Punaisesta langasta

Taannoisella lomamatkalle printtasin kaikessa kiiressä netistä Anniksen ohjeen ja langaksi edellisestä valmistuneesta isosta huivista jäljelle jääneen langanlopun luonnonvalkeaa Wetterhoffin Silviaa. Pikainen laskutoimitus kyllä ennusti, että jämäkerä ei aivan riittäisi Annikseen, mutta siinä matkallelähtöähistyksissäni en viksumpaakaa vaihtoehtoa keksinyt. No ei riittänyt ja koska reissu sisälsi autossa istumista, minuun iski aivan hillitön neuloosi ja langanhimo enkä uskonut selviäväni ilman neuletyötä automatkasta ja lentomatkasta kotiin.

Niinpä mies ajoi kiltisti lankakaupan kautta ja sieltä nappasin pahinpaan hätään pari kerää punaista Rowanin Kidsilk Haze'a. Ja eikun uutta puikoille.

Pattern: Annis by Susanna IC

Yarn: Rowan Kidsilk Haze, väri 00650, kaikki kaksi kerää män, lopulta.

Needles: 5 mm rosewood circular needle

Neuloin kerrankin tarkalleen ohjeen mukaan, jolloin toisesta kerästä jäi 10 g tähteeksi. Tosin normaalin päättelyn sijaan valitsin joustavamman version, johon löytyy ohje ainakin täältä(kohta decrease bind off). Tämä tekniikka vie reippaasti enemmän lankaa kuin normaali yliveto-päättely.

Käytiin ihan vartavasten ottamassa kuvatkin läheisessä rannassa. Kuvia pitää ottaa paljon, kun en kuulemma malta olla kunnolla paikallani tai sitten pölötän koko ajan jotain. Niinpä minulla on usein valokuvissa suu auki. Tähän sarjaan sain kuitenkin yhden, jossa näyttäs olevan suu supussa, ettei tarvinnut koko pärstää rajata pois.

Ehdin jopa käyttää huivia yhdessä tilaisuudessa ja totesin että huivi saisi kyllä olla himppasen korkeampi. Niinpä purin päättelykerroksen ja neuloin sileää oikeaa koko huivin leveydelle lopulla 10 g:lla. Sain mukavat n. 8 cm lisää korkeutta lisää huiviin. Nyt se on oikein kiva, lämmin, sopiva, pehmeä, keveä ja väristäkin tykkään hirmuisesti.

My Luna moth

Ja turkoosilla jatketaan. Tämä neule kuuluu sarjaan kiihkeästi neulotut. Iski vaan niin kova tarve saada uusi keväthuivi, että neljässä päivässä tuli valmista.


Kun ei ollut sopivan väristä lankaa varastossa niin värjäsin itse. Kokeilin ensimmäisen kerran puuvillalangan värjäystä elintarvikeväreillä. Ensin tuntui, että väri tarttuu tosi kehnosti mutta aikani kun liotin ja lisäsin väriä kattilaan niin sain vyyhteihin vaaleaa turkoosia tarttumaan. Aika hakuammuntaa tuo turkoosin hakeminen mutta lopputulos ihan ok. Ei kyllä aavistustakaan miten kestää pesua.


Lanka on kierrätyskamaa, joten ei hajuakaan merkistä/valmistajasta. Olisi kyllä ollut ihana neuloa jotain silkkisempää keväthuiviin, mutta kun ei ollut niin fiinejä kuituja varastossa niin päädyin puuvillaan. Valmis huivi pingottui kyllä ihan nätisti kastelun jälkeen mutta ei pysy niin hyvin kuosissaan kuin esim. villa.


Huivi toimii kuitenkin hyvin siinä tarkoituksessa, johon sen suunnittelin. Suojaa kaulaa mukavasti ja antaa vähän väriä olemukseen. Pikkusen jäin miettimään että olisiko pitänyt neuloa yksi mallikerta enemmän.



