Basic check

Sukkien neulomisen lomassa alkoi ompelututtamaan. Napakka perusruutuinen kangas tuli ostettua jo viime kesänä, kun lähellä sijaitseva kangaskauppa lopetti toimintansa. Kesällä ei sitten kuitenkaan tullut vetäydyttyä ompeluluolaan ja niin kangas on saanut muhia ihan rauhassa tähän päivään saakka.

Ostin tämän kankaan ihan tiettyä käyttötarkoitusta varten, ruokapäydän tuolien istuinosien uusiksi päällisiksi. Useinhan kankaita -etenkin loppuunmyynnistä -tulee hamstrattua ilman, että mielessä kirkkaana päilyisi, miten sitä on tarkoitus jalostaa.

Meillä on ruokapöydän tuoleina IKEA:n Aaro-tuoleja. (Ei löydy enää valikoimista, korvaava malli näyttäs olevan Börje). Aarot on oikein napakoita koivupuisia tuoleja, joiden mieltä ilahduttava ominaisuus on niiden päällisten helppo vaihdettavuus. Istuinosat on tosi näppärä ruuvata irti ja päällinen lähtee ihan vetäsemällä irti. Piirsin ihan tuoreeltaan valkoisista irtopäällisitä kaavan ja sen mukaan olen surruutellut sitten uusia lapsiystävällisempiä : ) päällisiä tarpeen mukaan.

Edelliset Laura Ashleyn kankaasta tehdyt päälliset ompelin jouluksi, joten johan oli aikakin vaihtaa kuosia. Ihan kivat tuli. No, ehkä vähän basicit ja yllätyksettömät.

Vähän muhittelin ajatusta aplikoida päällisiin isot sydämet jostain punasävyisestä kukkakankaasta ja kävin äitini kangasvarastoista jo valkkaamassa kasan kangasehdokkaita. Vaan en nyt vielä tehnyt mitään. Kassotaan nyt.

Idean tähän sain Greengaten sivuilta. Nämä seuraavat kuvat on herkkuja heidän katalogistaan. Aikalailla intouduin näistä kuvista.

Teddy Family

Kun neulepuolella ei ole juuri nyt mitään julkaistavaa (tulossa kyllä on), ajattelin ammentaa harrastuslokerosta jotain kerrottavaa. Olen kertonut harrastavani tuunausta ja tämä allaoleva kuva saa nyt edustaa tuunausta, vaikkakin hieman keskeneräistä. Nämä ovat varsinaisia UFOja molemmat, verhoilun jälkeen ne ovat odottaneet uutta maalipintaa jo yli viisi vuotta.


Tuoli on kulkenut suvussa ainakin kolmen kodin kautta minulle ja kun sain sen, siinä oli aivan puhkikulunut marimekon kangas päällisenä. Neulekoppa - mikähän tän oikea nimi on? - on taas äidin kierrätyskeskuslöydös, joka oli rumalla buklee-tyyppisellä kankaalla päällystetty.


Nallekangas taas on aarre, jota olin säilytellyt jo jonkun vuoden, kun en keksinyt mihin sen raaskisin käyttää. Näissä tuoleisssa se löysi oikean kohteen. Kangasta oli onneksi reilu pala, joten se riitti kivasti molempiin tuoleihin. Neulekopan alaspäin kapenevan muodon mukaiset muotolaskokset ompelin käsin, reunat poimutin ja naulasin pienillä nauloilla paikoilleen. Naulaaminen käsin oli aika viheliäistä hommaa ja onnistuin lyömään nauloja aika kasan linttaan ja repimään pihdeillä irti ennenkuin päällinen asettui sopuisasti paikoilleen.


Tuolien paikka on tyttöjen huoneessa, missä neulekoppa toimii nukenvaatteiden säilytyspaikkana.


Tässä poseeraa meidän nalleperhe nalletuolissa. Vasemmalla edessä istuu kuopuksen nalle. Sen takaa kurkkii esikoisen upponalle. Keskellä tomerana istuu minun 60-luvulla syntynyt heinätäytteinen nalle. Ruskea karvanaama takana on mieheni vanha nalle ja edessä oikealla on vanhemman tyttären nalle.

Kunhan talvi tästä hellittää niin voisin vihdoinkin saattaa tämän tuunaushomman päätökseen ja irrottaa tuolien puuosat ja roudata pihalle maalattavaksi.