My Luna moth

Ja turkoosilla jatketaan. Tämä neule kuuluu sarjaan kiihkeästi neulotut. Iski vaan niin kova tarve saada uusi keväthuivi, että neljässä päivässä tuli valmista.


Kun ei ollut sopivan väristä lankaa varastossa niin värjäsin itse. Kokeilin ensimmäisen kerran puuvillalangan värjäystä elintarvikeväreillä. Ensin tuntui, että väri tarttuu tosi kehnosti mutta aikani kun liotin ja lisäsin väriä kattilaan niin sain vyyhteihin vaaleaa turkoosia tarttumaan. Aika hakuammuntaa tuo turkoosin hakeminen mutta lopputulos ihan ok. Ei kyllä aavistustakaan miten kestää pesua.


Lanka on kierrätyskamaa, joten ei hajuakaan merkistä/valmistajasta. Olisi kyllä ollut ihana neuloa jotain silkkisempää keväthuiviin, mutta kun ei ollut niin fiinejä kuituja varastossa niin päädyin puuvillaan. Valmis huivi pingottui kyllä ihan nätisti kastelun jälkeen mutta ei pysy niin hyvin kuosissaan kuin esim. villa.


Huivi toimii kuitenkin hyvin siinä tarkoituksessa, johon sen suunnittelin. Suojaa kaulaa mukavasti ja antaa vähän väriä olemukseen. Pikkusen jäin miettimään että olisiko pitänyt neuloa yksi mallikerta enemmän.



Malli/Model: Luna moth by Shui Kuen Kozinski (Ravelry-linkki)

Lanka/Yarn: Recycled cotton from own storage, dyed by myself.

Needles: 3.0 mm circular needles



Meillä oli eilen hääpäivä, jota juhlistimme ihan pienesti kahdestaan naapurikaupungissa. Siltä reissulta nämä kuvat.




Horisontissa jo kajastaa pieni Tallinnan reissu, jossa sitten yhdistyy hääpäivän ja miehen synttärin juhliminen. Saas nähdä tarttuuko sieltä edelleen turkoosia lankaa haaviin vai vaihdanko vihdoin väriä.

Airmix

Tämän neuleen tarina alkaa viime vuoden huhtikuusta. Tallinnaan suuntautuneella hääpäivämatkalla Karnaluksista laukkuun hyppäsi pussillinen Gedifran Airmix -lankaa. Langassa viehätti villan ja puuvillan yhdistämisestä syntynyt eläväinen ja hiukan meleerattu turkoosi.



Aloitin innoissani neulomaan langoista neuletakkia heti kohta kotiin saavuttuamme. Kaikki sujui vauhdikkaasti kainaloihin saakka mutta ensimmäinen yritys kaarroketta ei onnistunut ja niinpä neule jäi telakalle. Joskus elokuussa nappasin sitä niskasta kiinni, purin kaarrokkeen ja tein uuden. Alunperin oli ajatuksena neuloa pieni kaulus pääntielle mutta kun lankaa oli vielä suht reilusti jäljellä niin purin kaulusversion ja teinkin hupun. Hupusta ei tullut kovin reilu mutta riittävä ja sain kaiken langan neulottua. Pari pientä nötteröä jäi yli.


Turkoosi/Turquise: Halusin takkiin palmikoita ja raglanhihat, jotka ovat alhaalta leveät. Muu sitten muotoutui sen ympärille.
My own model. At the beginning there was an idea about simple cable and raglan sleeves

Lanka/yarn: Gedifra Airmix. 62 % merino, 30 % puuvillaa/cotton, 8 % nailonia/nylon. 445 g

Puikot/Needles: 4.5 mm ruusupuiset pyöröt/rosewood circuar

Takki on neulottu yhtenä kappaleena kainaloihin saakka. Helmaan neuloin päärmeen, jotta se ei rullaannu. Hihat neuloin tasona. Aloitin 42 silmukalla ja lisäsin heti ekakerroksella reilusti silmukoita niin että sain pussimaiset hihansuut. Raglankavennukset on piilotettu kapeaan palmikkoon joka koristaa raglansaumoja. Hihan palmikko jatkuu saumatta huppuun. Hupusta ei tullut suuren suuri, mutta se ei haittaa.