Malli/Model: Luna moth by Shui Kuen Kozinski (Ravelry-linkki)

Lanka/Yarn: Recycled cotton from own storage, dyed by myself.

Needles: 3.0 mm circular needles



Meillä oli eilen hääpäivä, jota juhlistimme ihan pienesti kahdestaan naapurikaupungissa. Siltä reissulta nämä kuvat.




Horisontissa jo kajastaa pieni Tallinnan reissu, jossa sitten yhdistyy hääpäivän ja miehen synttärin juhliminen. Saas nähdä tarttuuko sieltä edelleen turkoosia lankaa haaviin vai vaihdanko vihdoin väriä.

Gail

Hui. Aikaa on todella vierähtänyt edellisestä postauksesta. Empä siis ala jaarittelemaan enempää syitä taukoon vaan siirryn suoraan asiaan: neuleita on valmistunut ja ne pitää saada tänne. Kiva kun tulit vierailulle!

It has been a while. But I'm back and instead of spending time with explaining what I've been doing since last posting, I will start with itself, knitting. I am really glad, that you came here! Kuvia huivista tuli napsittua jo syyskuussa. Itse huivi on viime kesän neulomus.

Langat ostin viime marraskussa Riikan reissulla ja kohtuullisen ajan ne odottelivat varastossa sopivaa mallia. Gail sattui silmään jo viime keväänä Tess'n blogissa ja ajattelin heti, että tämän haluan joskus tehdä.

Kesällä piti sitten saada matka-autoreissulle joku mukava neuletyö ja tämä sitten valikoitui matkaan. Pari kertaa piti kyllä ottaa aikalisä neuloessa, etenkin aivan alussa. Mallia piti seurata todella tarkasti tai muuten seurasi purkuhommia ja kuvio hahmottui todella huonosti pörröisestä mohaineulepinnasta. Ohut mohair oli samanaikaisesti liukasta puikoilla -> silmukka putosi helposti että toisaalta joustamattomuutensa ja pörröisyytensä vuoksi vähän takkuista neulottavaa. Mutta ah niin keveää,valmis huivi painaa vain 76 g!

These photos have been taken in September. The grass was still green and the days where brighter.

Gail was my knitting project for bygone summer. I choose it for our yourney with campervan in last July. I had bought the mohair skeins from Riga at last autumn and since then been I've been waiting for the right pattern. I saw Gail first time in Tess's blog and thought once, this is a definitely-yes-pattern.

Malli/Pattern: Gail (aka Nightsongs) by Mawelucky/Jane Araujo, Ravelry

Lanka/Yarn: BBB Filati Kid Mohair ( 70 % Kid Mohair, 30 % Nylon),

76 g ~ 761,3 m

Size: width 220cm, height 100cm

Puikot/Needles: 3.5 mm bamboo round needles

Huivista tuli todella iso ja samalla se kuitenkin on ihanan ilmava ja keveä. Olen käyttänyt sitä jo ahkerasti ja se on todella lämmin kun sen voi kietoa pariin kertaan kaulan ympärille.

The shawl became really large and at the same time airy and lightweight. And when I wrap it around my neck against the wind and breeze, it's pretty warm. (and only a little bit itchy, but it woun't be counted)

Altought it's multicoloured, I like all the tints. It wasn't easy to get them repeated in photos.

Kirjavasta neulepinnastaan huolimatta, minusta lopputulos on mieleinen. Tykkään sävyjen vaihtelusta, se antaa huiville eloisan ilmeen vaikka kuvio ei silloin erotukaan aivan niin selkeänä.

Aeolian shawl

Kun sain edellisessä postauksessa esittelemäni huivilangan kerittyä tiesin heti, että haluan neuloa niistä Aeolian huivin. Malli on vaan niin mieluinen. Toistuva kuvo jää hyvin päähän ja on tosi joutuisa neuloa. Ainut hidaste on nyppyrivit, tai oikeasti niiden nurjan puolen kerros, jossa nypyn silmukat neulotaan nurin yhteen.


