Socks for him

Joulua ennen valmistui vielä yhtä sun toista neuloen ja ommellen ja nyt on aika arkistoida valmistuneita töitä tänne blogiin. Ensimmäisenä esittelen miehelle neulomani sukat. Langan mies sai itse valita lankakaupasta, jossa poikkesimme Riikassa käydessämme.



Malli: boyfriend from slippedstich, neulottu kärjestä ylöspäin
Lanka: ON line supersocke 100, väri 1099, 1 g lankaa jäi jäljelle 100 g:sta.
Puikot: sukkapuikot 2 1/4 mm

Malli on sopivan palmikkoinen, mukavan joutuisa neuloa. Palmikkokuvio hiukan maastoutuu kirjavan langan sekaan, mutta lopputulos on silti mieluinen ja mieskin tykkää. Lanka oli minusta aika rumanvärinen kerällä, mutta valmissa sukassa väriyhdistelmä toimii kivasti. Sain onnistumaan raidoituksenkin niin, että kantapäät on lähes identtiset. Lanka oli tosi addiktoivaa neuloa. Jännäsin aina tuleeko pieni vaalea raita mille puolelle sukkaa.



Reinojen kanssa yhdessä käytettynä tarkenisi vetoisemmassakin mökissä.


Tämä kuva on pakko laittaa. Mies kun otti ja paistoi meille jouluksi karjalanpiirakoita. Idea lähti pastakoneesta, jonka hän hankki tuorepastakokeiluinnostukseensa. Piirakoista tuli miusta oikein söpöjä ja olivat tosi maukkaita.



Mitä uusi vuosi tuo tulleessaan? Moni sitä pysähtyy tässä vaiheessa miettimään. Ainakin on luvassa pakkasia.

Tämä kuva on Uuden Vuoden päivältä 2002. Silloin oli pakkasta reippaasti yli 20 astetta ja Vuoksi höyrysi näin komeasti.

Toinen kuva on otettu putouksen alajuoksulta.


Haluan toivottaa kaikille tänne poikkeaville

Oikein Hyvää Uutta Vuotta

2009

Twinkle twinkle little star...

Pieniä virkkaushommia on valmistunut. Keittiön valaisimen somisteeksi halusin pieniä tähtiä ja sopivan mallin perässä kolusin netissä, selasin omat lehdet ja kävin kirjastossa. Mieluinen, pieni tähtimalli löytyi kirjastosta lainatusta lehdestä, kauneimmat käsityöt nro 6, 2004.

Täältä löytyy kokoelma mielenkiintoisia virkattuja lumihiutalemalleja.

Olen joskus viime kesänä (muistaakseni) ostanut Lidl'stä ison kerän "King brilliant" glitter-effect crochet thread -lankaa, 94 % puuvillaa, 3 % polyesteriä, 3 % metalloitua polyamidia. Koukkusuositus on 1,5 - 2,0. Käytin koukkua 1.75. Valmiin tähden halkaisija on n. 9 cm.

Tärkkäykseen käytin ihan marketista saatavaa sumutettavaa silitystärkkiä (Adritt-merkkistä) . Muutama suhaus ja silitys päälle. Aika paljon nopsempi konsti, kun esim. sokeritärkkäyksen kanssa suhraaminen. Tärkkäystulos on sopivan napakka muttei kova sokeritärkin tapaan. Silitystärkki ei ehkä riitä kovin isojen tai raskaiden töiden tärkkäykseen. Keittiön valaisimen olen jo aiemmin tuunannut niin, että poistin pöhköt puupallot kahta valaisinta yhdistävän metallitangon päistä. Samalla maalasin kaikki valaisimen mustat metalliosat hopeamaalilla. Pihalehmuksesta nappasin kaksi sopivanoloista haaraista oksaa, jotka myös spreijasin hopealla. Vuolin oksien paksummat päät sopivan kokoisiksi, niin että sain tungettua ne metallitangon päihin. Oksiin sitten aina ripustetaan sesongin ja juhlapyhän mukaan sopivia koristuksia.

