakka. Voi sitä ihmettä, kun lukio-iässä tuli mahdollisuus hankkia piilolinssit. Sillon seurusteluikäisenä se oli niiiiin tärkeetä ettei tarvinnu käyttää silmälaseja. Nykysin miul on kahdet eri pokat, voipi vaihdella fiiliksen mukkaan. Saunassa en aina erota tyttäriä toisistaan, sen verran sokia olen ilman silmälaseja: )

4. Miulle tulee tippa linssiin aika herkästi. Tänään jo kahdesti. Kuuntelin eka kertaa Anna Puun CD:n ja viimeinen kipale herkisti. Ja sitten luin vihdoin Hesarin kuukausiliitteestä sen jutun tuntematon varusmies. Kyyneleitä tuli niin etten oikein saanut tekstistä selvää. No tuo juttu kyllä herkisti varmaan monen muunkin.

5. Miu juuret on Karjalas, Kuokkalassa (Repino), iha siel vanha raja pinnas. Käytiin syyskuu lopul linikkareissul raja tuol puolel kassomas niit maisemii. Kun takapenkin pojat kajautti menomatkal Ihantala kohalla Karjalaisten laulun, ni siin ol tunnetta. Sattu vaa nii huonot kelit et ei sit päästy ehtimää sitä tarkkaa paikkaa Kuokkalas. Pittää tehä uus reissu. Äitinäitin porukat on tulleet Käksalmelt. Ja äiti-isän puolelt tullee sit suomenruottalaista verta sekkaa. Mie oon ylpee miu juurista.

6. Vahingonilo on paras ilo. No eikä oo. Kunnon pieruhuumorista saa ikää pidentävät naurut. (hui, nyt joku siellä varmasti paheksuu). Ja tunnustan nyt senkin, että lapsetkin tietää kuka on Kumi-Keijo ja osaa näyttää peukkua ja sanoa: Vejä tuosta.

7. Mie uskon Isään Jumalaan, taivaan ja maan luojaan.

8. Mie harrastin nuorena tanhuamista. Se oli kiva harrastus. Mie olen aika ujo, mutta salaa nautin kuitenkin esiintymisestä. Kesällä matkustettiin seuran mukana monen bussin voimin karjalaisille kesäjuhlille tanhuamaan. Isossa kulkueessa käveltiin läpi kaupungin ja sitten juhlat kruunasi monisatapäinen yhteistanhuesitys. Suomalaiset kansallispuvut on upeita.

Uph, mitä vielä. Mie kysyin mieheltä neuvoa, et mitä mie voisin tänne kirjottaa. No se sano et kerro tykkääväs Barbara Streisandista (hekottelua)

9. No jep , mie tykkäsin nuorena kovasti Barbara Streisandista. Kaikki vinyylit on tuolla kaapissa tallessa. Mut ei Barbara enää sytytä niinkun sillon nuorena.

Mie en nyt taija jatkaa tätä haastetta kenellekään erikseen nimeten. Tää on pyöriny blogeissa jo aika pitkään, joten ken ei vielä ole tunnustellut nin tästä voipi ottaa ihan vapaasti haasteen vastaan. (oikeesti mie en nyt jaksa miettii ja miul on kiire saunaan. mies on käyny jo pari kertaa huutelemassa, et jok sie kohta tuut? Toivottavasti tää ei oo taas täyttä kirotusvirheitä, kun laitan tän nyt vähän kiireellä julki)

...........................................

Mut nyt vähän neule- ja ompeluasiaa.

Mie ostin keväällä Tallinnasta villatakkilangat molemmille tytöille. Nuoremmalle violettia ja vaaleanpunaista. Villatakki valmistui jo syyskuussa ja on ollut oikein ahkerassa käytössä heti valmistuttuaan.

Malli: Aika pitkälti ite suunniteltu. Ainakin tästä neuleesta olen saanut vaikutteita. (Ravelry linkki). Kirjoneulemallien suunnitteluun löysin Jatalta linkin Jessica Trompin sivuille.

Lanka: Hjertegarn Palino, 100 % villaa: harmaalila 9515, tumma violetti 612 ja vaalea roosa 8404. Tehosteeksi löysin arkistojen kätköistä pienen kerän valkoista Patons'n fuzzy-wuzzy nimistä lankaa, jossa 55 % angoraa ja 45 % villaa.

Puikot: 3.5 mm ruusupuiset pyöröt.