Tämä on jo toinen Aeolian'i. Neuloin ensimmäisen mustasta alpakasta ja lanka loppui viimeisillä kierroksilla. Nyt on lankaa hankittu lisää, mutta jotenkin se mustan neulominen ei ole napannut, vaan värikkäämmät neuleet ovat kiilanneet ohi.


Malli: Aeolian huivi uusimmasta Knittystä.

Lanka: omin kätösin kyökissä elintarvikeväreillä värjätty ohut kierrätysvillalanka, menekki 151 g eli tasan kaik män minkä värjäsin.

Puikot: bambuiset pyöröt 3.5 mm

Huivin siivet kiertyvät hiukan ylospäin, joten ihan tarkkaa leveyttä on vaikea mitata mutta sain mitattua kärkiväliksi noin172 cm ja korkeutta 80 cm.

Tämä taitaa jäädä omaan käyttöön, kun olen niin tykästynyt väriin.
Pattern: Aeolian from Knitty

Yarn: handpainted yarn by myself, I used all 151 g

Needles: 3.5 mm

Size: 172 x 80 cm

Huivin ohjeessa varoitetaan, että viimeisen mallikuvion langanmenekki on jopa yli puolet koko huivin langanmenekistä. Yritin passata varman päälle ja jätin mielestäni riittävästi lankaa viimeiseen mallikuvioon. Lanka meni kuitenkin niin tarkalle, että jouduin purkamaan samasta langasta neulotun mallitilkun, saadakseni huivin pääteltyä. Tämä viimeinen päättelyyn tarvittu langanpätkä on kyllä samanväristä kuin muun huivin lanka, mutta siinä on ihan pieniä kirkkaanvihreitä värjäysroiskeita, jotka näkyvät kyllä jos oikein läheltä toisen siiven kärkeä tarkastelee.


Tämä huivimalli oli minulle ainakin todella addiktoiva, neuloin tämän kolmessa päivässä, ihan vimmalla. Nuorin lapsista oli vatsataudissa ja siinä jäi aikaa neuloakin, kun katsottiin yhdessä lasten ohjelmia digiboksilta ja dvd-elokuvia. (Oli jo toinen lasten vatsatauti tänä talvena jonka onnistuin ohittamaan, kop kop).


Viime viikonloppuna pyörittelin paria sitruunaa miettien mitähän niistä tekisin ja päädyin etsimään netistä ohjetta sitruunamarenkipiirakkaan, kun en löytänyt vanhaa paperiversiota mistään. Ohje löytyi kinuskikissan sivuilta. Olipahan ihana blogilöytö. En ole aiemmin paljon ruoka/leivontablogeja seuraillut, mutta tämän blogin pistin heti seurantaan.

Niin, ja piirakka on tosi nam. Mieskin sanoi, että tätä olis kiva syödä toistekin. Ja otti toisenkin palan.

Searching out a new red and how it turned out

Kaikki alkoi siitä, että hyllyssä lojui neulomani kolmiohuivi, jolle ei ollut käyttöä. Sen vaaleanpunainen väri ei tuntunut yhtään omalta. Muuten olisin kyllä kelpuuttanut huivin vaikka heti käyttöön.

Ullasta löytyi kelpo tekniikka tähän ongelmaan ja niin päädyin kokeilemaan värjäystä elintarvikeväreillä. Todella kiva tapa kokeilla värjäystä. Ei isoja investointeja tarvikkeisiin ja helppo toteuttaa ihan omassa keittiössä.

It all started with this shawl, which I finished at the end of last year. Nice shawl but wrong colour for me.

I tried dyeing with food dyes. Such a nice technique, easy to make in own kitchen and with low material costs.