Aiemmin jo kerroin neulahuovutuskokeiluista ja päädyinkin jatkamaan kokeilua joulukortteihin. Huovutin pieniä sydämiä vapaalla kädellä valkoiselle pellavalle. Somisteeksi lisäsin pieniä helmiä ja harsinpistorivin reunukseksi.


Joulukorttiin pitää aina löytää sopiva runo tai lainaus kauniista joululaulusta. Kortteja askarrellessa soi radiosta joululaulu, jonka herkkiä säkeitä lainasin kortteihin:

Niityllä lunta, hiljaiset kadut.
Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus...

...Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian ...

Nännännää

Pyysin Annikaiselta kirjainta ja sain ännän. Tuntui aluksi hirmuisen vaikealta löytää sopivia, minulle tärkeitä sanoja. Kun miehelle kerroin ännästä, niin se sano että neulominenhan siun pitää ainakin laittaa. No just, oishan se omaperäistä. Näytin hälle muutamia hienoja kirjainpostauksia malliksi, et kato nyt miten muut osaa. Näillä kirjoittajanlahjoilla onkin ihan pikkusen haastetta. Silläkin uhalla, että tänne eksynyt lukija pitkästyy jo eka sanan kohdalla, päätin pistää vähän itseäni likoon. Tässäpä sitä sitten, ännästä nyhrättyä :

naperot, nuppuset, nöpöset eli minun pienet pupuset
Minulle kaikista rakkaimmat, omat lapsukaiseni. Esikoinen on jo murkkuiän kynnyksellä. Vastahan se oli pieni pojan palleroinen. Nyt jo niin vahva, että jaksaa nostaa minut ilmaan : ) Äipän vauhdikas Amppa-poika. Vanhempi tytär, Pikku-Eetta aloitti syksyllä eskarin. Eetan olemuksessa on paljon samaa kuin itsessäni ja herkästi samaistun hänen kokemuksiin ja tunteisiinsa. Pahnan pohjimmainen on kohta viiden vanha Mumpsu. Ihana villikko, joka hurmaavalla tilannekomiikan tajullaan on antanut meijän perheelle monet hersyvät naurut. Voi äidin pienet pupuset, suojelusenkeleitä toivon tietänne varjelemaan.



nautinnot
Tähän voisi tehdä pitkän listan kaikesta mistä nautin alkaen hyvästä ruuasta aina matkusteluun. Vanhemmiten on onneksi tajunnut, että mitä pienemmistä asioista oppii löytämään nautinnon, sitä onnellisemmin elää. Että oppii näkemään selvemmin, kuulemaan herkemmin, haistamaan tarkemmin, maistamaan vivahteikkaammin ja tuntemaan rohkeammin. Että oppii pysähtymään äärelle. Ja että nautinto tuplaantuu, kun siihen liittyy jakamisen ilo.



neuroosit
Tää on vähän nolo juttu. En kestä mitään tikittäviä kelloja tai naksuttavia pattereita huoneessa, jossa nukun. Yökylässä olen useammankin kerran joutunut nappaamaan seinäkellosta patterin irti nukkumaan käydessä. Onkohan tällä neuroosilla joku nimi?

Toinen ärtsy juttu on

nirsoilu
Nirsoilevat ihmiset saavat niskakarvani pörhistymään. En käsitä ihmisiä, jotka haluavat esim. ruokailutilanteessa suureen ääneen mainostaa miten eivät voi sietää jotain tiettyä ruoka-ainetta, tai muutoin tehdä numeron itsestään ja siitä, mistä eivät pidä.

nukkuminen
Tyttärilläni on ikäeroa vuosi ja kolme kuukautta. Molemmat valvottivat öisin ja vaivihkaa väsyin ja uuvuin niin totaalisesti, että lopulta en pystynyt enää nukahtamaan. Unien korjaaminen kesti kauan eikä onnistunut omin keinoin. Tuon ajan muisteleminen ei vieläkään ole helppoa. Vauva-ajastahan pitäisi jäädä ihanan suloiset muistot. Vieläkin olen kiukkuinen sille neuvolatädille ja sen kyllä-se-siitä-asenteelle.

