Mites siinä nyt niin kävi, että vaan sukkia valmistui loppuvuodesta. Nokun nokun...
Kyllähän mie yritin saada isompiakin juttuja aikaiseksi. Tästä kauniin värisestä alpakkaneuleesta ja sen suunnittelusta höpisin jo syyskuussa.
Ensimmäinen yritys meni purkuun. Sitten sain innoitusta Modan 5/2008 mallista 21 (palmikkoinen kaarrokejakku Sirdarin Eco Wool'ista) ja aloitin samantapaista omilla silmukkamäärillä ja vähän eri mallineuleilla. Neuloin etu- ja takakappaleet pyörönä kainaloon saakka ja hihat tasoneuleena. Varmaan lokakuusta saakka tekele on ollut tuossa tilassa. En mie tiedä mihin se into katos ja usko loppu. Mitotus on varmaan kutakuinkin kohallaan. Joku siinä vaan tökkiin. Otin taannoin esille ja aloin miettimään uudelleen osien yhdistämistä ja kaarrokkeen neulomista pyörönä, mutta ei... ei synny.
Otin tähän neuleesta kaksi kuvaa, yllä ulkona ja alla sisällä otettu. Huimaa miten langan väri vaihtuu valonlähteen mukaan.
Harmittaa kun olen hirmun paljon aikaa turrannu tämän kanssa ja oikeesti tällaiselle neuleelle olisi ollut käyttöäkin. Lanka on Sandnesin alpakkaa, aivan ihanaa neulottavaa. Nyt pitäs vaan tehdä se ratkaiseva päätös, puranko? Onko kellään kokemusta miten lanka toipuu purkamisesta? Jos purkaa vyyhdille ja kastelee?
Toinen keskeneräinen vaatetekele on sininen slipari Smartista, jota aloitin vuoden vaihteessa neulomaan. Innoittajana ovat olleet Annen ihanat sliparit, Tiinan herkullisen oranssi slipari ja Tellun versio Tikrun Greendaysta.
Neuloin pyörönä ilman sivusaumoja. Sovittelin ja mittailin ahkerasti. Mitoitus vaikuttaa ihan onnistuneelta, istuvuus kohdallaan. Mitä pidemmälle neuloin, sitä enemmän alkoi epävarmuus lankavalinnasta vaivata. Malli tuntuu syövän lankaa tosi hanakaasti, 270 g on mennyt ja vielä on etukappaleen yläosa neulomatta + hihansuu- ja kaula-aukon resorit. Vajaa kerä on vielä jäljellä. Mikä tässä eniten vaivaa on valmistuvan neuleen paksuus. Ainakin näin suoraan puikoilta valmistuva neule tuntuu tosi tönköltä. Miten lie kastelun ja pingotuksen jälkeen?
Lempparipaitis jo odotteli tästä kaveria ittelleen, mutta saas nyt nähdä saanko jostain innon neuloa valmiiksi ja kokeilla vielä pingotuksen vaikutusta. Vai puranko?
Vielä kun saan ne yhdet sukat ja pari ompelusta tänne, niin on viime vuoden työt purkitettu.
Blogikin on jo melkein vuoden vanha. Pitäs varmaan keksiä jotain kivaa sen kunniaksi. Huima homma, kun ajattelen aikaa taaksepäin. Kun alottelin tätä blogia, niin edellisestä sukan neulomisestakin oli varmaan yli 20 vuotta. Miten upea tunne oli neuloa ensimmäinen pitsineuleinen kolmiohuivi ja irrottaa se pingotuksesta. Ja kun sain ensimmäisen oikean kommentin blogiini, kiitos vaan Tess!
On ollut ihan mielettömän antoisaa löytää tämä neulominen uudestaan ja erityisesti tämä blogiyhteisö. En osaa oikein sanoin kuvata miten antoisaa on seurata muiden (melkein tekisi mieli sanoa tuttujen) inspiroivia blogeja ja löytää mukavia ja mieltä lämmittäviä kommentteja omien postausten perästä.
Lisää ajatuksia tämän blogin pitämisestä ja tästä kuluneesta vuodesta kunhan blogivuosi tulee täyteen 14.2.
Uuttakin on valmistunut, sekä neuloen että ommellen. Niistä olisi jo kiva päästä postaamaan. Jos viikonloppuna olis kuvausilmoja.
Hih, piti oikein käyä kurkkaamassa, että mitä sitä onkaan tullut sanottua ;D
VastaaPoistaÄläs nyt, sukathan ovat ensinnäkin tuiki tarpeellinen vaatekappale ja upeat sukat ovat aina ilo silmälle. Minusta välillä tuntuu siltä, että toteuttaisin loputtomasti erilaisia sukkamalleja, jos järki ei sanoisi, että muillekin neulotuille vaatekappaleille voisi olla käyttöä :D
Kauniin värinen tuo alpakkkaneulos. Jos lanka ei halkeillut neulottaessa eikä huopumisefektiä tullut neuloessa, uskoisin sen kestävän purkamisen. Kannattaa tosiaan vyyhdittää ja kastella lanka, että seuraavalla neulomiskerralla saa tasaista jälkeä aikaiseksi. Kokemusta kyseisestä langasta ei ole, mutta aika monesta muusta puretusta langasta kylläkin :D
Smartista ei ole kokemusta, mutta villalanka kyllä yleensä ottaen pehmenee kasteltaessa ja voihan sitä käsitellä vaikka huuhteluaineella lisäksi, jos siltä tuntuu.
Ja sukkien ohella meillä on lapasille kysyntää. Niitäkin olen opetellut uudelleen neulomaan. Kirjoneulelapasiinkin voi hurahtaa, kun kauniit mallit ei ihan heti lopu.
VastaaPoistaPittää vielä vähän harkita purkua. Uskoisin kanssa, että tuo alpakka vois kestää purkamisen.