Huivin uusi väri on oranssihtavan punainen. Olen ihan hirmuisen tyytyväinen. Ja huivi on jo käytössä.

The new colour is a little bit orange red. I'm happy about it.


Enhän sitä värjäämistä siihen malttanut lopettaa. Hain äitini varastosta sopivia lankoja ensi häkärään. Kaikki kokeilut on tehty kierrätetyistä langoista. Langat on purettu, pesty ja keritty uudelleen.

When I once had started, I couldn't stop. I brought some yarn from my mothers stash. All experiments are done with recycled yarn.


Lisäsin huivin värjäysveteen punaista ja luonnonvaalea villalanka sai hiukan punaisemman kylvyn. Yhteensä n. 200 g.

I continued with adding more red to water and heres is the result.

Ohuehko ihanan pehmeä villalanka sai turkoosin kylvyn. Tämä lanka on jo jalostumassa minulle yösukiksi.

Soft woollen yarn received a bath with turquoise shade. These are becoming already night socks for me.


Sitten teki mieli tehdä vähän raidallista ja kokeilin vähän erilaisia vihreän sävyjä. Mitähän tästä?

Then some play with shades of green.


Halusin ohueen villalankaan oikein keväistä ja hentoa vihreää. Tämä värjäys onnistui mielestäni kaikkein parhaiten. Sävy ei ole tasainen vaan siihe häi mukavasti pientä sävyvaihtelua.Lankaa on yhteensä n. 150 g. Into oli kova nähdä miten lanka toimii huivina ja niinpä innosta piukeena tikuttelin sen jo huiviksi.

This is my best result. I'm really satisfied with the early spring green of these skeins. I had to start knitting at once, because I wanted to see how the yarn matches with lace pattern. In Ravelry already.

Eikä ne värjäilyt varmaan tähän jää. Mies toi jo tuliaisena pussillisen kakkos-Nallea Korian myymälästä ja varastossa on kaks pulloa etikkaa yllättävän värjäilytarpeen varalle. Eikä käy kieltäminen, etteikö houkuttas ostaa jotain ohutta ja laadukkaampaa lankaa huivilankavärjäilyjä varten. Pikkusormi on jo annettu...


Pääsiäinen ei tuonut auringonpaistetta Itä-Suomeen. Eikä Pohjois-Karjalaankaan, jossa sukuloimme. Tämä kuva on miehen äidinäidin tyhjillään olevasta kotitalosta, jota kävimme kurkkaamassa. Oli mielenkiintoinen kokemus nähdä talo, johon oli kerrostunut niin monen vuosikymmenen varrelta tavaraa. Komerosta löytyi korkkaamaton säilykepurkillinen Voitto-kahvia, jota tässä tarkastelen. Liekö miltä vuosikymmeneltä? Elintarvikkeilla oli ennen kivoja nimiä. Miksei niitä enää käytetä?

This picture is taken at Eastern in Joensuu, where my husbands family comes from.


Tein eilen kakun. Se on jo syöty.

I made this cake yesterday. It's already eaten.

Shetland Tail again

Kiitokset kaikille edellisen postauksen suk.. eiku piirakoita kommentoineille ; ) On täällä yks mies hykerrelly tyytyväisenä.

Kauhia hinku on ollut päästä kuvaamaan ulos auringonvaloon. Ja tälle päivälle sitä aurinkoa oli vihdoin luvassa. Mutta eihän ne säteet yltäny meidän takapihalle vaan jäivän naapurin autotallin taakse.

No mitä teki tämä kuvaushinkuinen neulebloggaaja. Tyyräsi flussasta juuri toipuneet lapset ja puolikuntoisen miehen autoon ja ajoi lähimpään rantaan auringonsäteiden perässä.

Onneksi minun mies ei ole vielä äitynyt pitämään vastaavaa blogia näistä frouvansa käsityöharrasteista. Voisi kertyä ihan korviani kuumottavia näkemyksiä erinäisistä tapahtumista, joita intohimoinen käsityöharrastukseni perheen arkeen teettää. Niikun vaikka tämänpäiväinen kuvausreissu.