Lanka on aivan ihanan pehmoista villaa. Sen puolesta sitä voi kyllä hyvin suositella lasten neuleisiin ja muillekin herkkähipiäisille. Valmis neule on kuitenkin nyppääntynyt aika lailla. Kastelin valmiin neuleen, jolloin se virahti aivan hurjasti. Yritin asetella viruttamatta kuivumaan ja takki onneksi vetäytyi aika hyvin kuivuttuaan oikeaan kokoonsa. Joustavuutensa ja luistavuutensa puolesta lanka on myös mukavaa neulottavaa

Neuloin helmasta kainaloihin yhtenä kappaleena ja hihat neuloin myös tasona. Kaarroke tuli neulottua kolme kertaa ennenkuin olin siihen tyytyväinen ja sain sen kaventumaan oikein.

Takki on ollut kuopukselle tosi mieluinen, jopa niin, ettei hän ole suostunut jättämään sitä naulakkoon eskarissa vaan se on sitten päällä koko ajan.

Miulla oli alunperin idea, että ompelen neuletakin kaveriksi tunikan. Kun tunika ei sitten ottanut syntyäkseen (joku ompelukipsi vaivas koko syksyn) niin jäi tuo neuletakkikin postaamatta.

Ompelukipsi laukes kun uusi Suuri käsityölehti ilmestyi. Lehti oli jotenkin niin mehukas ja täynnä kaikkea kivaa, että siitä iski inspis ja niin valmistui tämä tunikakin vihdoin.

Malli: Yhdistelin kahden eri mallin kaavoja. Ottobren uusimmasta numerosta 6/2009 malli 20 Funny Enny tunika koko 116 cm ja Burda 1/2008 lehdestä malli 134, koko 116 cm.

Kankaat on kaikki kierrätyskamaa. Ruutukangas on entinen vauvan pussilakana. Hihojen pilkkukangas on nyt sitten entinen verhokappa. Helman pallokangasta ja samaa pienemmällä pallolla sain Zalekua-merkkisestä hameesta (Made in Finland). Kankaat ovat kaikki oikein hyväkuntoisia. Napitkin on kierrätettyjä. Rypytyskumppari on ainut uusi hankinta.

Neuletakista jäi aika mukavasti lankaa tähteeksi ja kun sattu se pipokauden alku juuri samaan saumaan niin tekasin Lumille vielä samoilla kuvioilla pipon. Tai siitä tuli pipo. Mie kyllä havittelin enemmän baskerimaista lopputulosta.

Neuloin jousteeseen kumilankaa mukaan koska pelkäsin, että resori voisi lörpsähtää muuten käytössä. Piposta tuli kaikin puolin sopiva ja mieluinen ja se on ollut ihan päivittäisessä käytössä valmistumisestaan saakka. Harmaalila pohjaväri riitti juuri ja juuri, joten eipä se oikein olisi reippaampaan baskerimalliin riittänytkään. Pipo on kestänyt hyvin käyttöä eikä siinä ole ilmennyt samaa nyppääntymistä kuin takissa. Tästä langasta voisin neuloa pipoja jatkossakin, niin miellyttävän tuntuinen se on ihoa vasten.

Feeling for snow

Meillä herätään aamuisin pienen elinvoimaisen moottorin hyrinään ja pienen karhean kielen nuolaisuihin. Mahdoton pusuttelija tämä uusi perheenjäsenemme.
Varsinainen maailmanmahtaja se on myöskin. Ja toista moista niin uteliasta kisua en ole vielä tavannut.


Se haluaa ja tulee mukaan joka paikkaan, myös saunaan. Köllöttelee muina kissoina alalauteella ja siirtyy sitten muiden mukana suihkuhuoneeseen. No, suihkussa käynnin se jättää väliin.
Käytiin jotain keskustelua sen nukkumapaikasta ennen sen saapumista. Jos ei opetettas sitä nukkumaan meijän sängyssä. Ei tartte varmaan kertoa missä se nyt sitten nukkuu ; )
Se on Nöpö, lapset nimesivät sen. Ei ollut miulla siihen mitään sananvaltaa.

Apua! Lumivyöry! Voi Nöpö, oletkos taas vähän Höpö.
Kaksi kertaa se on kiivennyt pihalla kuuseen. Ensimmäisellä kerralla pelastin sen laudan avulla katolle ja sieltä "hissillä" maahan. Toisella kerralla mies kiipesi perästä ja tuli kissa kainalossa alas. Alussa se taisi luulla minuakin puuksi, kiipesi sujuvasti selkää pitkin latvaan saakka : )
Kiitos Piia, Nöpö on aivan ihana kisu. Toivotaan sillekin oikein pitkää elämää ja kissanpäiviä.
This lovely fellow is new member of our family. He has lived with us from end of September and has taken my heart from the beginning. He is called Nöpö.

Ollaan pihalla

Iskä tyttöjen kanssa tramppiksella.