Kokemukset ovat jättäneet sellaiset jäljet, että vieläkin jännitän jos joudun nukkumaan muualla kuin kotona ja minulle ovat myös nukkumaan käymiseen liittyvät rituaalit tärkeitä.

Hyvin nukuttu yö omassa sängyssä ei ole minulle itsestäänselvyys vaan nautinto kaikille aisteille: hyvänmielen uni, puhtaiden lakanoiden tuoksu, hiljaisuuden ääni, oman tutun tyynyn ja peiton tuntu.



Perhana, että tuon neuvolatädin muisteleminen nosti fiilikset pintaan. Koska neuvolatäti sopii kirjaimeen, niin siitä vielä pari sanasta, kun nyt vauhtiin pääsin (tämä sana ei ollut alunperin listalla). Miksi alalla on niin paljon ihmisiä, joiden ainoat kiinnostuksen kohdeet tuntuu olevan kasvukäyrät ja imetyksen kesto. Jos siinä sitten yrität kertoa omasta jaksamisesta niin lopputulos on se, että tunnet neuvolatädin oven sulkiessasi itsesi lähinnä hölmöksi.

Mutta eipäs parjata koko ammattikuntaa. Esikoista odottaessani minulla oli onni asioida aivan ihanan neuvolatädin luona. Hän oli empaattinen, herttainen ja kuunteleva. Tällä oli suuri merkitys minulle, sillä olin töissä eri paikkakunnalla, kun lapsen isä ja kävin neuvolassa melkein kaikki kerrat yksin. Muutin äitiysloman alkaessa takaisin kotipaikkakunnalle, mutta kävin pojan ollessa puolitoistavuotias moikkaamassa häntä työreissulla toisella puolella Suomea. Hän ilahtui kovin ja juteltiin siinä sitten pitkät tovit ja esittelin ylpeänä valokuvia pojasta. Jäi mukava muisto.

nuotit
Tämän sanan otin mukaan vaikken mikään musikantti olekaan. Minulla oli kuitenkin ilo saada soitonopetusta kouluikäisenä. Se, että kerran olen oppinut nuotteja lukemaan, on kuitenkin taito, joka tuntuu säilyvän kuin pyörälläajotaito, vaikka taito vähäisen harjoittelun myötä rapistuisi niin perusosaaminen säilyy. Hallussa on ikäänkuin yksi ylimääräinen kieli. Vaikka soitankin nykyisin vain hyvin harvoin, niin näin joulun aikaan saatan istahtaa tapailemaan joululauluja omaksi iloksi ( ja muun perheen kiusaksi : D.



näytelmä
Teatteriin pääsy on ihan juhlaa minulle. En ole hirmusti näitä maakuntateattereita harrastanut vaan teatterireissu on aina ollut matkan takana Helsingissä, joten kyse on senkinpuoleen ihan spesiaalijutusta ja myöskin mahdollisuudesta yhteiseen aikaan miehen kanssa. Valitsen aina paikkalipun niin eteen kuin mahdollista. Komedioita en ole juuri harrastanut vaan näytelmiksi on valikoitunut aika usein joku klassikko, joka jaksaa yhä puhutella tarinallaan. Parhaimmillaan näytelmä voi pysäyttää ja auttaa näkemään oman elämäni toisesta näkökulmasta, koskettaa kipeää minussa, muuttaa jotain, ehkä jopa parempaan suuntaan.



netti
Miten sitä on voinut 3/4 elämästä elää ilman nettiä. Läppis sijaitsee meillä keittiössä ja netistä käydään googlaamassa millon mitäkin asiaa. Mutta olen myös ärsyttävän tietoinen siitä miten helposti jumitan tähän koneen ääreen, netti vie mennessään. Jatkuvaa ajankäytön tasapainoilua omien intressien ja perheen kanssa vietetyn ajan kanssa. Mutta toisaalta netin ja blogimaailman kautta on avautunut elämään aivan uusi ulottuvuus. Olis oikeasti ihan orpo olo jos tätä ei yhtäkkiä enää oliskaan. Mukava ja antoisa on ollut tämä blogitie, kiitos kaikki ihanat ihmiset joihin olen täällä "tutustunut".