Lähimmässä rannassa tuuli todella navakasti eikä aurinkokaan tavoittanut vielä sinne. Noh, höveli mies totesi, että ajetaan toiseen rantaan ja katsotaan jos saatais parempia kuvia. Autolle kävellessä ripustin huivin puun oksaan ja nappasin tämän tuiverruskuvan.

Kuvattavaksi valitsin huivin, joka on valmistunut jo lokakuun lopulla. Nappasin silloin vain hätäisesti muutaman kuvan sisällä ja ajattelin palata asiaan myöhemmin.

Idean huiviin löysin Ravelrystä (ravelry-linkki).

Malli: Shetland Triangle ja Swallow Tail -huivien mallineuleiden yhdistelmä. Shetland Trianglen mallikertoja on 10 ja reunuksena on Swallow Tail- huivin Lily of the Valley -osuus. Koko on n. 165 cm x 70 cm.

Lanka: Vaaleanpunainen villalanka

Puikot: Muistaakseni 3.5 mm. Pahus, kun en laittanut mihinkään ylös.

Pienoisen ajelun jälkeen löytyi suojaisa eteläranta, jossa saatiin vihdoin kuvakset käyntiin. Jää vähän rutisi rannassa mutta kun se näytti kestävän painoni niin yllytin miestäkin tulemaan perässä. Mitä siitä jos vähän rutisee, ei tässä ole syvää, pääasia on että saadaan hyviä kuvia. Toisella silmällä vahdin lasten touhuja ja samalla roikotin huivia ja koitin olla änkeemättä itse kuvaan muhkeine toppavarustuksineni särkemään herkkää aihetta. Samalla annoin kuvauskomentoja miehelle. Olipahan ohikulkevilla sauvakävelijöillä muutakin katseltavaa kun kauniit maisemat.

Jäin vielä pyllistelemään rantaan kameran kanssa. kun muu perhe pakeni autoon. Pitihän niitä lähikuvia vielä saada. Ja ei tässä vielä kaikki. Olin varustanut lisäksi kaikki perheenjäsenet uusilla neulomillani villasukilla ja alkuperäinen toive oli, että olisin istuttanut heidät riviin rannalle, riistänyt heiltä lämpimät kengät jaloista ja kuvannut sukkia luonnonvalossa.. Tajusin onneksi tästä suunnitelmasta luopua.

Kiitos, kiitos aurinko, paista tänäkin vuonna kirkkaana suoden valoasi meidän iloksi. Tämä on vasta alkua, mutta se on menoa nyt, kohti kevättä!

Laminaria shawl

Lähdettiin eilen kauniin sään salliessa vanhempieni mökille, joten kuvaussessiot kotipihalla piti unohtaa. Pakkasin Laminaria matkaan toivoen, että ehtisin muutaman kuvan mökkireissulla näpsytellä. Ajettiin suoraan karpalosuolle ja kerättiin ensin vasut täyteen kirpakoita karpaloita ja sitten jatkettiin möksälle syömään ja saunomaan.

Pilveenhän tuo oli ehtinyt jo siinä vaiheessa vetää mutta onneksi järven rannassa vielä riitti mukavasti valoa. Ripustin Laminarian ekaksi venevalkaman komeaan koivuun.

Laminaria on ollut pitkään suosikkilistalla ja nyt sain sen vihdoin toteutettua.

Malli:Laminaria, ohje Knitty'stä

Lanka: ohut violetti villalanka (äitini varastosta), hiukan ohuempi kuin esim. teeteen alpakka.

Puikot: tavalliset 3.5 mm pyöropuikot.

