Tweed for autumn

Puikoilla on tweed-takin tekele. Luomisen tuskaa on ollut tämän mallin kanssa. Kolme eri aloitusta tein ennenkun päädyin tähän malliin. Kun ekaks suunnittelin yksinkertaista. Tuli liian yksinkertaista. Sitten erikoista palmikkoa. Tuli liian erikoista. Sitten ribbiä ja palmikkoa. Tuli liian ribbiä.

Lankahan on Garnstudio'n Angora Tweed. Lanka osottautui minulle aika haasteelliseksi. Kun halusin mukaan sileää neuletta, että langan kaunis pinta ja väritys pääsisi esiin. Ja toisaalta myös vähän palmikkoakin, että olisi viihdyttävämpi neuloa. Lanka on kuitenkin sen verran kankeaa, ettei se taivu mielestäni kovin hyvin palmikolle. Selasin lehtiä, notkuin netissä, piirsin, neuloin mallitilkkua. En ole kovin kokenut näissä suunnittelupuuhissa, joten olisi ollut paljon helpompi tehdä jonkun valmiin mallin mukaan. Mutta en nyt sitten löytänyt mieleistä. Sitten löysin yhdestä vanhasta lehdestä (Miss B/ Burda 1/91) hauskan näköisen palmikon ja siitä se sitten lähti. Kaavat otin vanhasta neuletakista ja sen mukaan lähdin laskemaan silmukkamääriä.

Takakappale on jo lähes valmis. Koko näyttäis hyvältä. Vieläkin on tosi epävarma olo tän mallin suhteen. Kun olen tosi huono kuvittelemaan miltä tää vois näyttää valmiina takkina. Nyt pitäisi miettiä kuviojako etukappaleille, kun haluaisin lisäksi etukappaleisiin taskut. (Lanka on todellisuudessa aavistuksen verran vihreämpää kuin kuvassa.)

Kirsi esitteli blogissaan hienoja puikkoja. Heti muistin, että olen neulonut vastaavilla. Ja kappas, sieltä äitini kätköistä ne löytyi. Pakko minunkin on nyt näitä esitellä. Näillä Pinoccioilla olen joskus pienenä neulonut. Kovinhan ne ovat jo kuluneet ja toiselta Pinocciolta on nenä katkennut. Puikkojen koko on 2 1/2.

Hih, äitini oli löytäny samaa sarjaa lisää jostain kirpparilta. Kolmosen Samu Sirkat ja kakspuoloset Partaukot. Tää Partaukko on se, joka ottaa Pinoccion vangiksi ja laittaa hänet esiintymään nukketeatterinsa vetonaulana.

Yleensä neulon aina yhtä työtä kerrallaan. Mutta nyt olen saanu väritartunnan. Vilman blogissa on niin niin ihania keltaisia huivikuvia, että ihan hirveesti tekis mieli neuloa jotain keltaista. Ja lisäksi löysin kuvassa vilahtavaa pinkkiä. Sekin houkuttas. Ihme värejä. Enhän mie ennen ole tällaisista väreistä tykänny.

Neulojan nuttura.

Our wendy house

Sisustusaiheisia blogeja ja sisustusohjelmia seuratessa ei voi välttyä välillä huokaisemasta syvään sen todellisuuden edessä, jota meidän kolmilapsisen perheen koti livenä edustaa. Meillä jatkuvasti vaiheessa olevan pyykin käsittelystä muodostuvat tekstiililäjät, epämääräiset ja epämääräisissä paikoissa lojuvat vaateläjät, leluläjät, postiläjät, lehtiläjät, kangasläjät, lankaläjät ja kirjaläjät edustavat arjenmakuista todellisuutta, joka on kaukana sisutuohjelminen hillittyjen värimaailmojen eleganteista kodeista ja sisutusblogien harmoonisista tunnelmakuvista, joissa mikään roinaläjä tai tuolinkarmille unohtunut vaatekappale ei särje harkittua tunnelmaa.

Siitä huolimatta, että kodistamme on mahdotonta ottaa sisutuskuvia, jotka rakentuvat tietyn värimaailman ja tarkoin harkitun esineistön harmonialle, väitän kuitenkin harrastavani sisustusta. Kaiken tämän vellovan esinemaailman keskellä tykkään luoda pieniä juttuja, jotka rakentavat tästä kodista meidän perheen näköistä. Toki haaveilen ja suunnittelen myös suurempia muutoksia (remonttipaineitahan on aina vanhemmassa omakotitalossa), koska se on minusta kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Vaikka sitten projektien mahdollinen toteutus häämöttäisikin kovin kaukana tulevaisuudessa.