Oishan näitä vielä ollut: naimisissa, nauru, nietokset, nuukailu, näppylät (=> atooppisuus), namut, näköalahissi (=> korkeanpaikankammokokemukset).

Pakko ympätä tähän vielä yksi juttu:

Aihetta juhlaan

Itsenäisyyspäivän tunnelmaan sopii seurata linnanjuhlia iltapuvussa ja turkki päällä. "Äiti, onks tuonne kutsuttu lapsia? Miksei?"

Tarja, vink vink.

Tällä otoksella osallistun tämän viikon valokuvatorstain haasteeseen.

Hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa kaikille!

Busy

Juhlakausi on kuumimmillaan ja niinpä on äidin kotivärkkäämössä täysi tohina päällä. Toisen neidin "juhlaturkis" on koristepampuloita vaille valmis ja toinen on vielä paininjalan alla. Ihana malli on uusimmasta Ottobresta.

Voi voi, juhlamekot eivät ehdi millään linnanjuhliin valmiiksi.
Jos voisin näin joulun alla jakautua kahdeksi niin klooni voisi keskittyä rauhassa neulomiseen. Tässä sukkakudin alihankintatyönä joulupukille : )


Toinenkin sukkapari odottelee päättelyä...

Kyllähän mie täällä koko ajan jotain touhuan. Ehkä pian valmistuu jotain näytettävää.

Ihania lastenvaatteita deux par deux'lta. Käykääpä ihastelemassa, ken tuntee kiinnostusta.

Heippa vaan, lähden tästä takasin ompelukoneen ääreen!

Lasin jälki

Marraskuun valon voimaa. Valokuvatorstain aiheena Lasi.

I caught a butterfly

Lettu ojensi minulle tällaisen ja se sattui vielä syntymäpäivälleni! Lämmin kiitos sinulle Lettu tunnustuksesta ja nappiajoituksesta. Ja samaan riviin pahoittelen, että vasta nyt kiittelen, vaikka tunnustus tuli jo reilu viikko sitten.

Jätän vielä tämän jakamisen eteenpäin hautumaan.

Elisa haastoi minut jouluiseen kyselyyn, johon koitan tässä vastailla.

Jouluunhan on tasan kuukausi (!!!!!!!) .

Tässä alla on kuva ihka ekasta neulahuovutuskokeilustani. Piti vaan päästä kokeilemaan, kun koskaan en ole aiemmin huovutusta kokeillut, vaikka se on kovasti kiinnostanut. Kaupungin ainoasta käsityötarvikekaupasta löytyi yksittäisiä huovutusneuloja ensi kokeiluhäkärään, mutta sellasta huovutusneulainta, jota taannoin esiteltiin ykkösen aamutelkussa (11.11, video löytyy areenasta), ei harmikseni ollut (Tampereen Anttilassa olis ollu viime viikolla, vaan en höhlä ostanut).

Jos löydän vielä ennen joulua niitä neulaimia, niin ajatus olis päästää tyttäretkin kokeilemaan.

Tämän vaatimattoman kokeilun tuloksena hurahdin sen verran pahasti neulahuovutteluun, että kävin ostamassa vähän lisää tarpeita : )

Haaveena on myös ehtiä virkata tähtösiä joulukoristeeksi, keittiön valaisimen somisteeksi. Silmun blogista löytyi muutama kiva malli linkkeineen.



Meillä joulukoristeita on kertynyt vuosien varrella sekalainen seurakunta. Ne eivät noudata mitään tiettyä tyylisuuntaa eikä niitä ole valittu sävysävyyn sisustuksen kanssa. Mutta niissä on oma tunnelmansa ja niihin sisältyy paljon rakkaita muistoja.

Tämä itsetehty tähtönen (ja sen lukuisat kaverit) on ripustettu meidän joulukuuseen jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Lapsuudenkodin joulukuusessa oli samanlaisia äidin itsetekemiä tähtiä ja pyysin äitiä aikanaan tekemään minulle samanlaisia. Varoen ne pakataan joulun jälkeen omaan laatikkoonsa odottamaan seuraavaa joulua. Kohta on taas aika hakea lasten riemuksi joulukoristelaatikot esille ja oikoa hellästi lyttääntyneet sakarat ennen kuuseen ripustamista.