Koko: leveys 200 cm, korkeus 110 cm

Malli oli mukavan haasteellinen neuloa. Tosin start chart -osio oli jo lopuksi vähän puuduttavaa tikuteltavaa. Blossom chart -osio oli mukavan vaihtelevaa, tein 9 toistoa. Tämä kukkaosio veti oikein mukavasti ruttuun, joten neulomisvaiheessa oli vaikea nähdä mallin kauneutta. Viimeisessä Edging chartissa alkoi jo olla mukavasti silmukoita puikoilla, mutta sen neulominen oli niin kiintoisaa, että loppu tuli kyllä neulottua ihan maaniseen tahtiin.

En ole vielä saanut aikaiseksi vihkiytyä näihin pitsineulepyöröpuikkoihin, mutta kävi kyllä mielessä noita 3-into-9-star tähtösiä neuloessa, että olisko pitsi-addeista tässä hyötyä.

Mies otti muutamia kuvia minusta ja huivista laiturilla. Muistoksikin, koska olen vähän ajatellut neuvotella huivin uudesta omistajasta joulupukin kanssa.

Ylläolevassa kuvassa tulee tuo huivin värikin aika oikeana esiin. Kaunis, mutta ei ehkä minun väri.



Ripustin vielä huivin grillikatoksen katon reunaan lähikuvausta varten.





Viimeisenä lempparikuva. Rakas maisema mökkirannasta pitsillä reunustettuna.

Travelling in my garden

Sain vihdoin eilen kuvattua Shetland Triangle'n. Paremman reissun puutteessa lähdin huivin kanssa matkalle omaan puutarhaan...

Malli: Shetland Triangle kirjasta Wrap Style
Lanka: Siniharmaata ohutta kaapelikierteistä villalankaa, jonka kaivoin äitini varastoista. On aiemmin ollut joku muu neule, joka on joutanut purkuun. Lanka on pesty ja keritty uudelleen ja sai nyt uuden elämän huivina.
Puikot: 4 pyörö
Valmiin huivin mitat: leveys 230 cm, korkeus 105 cm. Peruskuvio toistuu 18 kertaa.

Tähän malliin tykästyin heti kun sen eka kerran jossain blogissa näin. Aika moni muukin on vissiin tykästynyt. Kauniita versioita löytyy todella monesta neuleblogista.

Malli oli ihan mukava neuloa (no joo, lopussa alko vähän puuduttaa) ja tykkään lopputuloksestakin tosi paljon. Lanka oli miellyttävä neuloa ja se tuo kuvion aika kivasti esille. Tästä tuli paljon kauniinpi kuin alpakasta neulomastani Swallowtail Lace -huivista. Vähän vieläkin jurppii, että Swallowtailistani olisin saanut isommankin.

Tässä sitä istutaan haaveellisena matkalaukun päällä. Oikeesti yritin kyllä ihan varovasti istahtaa. Vanha matkis ei varmaan olis kestäny jos olisin jäsähtäny koko ahterin painolla sen päälle. Toivottavasti naapureilla oli hauskaa katsellessa minun juoksemista kamerajalustimen ja matkalaukun välillä.

Ei saapunut rinssi hakemaan. Mutta mies saapui töistä ja palautti maan pinnalle haaveilevaisen vaimonsa.

Shawl stories

Tämä on murheenkryyni kurttumyttynen. Matka-automatkalle piti saada kästyö mukaan ja mukaan valokoitui Swallowtail, jonka ohjeen sain viimetingassa printattua matkaan. Kolme kerää Indiecita alpakkalankaa ja nelosen pyöröt kassiin. Tuon Indiecita alpakan ostin sieltä paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä, josta taannoin kerroin. Tämä Indiecita on vissiin teetee alpakan edeltäjä?

