Vihkiruusu - wedding rose

En tiedä kumpi on kivempaa neulominen vai ompelu. Välillä on kiva istua nojatuolissa pitkä rupeama neuloen ja katsoa nauhotettuja lemppariohjelmia putkeen. Toisinaan taas tykkään vetäytyä kankaineni työnurkkaukseeni suhraamaan ja kuunnella samalla radiota.

Viimeaikoina olen innostunut kankaiden yhdistelystä. Miuta on innostanu erityisesti Iinun ihanat ompelukset. Sille ei vaan voi mitään, että kun näkee jossain blogissa jotain tosi kivaa, niin heti alkaa pää kehitellä omaa versiota saman idean ympärille. Nytkin tekis seuraavaksi mieli ommella kassi (kun Iinun blogissa olen nähnyt niin ihania kasseja). Ihan oikeesti olis tarvettakin, nytkin oli viime reissulla neule pakattuna sellaseen läpinäkyvään kaupan hedelmäpussiin : )

Whitch is more enjoyable doing, sewing or knitting, I don't know. I have been insired by Iinu's blog lately, the way she combines fabrics. I have been doing some combining too.


Ompelin toisenkin tunikan, kierrätyskankaista.

I sewed another tunic, all the fabrics are from flea market.

Ruusukangas on Maija Isolan Marimekolle suunnittelemaa Vihkiruusua (vuodelta 1968?) Pikkukukallisen kankaan valmistajaa en tiedä, mutta ilmeisen suosittua se on ollut aikanaan. Tuo helmaan käyttämäni kangas on aavistuksen verran kellertävää verrattuna hihoissa olevaan kankaaseen. Sävyeron huomaa vaan luonnonvalossa. Miehustan koristeeksi vielä pieni tilkku kangasta, jonka kukka aihe miellytti silmää.

The fabric with Roses, "Vihkiruusu" (~ Wedding Rose) has Maija Isola designed for Marimekko in 1968. The other fabrics I chose to match with it.

Kaava on modifioitu Suuri Käsityökerho lehden numeron 12/1997 mallista 9 (Empirepuku).

I modified the pattern from Suuri Käsityökerho -magazine 12/1997 model 9 (empire dress).

Vaatekomerosta löytyi muutaman vuoden vanha H&M'n ohut neuletakki, josta tuli heti tunikan uusi kaveri.

The old brown thin cardigan from H&M is a new friend of my tunic.

Hih, ompelin jo kolmannenkin tunikan. Siitä juttua jatkossa...

I sewed already tunic number three, coming soon...

Arvonta suoritettu

Vastausaikaa oli reilusti, joten kaikki halukkaat ovat varmaan ehtineet mukaan. Kaikkiaan arvontaan osallistuneita oli 45.

Tänään aamulla kello yhdeksän suoritettiin virallinen arvonta. Virallisena valvojana toimi isomman tytön rakas pehmolemmikki Moscha (Rottatuille) ja arvontalaitteena toimi tyttöjen toivomuksesta kinuskihattu (ompelemani baskeri, jolle tytöt ovat antaneet tuon nimen).
Arpojina toimivat tyttäret.

Tadaa, jännitys tiivistyy, kuka onkaan voittaja...

Hän on Jaana, JaanaMaa blogista. Onnea voittajalle! Laitappa Jaana sähköpostilla yhteystietoja, niin laitan ylläripyllärin postiin.

Jatkoaikaa arvonnalle

Edellisen postauksen lopussa olevaan arvontakyselyyn voipi vielä vastata tämän viikon ajan. Alkuviikko on ollut haipakkata, en ole ehtinyt juuri lainkaa blogeihin kuikuilla (jota teen aina kun vähänkin tulee aikarakoa, välillä töissäkin jos ei oo kiiru, hys hys) vaikka huomasin blogilistalta, että uusia postauksia on tullut taas hirmusti. Loppuviikon olen nettipimennossa, (ehkä se tekee hyvääkin) joten siirrän suosiolla arvonnan ensi viikon alkuun. En kuitenkaa onneksi neulepimennossa, vaan puikot ja lankat lähtee matkaan : )