Joulukortteja olen tehnyt jo aika monen vuoden ajan kangasväreillä painamalla. Tämä on eräs ensimmäisistä aiheistani (vuodelta 1991). Sen malli on otettu jostain seitkytkuvun Käsityökerholehden silityskuvioarkilta. Painaminen on tehty ihan perinteisellä vaahtomuovitöpöttelytekniikalla, jossa joka väri painetaan erikseen oman sabluunan avulla.
Tämän vuoden joulukortit on vielä tekemättä. Perinteisesti ne on tehty aina viimetingassa : )

Mites teillä?

Diamonds are girl's best friends, at least when winter comes

Tämä tarina alkoi siitä, kun mylläsin äitini komeroa ja sieltä löytyi jälleen yksi aarre. Pahvilaatikosta paljastui pussillinen timantteja. Nämä täyteläisen oranssit, komerossa hyvin marinoituneet villapalleroiset ovat Hyvilla Oy:n valmistamia Rondo Timantteja, 100 % konepestävää villaa.

Hätkähdyttävän oranssit langat eivät heti iskeneet ideaa ja jätinkin kerät sinne komeroon. Ilmojen viiletessä alkoi seuraamiini neuleblogeihin ilmestymään ihania asusteita toisensa perään. Ja kivoja malleja tuli vastaan myös tuoreissa käsityölehdissä. Olen vähän pipokammoinen, joten runsas baskerimallien tarjonta viekoitteli enemmän.

Talvitakkini on väriltään tuollainen mummon alushousun beesi ja janosi piristeekseen värikkäitä asusteita. Mallailin ensin omien varastojeni lankoja takin kaveriksi, mutta kun sitten muistin nuo oranssit timantit, niin jotenkin ne jyräsivät värikkyydellään kaikki muut vaihtoehdot.

Aloitin kaulahuivista. Omista varastoista löytyi lähes samanväristä Jakobsdalsgarn'n Petite Mohairia ja ensin kokeilin yhdistää sitä timanttiin. Idean sain Elinalta. Mallineuleen nappasin Interweaven Favorite Socks-kirjasta, kansikuvamallista Waving Lace Socks. Lopputulos tuntui aika paksulta ja painavalta. Otin ja purin koko huivin äkäpäissäni ja neuloin uusiksi pelkällä timantilla.

Sitten oli vuorossa baskeri. Selasin lukuisia baskeriohjeita, joiden perusteella haarukoin tarvittavan silmukkamäärän päänympärykseen ja sitten vaan aloin neuloa. Tein pienen päärmeen ensin sileää neuletta kuminauhakujaa varten ja vaihdoin sitten mallineuleeksi. Lisäilin silmukoita tasaiseen tahtiin niin, että sain baskeriin kuusi waving lace ja kuusi palmikkoraitaa vuorotellen. Kavennukset neuloin kahteen kertaan niin, että sain baskerista mieluisen mallisen.

Koska lankaa oli vielä jäljellä, niin seuraavaksi piti sitten neuloa ne lapaset. Neuloin niihin saman palmikon, kuin baskerissa ja sainkin mahdutettua lapasen selkämykseen kaksi palmikkoa rinnan. Palmikko on napattu kirjastosta lainaamastani opuksesta Kauneimmat neulemallit (Lesley Stanfield), malli 150. Yhden kerran jouduin ottamaan eka lapasen uusiksi, että sain sopivan. Tulipahan peukalokiilan tekokin kerrattua.

Mallit: aika pitkälle omasta päästä

Lanka:Rondo Timantti, väri 277

Langankulutus: Kaulahuivi 140 g, lapaset 73 g, baskeri 105 g

Puikot: 3,5 mm

Baskeriin reunaan pujotin vielä kuminauhan ja lisäsin pienen tupsun koristeeksi. Setti valmistui jo marraskuun alussa ja on jo otettu täysillä käyttöönkin. Etenkin baskeriin ja lapasiin olen tyytyväinen. Ne antavat kivasti väriä valjunbeesille talvitakilleni.

