Unikeon päivä - Seven Sleepers Day

Haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, jotka kommentoivat edellistä juttuani, jossa kirjoitin Villi-kisun kuolemasta.

Kesätouhujen ja reissujen lomassa olen ehtinyt vähän ommellakin. Ja neuloa. Jopa virkata.

Ompelin itselleni tämän kesämekon isäni 70-vuotispäiville. Niitä vietettiin pari viikkoa sitten perheen kesken maalaismaisemassa.

I would like to thank you for all the comments to my last posting.

There has been a lot up this summer. And between coming and going always packing, laundering and ironing. I have had a little time also for sewing. And knitting, especially on the road. Even crocheting.

I sewed this summer dress for the 70th birthday party of my father, which we celebrated about two weeks ago.

Mekon raaka-aineeksi valikoitui vanha 70-luvun maxihame, vähän käytetty ja napakkaa puuvillakangasta ja ennenkaikkea just oikean väristä vihreää.

Aikaa mekon ompeluun oli vähän ja malliksi valikoitui jo hyväksi havaittu itse modattu kaava viime vuodelta. Yläosassa on ihan kevyt puuvillainen vuoritus ja takana piilovetskari, joka sekin on muuten kierrätystavaraa, kun en ehtinyt millään hakemaan vetskaa kaupasta.

The raw material of the dress I took from old maxi-skirt from 70's. Not much used cloth, firm fabric and especially perfect green colour.

I used the same pattern as last summer.

Malli: Moda 6/ 2004 lehdestä ja paljon modausta.

Yhteisen juhlaruuan jälkeen siirryimme Saimaan rantaan veljeni mökille, jossa sain leikkiä vähän mallia.

I'm posing by the Lake Saimaa at my brother's summer place.

Tänään on unikeon päivä. Jos mummo (isänäiti) eläisi, hän täyttäisi tänään sata vuotta. Hän oli juuri alle kolmekymppinen, kun isäni syntyi heinäkuun 8 kesällä -39. Samanikäisenä sain itse esikoispoikani. Mutta silloin, vuonna 1939 marraskuussa syttyi sota. Millaista se on ollut, äitinä sodan keskellä, en osaa edes aavistaa. Kun rauha vihdoin koitti, vuonna 1944, isä oli jo täyttänyt viisi vuotta.

Käytiin tänään mummon haudalla. Vietiin kukkia Kerttu-mummolle. Tein oman pihan kukista kimpun, muutama kaunis perennan oksa, yksi kaunis ruusu, leikkovihreäksi kauniita parsan oksia. Niin mummokin teki, kun joskus vietiin ukin haudalle kukkia. Mummon haudalle oli istutettu orvokkeja. Niistä mummo piti.

The 27th of July is Seven Sleepers Day in Finland ( 27th of June in Germany). If my grandmother (from father's side) lived, she would celebrate her 100th birthday today. She was just under 30 when my father was born on 8th of July in 1939. And already on November in the same year Finland was in war. And when the war was finally over 1944, my father was already five years old. Can't imagine, how it was like, as a mother, in the middle of the war. Either after war, when there was poverty of everything.

We went together, my own family and my parents, to graveyard today. We brought some flowers for grandma Kerttu. I took some flowers from my own garden and made a bunch, like grandma used to do.

Picnic at forest

Lauantaina lähdettiin mökille makkaranpaistoon. Papan kelkalla ajettiin metsään, tuttuun paikkaan.

At the weekend we went to the cottage. From there we drove into forest with grandpa's snowmobile.


Makkaraa ja mehua. Kahvia ja pullaa. Auringon lämpöä ja kuusten kuiskintaa.

Sausages and juice. Coffee and buns. Sunshine and whispering of spruces.

Al dente?
Mammi ja pappa touhussa mukana.

Grandma and pa were there too.

Mentiin vielä mökille. Mäenlaskuun. Saunottiin ja syötiin uudestaan. Illansuussaa kotiin. Kuopus nukahti jo mökkitiellä.

After eating in forest we went back to cottage. Sliding with sledges. Sauna and eating again. Towards evening back to home. The youngest fell at sleep already on the cottage road.