Iskä: Tarvittas varmaan 220 volttia, että miun tukka nousis pystyyn.
(miehen tukka muistuttaa rakenteeltaan karkekarvaisen mäyräkoiran turkkia)

Kuopus: Ethän sie edes osaa tehä volttia.

Jatkoaikaa arvonnalle

Edellisen postauksen lopussa olevaan arvontakyselyyn voipi vielä vastata tämän viikon ajan. Alkuviikko on ollut haipakkata, en ole ehtinyt juuri lainkaa blogeihin kuikuilla (jota teen aina kun vähänkin tulee aikarakoa, välillä töissäkin jos ei oo kiiru, hys hys) vaikka huomasin blogilistalta, että uusia postauksia on tullut taas hirmusti. Loppuviikon olen nettipimennossa, (ehkä se tekee hyvääkin) joten siirrän suosiolla arvonnan ensi viikon alkuun. En kuitenkaa onneksi neulepimennossa, vaan puikot ja lankat lähtee matkaan : )

Kommenttejanne on ollut niin mukava lukea, ja huojentavaa. Muillakin on vaan 24 h käytössä ja siitäkin menee 1/3 (hukkaan?) nukkuessa. Aikaa käsitöille tuntuu useimmat nipistävän kotitöistä. Jos joku ihmettelee, että miksi tälläsiä kyselen, niin ihan uteliaisuudesta. Ja ehkä hain vähän vertaistukea sille, että huono omatunto tekemättömistä kotitöistä ja perheen laiminlyömisestä vaivaa kiihkeimmän luomisvimman aikana. Vaikka voishan tästä aiheesta tehdä tutkimustakin.
Aamulla kävin vessassa ennen kellon soittoa, enkä saanut enää sen jälkeen unta vaan kaikki ihanat ideat alkoivat vilistä päässä. Jotenkin tosi luovaa aikaa nuo aamuhetket, pitäs melkein nousta ylös kirjaamaan ideat talteen. Miulle tää lähestyvä kevät ja lisääntyvä valo toimii energian lähteenä. Pää tuntuu surruttavan ideoita ihan toiseen malliin kuin syksyn pimetessä.
Oikein idearikasta kevättalven alkua sinullekin siellä ja jos sinulla on hiihtoloma menossa/tulossa niin toivotan liikunnallista & neulonnallista (tai ompelullista) lomaa. Itse ainakin yritän tormistautua ulkoilemaan enemmän.

Nännännää

Pyysin Annikaiselta kirjainta ja sain ännän. Tuntui aluksi hirmuisen vaikealta löytää sopivia, minulle tärkeitä sanoja. Kun miehelle kerroin ännästä, niin se sano että neulominenhan siun pitää ainakin laittaa. No just, oishan se omaperäistä. Näytin hälle muutamia hienoja kirjainpostauksia malliksi, et kato nyt miten muut osaa. Näillä kirjoittajanlahjoilla onkin ihan pikkusen haastetta. Silläkin uhalla, että tänne eksynyt lukija pitkästyy jo eka sanan kohdalla, päätin pistää vähän itseäni likoon. Tässäpä sitä sitten, ännästä nyhrättyä :

naperot, nuppuset, nöpöset eli minun pienet pupuset
Minulle kaikista rakkaimmat, omat lapsukaiseni. Esikoinen on jo murkkuiän kynnyksellä. Vastahan se oli pieni pojan palleroinen. Nyt jo niin vahva, että jaksaa nostaa minut ilmaan : ) Äipän vauhdikas Amppa-poika. Vanhempi tytär, Pikku-Eetta aloitti syksyllä eskarin. Eetan olemuksessa on paljon samaa kuin itsessäni ja herkästi samaistun hänen kokemuksiin ja tunteisiinsa. Pahnan pohjimmainen on kohta viiden vanha Mumpsu. Ihana villikko, joka hurmaavalla tilannekomiikan tajullaan on antanut meijän perheelle monet hersyvät naurut. Voi äidin pienet pupuset, suojelusenkeleitä toivon tietänne varjelemaan.



nautinnot
Tähän voisi tehdä pitkän listan kaikesta mistä nautin alkaen hyvästä ruuasta aina matkusteluun. Vanhemmiten on onneksi tajunnut, että mitä pienemmistä asioista oppii löytämään nautinnon, sitä onnellisemmin elää. Että oppii näkemään selvemmin, kuulemaan herkemmin, haistamaan tarkemmin, maistamaan vivahteikkaammin ja tuntemaan rohkeammin. Että oppii pysähtymään äärelle. Ja että nautinto tuplaantuu, kun siihen liittyy jakamisen ilo.



neuroosit
Tää on vähän nolo juttu. En kestä mitään tikittäviä kelloja tai naksuttavia pattereita huoneessa, jossa nukun. Yökylässä olen useammankin kerran joutunut nappaamaan seinäkellosta patterin irti nukkumaan käydessä. Onkohan tällä neuroosilla joku nimi?