Kaulahuivin suhteen olen tullut vähän katumapäälle. Kun kastelin ja pingotin sen, lanka pehmeni minusta liikaa ja kun se vielä kiertyy rullalle, lopputulos on minusta liian bliisu. Nyt olenkin harkinnut, josko purkaisin sen vielä kerran ja neuloisin, kuten alunperin, yhdessä mohairin kanssa, jolloin lopputulos olisi toivomani muhkeampi malli.

Kuvailtiin perjantaina kuopukseni kanssa yhdessä takapihalla.

From Riga

Mitäs tässä suhrataan? No, sukkaahan siinä neulotaan mukavasti hotellihuoneessa loikoillen. Meikä vanheni vuodella viime viikolla ja mies vei minut Riikaan "syyslomalle".


Matkaan lähdettiin nääs Tampereelta, josta nämä minun synttäreiden juhlaviikot saivat alkunsa. Pääsin juhlatunnelmaan jo varsinaisen syntymäpäivänäni iltana 12.11, kun pääsin elokuviin katsomaan aivan herkänkarheankoskettavaa elokuvaa Ikuistetut hetket (Eviga ögonblick), joka on tämän vuoden Ruotsin Oscar-ehdokas. Suosittelen lämpimästi.

Seuraavana päivänä ehdin vielä vähän haahuilla Tampereella ja mm. käydä ihanassa lankakaupassa Lanka- ja käsityöliike Aili Jokisessa, jonne minut neuvottiin Taito-shop'ista. Jo Taito-shopin alakerrassa meinasin sortua alennuksessa oleviin Pirkka-lankoihin, mutta vaivoin sinnittelin Aili Jokiseen, josta sain kaipaamani bambuiset sukkapuikot ja lisäksi mukaan tarttui muutama kerä (alennettua) Viking Froyagarn'ia tyttömäisissä sävyissä. Niistä olis tarkoitus tehdä tyttärille sukkia. Halusin nimenomaan vähän paksumpaa lankaa lasten sukkiin, jotta sukat kestäisivät vähän paremmin kulutusta.

Nii just, siellä Tampereella alko ne messut, just kun meikä hyppäs lentsikkaan määränpäänä Riika. Läheltä siis liippas. Ehkä ihan himppasen harmitti etten päässyt messuilemaan, mut minkäs teet, kun mies oli järkännyt frouvalleen muuta ohjelmaa.

Ensimmäinen päivä Riikassa valkeni kauniina ja se tulikin vietettyä paljolti tässä asennossa ahmien kameralla toinen toistaan upeimpia jugendrakennuksia. Hotellimme sijaitsi Pulkvela Briela'lla, josta pienen kävelymatkan päässä sijaitsi upeasta jugendarkkitehtuurista kuuluisa Alberta iela. Monet sen rakennukset toimivat nykyisin suurlähetystöinä. Kuvatuksi tuli myös Suomen suurlähetystön rakennus, joka sijaitsi lähistöllä.

Sain jo vähän ennen synttäriä uuden kameran, jota olen aika pitkään himoinnut. Tämä kuvan otti mies kaiken puolen mainiolla ja minua hyvin palvelleella Panasonicin Lumixilla (DMC-LZ7), kun minä tässä tiirailen uuden Canonini linssin läpi. Aika opettelua on vielä uuden kameran kanssa, intoa on enemmän kuin taitoa. Kuvia tuli näpsyteltyä aika määrä, mutta koitan nyt hillitä itteni, enkä änge kaikkia rakennustaiteen ikuistuksiani tänne. Ajattelin kyllä koostaa mieluisimmista Riikan kuvista albumin ja linkin sinne tuohon sivuun, jotta niitä voi sitten käydä tiirailemassa ken haluaa.


