From Riga

Mitäs tässä suhrataan? No, sukkaahan siinä neulotaan mukavasti hotellihuoneessa loikoillen. Meikä vanheni vuodella viime viikolla ja mies vei minut Riikaan "syyslomalle".


Matkaan lähdettiin nääs Tampereelta, josta nämä minun synttäreiden juhlaviikot saivat alkunsa. Pääsin juhlatunnelmaan jo varsinaisen syntymäpäivänäni iltana 12.11, kun pääsin elokuviin katsomaan aivan herkänkarheankoskettavaa elokuvaa Ikuistetut hetket (Eviga ögonblick), joka on tämän vuoden Ruotsin Oscar-ehdokas. Suosittelen lämpimästi.

Seuraavana päivänä ehdin vielä vähän haahuilla Tampereella ja mm. käydä ihanassa lankakaupassa Lanka- ja käsityöliike Aili Jokisessa, jonne minut neuvottiin Taito-shop'ista. Jo Taito-shopin alakerrassa meinasin sortua alennuksessa oleviin Pirkka-lankoihin, mutta vaivoin sinnittelin Aili Jokiseen, josta sain kaipaamani bambuiset sukkapuikot ja lisäksi mukaan tarttui muutama kerä (alennettua) Viking Froyagarn'ia tyttömäisissä sävyissä. Niistä olis tarkoitus tehdä tyttärille sukkia. Halusin nimenomaan vähän paksumpaa lankaa lasten sukkiin, jotta sukat kestäisivät vähän paremmin kulutusta.

Nii just, siellä Tampereella alko ne messut, just kun meikä hyppäs lentsikkaan määränpäänä Riika. Läheltä siis liippas. Ehkä ihan himppasen harmitti etten päässyt messuilemaan, mut minkäs teet, kun mies oli järkännyt frouvalleen muuta ohjelmaa.

Ensimmäinen päivä Riikassa valkeni kauniina ja se tulikin vietettyä paljolti tässä asennossa ahmien kameralla toinen toistaan upeimpia jugendrakennuksia. Hotellimme sijaitsi Pulkvela Briela'lla, josta pienen kävelymatkan päässä sijaitsi upeasta jugendarkkitehtuurista kuuluisa Alberta iela. Monet sen rakennukset toimivat nykyisin suurlähetystöinä. Kuvatuksi tuli myös Suomen suurlähetystön rakennus, joka sijaitsi lähistöllä.

Sain jo vähän ennen synttäriä uuden kameran, jota olen aika pitkään himoinnut. Tämä kuvan otti mies kaiken puolen mainiolla ja minua hyvin palvelleella Panasonicin Lumixilla (DMC-LZ7), kun minä tässä tiirailen uuden Canonini linssin läpi. Aika opettelua on vielä uuden kameran kanssa, intoa on enemmän kuin taitoa. Kuvia tuli näpsyteltyä aika määrä, mutta koitan nyt hillitä itteni, enkä änge kaikkia rakennustaiteen ikuistuksiani tänne. Ajattelin kyllä koostaa mieluisimmista Riikan kuvista albumin ja linkin sinne tuohon sivuun, jotta niitä voi sitten käydä tiirailemassa ken haluaa.


Kuten kunnon neulojan sopii, otin jo etukäteen selvää Riikan lankakaupoista. Tämä Dzija (kään. lanka) niminen kauppa sijaitsee vanhassa kaupungissa pohjoispuolella osoitteessa Zirku Iela 3. Kauppa myy pääasiassa Filatin lankoja, mutta oli siellä paljon muutakin ja runsaasti. Tän kuvan pitäs aueta klikkaamaalla suuremmaksi, jolloin erottuu hintakyltit hyllyissä. 100 g:n sukkalankakerät (On line supersocke 100) maksoivat 3.80 ls (~5.60 €). Olen niin huonosti lankojen hinnoista perillä etten sitten oikein tiedä onko halvempaa vai kalliimpaa, kuin Suomessa tai nettikaupoissa (enkä jaksa nyt alkaa googlaamaan). Tuskin kuitenkaan erityisen halpaa, koska muutenkin hintataso oli Riikassa ihan Suomen tasoa.

Kävi niinkuin minulle monesti käy, kun valikoimaa on runsaasti. Tulee valinnan vaikeus ja ideaähky ja ostopaniikki ja sitten en saa ostettua kuin vaivoin muutama kerän. Silläkin saattoi olla osuutta asiaan , että oltiin resuttu pitkin kaupunkia koko päivän ja oltiin jo ihan kypsiä palaamaan hotellille lepäämään. Koko saalis oli sitten pari kerää sukkalankaa, neljä kerää ohutta mohairlankaa ja pari bambuiset pyöröpuikot. Et sellaset matkamuistot.

Parista isosta kirjakaupasta kävin zoomaamassa käsityökirjahyllyt. Neulekirjoja oli vähän ja yli puolet huonolle paperille painettua venäjänkielisiä opuksia.

Törmäsin lankakauppoja googlatessa Latvia's Friend nimiseen blogiin, jossa on mielenkiintoinen artikkeli Latvian kuuluisasta neulojasta Jette Uzane'sta.

Tässä vielä marraskuun valjussa valossa kylpevää näkymää Riikasta. Kesällä täällä vois olla kiva käydä.

Riikassa on tapana että rakastavaiset ripustavat lukot sillankaiteeseen rakkautensa sinetiksi. Tämän kolmen lukon yhditelmän logiikasta en ole ihan varma, mutta epäiltiin josko isosta lukosta riippuvat pikkulukot olisivat rakkaudenhedelmiä.


Meidän seitsemännen kerroksen hotellihuoneen pikku-ikkunasta nappasin paluupäivän aamuna kuvan lokkikamuista. Kaikki huba loppuu aikanaan ja on lennettävä kotiin. Lapsiakin oli jo kova ikävä.