Viime vuoden kotkotuksia yhä viel

Vielä yhdet viime vuonna valmistuneet sukat on esittelemättä, mutta niistä juttua kunhan saan otettua kuvia : )

Mites siinä nyt niin kävi, että vaan sukkia valmistui loppuvuodesta. Nokun nokun...

Kyllähän mie yritin saada isompiakin juttuja aikaiseksi. Tästä kauniin värisestä alpakkaneuleesta ja sen suunnittelusta höpisin jo syyskuussa.


Ensimmäinen yritys meni purkuun. Sitten sain innoitusta Modan 5/2008 mallista 21 (palmikkoinen kaarrokejakku Sirdarin Eco Wool'ista) ja aloitin samantapaista omilla silmukkamäärillä ja vähän eri mallineuleilla. Neuloin etu- ja takakappaleet pyörönä kainaloon saakka ja hihat tasoneuleena. Varmaan lokakuusta saakka tekele on ollut tuossa tilassa. En mie tiedä mihin se into katos ja usko loppu. Mitotus on varmaan kutakuinkin kohallaan. Joku siinä vaan tökkiin. Otin taannoin esille ja aloin miettimään uudelleen osien yhdistämistä ja kaarrokkeen neulomista pyörönä, mutta ei... ei synny.

Otin tähän neuleesta kaksi kuvaa, yllä ulkona ja alla sisällä otettu. Huimaa miten langan väri vaihtuu valonlähteen mukaan.


Harmittaa kun olen hirmun paljon aikaa turrannu tämän kanssa ja oikeesti tällaiselle neuleelle olisi ollut käyttöäkin. Lanka on Sandnesin alpakkaa, aivan ihanaa neulottavaa. Nyt pitäs vaan tehdä se ratkaiseva päätös, puranko? Onko kellään kokemusta miten lanka toipuu purkamisesta? Jos purkaa vyyhdille ja kastelee?


Toinen keskeneräinen vaatetekele on sininen slipari Smartista, jota aloitin vuoden vaihteessa neulomaan. Innoittajana ovat olleet Annen ihanat sliparit, Tiinan herkullisen oranssi slipari ja Tellun versio Tikrun Greendaysta.

Neuloin pyörönä ilman sivusaumoja. Sovittelin ja mittailin ahkerasti. Mitoitus vaikuttaa ihan onnistuneelta, istuvuus kohdallaan. Mitä pidemmälle neuloin, sitä enemmän alkoi epävarmuus lankavalinnasta vaivata. Malli tuntuu syövän lankaa tosi hanakaasti, 270 g on mennyt ja vielä on etukappaleen yläosa neulomatta + hihansuu- ja kaula-aukon resorit. Vajaa kerä on vielä jäljellä. Mikä tässä eniten vaivaa on valmistuvan neuleen paksuus. Ainakin näin suoraan puikoilta valmistuva neule tuntuu tosi tönköltä. Miten lie kastelun ja pingotuksen jälkeen?

Lempparipaitis jo odotteli tästä kaveria ittelleen, mutta saas nyt nähdä saanko jostain innon neuloa valmiiksi ja kokeilla vielä pingotuksen vaikutusta. Vai puranko?

Vielä kun saan ne yhdet sukat ja pari ompelusta tänne, niin on viime vuoden työt purkitettu.

Blogikin on jo melkein vuoden vanha. Pitäs varmaan keksiä jotain kivaa sen kunniaksi. Huima homma, kun ajattelen aikaa taaksepäin. Kun alottelin tätä blogia, niin edellisestä sukan neulomisestakin oli varmaan yli 20 vuotta. Miten upea tunne oli neuloa ensimmäinen pitsineuleinen kolmiohuivi ja irrottaa se pingotuksesta. Ja kun sain ensimmäisen oikean kommentin blogiini, kiitos vaan Tess!

On ollut ihan mielettömän antoisaa löytää tämä neulominen uudestaan ja erityisesti tämä blogiyhteisö. En osaa oikein sanoin kuvata miten antoisaa on seurata muiden (melkein tekisi mieli sanoa tuttujen) inspiroivia blogeja ja löytää mukavia ja mieltä lämmittäviä kommentteja omien postausten perästä.