Nyt tekee mieli tehdä tänne blogiin vähän kesäistä sisustusjuttua. Kohde löytyy meidän pihalta. Pari kesää sitten valmistui meidän tytöille leikkimökki ja sen sisustaminen oli aivan ihana projekti, joka edelleen jatkuu. Oli aivan mahtavaa luoda uudenkarheaan pikkumökkiiin puitteet tyttärien kotileikeille. Liekö intoon vaikuttanut myös se ettei itselläni leikkimökkiä pienenä ollut. Esineistön valitsemiseen, tekemiseen ja haalimiseen osallistuivat innolla myös mieheni ja tyttöjen mummo. Pappa rakensi itse mökin.


Päiväkahviaikaan mökkiin katetaan parhaat porsliinit. Pikkukorissa on tarjolla "tuoreita" mansikoita. Porsliinit ja pieni sievä teekannu ovat mummon kirppareilta keräämiä, liina on minun joskus aikoja sitten virkkaama, muoviset mansikat on myös kirpparilta.


Aino ja Veerakin ovat mukana pöydän ääressä omissa syöttötuoleissaan. Pöydän runko on kierrätyskeskuksesta ja siihen on lisätty päälle uusi pöytälevy, jonka päällystin Lidl'stä ostamallani simpukkakuvioisella kontaktimuovilla.


Valkoinen seinähyllykkö on ainut kaluste, jonka ostin uutena vartavasten mökkiä arten. Klassiset pikkujakkarat jälleen mummon kierrätyskeskuslöytöjä. Toisen jakkaran istuinosan hioin ja maalasin. Työpöydän iskä askarteli autotallista löytyneestä materiaalista. Maalasin pöydän rungon valkoiseksi ja pöytäpinnan päällystin kontaktimuovilla. Haaveilen vielä lisähyllystä pöytätason alle ja tason reunaan asennettavasta verhotangosta, johon voisi asentaa kauniit verhot hyllyjä suojaamaan. Hyllyn alla on kätevä säilyttää kauniita koreja. Raikkaan värisen maton mummo lyhensi vanhasta keittiönmatosta mittojen mukaan.



Hyllyn päällä on kokoelma sinisävyisiä peltipurkkeja.

Hyllykön viereen on asennettu kaksi mäntyhyllyä, jotka maalasin valkeaksi. Seinälle askarreltiin tyttöjen kanssa pieniä enkelitauluja. Maalasin rumanruskeat kehykset sinisiksi ja tytöt liimasivat kiitokuvat ja hileen. Kannelliset pastellinväriset pikkupurkit löysin kierrätyskeskuksesta.


Mummon lahjoittama patalapputeline ja iloisen väriset patalaput, kirpparilöytöjä.


Uunin on tuonut joulupukki ja astioita on kertynyt lahjoina, kirpparilöytöinä ja Ikean tuliaisina. Kuivausteline ja metalliastiat ovat Ikeasta.


Puitteet kokkaukselle on erinomaiset.
Lisää mummon lahjoittamaa sisutustavaraa.


Oleskelunurkkaukseen mummo ompeli patjoihin irrotettavat oranssit markiisipäälliset. Patjat on kätevät levittää pediksi lattialle jos "perhe" haluaa ottaa vaikka pienet päikkärit. Patjat ja markiisi kierrätyskeskuksesta, samoin sinisävyinen virkattu peitto. Ompelin somisteeksi pikkutyynyjä kirpparilta löytyneistä marimekon kankaista. Ikkunoista puuttuvat vielä verhot. Josko kesällä saisin askarreltua hyllylliset verhotangot (suunnitelma on valmiina) niin voisin lopusta marimekosta ommella pient verhokapat.

Oveen on asennettu pieni mäntynaulakko, jonka maalasin siniseksi ja töpöttelin pintaan vielä hiukan hopeamaalia. Naulakossa voi säilyttää pikkunaisten tärkeitä asusteita.


Ostin halpiskaupasta ruman ruskeakehyksisen peilin ja se sai saman sininen+hopea -käsittelyn. Peilin kulmiin liimasin pienet sydänkoristeet. Iskä näperteli pienen hyllyn ja niin saatiin mökkiin pieni kaunistautumispiste.


Siili viihtyy mökin verannalla.

Can't pick up the threads of knitting

Nyt on paha neulekipsi. Niinkun iloitsin uusista hienoista langoista, niin nyt en sitten saakaan mitään puikoille. Nyhrään vaan jotain aiempien töiden korjauksia. Eilen korjasin toisen raitapaidan, jonka esittelin täällä. Lisäsin siihenkin yhden raidan verran pituutta lisää helmaan. En tiedä vielä tuliko siitä edes hyvä. Kastelin helman, koska neulejälki jäi vähän epätasaiseksi purkulangasta johtuen, ja se on vielä kuivumassa. Et ei ole siitä kuvaakaan. Mut siis tälle tasolle tää neulominen on nyt läsähtäny.

Ehkä tässä on nyt sitten tuumaustauko, pakko kai se on hyväksyä.

Ai nii, tuo kuva. Nuo virkatut pannulaput on äitini tekemiä kirpparilöytöjä, jotka hän on lahjoittanut tyttärieni leikkimökkiin leikkeihin ja somistukseksi. Eiks oo aika kivoja?