Toinen ärtsy juttu on

nirsoilu
Nirsoilevat ihmiset saavat niskakarvani pörhistymään. En käsitä ihmisiä, jotka haluavat esim. ruokailutilanteessa suureen ääneen mainostaa miten eivät voi sietää jotain tiettyä ruoka-ainetta, tai muutoin tehdä numeron itsestään ja siitä, mistä eivät pidä.

nukkuminen
Tyttärilläni on ikäeroa vuosi ja kolme kuukautta. Molemmat valvottivat öisin ja vaivihkaa väsyin ja uuvuin niin totaalisesti, että lopulta en pystynyt enää nukahtamaan. Unien korjaaminen kesti kauan eikä onnistunut omin keinoin. Tuon ajan muisteleminen ei vieläkään ole helppoa. Vauva-ajastahan pitäisi jäädä ihanan suloiset muistot. Vieläkin olen kiukkuinen sille neuvolatädille ja sen kyllä-se-siitä-asenteelle.

Kokemukset ovat jättäneet sellaiset jäljet, että vieläkin jännitän jos joudun nukkumaan muualla kuin kotona ja minulle ovat myös nukkumaan käymiseen liittyvät rituaalit tärkeitä.

Hyvin nukuttu yö omassa sängyssä ei ole minulle itsestäänselvyys vaan nautinto kaikille aisteille: hyvänmielen uni, puhtaiden lakanoiden tuoksu, hiljaisuuden ääni, oman tutun tyynyn ja peiton tuntu.



Perhana, että tuon neuvolatädin muisteleminen nosti fiilikset pintaan. Koska neuvolatäti sopii kirjaimeen, niin siitä vielä pari sanasta, kun nyt vauhtiin pääsin (tämä sana ei ollut alunperin listalla). Miksi alalla on niin paljon ihmisiä, joiden ainoat kiinnostuksen kohdeet tuntuu olevan kasvukäyrät ja imetyksen kesto. Jos siinä sitten yrität kertoa omasta jaksamisesta niin lopputulos on se, että tunnet neuvolatädin oven sulkiessasi itsesi lähinnä hölmöksi.

Mutta eipäs parjata koko ammattikuntaa. Esikoista odottaessani minulla oli onni asioida aivan ihanan neuvolatädin luona. Hän oli empaattinen, herttainen ja kuunteleva. Tällä oli suuri merkitys minulle, sillä olin töissä eri paikkakunnalla, kun lapsen isä ja kävin neuvolassa melkein kaikki kerrat yksin. Muutin äitiysloman alkaessa takaisin kotipaikkakunnalle, mutta kävin pojan ollessa puolitoistavuotias moikkaamassa häntä työreissulla toisella puolella Suomea. Hän ilahtui kovin ja juteltiin siinä sitten pitkät tovit ja esittelin ylpeänä valokuvia pojasta. Jäi mukava muisto.

nuotit
Tämän sanan otin mukaan vaikken mikään musikantti olekaan. Minulla oli kuitenkin ilo saada soitonopetusta kouluikäisenä. Se, että kerran olen oppinut nuotteja lukemaan, on kuitenkin taito, joka tuntuu säilyvän kuin pyörälläajotaito, vaikka taito vähäisen harjoittelun myötä rapistuisi niin perusosaaminen säilyy. Hallussa on ikäänkuin yksi ylimääräinen kieli. Vaikka soitankin nykyisin vain hyvin harvoin, niin näin joulun aikaan saatan istahtaa tapailemaan joululauluja omaksi iloksi ( ja muun perheen kiusaksi : D.



näytelmä
Teatteriin pääsy on ihan juhlaa minulle. En ole hirmusti näitä maakuntateattereita harrastanut vaan teatterireissu on aina ollut matkan takana Helsingissä, joten kyse on senkinpuoleen ihan spesiaalijutusta ja myöskin mahdollisuudesta yhteiseen aikaan miehen kanssa. Valitsen aina paikkalipun niin eteen kuin mahdollista. Komedioita en ole juuri harrastanut vaan näytelmiksi on valikoitunut aika usein joku klassikko, joka jaksaa yhä puhutella tarinallaan. Parhaimmillaan näytelmä voi pysäyttää ja auttaa näkemään oman elämäni toisesta näkökulmasta, koskettaa kipeää minussa, muuttaa jotain, ehkä jopa parempaan suuntaan.



netti
Miten sitä on voinut 3/4 elämästä elää ilman nettiä. Läppis sijaitsee meillä keittiössä ja netistä käydään googlaamassa millon mitäkin asiaa. Mutta olen myös ärsyttävän tietoinen siitä miten helposti jumitan tähän koneen ääreen, netti vie mennessään. Jatkuvaa ajankäytön tasapainoilua omien intressien ja perheen kanssa vietetyn ajan kanssa. Mutta toisaalta netin ja blogimaailman kautta on avautunut elämään aivan uusi ulottuvuus. Olis oikeasti ihan orpo olo jos tätä ei yhtäkkiä enää oliskaan. Mukava ja antoisa on ollut tämä blogitie, kiitos kaikki ihanat ihmiset joihin olen täällä "tutustunut".