Lisää ajatuksia tämän blogin pitämisestä ja tästä kuluneesta vuodesta kunhan blogivuosi tulee täyteen 14.2.

Uuttakin on valmistunut, sekä neuloen että ommellen. Niistä olisi jo kiva päästä postaamaan. Jos viikonloppuna olis kuvausilmoja.

Busy

Juhlakausi on kuumimmillaan ja niinpä on äidin kotivärkkäämössä täysi tohina päällä. Toisen neidin "juhlaturkis" on koristepampuloita vaille valmis ja toinen on vielä paininjalan alla. Ihana malli on uusimmasta Ottobresta.

Voi voi, juhlamekot eivät ehdi millään linnanjuhliin valmiiksi.
Jos voisin näin joulun alla jakautua kahdeksi niin klooni voisi keskittyä rauhassa neulomiseen. Tässä sukkakudin alihankintatyönä joulupukille : )


Toinenkin sukkapari odottelee päättelyä...

Kyllähän mie täällä koko ajan jotain touhuan. Ehkä pian valmistuu jotain näytettävää.

Ihania lastenvaatteita deux par deux'lta. Käykääpä ihastelemassa, ken tuntee kiinnostusta.

Heippa vaan, lähden tästä takasin ompelukoneen ääreen!

Eager for knitting

Vähän myöhässä haluan vielä kiittää kaikkia Shetland Trianglea kommentoineita. Tuli niin niin hyvä mieli. Etenkin kun ajattelin, että Shetland Triange on jo aika moneen kertaan nähty malli täällä blogilandiassa. Että josko se nyt enää kummoisiin kommentteihin kirvoittaa. Käsitöitä on ihana tehdä mutta se, että täällä blogilandiassa pääsee jakamaan tekemisen riemua, tekee tästä harrastamisesta (vaiko elämäntavasta?) monin verroin antoisampaa. Kiitos siis vielä kerran aivan ihanista kommenteista!


Tämä vaivihkaa ja aivan ennen aikojaan syksyksi kääntynyt kesä on innostanut minut neulomaan aivan hinkuna. Olen neulonut tweedtakkia välillä aivan maanisella vaihteella ja täysin kotitöiden ja vähän muunkin kustannuksella. Osittain syynä tähän on ollut epävarmuus suunnittelemastani mallista. "Tästä tulee mörvelö, varmasti tulee" on aina välillä heikkona hetkenä alkanut soimaan päässä. Tai vaikka "Voi sinua tyhmää, menit sinne blogiinkin jo esittelemään tätä, vaikka joudut purkamaan koko tekeleen." Tämän ajatusrallin seurauksena olen sitten neulonut vimmaisesti valmista. Että pääsisin näkemään lopputuloksen mahdollisimman pian.

Tiistai-iltana sain kaikki kappaleet valmiiksi ja ensimmäisenä hihat pingottumaan. Viimeisenä pingotetut etukappaleet irrottelin eilen illalla. Kastelun ja pingotuksen jälkeen alkoi jo vähän tuntua siltä, että ehkä tästä sittenkin tulee jotain. Käppyräiset ja kikkanaiset kappaleet alkoivat näyttää ihan oikeilta villatakin kappaleilta. Angora-tweed lanka tuntui neulottaessa aika pökkelöltä ja karkealtakin (mikä lisäsi mörvelöajatuksia) mutta kastelun jälkeen se muuttui kuin toiseksi langaksi. Sen (30 %) angoran pehmeys aivan kuin heräsi henkiin.


Tänään olen ehtinyt alkaa kappaleiden kasauksen. Tarkoitus on vielä neuloa kaulus ja varmaan sekin pitää vielä kastella ja pingottaa. Kaulus voisi kasvaa jopa hupuksi, koska lankaa on vielä yli 100g jäljellä. En ole vielä päättänyt kumman teen. Niin ja vielä nappilistat ja napit.