Kuten kunnon neulojan sopii, otin jo etukäteen selvää Riikan lankakaupoista. Tämä Dzija (kään. lanka) niminen kauppa sijaitsee vanhassa kaupungissa pohjoispuolella osoitteessa Zirku Iela 3. Kauppa myy pääasiassa Filatin lankoja, mutta oli siellä paljon muutakin ja runsaasti. Tän kuvan pitäs aueta klikkaamaalla suuremmaksi, jolloin erottuu hintakyltit hyllyissä. 100 g:n sukkalankakerät (On line supersocke 100) maksoivat 3.80 ls (~5.60 €). Olen niin huonosti lankojen hinnoista perillä etten sitten oikein tiedä onko halvempaa vai kalliimpaa, kuin Suomessa tai nettikaupoissa (enkä jaksa nyt alkaa googlaamaan). Tuskin kuitenkaan erityisen halpaa, koska muutenkin hintataso oli Riikassa ihan Suomen tasoa.

Kävi niinkuin minulle monesti käy, kun valikoimaa on runsaasti. Tulee valinnan vaikeus ja ideaähky ja ostopaniikki ja sitten en saa ostettua kuin vaivoin muutama kerän. Silläkin saattoi olla osuutta asiaan , että oltiin resuttu pitkin kaupunkia koko päivän ja oltiin jo ihan kypsiä palaamaan hotellille lepäämään. Koko saalis oli sitten pari kerää sukkalankaa, neljä kerää ohutta mohairlankaa ja pari bambuiset pyöröpuikot. Et sellaset matkamuistot.

Parista isosta kirjakaupasta kävin zoomaamassa käsityökirjahyllyt. Neulekirjoja oli vähän ja yli puolet huonolle paperille painettua venäjänkielisiä opuksia.

Törmäsin lankakauppoja googlatessa Latvia's Friend nimiseen blogiin, jossa on mielenkiintoinen artikkeli Latvian kuuluisasta neulojasta Jette Uzane'sta.

Tässä vielä marraskuun valjussa valossa kylpevää näkymää Riikasta. Kesällä täällä vois olla kiva käydä.

Riikassa on tapana että rakastavaiset ripustavat lukot sillankaiteeseen rakkautensa sinetiksi. Tämän kolmen lukon yhditelmän logiikasta en ole ihan varma, mutta epäiltiin josko isosta lukosta riippuvat pikkulukot olisivat rakkaudenhedelmiä.


Meidän seitsemännen kerroksen hotellihuoneen pikku-ikkunasta nappasin paluupäivän aamuna kuvan lokkikamuista. Kaikki huba loppuu aikanaan ja on lennettävä kotiin. Lapsiakin oli jo kova ikävä.

Shetland Tail?

Miks syksyn pitää olla näin pimee ja pitkä? Vähemmästäkin lopahtaa into vähän kaikkeen. Nii just, tännekään en kykene muuta kun narisemaa. On tätäkin sitten kiva muiden lukea.

Valitus sikseen. Onhan täällä vähän neulottukin. Valmiina olis reippaan värisiä asusteita (= väriterapiaa kaamosmasennuksen torjuntaan), mutta pitää odotella josko vaikka huomenna sen verran riittäis valoa, että sais näpsittyä esittelykelpoisia kuvia.

Mut kun oon malttamaton ihminen, niin laitan yhden kuvan, ettei tule ihan kuvaton tylsä postaus. Toisaalta osaan myös jahkata ihan ärsyttävyyteen asti ja jahkaan monesti ihan mahottomasti ennenkuin päätän mitä jostain langasta alan vääntämään. Tai sitten on näitä tuumasta toimeen töitä, joihin tämä allaolevan kuvan huivi lukeutuu.


Kävi niin, että löysin Ravelryn kautta Ingridin ihanan blogin. Ingridillä on aivan ihania omia sukkaohjeita, saksaksi ja englanniksi. Pakko kokeilla varmaan jossain vaiheessa hänen ohjeitaan.
Ja hän on myös neulonut paljon kauniita huiveja. Ihastuin kerrasta huiviin, jossa on yhdistetty Shetland Trianglen ja Swallow Tail'n mallineuleet. Ja eikun perästä kokeilemaan. Ja langaksi oikein übervaaleanpunaista villaa. Kunhan saan tästä parempia kuvia niin pistän vielä lisää juttua tulemaan.