Tässä kohtaa loikataan aasinsiltaa pitkin neulomisiin. Nämä ovat jääneet postaamatta, kun en ole saanut poikaa kuvauksiin. Pipo on tehty pojan toiveiden mukaan, tarkasti. Ei kelvannut basic sininen vaan se piti olla se tietty sininen, ja kaveriksi musta. Leveitä raitoja. Tein ensin pari raitaa pidemmän, mutta ensin purettiin yksi raita ja sitten vielä yksi. Sit kelpas. Ompelin pipoon ohuen vuorin, joka ulottuu ekan mustan raidan yläreunaan.

Pipon alotuksen tein tämän Garnstudion ohjeen mukaan. Näin sain reunasta sopivan napakan. Neule on 5 o 5 n. Esikuvaa on haettu Villapeikon neulomasta piposta.

Sininen lanka on Steinbach Wollen Ski, 100 % villa, konepesunkestävä, Made in Austria. Lisäksi pieni kerä mustaa villalankaa, joka vastasi tiheydeltään sinistä. Puikot muistaakseni neloset.

I have knitten a hat for my son precisely after his instructions. Wide stripes. It wasn't easy to find yarn in the shade of blue that he wanted. There is a thin tricot linen in the inner side of hat. I made the CO after Garnstudio's instructions. Got the inspiration from Villapeikko's snowball.

The blue yarn is a found from storage, Ski from Steinbach Wolle, 100 % wool, Made in Austria. The black yarn is just black woollen yarn.

Lapasien malli on Anna Zilboorg'in kirjasta Magnificent Mittens. Lankana on mustaa Novitan Nallea ja paksuudeltaan vastaavaa sinistä villalankaa, joka on aikas tismalleen saman väristä kuin pipossa.

The pattern to the mittens I found from the book Magnificent Mittens by Anna Zilboorg. The black yarn is Novita's Nalle and blue one is just woollen yarn to match with the gauge and the blue of the hat. Needles 3 mm. Kun näin tuplatupla-lapaset Villapeikon blogissa, niin olin ihan että jee. Ihan mahtava idea. Näistä kirjoneulelapasista tuli todella lämpimät, kun neuloin niihin vuorilapaset. Neuloin ensin kirjoneulelapasen, johon tein alkuun pienen käänteen ja sitten poimin vuoria varten silmukat käänteen reunasta, jolloin sauma jää lapasen sisäpuolelle. Vuorilapanen on neulottu hiukan nallea ohuemmasta villalangasta puoli numeroa pienemmillä puikoilla.

Neuloin näitä yhdellä reissulla "julkisesti" ja sain useampaan otteeseen kertoa kiinnostuneille lapasen idean. Yksikin setä kysyi, että mites nuo lapaset laitetaan käteen.

The brilliant idea to these double-double mittens is again from Villapeikko. These mittens became really warm. The inner mittens are knitted with needle size 2.5 mm.

Voi pitää kumminkin päin.

For the one with two right hands?

Aihetta juhlaan

Itsenäisyyspäivän tunnelmaan sopii seurata linnanjuhlia iltapuvussa ja turkki päällä. "Äiti, onks tuonne kutsuttu lapsia? Miksei?"

Tarja, vink vink.

Tällä otoksella osallistun tämän viikon valokuvatorstain haasteeseen.

Hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa kaikille!

Busy

Juhlakausi on kuumimmillaan ja niinpä on äidin kotivärkkäämössä täysi tohina päällä. Toisen neidin "juhlaturkis" on koristepampuloita vaille valmis ja toinen on vielä paininjalan alla. Ihana malli on uusimmasta Ottobresta.

Voi voi, juhlamekot eivät ehdi millään linnanjuhliin valmiiksi.
Jos voisin näin joulun alla jakautua kahdeksi niin klooni voisi keskittyä rauhassa neulomiseen. Tässä sukkakudin alihankintatyönä joulupukille : )


Toinenkin sukkapari odottelee päättelyä...

Kyllähän mie täällä koko ajan jotain touhuan. Ehkä pian valmistuu jotain näytettävää.

Ihania lastenvaatteita deux par deux'lta. Käykääpä ihastelemassa, ken tuntee kiinnostusta.

Heippa vaan, lähden tästä takasin ompelukoneen ääreen!

From Riga

Mitäs tässä suhrataan? No, sukkaahan siinä neulotaan mukavasti hotellihuoneessa loikoillen. Meikä vanheni vuodella viime viikolla ja mies vei minut Riikaan "syyslomalle".