Kommenttejanne on ollut niin mukava lukea, ja huojentavaa. Muillakin on vaan 24 h käytössä ja siitäkin menee 1/3 (hukkaan?) nukkuessa. Aikaa käsitöille tuntuu useimmat nipistävän kotitöistä. Jos joku ihmettelee, että miksi tälläsiä kyselen, niin ihan uteliaisuudesta. Ja ehkä hain vähän vertaistukea sille, että huono omatunto tekemättömistä kotitöistä ja perheen laiminlyömisestä vaivaa kiihkeimmän luomisvimman aikana. Vaikka voishan tästä aiheesta tehdä tutkimustakin.
Aamulla kävin vessassa ennen kellon soittoa, enkä saanut enää sen jälkeen unta vaan kaikki ihanat ideat alkoivat vilistä päässä. Jotenkin tosi luovaa aikaa nuo aamuhetket, pitäs melkein nousta ylös kirjaamaan ideat talteen. Miulle tää lähestyvä kevät ja lisääntyvä valo toimii energian lähteenä. Pää tuntuu surruttavan ideoita ihan toiseen malliin kuin syksyn pimetessä.
Oikein idearikasta kevättalven alkua sinullekin siellä ja jos sinulla on hiihtoloma menossa/tulossa niin toivotan liikunnallista & neulonnallista (tai ompelullista) lomaa. Itse ainakin yritän tormistautua ulkoilemaan enemmän.

Paisley tunika

Ompelukonekin on saanut viime aikoina kyytiä. Sain vihdoin toteutettua itselleni tunikan. Pitkään se on ollutkin to-do-listalla. Löytyi sopiva kangas. Tai oikeastaan vaate.

Lyhythihainen kietaisumallinen takkimekko paisley-tyylisestä kankaasta. Kirpputorilta. Kuvio ja värit miellyttivät. Pesussa pehmeäksi kulunut. Ratkoin osiksi.


Kaava on Ottobren lehdestä 5/2008, malli 3, koko 36. Ottobrea olen kehunut aiemminkin ja nyt kehun lisää. Hihat pidensin, muutoin leikkasin ihan kaavojen mukaan. Mitoitus on just.

Koska kangasta oli rajoitetusti käytössä, jouduin pyörittelemään kaavoja aika tovin ennen leikkaamista. Hihatkin on tehty kolmesta kappaleesta.


Otin tunikan käyttöön heti sen valmistuttua. Olen tykännyt. Jopa niin, että tein toisenkin. Eri mallilla, erivärisen. Napit siitä vielä puuttuu. Siitä seuraa juttua jatkossa. Niin, ja kolmas on jo suunnitteilla. Höh, taas mie paljastan etukäteen miun tekeleitä. Oon vaan niin lapsellisen innoissani aina ja malttamaton.




Huomenna tulee vuosi siitä, kun postasin ekan jutun tähän blogiini. Ystävänpäivänä.

Nyt mie muistelen vähän vanhoja. En oikein enää muista mikä miut sai tarttumaan uudelleen puikkoihin joulun alla 2006. Jostain se vaan nousi, neulomisen taju. Lankaakaan ei ollut varastossa juuri lainkaan. Edellisen muuton aikana olin vienyt kaikki varastossa lojuvat langat äidilleni, "emmie näitä lähe muuttamaan, kun en tykkää neuloa".

Menitasta ostin ekat lankapalleroiset, Grignascoa. Ihanaa pehmeää villaa. Siinä nousi mielihyvähormoonin eritys huippuunsa, kun tuoksuttelin ja paijailin niitä pehmeitä herkkuisia villapalleroita. Rohkeasti vaan villapaidan tekele puikolle, lahjaksi miehelle. Siitä se sitten lähti. Neule toisensa jälkeen.

Mie muistelen (ja tiedostonhallinnastakin vähän etsin muistille varmennusta), että ensimmäiset neuleblogit löysin 2007 vuoden alussa. Ja ihmettelin, että voi video, täällä nää blogit on ollu olemassa jo pari vuotta. Ehkä ensimmäinen löytämäni blogi on Annan My Fashionable Life. Ja eihän siinä kauan mennyt, kun löysin suomalaiset neuleblogit. Favoritteihin alkoi kertymään linkkejä aika vauhilla.


Neuloin, seurasin blogeja ja kun aikani hieroin ajatusta oman blogista niin sainhan sen vihdoin vuosi sitten aloitettua.



Tän neuleharrastuksen uudelleen aloittamisen myötä on auennut ihan uusi maailma blogien kautta. Tää yhteisöllisyys on se juttu, jakamisen ilo, oppimisen ilo, vuorovaikutus. Niin ja tietysti muiden kommentit. Eihän sitä käy kieltäminen, kyllä se lämmittää mieltä, kehuminen ja kauniit sanat.