Neule oli oikein mukava matkaneuleeksi. Peruspitsi oli helppo ja sen oppi kohta ulkoa. Neuloin tuota peruskuviota aika monta kertaa enemmän kuin mallissa. Ja niinhän siinä kävi, että kun aloitin Lily of the Valley -reunuksen niin toisen nyppyrivistön jälkeen lanka loppui kesken. Ajattelin ensin, että tilaan jostain nettikaupasta yhden kerän lisää, mutta pikaisen googlauksen jälkeen selvis, että eipä taida tätä lankaa olla enää tarjolla missään kaupassa.

Noh, eikun reipas purkaminen käyntiin. Purin tuon nyppyosuuden ja ainakin neljä mallikertaa peruspitsiä. Ja sitten hillitön uudelleenneulominen käyntiin. Eilen illalla päättelykierroksella lanka sitten loppui kesken. Jäi noin metrin pätkästä kiinni. Purin sitten ohjeen mukaisen päättelyn ( k1, transfer 2 sts back to holding needle, and k2tog through back loops) ja päättelin perinteisesti, joka vei vähemmän lankaa. Ja näin lanka sitten vihdoin riitti, huh. Tyytyväisenä kastelin huivin ja pingotin kuivumaan.

Ja aamulla iloisena kuvamaan aikaansaannosta. Kuten kuvasta näkyy lankaa ei paljon tähteeksi jäänyt. Mutta olin kyllä kaikin puolin tyytyväinen, että se 150 grammaa tuli näin tarkasti käytettyä.

No, aamulla raivasin ompeluhuonettani, johon olin kantanut olohuoneesta ylimääräisiä lankapusseja. Ja eikös sielä yhdessä pussissa ollut vielä korkkaamaton kerä samaista Indiecita alpakkaa. Et silleen kävi.

Kylhän se mieskin jotain kommentoi, et alkaisko noita lankoja olla jo riittävästi.

Tässä toinen vasta valmistunut. Malli on Jatan Zetor, josta tykkään niin paljon, että neuloin toisenkin. Ekahan meni lahjaksi. Omaan huiviin valitsin valkoista Novita Floricaa langaksi. Vähän pitkin hampain neuloin kuitenkin, johtuen langasta. Alpakan jälkeen Florica tuntui tosi pökelöltä ja karkealta. Lankaa oli yhteensä 150 g, jonka ajatelin riittävän keposesti. Kävi perinteiset, lanka loppui päättelykierroksella kesken. Oisko ollu joku kolme metriä liian vähän. Yli viikon huivi sitten lojui siinä tilassaan puikoilla. Tympi koko tekele. Ajattelin ensin, että ostan kerän lisää Korian tehtaanmyymälästä, vaan eipä sitten ajetettukaan sitä kautta matka-autolla. Kävin kaikki äitinikin lankavarastot läpi valkoista Floricaa etsien, vaan ei tärpännyt.

Lopulta päädyin päättelemään huivin loppuun valkoisella langalla, joka väriltään parhaiten matsasi Floricaan. Melkein kaikki valkoiset langat, joita löysin, olivat Florican valkoisen rinnalla aavistuksen kellertäviä. Ei eroa ihan helposti valmiissa huivissa huomaa, mutta kun sen itse tietää, niin aavistuksen verran häiritsee.

Mutta muuten yllätyin iloisesti valmiista huivista. Kun kastelin ja pingotin karkean karvamyttysen, langasta jotenkin hävisi se karkeus. Valmis huivi on tuntuu iholla ihan mukavalta ja näyttää ihan kivalta.

Ja ei kahta ilman kolmatta. Puikoille pääsi heti Swallowtailin perään Shetland Triangle. Tätä mallia olen niin monissa blogeissa ihastellut, että pitihän minunkin päästä tämä neulomaan. Lankana on äidin varastoista löytynyt ohut kaapelikierteinen villalanka. Ei mitään hajua minkä nimistä. Neulon nelosen pyöröillä. Lanka on mukavan pehmoista ja laadukkaan oloista. Neuletyö lähtee mukaan seuraavalle reissulle, joka alkaa huomenna.