Matkaan lähdettiin nääs Tampereelta, josta nämä minun synttäreiden juhlaviikot saivat alkunsa. Pääsin juhlatunnelmaan jo varsinaisen syntymäpäivänäni iltana 12.11, kun pääsin elokuviin katsomaan aivan herkänkarheankoskettavaa elokuvaa Ikuistetut hetket (Eviga ögonblick), joka on tämän vuoden Ruotsin Oscar-ehdokas. Suosittelen lämpimästi.

Seuraavana päivänä ehdin vielä vähän haahuilla Tampereella ja mm. käydä ihanassa lankakaupassa Lanka- ja käsityöliike Aili Jokisessa, jonne minut neuvottiin Taito-shop'ista. Jo Taito-shopin alakerrassa meinasin sortua alennuksessa oleviin Pirkka-lankoihin, mutta vaivoin sinnittelin Aili Jokiseen, josta sain kaipaamani bambuiset sukkapuikot ja lisäksi mukaan tarttui muutama kerä (alennettua) Viking Froyagarn'ia tyttömäisissä sävyissä. Niistä olis tarkoitus tehdä tyttärille sukkia. Halusin nimenomaan vähän paksumpaa lankaa lasten sukkiin, jotta sukat kestäisivät vähän paremmin kulutusta.

Nii just, siellä Tampereella alko ne messut, just kun meikä hyppäs lentsikkaan määränpäänä Riika. Läheltä siis liippas. Ehkä ihan himppasen harmitti etten päässyt messuilemaan, mut minkäs teet, kun mies oli järkännyt frouvalleen muuta ohjelmaa.

Ensimmäinen päivä Riikassa valkeni kauniina ja se tulikin vietettyä paljolti tässä asennossa ahmien kameralla toinen toistaan upeimpia jugendrakennuksia. Hotellimme sijaitsi Pulkvela Briela'lla, josta pienen kävelymatkan päässä sijaitsi upeasta jugendarkkitehtuurista kuuluisa Alberta iela. Monet sen rakennukset toimivat nykyisin suurlähetystöinä. Kuvatuksi tuli myös Suomen suurlähetystön rakennus, joka sijaitsi lähistöllä.

Sain jo vähän ennen synttäriä uuden kameran, jota olen aika pitkään himoinnut. Tämä kuvan otti mies kaiken puolen mainiolla ja minua hyvin palvelleella Panasonicin Lumixilla (DMC-LZ7), kun minä tässä tiirailen uuden Canonini linssin läpi. Aika opettelua on vielä uuden kameran kanssa, intoa on enemmän kuin taitoa. Kuvia tuli näpsyteltyä aika määrä, mutta koitan nyt hillitä itteni, enkä änge kaikkia rakennustaiteen ikuistuksiani tänne. Ajattelin kyllä koostaa mieluisimmista Riikan kuvista albumin ja linkin sinne tuohon sivuun, jotta niitä voi sitten käydä tiirailemassa ken haluaa.


Kuten kunnon neulojan sopii, otin jo etukäteen selvää Riikan lankakaupoista. Tämä Dzija (kään. lanka) niminen kauppa sijaitsee vanhassa kaupungissa pohjoispuolella osoitteessa Zirku Iela 3. Kauppa myy pääasiassa Filatin lankoja, mutta oli siellä paljon muutakin ja runsaasti. Tän kuvan pitäs aueta klikkaamaalla suuremmaksi, jolloin erottuu hintakyltit hyllyissä. 100 g:n sukkalankakerät (On line supersocke 100) maksoivat 3.80 ls (~5.60 €). Olen niin huonosti lankojen hinnoista perillä etten sitten oikein tiedä onko halvempaa vai kalliimpaa, kuin Suomessa tai nettikaupoissa (enkä jaksa nyt alkaa googlaamaan). Tuskin kuitenkaan erityisen halpaa, koska muutenkin hintataso oli Riikassa ihan Suomen tasoa.

Kävi niinkuin minulle monesti käy, kun valikoimaa on runsaasti. Tulee valinnan vaikeus ja ideaähky ja ostopaniikki ja sitten en saa ostettua kuin vaivoin muutama kerän. Silläkin saattoi olla osuutta asiaan , että oltiin resuttu pitkin kaupunkia koko päivän ja oltiin jo ihan kypsiä palaamaan hotellille lepäämään. Koko saalis oli sitten pari kerää sukkalankaa, neljä kerää ohutta mohairlankaa ja pari bambuiset pyöröpuikot. Et sellaset matkamuistot.