Kahden viikon päästä ollaan lähdössä mieheni kanssa hääpäivämatkalle Irlantiin. Ai miks just sinne? No, mieheni sisko asustaa siellä ja ei olla vielä ehditty hänen luonaan vierailla.

Nii-i, Irlannissa on paljon lampaita -> paljon villaa -> ihania lankakauppoja? Koitin googlata kauppoja ja vinkkejä asiasta. Yhdestä blogista (!!!) löysin tietoa: "The ratio of knitting shops in Ireland is unfortunately not proportional to the amount of sheep we have here". Vai nii. Koska matka on vain ns. pidennetty viikonloppu, niin kovin paljon en kuitenkaan raaski ajasta käyttää lankakaupoissa juoksemiseen. Vähän jänskättää jo se matka. Tämmösiin ihaniin lampaisiin tuskin Dublinissa kuitenkaan törmään mutta jospa vaikka joihinkin ihaniin lankoihin.

I'm a collector

Pah. Neuletakkien viimeistely ei oikein etene. Neuloin eilen helmineuleisen kaula-aukon resorin ja se pitäis nyt purkaa. Vähän on into kateissa. Purkaminen on niin tylsää.

Hommaa vältellessä olen sitten notkunut netissä. Intouduin muokkaamaan blogini profiilia. Joku on saattanut huomata, että lisäsin oman kuvanikin. Eilen jatkoin profiilin editointia ja lisäsin suosikkielokuviani. Aika vaikeeta. Kokonaan jäi listaamatta kaikki ihanat 50-luvun elokuvat. Ja kotimaiset vanhat elokuvat. Ja varmaan monta muuta, joita ei nyt heti tule mieleen.


Vanhempani ovat 50-luvun nuoria. Ja kävivät seurusteluaikanaan todella paljon elokuvissa. Elettiinhän aikaa ennen television. Hollywoodin filmitähtiä ihailtiin ja heidän tyyliään jäljiteltiin. Äidilleni tuli Filmitähti-lehti, joista on säilynyt kaksi vuosikertaa, -57 ja -58. Filmitähti-lehdissä on elokuvia kuvakertomuksina ja juttuja, juoruja ja kuvia ajankohtaisista tähdistä. Viimeinen julkaistu Filmitähti on n:o 12/1958. Lehti lopetettiin ilmeisesti siksi, että se vaikutti negatiivisesti elokuvien katsojalukuihin.


Luin lehdet läpi joskus teini-ikäisenä ja siiltä on varmaan jäänyt ihailu 50-luvun elokuvia ja filmitähtiä kohtaan.


50-luvulla nuoret lukivat Suosikin sijaan Ajan Sävel'tä. Tässä kokoelma vuodelta -57. Lehdissä on romanttisia sarjakuvakertomuksia, muotia, elokuvakertomuksia, juttuja elokuvatähdistä ja muusikoista, suositun iskelmän sanat ja takakannessa ihailijakuva.


Blogini profiiliin olen listannut harrastuksiini keräilyn. Laitoin keräily-sanan kuvaamaan harrastusta, joka käsittää kaikenlaista jemmailua ja "aarteenetsintää" kirppareita ja huutokauppoja kierrellen. En tiedä pitäisikö ennemmin puhua elämäntavasta vai peräti geeniperimästä. Äidin kanssa kun kiertelin jo pikkutyttönä huutokauppoja ja se on sitten jäänyt vähän päälle. Enkä oikein voi rajata keräilyäni mitenkään, kun se kattaa niin monenlaista tavaraa. Ainoa rajaava tekijä on raha. Keräily on koko ajan muuttunut haasteellisemmaksi, kun kunnon löytöjä ei enää tee pikkurahalla. Hitsin euro, markka-aikaan teki löytöjä paljon halvemmalla.

Viime syksynä Loviisasta (reissusta olen kertonut aiemmin) tarttui kirpparilta matkaan esim. nämä Kotiliedet vuodelta -58. Nyt harmittaa, että en ostanut koko pinoa vaan vain nämä kolme numeroa.

Jotta ei nyt menis ihan keräilyksi niin valitsin tähän vielä kuvan yhden lehden keskiaukemalta, josta löytyi kokoelma neulemalleja. Heh, kun tämän piti alunperin olla neuleblogi.


Otsikolla "Syksyn värikäs villakerä - mielipukimia - mielityötä", on 8 tyylikästä mallia ohjeineen. Että tässä tämän jutun neuleosuus. Jospa ensikerralla olis näyttää jotain omatekoista.

Ompelun harrastajana keräilen tietty myös ompelutarvikkeita. Tosin nämä nepparilevyt on minusta niin hienot, että en raaski niitä käyttää. Olen suunnitellut kehystäväni ne ompeluhuoneeni seinälle, jos ja kun sen remppa joskus toteutuu.