Mutta ei se ole vaan tää neulominen, vaan kaikki te ihanat ihmiset siellä näytön takana, omine tarinoinenne, suruinenne ja iloinenne, jotka jaatte miun ja muiden kanssa.



Tämä neulominen on kyllä vienyt ihan mukanaan. Niin pahasti, että miulla tahtoo jäädä kaikki muu homma jalkoihin, kun oikein on höyry päällä. Märät pyykit lojuu korissa ripustajaa odotellen hyvinkin vuorokauden, kun tää vaan neuloo. Ja lapset tulee sanomaan, että äiti mitä myö tänään syödään ja mie käyn vippaamassa kalapuikot uuniin ja jatkan neulomista. Tuu miun kanssa saunaan, huikkaa mies. Tuun tuun, ihan kohta, ja jatkan puikot sauhuten, kunnes mies tulee saunasta ja sanoo, että sauna menee pois päältä, jos et nyt mene sinne.

Olen aina tykännyt ruuanlaitosta, leipomisesta, puutarhassa kuopimisesta ja kaikenlaisesta kotiin liittyvästä puuhastelusta. Nämä kaikki ovat valitettavasti jääneet jotenkin takavasemmalle, kun neulominen on tullut elämääni. Ainoastaan ompeluharrastus on pystynyt pistämään hanttiin neulomisen innolle.

Miun "oikeat" työt (ne mist saa palkkaa) on aika kaukana käsitöiden maailmasta. Tai no, jos näppiksen näpräystä ja hiiren heiluttelua ei sitten lasketa käsityöksi. Joskus kai olen tykännytkin työstäni. Nykyisin teen sitä vain rahasta. (elkee kertoko pomolle). Mieluiten vain neuloisin ja ompelisin päivät pitkät, ja yötkin. Harmi että välillä pitää nukkua. Mutta jos illalla viimeiseksi suunnittelee jotain neuletta mielessään niin aamulla herätessä on monesti suunnitelma valmis. Ei mene yö hukkaan.

Viime postauksessa kerroin lankapalleroiden kuvauksesta. Sain lisättyä kaikki ne langat, joista miulla on kuva, Ravelryyn. Tavoitteena on saada koko lankavarasto arkistoitua sinne. Ja se varasto kasvaa koko ajan. Kaikilta matkoilta pitää aina tuoda tuliaisiksi lankaa, kaikissa uusissa kaupungeissa pitää aina käydä lankakaupassa, matkan varrellakin voi aina olla joku kiva lankakauppa johon on kiva pistäytyä. Nettikaupoista voi tehdä edullisia hankintoja ja sieltä löytyy myös ihanuuksia, joita ei tiennyt olevankaan. Tai sitten juuri sie siellä olet esitellyt uuden neuleen jostain aivan ihanasta langasta ja miun on heti otettava selvää mistä tuota ihanuutta saa. Ostan erityisesti silloin lankaa, kun en lainkaan tarvitse uutta lankaa.

Onhan se piettävä arpajaiset synttärien kunniaksi. Sovittasko vaikka sitten niin, että tähän postaukseen kommentoivien kesken mie arpoa pärräytän ylläripyllärin. Mikähän olis sopiva vastausaika? No ainakin tän viikonlopun yli on aikaa.

Jos vaikka sellanen kommentointi aihe että: Jos siekin olet hurahtanut neulomiseen ihan pahasti niin kerroppa mistä arkisesta kotihommasta saat vielä kicksejä, jos saat. Onko se silittäminen, imurointi, ruuanlaitto... Tai no, ei sen tartte olla kotihomma. Voi se olla ihan joku muukin tekeminen, joka on sydäntä lähellä. Ois kiva kuulla myös siitä, että mitä kaikkea on jäänyt tekemättä, kun onkin tullut huristeltua puikoilla niin kiivaasti. Minkä kaiken edelle neulominen saa ajaa? Voit toki osallistua, vaikka et haluiskaan mitään kertoa.