Koska sain tämän neulomuksen puikoilta jo tiistaina, niin keskiviikkona oli jo pakko laittaa uusi työ puikoille. Jo keväällä Saksasta tilaamistani

herkulisen punaisista Zitron'in Polo'ista on vihdoin tulossa neuletakki tyttärelle. Siitäkin lisää jatkossa, kera kuvien.

Tweed for autumn

Puikoilla on tweed-takin tekele. Luomisen tuskaa on ollut tämän mallin kanssa. Kolme eri aloitusta tein ennenkun päädyin tähän malliin. Kun ekaks suunnittelin yksinkertaista. Tuli liian yksinkertaista. Sitten erikoista palmikkoa. Tuli liian erikoista. Sitten ribbiä ja palmikkoa. Tuli liian ribbiä.

Lankahan on Garnstudio'n Angora Tweed. Lanka osottautui minulle aika haasteelliseksi. Kun halusin mukaan sileää neuletta, että langan kaunis pinta ja väritys pääsisi esiin. Ja toisaalta myös vähän palmikkoakin, että olisi viihdyttävämpi neuloa. Lanka on kuitenkin sen verran kankeaa, ettei se taivu mielestäni kovin hyvin palmikolle. Selasin lehtiä, notkuin netissä, piirsin, neuloin mallitilkkua. En ole kovin kokenut näissä suunnittelupuuhissa, joten olisi ollut paljon helpompi tehdä jonkun valmiin mallin mukaan. Mutta en nyt sitten löytänyt mieleistä. Sitten löysin yhdestä vanhasta lehdestä (Miss B/ Burda 1/91) hauskan näköisen palmikon ja siitä se sitten lähti. Kaavat otin vanhasta neuletakista ja sen mukaan lähdin laskemaan silmukkamääriä.

Takakappale on jo lähes valmis. Koko näyttäis hyvältä. Vieläkin on tosi epävarma olo tän mallin suhteen. Kun olen tosi huono kuvittelemaan miltä tää vois näyttää valmiina takkina. Nyt pitäisi miettiä kuviojako etukappaleille, kun haluaisin lisäksi etukappaleisiin taskut. (Lanka on todellisuudessa aavistuksen verran vihreämpää kuin kuvassa.)

Kirsi esitteli blogissaan hienoja puikkoja. Heti muistin, että olen neulonut vastaavilla. Ja kappas, sieltä äitini kätköistä ne löytyi. Pakko minunkin on nyt näitä esitellä. Näillä Pinoccioilla olen joskus pienenä neulonut. Kovinhan ne ovat jo kuluneet ja toiselta Pinocciolta on nenä katkennut. Puikkojen koko on 2 1/2.

Hih, äitini oli löytäny samaa sarjaa lisää jostain kirpparilta. Kolmosen Samu Sirkat ja kakspuoloset Partaukot. Tää Partaukko on se, joka ottaa Pinoccion vangiksi ja laittaa hänet esiintymään nukketeatterinsa vetonaulana.

Yleensä neulon aina yhtä työtä kerrallaan. Mutta nyt olen saanu väritartunnan. Vilman blogissa on niin niin ihania keltaisia huivikuvia, että ihan hirveesti tekis mieli neuloa jotain keltaista. Ja lisäksi löysin kuvassa vilahtavaa pinkkiä. Sekin houkuttas. Ihme värejä. Enhän mie ennen ole tällaisista väreistä tykänny.

Neulojan nuttura.

Shawl stories

Tämä on murheenkryyni kurttumyttynen. Matka-automatkalle piti saada kästyö mukaan ja mukaan valokoitui Swallowtail, jonka ohjeen sain viimetingassa printattua matkaan. Kolme kerää Indiecita alpakkalankaa ja nelosen pyöröt kassiin. Tuon Indiecita alpakan ostin sieltä paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä, josta taannoin kerroin. Tämä Indiecita on vissiin teetee alpakan edeltäjä?

