Tere

Aurinkoinen tervehdys Tallinnasta. Olen täällä miehen kanssa viettämässä villahääpäivää (seittemäs vuosi) ja teemahan on sitämyöten selvä. Lankaa on tullut osteltua ja muutakin tykötarvetta. Kuitenkin ihan hillitysti, vaikka on autokin matkassa.

Nyt löytyi se Karnaluksikin, kun viime kesänä jäi käymättä. Melkein meinasi nytkin usko loppua viime metreillä. Omalla autolla K.A. Hermanni 1 (osoite) on lievästi sanottuna vaikeasti saavutettavissa. Kyllä sen kadun näkee autonikkunasta, että tuollahan se on, mutta sinne päästäkseen kysytään todella hermoja. Tartu mnt'ltä ei voi kääntyä vasemmalle K.A.Hermannille (johon navigaattori neuvoo), joka on lisäksi yksisuuntainen katu, vaan pitää ajaa reippaasti ohi ja kääntyä vasemmalle ekasta mahdollisesta risteyksestä ja sitten suunnistaa yksisuuntaisten pikkukatujen viidakossa suurinpiirtein suuntavaistoon luottaen (onneksi miehellä oli, miulta hävis heti : ). Lisäksi itse kauppa on aika vaikea löytää. Se sijaitsee neuvostoaikaisen ruman tiilirakennuksen toisessa kerroksessa, suorastaan piilossa. Alakerroksessa on iso biljardisali. Rappukäytävään johtavalla ovella pieni tarra, jossa lukee Karnaluks. Toiseen kerrokseen kavutaan elämää nähnyttä rappukäytävää pitkin. Kauppaan ei niin vaan kävellä sisään, lukossa olevalla harmaalla varastonovella pitää soittaa summeria päästäkseen sisään. Kauppaan pääsee myös talon toiselta puolelta. Jätettiin auto Laulupeo-kadun varteen ja käveltiin sisäpihan läpi vasemmanpuoleiselle takaovelle, josta pääsee samaan rappukäytävään.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, kuitenkin. Lankoja osasin odottaa, suurin yllätys oli ompelutarvikkeiden laaja valikoima. Nettisivu antaa vain kalpean aavistuksen tavaran määrästä. Ostin vain nappeja (lankojen lisäksi). Pitää seuravalle kerralle laatia ostoslista ompelutarvikkeista : ) Ompelutarvikkeiden hinnat ovat todella edulliset suomalaiseen riistohinnoitteluun verrattuna.

En ole koskaan aiemmin tavannut ketään toista neulebloggaajaa livenä. Meninkin ensin ihan hämilleni, kun tunnistin Karnaluksissa Pikku Kätöset -blogin, Karoliinan. Keräsin ensin vähän rohkeutta lankahyllyn välissä ja menin sitten moikkaamaan. Mukava sattuma ja olipa hauska tavata.

Tuli käytyä katsastamassa myös pieni kiva lankaliike Veimevakk Järve keskuksessa. Valikoimassa varsin runsaasti Rowanin lankoja ja paaaljon muitakin ihanuuksia. Lankapalleroiden lisäksi mukaan tarttui tämä ihana kirja.


Kolmas kohde oli pieni lankakauppa, joka sijaitsee varsin vilkasliikenteisessa paikassa, vanhassa puutalossa elokuvateatteri Kosmoksen vastapäätä. Yhteystiedot Pullover-nettikaupan sivuilla. En tiedä onko kaupalla muuta nimeä kun oven päällä lukeva Löngad, mutta sehän kertoo oleellisen. Kaupan myyjä on oikein mukava ja puhuu sujuvaa suomea. Hiukan pienempi valikoima kun Veimevakk'assa. Laadukkaita lankoja kuitenkin valinnanvaikeuteen saakka, esmes Noroja.
Ohjelmassa on toki (miehen iloksi) ollut muutakin kuin lankakauppoja, Tallinnan tunnelma ei petä. Raekoja Platskin heräsi torstai-iltana talviunestaan, kun aukiota reunustavien ravintoloitten ulkoilmakalusteet ja terassit viritettiin auringon lämpöä lupaavaa viikonloppua varten. Perjantaina tupa olikin täysi, kun ulkoilmat täyttyivät olutta ryystävistä turisteista. Tunnelmallisilla pikkukujilla oli vielä sopivan rauhallista ja turisteja varsin hillitysti liikenteessä. Ruoho vihersi ja puistoon oli istutettu herttaisia orvokkeja. Muurin reunassa tuulelta suojassa oli jo kevään ensimmäinen voikukkakin auennut täyteen kukkaan.
Tämäkin päivä näyttää valkenevan aurinkoisena, joten päätän raporttini tähän täältä Tallinnasta ja siirryn nauttimaan viimeisestä hääpäivämatkapäivästä mieheni seurassa.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista Aeolian huiville. Niitä oli niiin mukava lukea. Ja kiitos myös tunnustuksista, joita olen saanut Annikaiselta ja Helinältä. Palaan niihin myöhemmin.