Oishan näitä vielä ollut: naimisissa, nauru, nietokset, nuukailu, näppylät (=> atooppisuus), namut, näköalahissi (=> korkeanpaikankammokokemukset).

Pakko ympätä tähän vielä yksi juttu:

Aihetta juhlaan

Itsenäisyyspäivän tunnelmaan sopii seurata linnanjuhlia iltapuvussa ja turkki päällä. "Äiti, onks tuonne kutsuttu lapsia? Miksei?"

Tarja, vink vink.

Tällä otoksella osallistun tämän viikon valokuvatorstain haasteeseen.

Hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa kaikille!

Lasin jälki

Marraskuun valon voimaa. Valokuvatorstain aiheena Lasi.

I caught a butterfly

Lettu ojensi minulle tällaisen ja se sattui vielä syntymäpäivälleni! Lämmin kiitos sinulle Lettu tunnustuksesta ja nappiajoituksesta. Ja samaan riviin pahoittelen, että vasta nyt kiittelen, vaikka tunnustus tuli jo reilu viikko sitten.

Jätän vielä tämän jakamisen eteenpäin hautumaan.

Elisa haastoi minut jouluiseen kyselyyn, johon koitan tässä vastailla.

Jouluunhan on tasan kuukausi (!!!!!!!) .

Tässä alla on kuva ihka ekasta neulahuovutuskokeilustani. Piti vaan päästä kokeilemaan, kun koskaan en ole aiemmin huovutusta kokeillut, vaikka se on kovasti kiinnostanut. Kaupungin ainoasta käsityötarvikekaupasta löytyi yksittäisiä huovutusneuloja ensi kokeiluhäkärään, mutta sellasta huovutusneulainta, jota taannoin esiteltiin ykkösen aamutelkussa (11.11, video löytyy areenasta), ei harmikseni ollut (Tampereen Anttilassa olis ollu viime viikolla, vaan en höhlä ostanut).

Jos löydän vielä ennen joulua niitä neulaimia, niin ajatus olis päästää tyttäretkin kokeilemaan.

Tämän vaatimattoman kokeilun tuloksena hurahdin sen verran pahasti neulahuovutteluun, että kävin ostamassa vähän lisää tarpeita : )

Haaveena on myös ehtiä virkata tähtösiä joulukoristeeksi, keittiön valaisimen somisteeksi. Silmun blogista löytyi muutama kiva malli linkkeineen.



Meillä joulukoristeita on kertynyt vuosien varrella sekalainen seurakunta. Ne eivät noudata mitään tiettyä tyylisuuntaa eikä niitä ole valittu sävysävyyn sisustuksen kanssa. Mutta niissä on oma tunnelmansa ja niihin sisältyy paljon rakkaita muistoja.

Tämä itsetehty tähtönen (ja sen lukuisat kaverit) on ripustettu meidän joulukuuseen jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Lapsuudenkodin joulukuusessa oli samanlaisia äidin itsetekemiä tähtiä ja pyysin äitiä aikanaan tekemään minulle samanlaisia. Varoen ne pakataan joulun jälkeen omaan laatikkoonsa odottamaan seuraavaa joulua. Kohta on taas aika hakea lasten riemuksi joulukoristelaatikot esille ja oikoa hellästi lyttääntyneet sakarat ennen kuuseen ripustamista.


Joulukortteja olen tehnyt jo aika monen vuoden ajan kangasväreillä painamalla. Tämä on eräs ensimmäisistä aiheistani (vuodelta 1991). Sen malli on otettu jostain seitkytkuvun Käsityökerholehden silityskuvioarkilta. Painaminen on tehty ihan perinteisellä vaahtomuovitöpöttelytekniikalla, jossa joka väri painetaan erikseen oman sabluunan avulla.
Tämän vuoden joulukortit on vielä tekemättä. Perinteisesti ne on tehty aina viimetingassa : )

Mites teillä?

From Riga

Mitäs tässä suhrataan? No, sukkaahan siinä neulotaan mukavasti hotellihuoneessa loikoillen. Meikä vanheni vuodella viime viikolla ja mies vei minut Riikaan "syyslomalle".