Takki on malliltaan oikein kiva. Puuvillan ja villan yhdistelmä on aivan ihana iholla. Mutta mutta, tätä takkia on tullut pidettyä lähinnä kotioloissa. Jo neulontavaiheessa huomasin että lanka on aika altis nyppääntymään. Tai oikeastaan se ei edes nyppäänny niin kuin normaali villalanka, jolloin nypyt voi nyppiä pois. Tämä lanka ennemminkin nyhrääntyy pinnasta ja antaa valmiille neulepinnalle kulahtaneen ilmeen. En voi kyllä suositella tätä lankaa kenellekään, jos ei sitten vartavasten halua tehdä valmiiksi kulahtaneen näköistä neuletta.

Tätä kuvausta varten piti sitten ängetä itsensä jumiin lumihankeen.


Joskus miulla jää joku väri päälle. Tämä kuva vaan osoituksena siitä, miten se sitten kummittelee matkan varrella. Eikä tämä ole jäänyt tähän. Jatkossa siitä lisää..

Jatkan.

Aika pitkä tauko. Ehkä se oli tarpeen. Nyt taas täällä. Neulonut olen, melkeinpä tauotta. Ravelrystä löytyy valmiita. Oikea talvi on vaatinut oikeita varusteita, villapipoja, lapasia, sukkia. Niitä ja muutakin on valmistunut. Ainakin osan niistä lisään tänne.

Kaksi vuotta sitten aloitin tämän blogin, ystävänpäivänä. No se meni eilen. En ehtinyt tänne vaikka olisin halunnut. Mutta nyt, vihdoinkin.

Viime syksynä valmistui ohut pitsineuletakki. Ja tunikamallinen mekko. Erityistä tilaisuutta varten.

Mekko: Kaava Burda -lehdestä 08/2008 Model 125, jota muokkasin jonkun verran. Kangas löytyi omasta varastosta ja on ainakin 10 vuoden takainen hankinta. Etukappaleen koristeena olevat laskoskappaleet toistuvat myös selkäpuolella.

Dress: Pattern from Burda 08/2008 model 125 with some modifications.


Neuletakki: Lähtokohtana on mallineule ihanaisesta Haapsalu saal -kirjasta, Viljapeakiri 4 sivulta 138. Kaavoitin takin hiukan A-linjaiseksi. Hihat ovat kevyesti pussimaiset alhaalta ja kapenevat ylöspäin. Neuloin kaikki kappaleet erikseen tasona. Erityisen iloinen olen kauluksesta, joka onnistui mielestäni kauniisti. (Etukappaleet ovat kyllä helmasta samanpituiset vaikka yllä kuvassa ne ovatkin hassusti eri pituiset)

Puikot. Ruusupuiset pyöröt 4.5 mm, lempparipuikot.

Lanka: Patons Misty, 70 % Mohair, 30 % Polyamidi. Toinen lankavaihtoehto olisi ollut Rowanin kidsilk haze. Ajattelin, että 6 kerääni ei ehkä riitä, joten päädyin valitsemaan Mistyn. Misty on ihan kiva mohair, hiukan kutittava kylläkin. Hihattoman yläosan kanssa olen sitä kuitenkin ihan hyvin kärsinyt käyttää parin iltatilaisuuden verran.


Cardigan: My own model. Based on pattern from Haapsalu saal book by Siiri Reimann and Aime Edasi. Viljapeakiri 4 from page 138. I'm specially pleased with the collar.

Needles: 4.5 mm

Yarn: Patons Misty, 70 % mohair, 30 % polyamid from Karnaluks Tallinn.

Nöpö kisu on erityisen "ihastunut" neuletakkiin. Takkia ei kannata jättää mihinkään lojumaan sillä Nöpö haistaa kyllä tilaisuuden ja käy takin kimppuun. Mohair-langat tuntuvat herättävän sen metsästysvietin : )



Nyt sitten jään pienellä jännityksellä odottamaan löytääkö tänne enää kukaan...