
Tuoli on kulkenut suvussa ainakin kolmen kodin kautta minulle ja kun sain sen, siinä oli aivan puhkikulunut marimekon kangas päällisenä. Neulekoppa - mikähän tän oikea nimi on? - on taas äidin kierrätyskeskuslöydös, joka oli rumalla buklee-tyyppisellä kankaalla päällystetty.

Nallekangas taas on aarre, jota olin säilytellyt jo jonkun vuoden, kun en keksinyt mihin sen raaskisin käyttää. Näissä tuoleisssa se löysi oikean kohteen. Kangasta oli onneksi reilu pala, joten se riitti kivasti molempiin tuoleihin. Neulekopan alaspäin kapenevan muodon mukaiset muotolaskokset ompelin käsin, reunat poimutin ja naulasin pienillä nauloilla paikoilleen. Naulaaminen käsin oli aika viheliäistä hommaa ja onnistuin lyömään nauloja aika kasan linttaan ja repimään pihdeillä irti ennenkuin päällinen asettui sopuisasti paikoilleen.

Tuolien paikka on tyttöjen huoneessa, missä neulekoppa toimii nukenvaatteiden säilytyspaikkana.

Tässä poseeraa meidän nalleperhe nalletuolissa. Vasemmalla edessä istuu kuopuksen nalle. Sen takaa kurkkii esikoisen upponalle. Keskellä tomerana istuu minun 60-luvulla syntynyt heinätäytteinen nalle. Ruskea karvanaama takana on mieheni vanha nalle ja edessä oikealla on vanhemman tyttären nalle.
Kunhan talvi tästä hellittää niin voisin vihdoinkin saattaa tämän tuunaushomman päätökseen ja irrottaa tuolien puuosat ja roudata pihalle maalattavaksi.
Hienot nallekalusteet.
VastaaPoistaNeulekopan "oikea" nimi on kai rahi.