Matkaan lähdettiin nääs Tampereelta, josta nämä minun synttäreiden juhlaviikot saivat alkunsa. Pääsin juhlatunnelmaan jo varsinaisen syntymäpäivänäni iltana 12.11, kun pääsin elokuviin katsomaan aivan herkänkarheankoskettavaa elokuvaa Ikuistetut hetket (Eviga ögonblick), joka on tämän vuoden Ruotsin Oscar-ehdokas. Suosittelen lämpimästi.

Seuraavana päivänä ehdin vielä vähän haahuilla Tampereella ja mm. käydä ihanassa lankakaupassa Lanka- ja käsityöliike Aili Jokisessa, jonne minut neuvottiin Taito-shop'ista. Jo Taito-shopin alakerrassa meinasin sortua alennuksessa oleviin Pirkka-lankoihin, mutta vaivoin sinnittelin Aili Jokiseen, josta sain kaipaamani bambuiset sukkapuikot ja lisäksi mukaan tarttui muutama kerä (alennettua) Viking Froyagarn'ia tyttömäisissä sävyissä. Niistä olis tarkoitus tehdä tyttärille sukkia. Halusin nimenomaan vähän paksumpaa lankaa lasten sukkiin, jotta sukat kestäisivät vähän paremmin kulutusta.

Nii just, siellä Tampereella alko ne messut, just kun meikä hyppäs lentsikkaan määränpäänä Riika. Läheltä siis liippas. Ehkä ihan himppasen harmitti etten päässyt messuilemaan, mut minkäs teet, kun mies oli järkännyt frouvalleen muuta ohjelmaa.

Ensimmäinen päivä Riikassa valkeni kauniina ja se tulikin vietettyä paljolti tässä asennossa ahmien kameralla toinen toistaan upeimpia jugendrakennuksia. Hotellimme sijaitsi Pulkvela Briela'lla, josta pienen kävelymatkan päässä sijaitsi upeasta jugendarkkitehtuurista kuuluisa Alberta iela. Monet sen rakennukset toimivat nykyisin suurlähetystöinä. Kuvatuksi tuli myös Suomen suurlähetystön rakennus, joka sijaitsi lähistöllä.

Sain jo vähän ennen synttäriä uuden kameran, jota olen aika pitkään himoinnut. Tämä kuvan otti mies kaiken puolen mainiolla ja minua hyvin palvelleella Panasonicin Lumixilla (DMC-LZ7), kun minä tässä tiirailen uuden Canonini linssin läpi. Aika opettelua on vielä uuden kameran kanssa, intoa on enemmän kuin taitoa. Kuvia tuli näpsyteltyä aika määrä, mutta koitan nyt hillitä itteni, enkä änge kaikkia rakennustaiteen ikuistuksiani tänne. Ajattelin kyllä koostaa mieluisimmista Riikan kuvista albumin ja linkin sinne tuohon sivuun, jotta niitä voi sitten käydä tiirailemassa ken haluaa.


Kuten kunnon neulojan sopii, otin jo etukäteen selvää Riikan lankakaupoista. Tämä Dzija (kään. lanka) niminen kauppa sijaitsee vanhassa kaupungissa pohjoispuolella osoitteessa Zirku Iela 3. Kauppa myy pääasiassa Filatin lankoja, mutta oli siellä paljon muutakin ja runsaasti. Tän kuvan pitäs aueta klikkaamaalla suuremmaksi, jolloin erottuu hintakyltit hyllyissä. 100 g:n sukkalankakerät (On line supersocke 100) maksoivat 3.80 ls (~5.60 €). Olen niin huonosti lankojen hinnoista perillä etten sitten oikein tiedä onko halvempaa vai kalliimpaa, kuin Suomessa tai nettikaupoissa (enkä jaksa nyt alkaa googlaamaan). Tuskin kuitenkaan erityisen halpaa, koska muutenkin hintataso oli Riikassa ihan Suomen tasoa.

Kävi niinkuin minulle monesti käy, kun valikoimaa on runsaasti. Tulee valinnan vaikeus ja ideaähky ja ostopaniikki ja sitten en saa ostettua kuin vaivoin muutama kerän. Silläkin saattoi olla osuutta asiaan , että oltiin resuttu pitkin kaupunkia koko päivän ja oltiin jo ihan kypsiä palaamaan hotellille lepäämään. Koko saalis oli sitten pari kerää sukkalankaa, neljä kerää ohutta mohairlankaa ja pari bambuiset pyöröpuikot. Et sellaset matkamuistot.

Parista isosta kirjakaupasta kävin zoomaamassa käsityökirjahyllyt. Neulekirjoja oli vähän ja yli puolet huonolle paperille painettua venäjänkielisiä opuksia.