Ite rajaan nyt arkisiin kotihommiin tän oman kommentin, kun niitä muita sydäntä lähellä olevia tekemisiä on kuitenkin useita. Ihan arkisissa kotitöissä miulla on yksi joka tuottaa mielihyvää. Se on mankelointi. Ihan viimoseen asti aina vejätän kyllä hommaan ryhtymistä, mutta sitten kun en saa siihen mankeloitavien hyllyyn enää tungettua yhtään pussilakanaa niin tartun toimeen. Nautin siitä, kun sileiden siististi pinottujen pussilakanoiden pino pöydällä kasvaa ja niiden vieressä sileiden - äidin opettamalla tavalla - rullattujen lakanoiden. En koskaan pinoa suoraan kaappiin vaan ensin pöydälle, että voin siinä työn edetessä ihailla mankeloitujen pinon kasvua. Ja homman kruunaa vielä lakanoiden vaihto sänkyyn ja illalla saunan jälkeen pujahdus sileiden viileiden lakanoiden väliin.

Pienille käsille

Kuopus pienoinen kysyi jo viime vuoden puolella, että "Äiti, voisit sie tehä miulle punaset lapaset?" Olihan se alettava hommiin, kun toinen niin nätisti pyysi.
Sopivaa punaista lankaa ei omista varastoista löytynyt, mutta sitten äitini varastoja kaivellessa sattui nyssäkkä punasia keriä silmiin. Lanka on ihanan pehmeää villaa ja mutta tuntui sellaisenaan turhan ohuelta pienen lapsen lapasiin. Onneksi mieleen tuli Annikaisen blogista kirjoneulelapaset ja Villapeikon blogista Anun lapaset, joiden raikas punavalkoisuus viehätti ensinäkemältä.


Paksuudeltaan punaisen villan kanssa parhaiten sopi omasta varastosta löytynyt jämäkerä luonnonvalkoista teeteen alpakkaa (väri 100).

Voi, miten mukava oli pitkästä aikaa neuloa kirjoneuletta.


Kuopuksen lapasien mallikuvio on kirjasta Kirjokintaita ja -myssyjä (Eva Maria Leszner), joka on kyllä kohta ollut maksimit kirjastosta lainassa.

Lankaa pikkulapasiin meni yhteensä 35 g. Käytin tavallisia 2 1/4 mm sukkapuikkoja.

Näihin pienempiin lapasiin neuloin aika pitkät varret, ensin mallineuletta Scallop Border (s.125) kirjasta The Knitter's bible (Claire Crompton) ja sitten 2 o 2 n joustetta, joka toinen kerros oikeat silmukat kiertäen. Peukku ja lapasen kärki on neulottu kahdella punaisella langalla, joka toinen silmukka lankaa vaihtaen.

Lapasien uusi omistaja otti ne käyttöön samantien ilman sen kummempia viimeistelyhöyryttelyjä. Alpakka antaa lapasiin ihanan pehmeyden ja lämmittää suloisesti pikkusormia rukkasen alla.

Ja heti perään toiset lapaset puikoille. Nyt kun kynnys kirjoneuleen neulomiseen oli ylitetty, teki mieli kokeilla toista mallia. Samaisesta Kirjoneuleita ja -myssyjä -kirjasta löytyi tämä lapsen lapasen malli.

Vanhemman neidin toivomuksesta tein lapasiin lyhyemmät varret. Nyt uskaltauduin neulomaan jo peukalonkin kirjoneuletta.

Nämä valmistuivat eilen. Koska tänään päivä oli upea ja minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kuvaamaan, innostuinkin niin, että pakkasin lapaset koriin ja ajoin rantaan kuvamaan juuri ennen auringon laskua.


Saattohan ne pari pilkkimiestä vähän ihmetellä miun touhuja siellä rannassa, kun ripustelin pieniä lapasia matonpesupaikan telineelle ja zoomailin kuvia.

Mutta ei se siihen jäänyt. Jo pitkään olen haaveillut ottavani kuvia hamstratuista langoista ja arkistoida niitä ravelryyn. Että kuvia tuli sitten otettua myös langoista. Vähän innostuin ja langat sai poseerata puun oksalla, hangella, mattotelineellä, venekopin katolla...

Tätä lankaosuutta ne pilkkimiehet eivät onneksi enää nähneet, vaan lähtivät onneksi ajoissa kotiinsa. Oishan niillä ollut kotona kertomista, " siellä se muija pyllisteli ja konttas jäällä ja kuvas lankakeriä"

Nämäkin lapaset lähtevät jo huomenna tositoimiin lämmittämään pieniä kätösiä.