Neule oli oikein mukava matkaneuleeksi. Peruspitsi oli helppo ja sen oppi kohta ulkoa. Neuloin tuota peruskuviota aika monta kertaa enemmän kuin mallissa. Ja niinhän siinä kävi, että kun aloitin Lily of the Valley -reunuksen niin toisen nyppyrivistön jälkeen lanka loppui kesken. Ajattelin ensin, että tilaan jostain nettikaupasta yhden kerän lisää, mutta pikaisen googlauksen jälkeen selvis, että eipä taida tätä lankaa olla enää tarjolla missään kaupassa.

Noh, eikun reipas purkaminen käyntiin. Purin tuon nyppyosuuden ja ainakin neljä mallikertaa peruspitsiä. Ja sitten hillitön uudelleenneulominen käyntiin. Eilen illalla päättelykierroksella lanka sitten loppui kesken. Jäi noin metrin pätkästä kiinni. Purin sitten ohjeen mukaisen päättelyn ( k1, transfer 2 sts back to holding needle, and k2tog through back loops) ja päättelin perinteisesti, joka vei vähemmän lankaa. Ja näin lanka sitten vihdoin riitti, huh. Tyytyväisenä kastelin huivin ja pingotin kuivumaan.

Ja aamulla iloisena kuvamaan aikaansaannosta. Kuten kuvasta näkyy lankaa ei paljon tähteeksi jäänyt. Mutta olin kyllä kaikin puolin tyytyväinen, että se 150 grammaa tuli näin tarkasti käytettyä.

No, aamulla raivasin ompeluhuonettani, johon olin kantanut olohuoneesta ylimääräisiä lankapusseja. Ja eikös sielä yhdessä pussissa ollut vielä korkkaamaton kerä samaista Indiecita alpakkaa. Et silleen kävi.

Kylhän se mieskin jotain kommentoi, et alkaisko noita lankoja olla jo riittävästi.

Tässä toinen vasta valmistunut. Malli on Jatan Zetor, josta tykkään niin paljon, että neuloin toisenkin. Ekahan meni lahjaksi. Omaan huiviin valitsin valkoista Novita Floricaa langaksi. Vähän pitkin hampain neuloin kuitenkin, johtuen langasta. Alpakan jälkeen Florica tuntui tosi pökelöltä ja karkealta. Lankaa oli yhteensä 150 g, jonka ajatelin riittävän keposesti. Kävi perinteiset, lanka loppui päättelykierroksella kesken. Oisko ollu joku kolme metriä liian vähän. Yli viikon huivi sitten lojui siinä tilassaan puikoilla. Tympi koko tekele. Ajattelin ensin, että ostan kerän lisää Korian tehtaanmyymälästä, vaan eipä sitten ajetettukaan sitä kautta matka-autolla. Kävin kaikki äitinikin lankavarastot läpi valkoista Floricaa etsien, vaan ei tärpännyt.

Lopulta päädyin päättelemään huivin loppuun valkoisella langalla, joka väriltään parhaiten matsasi Floricaan. Melkein kaikki valkoiset langat, joita löysin, olivat Florican valkoisen rinnalla aavistuksen kellertäviä. Ei eroa ihan helposti valmiissa huivissa huomaa, mutta kun sen itse tietää, niin aavistuksen verran häiritsee.

Mutta muuten yllätyin iloisesti valmiista huivista. Kun kastelin ja pingotin karkean karvamyttysen, langasta jotenkin hävisi se karkeus. Valmis huivi on tuntuu iholla ihan mukavalta ja näyttää ihan kivalta.

Ja ei kahta ilman kolmatta. Puikoille pääsi heti Swallowtailin perään Shetland Triangle. Tätä mallia olen niin monissa blogeissa ihastellut, että pitihän minunkin päästä tämä neulomaan. Lankana on äidin varastoista löytynyt ohut kaapelikierteinen villalanka. Ei mitään hajua minkä nimistä. Neulon nelosen pyöröillä. Lanka on mukavan pehmoista ja laadukkaan oloista. Neuletyö lähtee mukaan seuraavalle reissulle, joka alkaa huomenna.