Törmäsin lankakauppoja googlatessa Latvia's Friend nimiseen blogiin, jossa on mielenkiintoinen artikkeli Latvian kuuluisasta neulojasta Jette Uzane'sta.

Tässä vielä marraskuun valjussa valossa kylpevää näkymää Riikasta. Kesällä täällä vois olla kiva käydä.

Riikassa on tapana että rakastavaiset ripustavat lukot sillankaiteeseen rakkautensa sinetiksi. Tämän kolmen lukon yhditelmän logiikasta en ole ihan varma, mutta epäiltiin josko isosta lukosta riippuvat pikkulukot olisivat rakkaudenhedelmiä.


Meidän seitsemännen kerroksen hotellihuoneen pikku-ikkunasta nappasin paluupäivän aamuna kuvan lokkikamuista. Kaikki huba loppuu aikanaan ja on lennettävä kotiin. Lapsiakin oli jo kova ikävä.

Shetland Tail?

Miks syksyn pitää olla näin pimee ja pitkä? Vähemmästäkin lopahtaa into vähän kaikkeen. Nii just, tännekään en kykene muuta kun narisemaa. On tätäkin sitten kiva muiden lukea.

Valitus sikseen. Onhan täällä vähän neulottukin. Valmiina olis reippaan värisiä asusteita (= väriterapiaa kaamosmasennuksen torjuntaan), mutta pitää odotella josko vaikka huomenna sen verran riittäis valoa, että sais näpsittyä esittelykelpoisia kuvia.

Mut kun oon malttamaton ihminen, niin laitan yhden kuvan, ettei tule ihan kuvaton tylsä postaus. Toisaalta osaan myös jahkata ihan ärsyttävyyteen asti ja jahkaan monesti ihan mahottomasti ennenkuin päätän mitä jostain langasta alan vääntämään. Tai sitten on näitä tuumasta toimeen töitä, joihin tämä allaolevan kuvan huivi lukeutuu.


Kävi niin, että löysin Ravelryn kautta Ingridin ihanan blogin. Ingridillä on aivan ihania omia sukkaohjeita, saksaksi ja englanniksi. Pakko kokeilla varmaan jossain vaiheessa hänen ohjeitaan.
Ja hän on myös neulonut paljon kauniita huiveja. Ihastuin kerrasta huiviin, jossa on yhdistetty Shetland Trianglen ja Swallow Tail'n mallineuleet. Ja eikun perästä kokeilemaan. Ja langaksi oikein übervaaleanpunaista villaa. Kunhan saan tästä parempia kuvia niin pistän vielä lisää juttua tulemaan.

Viikon päästä olen Latviassa Riikassa ja olen koittanut vähän kaivella netistä, josko siellä olisi pistäytymisen arvoisia lankakauppoja. Aika heikosti löytyi vinkkejä, lähinnä muutamasta neuleblogista löytyi lankakapuotien osoitteita. Nekin oli aika vanhoja juttuja, joten osoitteetkin ovat voineet muuttua. Jos joku tänne eksyvä on joskus seikkaillut Riikassa ja nähnyt siellä lankoja, niin oispa kiva jos kertois minullekin missä on lankoihin törmäillyt.

Pitäs vielä keksasta joku kiva matkaneule puikoille. Hmm..ehkäpä joku Ingridin sukkaohjeista. Eiks lentokoneeseen voi viedä bambupuikot?

Last knit

Plum

Sain tämän ihanan tunnustuksen elohiireltä, jonka tunnelmallista ja inspiroivaa blogia olen seurannut jo jonkin aikaa. Tunnustus tuli jo jokin aika sitten. Kiitos!



Koen vaikeaksi tehtäväksi jakaa tällaisia tunnustuksia eteenpäin, kun seuraan niin monia ihania blogeja ja koko ajan löytyy uusia tuttavuuksia. Seuraan ehkä eniten neuleblogeja, mutta lisäksi monia kiintoisia blogeja, joissa touhutaan lasten kanssa, sisustetaan, somistetaan ja tehdään mukavia juttuja kotona. Laitankin tämän tunnustuksen eteenpäin muutamalle aivan uudelle tuttavuudelle, joiden blogeihin olen eksynyt ihan hiljattain. Olkaatten hyvät,

Pikku-Pihlaja
Heidi
Karita

Meillä on tänä syksynä soinut paljon Vuokko Hovatan uusi cd Lempieläimiä. Levyn kaihoisan melankoliset sävelmät tuntuvat kulkevan samoja polkuja mieleni kanssa.

...Omenankukat

putoaa

pilvet liikkuu

kiikussaan

ja repii auki

taivaan sinisen

Metsänreuna

luumuntumma

auringonkukkien

varjot kasvaa seinustaa

petäjääkin pidemmiksi...