Viikon päästä olen Latviassa Riikassa ja olen koittanut vähän kaivella netistä, josko siellä olisi pistäytymisen arvoisia lankakauppoja. Aika heikosti löytyi vinkkejä, lähinnä muutamasta neuleblogista löytyi lankakapuotien osoitteita. Nekin oli aika vanhoja juttuja, joten osoitteetkin ovat voineet muuttua. Jos joku tänne eksyvä on joskus seikkaillut Riikassa ja nähnyt siellä lankoja, niin oispa kiva jos kertois minullekin missä on lankoihin törmäillyt.

Pitäs vielä keksasta joku kiva matkaneule puikoille. Hmm..ehkäpä joku Ingridin sukkaohjeista. Eiks lentokoneeseen voi viedä bambupuikot?

Halloween

Neulomisten lomaan tuli kiire tehdä tyttärille asut halloween-pippaloihin ja niinpä tuli vietettyä muutama ilta vaihteeksi ompelukoneen seurassa.

Ajattelin kerrankin selvitä mahdollisimman vähillä uusilla hankinnoilla ja niinpä kävin ekaksi kaivelemassa äitini kangasvarastoja. Sieltä löytyi tarpeet vanhemman tytön mekkoon ja osaksi kuopuksenkin mekkoon. Vanhempi neiti toivoi (jälleen kerran) vaalenapunaista mekkoa ja kuopus sai mekkoonsa omasta toivomuksestaan violetin ja liilan sävyjä.

Ajatus oli tehdä mekot vähän prinsessatyyliin ja ehostaa ne halloweeniteemaan lisukkein, jotka voi poistaa helposti. Mekkoja voisi sitten käyttää halloweenin jälkeen (jokapäiväisissä) prinsessaleikeissä.

Vaaleanpunaiseen mekkoon löytyi yläosaan pala vaaleanpunaista satiinia ja miehustan koristeellisuutta lisäsin vielä ompelemalla sen kultasomisteisesta kankaasta. Helmaan löytyi burgundinpunaista taftia. Vanhasta kultalameeliivistä (kasarikamaa) sain olkapäille somisteet, jotka täytin vanulla. Samasta kankaasta näpersin vanutäytteisiä ruusun terälehtiä. Lepakkohihaisesta samettipuserosta sain hyvää materiaalia pieniä ruusuja varten. Vyötärölle löytyi satiininauhan pätkä. Kaikki materiaalit on kierrätyskeskuksesta.

Omasta varastosta löytyi ohutta mustaa sifonkia, jota rypytin suikaleina somisteeksi olkapäille ja vyötärölle antamaan vähän halloweenmeininkiä. Sifonkiin kiinnitin pieniä hämähäkkejä ja rintakoruksi pienen sisiliskon. Ötökit saivat ennen kiinnitystä suihkauksen kultamaalia pintaansa.

Violetinsävyiseen pukuun löytyi materiaalia omasta varmuusvarastostani. Yläosan kankaan ja alaosan taftin olen joskus ostanut prinsessamekko mielessä ja nyt ne pääsivät toteutukseen.

Miehustan somisteen leikkasin palan vanhasta kasarityylisestä hilepilepuserosta (äitini varastoista). Samasta kankaasta näpersin vielä terälehtiä vyötärösomisteeksi. Liilansävyisestä mekosta leikkelin joustavaa neulosta, josta sain vanutäytteiset somisteet olkapäälle ja koristepampulan vyötärölle.

Pilkoin vielä vanhan huivin suikaleiksi, joista kiinnitin siivekkeet olkapäille ja ja suikaleet vyötärölle. Lopuksi vielä kultaiset hämähäkit kiipeilemään mekkoon.

Näitä mekkoja oli kiva väkertää. Onhan lopputuloksessa klitteriä lähes tårta på tårtå, mutta onhan se tällaisissa fantasiamekoissa sallittua. Tytöt olivat mekoista ihan innoissaan ja sehän on pääasia. Juhlat meni nappiin.