Parista isosta kirjakaupasta kävin zoomaamassa käsityökirjahyllyt. Neulekirjoja oli vähän ja yli puolet huonolle paperille painettua venäjänkielisiä opuksia.

Törmäsin lankakauppoja googlatessa Latvia's Friend nimiseen blogiin, jossa on mielenkiintoinen artikkeli Latvian kuuluisasta neulojasta Jette Uzane'sta.

Tässä vielä marraskuun valjussa valossa kylpevää näkymää Riikasta. Kesällä täällä vois olla kiva käydä.

Riikassa on tapana että rakastavaiset ripustavat lukot sillankaiteeseen rakkautensa sinetiksi. Tämän kolmen lukon yhditelmän logiikasta en ole ihan varma, mutta epäiltiin josko isosta lukosta riippuvat pikkulukot olisivat rakkaudenhedelmiä.


Meidän seitsemännen kerroksen hotellihuoneen pikku-ikkunasta nappasin paluupäivän aamuna kuvan lokkikamuista. Kaikki huba loppuu aikanaan ja on lennettävä kotiin. Lapsiakin oli jo kova ikävä.

Halloween

Neulomisten lomaan tuli kiire tehdä tyttärille asut halloween-pippaloihin ja niinpä tuli vietettyä muutama ilta vaihteeksi ompelukoneen seurassa.

Ajattelin kerrankin selvitä mahdollisimman vähillä uusilla hankinnoilla ja niinpä kävin ekaksi kaivelemassa äitini kangasvarastoja. Sieltä löytyi tarpeet vanhemman tytön mekkoon ja osaksi kuopuksenkin mekkoon. Vanhempi neiti toivoi (jälleen kerran) vaalenapunaista mekkoa ja kuopus sai mekkoonsa omasta toivomuksestaan violetin ja liilan sävyjä.

Ajatus oli tehdä mekot vähän prinsessatyyliin ja ehostaa ne halloweeniteemaan lisukkein, jotka voi poistaa helposti. Mekkoja voisi sitten käyttää halloweenin jälkeen (jokapäiväisissä) prinsessaleikeissä.

Vaaleanpunaiseen mekkoon löytyi yläosaan pala vaaleanpunaista satiinia ja miehustan koristeellisuutta lisäsin vielä ompelemalla sen kultasomisteisesta kankaasta. Helmaan löytyi burgundinpunaista taftia. Vanhasta kultalameeliivistä (kasarikamaa) sain olkapäille somisteet, jotka täytin vanulla. Samasta kankaasta näpersin vanutäytteisiä ruusun terälehtiä. Lepakkohihaisesta samettipuserosta sain hyvää materiaalia pieniä ruusuja varten. Vyötärölle löytyi satiininauhan pätkä. Kaikki materiaalit on kierrätyskeskuksesta.

Omasta varastosta löytyi ohutta mustaa sifonkia, jota rypytin suikaleina somisteeksi olkapäille ja vyötärölle antamaan vähän halloweenmeininkiä. Sifonkiin kiinnitin pieniä hämähäkkejä ja rintakoruksi pienen sisiliskon. Ötökit saivat ennen kiinnitystä suihkauksen kultamaalia pintaansa.

Violetinsävyiseen pukuun löytyi materiaalia omasta varmuusvarastostani. Yläosan kankaan ja alaosan taftin olen joskus ostanut prinsessamekko mielessä ja nyt ne pääsivät toteutukseen.

Miehustan somisteen leikkasin palan vanhasta kasarityylisestä hilepilepuserosta (äitini varastoista). Samasta kankaasta näpersin vielä terälehtiä vyötärösomisteeksi. Liilansävyisestä mekosta leikkelin joustavaa neulosta, josta sain vanutäytteiset somisteet olkapäälle ja koristepampulan vyötärölle.

Pilkoin vielä vanhan huivin suikaleiksi, joista kiinnitin siivekkeet olkapäille ja ja suikaleet vyötärölle. Lopuksi vielä kultaiset hämähäkit kiipeilemään mekkoon.