(Fiilikset ovat siirtyneet kuin vaivihkaa neuleisiin. Innolla lähdin tekemään mutta nyt tekele on mietintätauolla. Jatkanko vai puranko...)

Minun pienet tyttäret, alle kouluikäiset, ovat tykästyneet levyn tummavireisiin teksteihin. Laittavat levyn soimaan ja laulavat mukana pienellä kirkkaalla äänellä tosissaan ja totisina rakkaudesta ja kuolemasta:

...Me tanssimme päällä raunioiden
sillä kuollut on rakkauteni
kuollut on rakkaus
Siis kalvetkoon loiste aurinkojen
sillä kuollut on rakkauteni
Eläköön eläköön eläköön...

Näinkö se omena putoaa suoraan puun alle, mietin. Kaihomielisyyteen taipuvaisen äidin tyttäret.

Laulujen sanat askarruttavat pieniä mieliä. Kuopus kysyi: "Mitä se äiti tarkottaa, et Kaatunut taivas on niin raskas kantaa?"

On the table and under the table.

Neulojan keittiössä näyttää tänään tältä:

WWP

Sinne piti taas päästä menneenä viikoloppuna. Loviisaan, Wanhassa Wara Parempi- messuille. Nauttimaan pikkukaupungin viehkosta tunnelmasta, päästä kurkkimaan tunnelmallisiin koteihin, penkomaan kirppiksille, haistamaan meritunnelmaa ja ihan vaan nauttimaan hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta ihan kaksin miehen kanssa.
Ei ole meillä monta vuotta siitä, kun lasten kanssa automatkalle lähtiessä piti aina muistaa pakata vaipat, pyllypyyhkeet, varavaatteet, ruuat, juomat, viihdykkeet jne. Tähän pitäisi nyt sitten jatkaa, että on se vaan helppoa nykyisin kun lapset on isompia ja voi vaan heittää käslaukun takapenkille ja lähteä.

Vaan ei ole tämän neulojan matkaan lähtö niin oleellisesti muuttunut vaikka lapset ei olisi matkassa mukanakaan. Nyt pitää automatkalle miehen kanssa pakata meneillään oleva neuletyö, varakerä(t), varapuikot, ohje, mittanauha, sakset. Ja jos ei ole mitään neulomista meneillään, niin on aika kiire edellisenä iltana saada jokin työ puikoille, että autossa istumisen saa hyödynnettyä maksimaalisesti.

Kahvi/pissa -taukopaikka ei valikoidu parhaan vauvanhoitohuoneen mukaan vaan tauko pidetään Korialla. Niin tälläkin reissulla. En sortunut ostamaan mitään, mutta hiplasin senkin edestä Novitan uutuuslankoja, joita pääsin nyt ekaa kertaa näpelöimään.

Viime vuoden tunnelmasta uupui kirkas auringonpaiste, mikä vaikutti lähinnä valokuvien ottoon. Kun vertasin viime vuoden kuviin, niin tän vuotiset otokset jäi jotenkin latteiksi. Tässä kuitenkin otoksiani. Skrollatkoon ken tahtoo.

Neulomuksista ei ole syntynyt mitään uutta postattavaa. Aika paljo olen haahuillut täällä netissä ja ihastellut muiden tekeleitä. Mietintämyssyssä kyllä kuhisee mutta en ole vielä siirtynyt mietinnöistä tekoihin. Viime yönä näin unta violetista neuletakista. Kai se kertoo siitä, että prosessorit hyrisee yölläkin.

Messualueella oli paljon kutsuvia ovia....

...mielenkiintoisia pintoja ja muotoja....

...herttaisia koteja...

...romanttista tunnelmaa...

...herkkiä värejä....

... puutarhoissa tarjolla kahvia ja leivonnaisia ja kirppareita...

...ajan patinaa....

...pönttöuuneja...

... jotain sinistä...

Meritunnelmaa (tämä purjeveneen kuva viime vuodelta)

Ainakin tällaiselle melankolisuuteen taipuvaiselle romantikolle Loviisan messukohteet tarjosivat kosolti silmän- ja sielunruokaa. Venäläistä huvilatunnelmaa oli viritetty mm. dostojevskiläisellä installaatiolla ja kellaripuhvetissa ruumista sai ruokittua pelmeneillä, syrnikeillä ja saslikilla.

Jos vaikka mieleen livahtikin realistin epäilys talojen vetoisuudesta ja kylmistä lattioista talvipakkasilla, niin työnsin sen syrjään. Sitäpaitsi kylmälattiainen talo voisi olla neulojalle ihan passeli. Olisi hyvä syy hamstrata sukkalankoja ja neuloa sukkia pitkin pitkää syksyä takkatulen lämmössä.