Aeolian shawl

Kun sain edellisessä postauksessa esittelemäni huivilangan kerittyä tiesin heti, että haluan neuloa niistä Aeolian huivin. Malli on vaan niin mieluinen. Toistuva kuvo jää hyvin päähän ja on tosi joutuisa neuloa. Ainut hidaste on nyppyrivit, tai oikeasti niiden nurjan puolen kerros, jossa nypyn silmukat neulotaan nurin yhteen.


Tämä on jo toinen Aeolian'i. Neuloin ensimmäisen mustasta alpakasta ja lanka loppui viimeisillä kierroksilla. Nyt on lankaa hankittu lisää, mutta jotenkin se mustan neulominen ei ole napannut, vaan värikkäämmät neuleet ovat kiilanneet ohi.


Malli: Aeolian huivi uusimmasta Knittystä.

Lanka: omin kätösin kyökissä elintarvikeväreillä värjätty ohut kierrätysvillalanka, menekki 151 g eli tasan kaik män minkä värjäsin.

Puikot: bambuiset pyöröt 3.5 mm

Huivin siivet kiertyvät hiukan ylospäin, joten ihan tarkkaa leveyttä on vaikea mitata mutta sain mitattua kärkiväliksi noin172 cm ja korkeutta 80 cm.

Tämä taitaa jäädä omaan käyttöön, kun olen niin tykästynyt väriin.
Pattern: Aeolian from Knitty

Yarn: handpainted yarn by myself, I used all 151 g

Needles: 3.5 mm

Size: 172 x 80 cm

Huivin ohjeessa varoitetaan, että viimeisen mallikuvion langanmenekki on jopa yli puolet koko huivin langanmenekistä. Yritin passata varman päälle ja jätin mielestäni riittävästi lankaa viimeiseen mallikuvioon. Lanka meni kuitenkin niin tarkalle, että jouduin purkamaan samasta langasta neulotun mallitilkun, saadakseni huivin pääteltyä. Tämä viimeinen päättelyyn tarvittu langanpätkä on kyllä samanväristä kuin muun huivin lanka, mutta siinä on ihan pieniä kirkkaanvihreitä värjäysroiskeita, jotka näkyvät kyllä jos oikein läheltä toisen siiven kärkeä tarkastelee.


Tämä huivimalli oli minulle ainakin todella addiktoiva, neuloin tämän kolmessa päivässä, ihan vimmalla. Nuorin lapsista oli vatsataudissa ja siinä jäi aikaa neuloakin, kun katsottiin yhdessä lasten ohjelmia digiboksilta ja dvd-elokuvia. (Oli jo toinen lasten vatsatauti tänä talvena jonka onnistuin ohittamaan, kop kop).


Viime viikonloppuna pyörittelin paria sitruunaa miettien mitähän niistä tekisin ja päädyin etsimään netistä ohjetta sitruunamarenkipiirakkaan, kun en löytänyt vanhaa paperiversiota mistään. Ohje löytyi kinuskikissan sivuilta. Olipahan ihana blogilöytö. En ole aiemmin paljon ruoka/leivontablogeja seuraillut, mutta tämän blogin pistin heti seurantaan.

Niin, ja piirakka on tosi nam. Mieskin sanoi, että tätä olis kiva syödä toistekin. Ja otti toisenkin palan.

Searching out a new red and how it turned out

Kaikki alkoi siitä, että hyllyssä lojui neulomani kolmiohuivi, jolle ei ollut käyttöä. Sen vaaleanpunainen väri ei tuntunut yhtään omalta. Muuten olisin kyllä kelpuuttanut huivin vaikka heti käyttöön.

Ullasta löytyi kelpo tekniikka tähän ongelmaan ja niin päädyin kokeilemaan värjäystä elintarvikeväreillä. Todella kiva tapa kokeilla värjäystä. Ei isoja investointeja tarvikkeisiin ja helppo toteuttaa ihan omassa keittiössä.

It all started with this shawl, which I finished at the end of last year. Nice shawl but wrong colour for me.

I tried dyeing with food dyes. Such a nice technique, easy to make in own kitchen and with low material costs.



Huivin uusi väri on oranssihtavan punainen. Olen ihan hirmuisen tyytyväinen. Ja huivi on jo käytössä.

The new colour is a little bit orange red. I'm happy about it.


Enhän sitä värjäämistä siihen malttanut lopettaa. Hain äitini varastosta sopivia lankoja ensi häkärään. Kaikki kokeilut on tehty kierrätetyistä langoista. Langat on purettu, pesty ja keritty uudelleen.

When I once had started, I couldn't stop. I brought some yarn from my mothers stash. All experiments are done with recycled yarn.


Lisäsin huivin värjäysveteen punaista ja luonnonvaalea villalanka sai hiukan punaisemman kylvyn. Yhteensä n. 200 g.

I continued with adding more red to water and heres is the result.