Näitä mekkoja oli kiva väkertää. Onhan lopputuloksessa klitteriä lähes tårta på tårtå, mutta onhan se tällaisissa fantasiamekoissa sallittua. Tytöt olivat mekoista ihan innoissaan ja sehän on pääasia. Juhlat meni nappiin.

Plum

Sain tämän ihanan tunnustuksen elohiireltä, jonka tunnelmallista ja inspiroivaa blogia olen seurannut jo jonkin aikaa. Tunnustus tuli jo jokin aika sitten. Kiitos!



Koen vaikeaksi tehtäväksi jakaa tällaisia tunnustuksia eteenpäin, kun seuraan niin monia ihania blogeja ja koko ajan löytyy uusia tuttavuuksia. Seuraan ehkä eniten neuleblogeja, mutta lisäksi monia kiintoisia blogeja, joissa touhutaan lasten kanssa, sisustetaan, somistetaan ja tehdään mukavia juttuja kotona. Laitankin tämän tunnustuksen eteenpäin muutamalle aivan uudelle tuttavuudelle, joiden blogeihin olen eksynyt ihan hiljattain. Olkaatten hyvät,

Pikku-Pihlaja
Heidi
Karita

Meillä on tänä syksynä soinut paljon Vuokko Hovatan uusi cd Lempieläimiä. Levyn kaihoisan melankoliset sävelmät tuntuvat kulkevan samoja polkuja mieleni kanssa.

...Omenankukat

putoaa

pilvet liikkuu

kiikussaan

ja repii auki

taivaan sinisen

Metsänreuna

luumuntumma

auringonkukkien

varjot kasvaa seinustaa

petäjääkin pidemmiksi...

(Fiilikset ovat siirtyneet kuin vaivihkaa neuleisiin. Innolla lähdin tekemään mutta nyt tekele on mietintätauolla. Jatkanko vai puranko...)

Minun pienet tyttäret, alle kouluikäiset, ovat tykästyneet levyn tummavireisiin teksteihin. Laittavat levyn soimaan ja laulavat mukana pienellä kirkkaalla äänellä tosissaan ja totisina rakkaudesta ja kuolemasta:

...Me tanssimme päällä raunioiden
sillä kuollut on rakkauteni
kuollut on rakkaus
Siis kalvetkoon loiste aurinkojen
sillä kuollut on rakkauteni
Eläköön eläköön eläköön...

Näinkö se omena putoaa suoraan puun alle, mietin. Kaihomielisyyteen taipuvaisen äidin tyttäret.

Laulujen sanat askarruttavat pieniä mieliä. Kuopus kysyi: "Mitä se äiti tarkottaa, et Kaatunut taivas on niin raskas kantaa?"

As tourists in neighbourhood

Viime lauantaina oli vielä kesä. Nyt se on mennyt jonnekin piiloon.

Lähellä on kaunis kaupunki, josta löytyy näin idyllisiä näkymiä. Kerran kesässä käydään siellä retkellä. Mukana piknik- tarvikkeet ja iso viltti.


Ostetaan kaupasta herkkuja ja levitetään viltti johonkin suojaisaan sopukkaan linnoituksen valleilla. Kun lapset ovat saaneet ruokaa, ne alkavat juosta, kun aikuiset ovat syöneet, ne käyvät viltille makaamaan.


Minullahan on siellä oma katu : )

Jo edellisenä päivänä laulettiin:

Kis Kis kis kis kippurahäntä,
huomenna mennään Lappeenrantaan.
Mitä sinne tekemään
kissanpoikia pesemään

Rakuunat olivat jättäneet hevoset parkkiin.


Silittämään piti päästä, vaikka vähän jännittikin tuo iso heppa.


Linnoituksella on pieni tunnelmallinen ortodoksikirkko.



Satamassa porhalsi juna...


... vaan siellä oli myös junarosvoja vaanimassa.

Calamity Jane?

Täyttä laukkaa...

Lapset viihtyivät. Kotiin ei tehnyt yhtään mieli lähteä.

Vihdoin olen saanut uutta tikuteltavaa puikoille. Pitäis ottaa kuvia, niin saisin uutta jutun aihetta. Vaihteeksi tiukkaa asiaa neulomisesta kaiken tämän rönsyilyn perään : )