Ohuehko ihanan pehmeä villalanka sai turkoosin kylvyn. Tämä lanka on jo jalostumassa minulle yösukiksi.

Soft woollen yarn received a bath with turquoise shade. These are becoming already night socks for me.


Sitten teki mieli tehdä vähän raidallista ja kokeilin vähän erilaisia vihreän sävyjä. Mitähän tästä?

Then some play with shades of green.


Halusin ohueen villalankaan oikein keväistä ja hentoa vihreää. Tämä värjäys onnistui mielestäni kaikkein parhaiten. Sävy ei ole tasainen vaan siihe häi mukavasti pientä sävyvaihtelua.Lankaa on yhteensä n. 150 g. Into oli kova nähdä miten lanka toimii huivina ja niinpä innosta piukeena tikuttelin sen jo huiviksi.

This is my best result. I'm really satisfied with the early spring green of these skeins. I had to start knitting at once, because I wanted to see how the yarn matches with lace pattern. In Ravelry already.

Eikä ne värjäilyt varmaan tähän jää. Mies toi jo tuliaisena pussillisen kakkos-Nallea Korian myymälästä ja varastossa on kaks pulloa etikkaa yllättävän värjäilytarpeen varalle. Eikä käy kieltäminen, etteikö houkuttas ostaa jotain ohutta ja laadukkaampaa lankaa huivilankavärjäilyjä varten. Pikkusormi on jo annettu...


Pääsiäinen ei tuonut auringonpaistetta Itä-Suomeen. Eikä Pohjois-Karjalaankaan, jossa sukuloimme. Tämä kuva on miehen äidinäidin tyhjillään olevasta kotitalosta, jota kävimme kurkkaamassa. Oli mielenkiintoinen kokemus nähdä talo, johon oli kerrostunut niin monen vuosikymmenen varrelta tavaraa. Komerosta löytyi korkkaamaton säilykepurkillinen Voitto-kahvia, jota tässä tarkastelen. Liekö miltä vuosikymmeneltä? Elintarvikkeilla oli ennen kivoja nimiä. Miksei niitä enää käytetä?

This picture is taken at Eastern in Joensuu, where my husbands family comes from.


Tein eilen kakun. Se on jo syöty.

I made this cake yesterday. It's already eaten.

I'm hungering for green

Ihana Ulla. Sieltä olen monta kivaa juttua ammentanut. Satuin löytämään ohjeen langanvärjäykseen elintarvikeväreillä. Hauskaa sunnuntai puuhaa.

Oikeesti tarkoitus on postata tämä tunika number 3, mutta olen niin tohkeissani ensimmäisestä värjäyskokeilusta, että yksi vyyhti piti ängetä kuvaan mukaan. Kuva ei kyllä tee oikeutta langan sävylle, mutta ehkä värjäyksistä juttuja ja parempia kuvia tuonnempana.

Ohutta villaa, hennonvihreä värikylpy. Keväthuiviksi...

Lovely Ulla . Such a variety of great patterns and helpful articles. This time I found an article about dyeing with food dyes. It was such a fun Sunday doing.

Actually, I have a mind to post about my tunic number 3 , but I'm so excited about dyeing that I had to take one dyed skein into picture with me. Maybe for lovely spring shawl in shade of pale green.

Tämän tunikan lähtökohtana oli vihreä pikkupalloinen kangas. Kangasta oli rajallisesti, itseasiassa puolihameen puolikkaan verran (kirppistavaraa). Sopivaa mallia sille piti vähän etsiä. Lopulta päädyin muokkaamaan vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä löytyneestä kaavasta sopivan tunikan.

Suuri Käsityö -lehti 10/1996, Malli 10, empirepuku, koko 36, reilusti muokattuna.

Kankaat kierrätystavaraa.

At first, I had a piece of cloth, green with white polka dots. Suitable model is largely modified from pattern in Suuri Käsityö -magazine 10/1996. Model 10, empire-dress, size 36.

All the fabrics are reused material.

Helmaan ei riittänyt ehjää kaitaletta pallokankaasta, joten kokosin sen tilkuista.

I had to sew the hem of tunic from pieces.

Takana keskellä napitus. Yläosa kevyesti vuoritettu.

There is row of buttons in back.

Olen neulonutkin. Aivan ihana huivi Aeolian on lähes valmis. Lanka loppui kesken. Puuttumaan jäi kaksi viimeistä kierrosta ja päättely. Onneksi pääsiäisenä mennään Joensuuhun, josta pitäisi teeteen lankoja saada.

I've been knitting too. I got brilliant pattern, Aeolian shawl, nearly finished until I was running out of yarn. It's missing two rounds + bind off. I hopefully get a missing skein from Joensuu, where I'm travelling at Eastern.

Valmiina olisi vielä Tarjan ohjeen mukaan tikuteltu Aliisa. Pingotuskin tehty aivan ohjeen mukaan kakkulautasen päällä : )

There is also Aliisa-baret from Tarja finished. Done exactly along the pattern. Including placing the baret around the cake plate : )