Filing my knits and some rhubarb

Viimeistelin tänään edellisessä postauksessa esittelemääni neuletakkia. Muutama langanpätkä vielä päättelemättä ja napit puuttuu, muuten on valmista. Pääsin siis jo sovittelemaan ja oikein olin tyytyväinen. Takista tuli kaikin puolin sopiva ja mieluinen. Vajaa 50 g:n kerä riitti kuin riittikin kapeisiin napituslistoihin ja kaula-aukon huolitteluun. Huomenna nappikauppaan, että pääsen ottamaan kunnon kuvia.

Annikainen kävi kommentoimassa edellistä postausta ja niinpä taas löysin uuden kivan blogituttavuuden. Ja inspiroiduin hänen valmiiden töiden gallerioistaan niin, että kaivoin kaapista muinoin tekemiäni neuleita ja päätin lisätä omaankin blogiini muinoin tehtyjen neuleiden Gallerian. Galleria ... - 1995 löytyy tuosta sivusta.


Muinoin valmistuneita on kyllä aika monta, mutta suurin osa on vanhempieni varastossa. Roudasin ne äidilleni, kun joskus muinoin muuton yhteydessä siivosin komeroa ja sille tielle ne ovatkin jääneet. Pitänee asettaa tavoitteeksi kaivaa vanhat pulloverit esiin varaston kätköistä ja valokuvata ne ja arkistoida tänne blogiin. Kotikomerosta löytyi onneksi muutama vanha neule, joten sain uuden Gallerian alulle.

Tämä pinkki puuvillaneule on valmistunut joskus 90-luvun alussa. Malli on jostain saksalaisesta neulelehdestä - sen verran muistan - ja edustaa sen ajan tyyliä. Oon näköjään tykännyt silloinkin kirkkaista väreistä. Aika paljon tätä tuli aikanaan pidettyä...


Tänä iltana on herkuteltu raparperikiisselillä ja vohveleilla. Toinen tytär heitti ihan ilmotusluontoisesti, että raparperikiisseliä pitää tehdä ja toinen siihen säesti, että eikun hän haluaa vohveleita. Eli tehtiin sitten molempia. Raparperikiisselin sekaan lisäsin vähän omppuakin. Poika ei ehtinyt toivoa mitään, kun kiirehti pelaamaan jalkapalloa. Eiköhän loput vohveli häviä aika pikaisesti, kun nälkäinen pelaaja saapuu takaisin kotiin.

Minun kiisselissä pitää olla kermaa, aika paljon.

Slings and arrows

Ja niinkun olen nitkuttanut tätä neuletakkia ja ollut aika tyytyväinen itseeni, kun neulominen on sujunut kaikinpuolin jouhevasti. Kaikki se aika minkä olen käyttänyt neulomiseen (ja sitä on jäänyt viime aikoina aika vähän) on vienyt hommaa eteenpäin. Vain toisen hihan pyöriön tein kahteen kertaan, että sain sopivan.
Noh, eilen illalla kostutin ja virittelin etukappaleet ja hihat pingottumaan. Tänä aamuna kun sitten viritin takakappaletta, niin yhtäkkiä vaan tajusin edes katsomatta, että voihan moka, toinen etukappale on neulottu väärin. Ja tästä allaolevasta kuvasta asian voipi silmälllä todeta. Vasemmalla puolella helmineule kapenee ja levenee kaavan mukaisesti ja oikea kappale on neulottu tasapaksuksi. Että purkuun menee. Illalla näitä pingottaessani en huomannut mitään. Taisi olla tällä mammalla vähän veto lopussa siinä vaiheessa, niinkun yleensä vauhdikkaan päivän jälkeen.


Vaan eivät mokat tähän lopu. Tai no, ei tämä toinen juttu nyt varsinaisesti moka ole. On vaan päässyt käymään niin, että lankaa on jäljellä vajaa 50 g ja siitä pitäs nyt sitten taikoa jonkin sortin napituslistat ja pääntien huolittelu. Ja kun alunperin suunnittelin jopa huppua! Potuttaa ihan potusti, kun olisin niin jo halunnut kasata takin ja päästä kokeilemaan takin istuvuus ja sopivuus. Miksi sitä lankaa tulee ostettua just se yks kerä liian vähän?

Lankahan on Novitan Olivia (70 % bambu, 30 % polyesteri) ja väri 010 luonnonvaalea. Et jos kellään tätä lukevalla sattuis löytymään ylimääräinen kerä niin olisin aika kiinnostunut ostamaan.

Kotihame, kauppahame, kirkkohame

Tykkään pitää hameita ja erityisesti kesällä. Viime vuosina on tullut ommeltua vähemmän, mutta kyllä joka kesä on tullut pari uutta hametta tekastua.

Ekana esittelyssä on kotihame, jonka tein viime kesänä. Hame on tehty mummoni vanhasta marimekon taskumekosta, jonka pelastin joutumasta uffin lootaan. Mekko on ollut aikanaan kovassa pidossa ja kangaskin on jo aika kulunut mutta arvion sen kuitenkin sen verran vahvaksi, että se kestäisi vielä uusiokäytössä.

Sijoitin melkein kaikki taskut etupuolelle. Taakse jäi vain yksi.

Esikoisen syntymän jälkeen ompelin paljon enemmän itselleni vaatteita kuin nykyisin. Siltä ajalta on tämä seuraava hame, joka on vieläkin aktiivikäytössä. Seuraavien raskauksien aiheuttamat muodonmuutokset vartalolle ovat pitäneet aika hyvin huolen, että monet tuolloin tehdyistä vaatteista eivät enää mahdu itkemälläkään päälle.

Tämä hame on kietaisumallia ja se selittää mahtuvuuden. Kangas on vilpoista pellavaa ja mukava yllä kesäkuumallakin. Ja helppo kietaista ylle jos vaikka kesken puutarhahommien pitää lähteä kipaisemaan kaupassa. Multaiset polvet jäävät mukavasti piiloon helman alle : )

Hameessa on päälleommellut taskut koristeena. Kietaisunauhat solmitaan eteen.

Aika paljon tulee ommeltua uusista kankaista ja hamstrattua heräteostoksia kaappiin, vaikka voisi enemmän harrastaa kankaiden uusiokäyttöä. Jotain tiettyä juhlaa varten tehty vaate jää monesti aika vähälle käytölle ja sitten muoti ajaa sen ohi jonkun vuoden jälkeen. Tai no, ehkä se muoti muuttuu nopeemminkin, mutta eipä sitä enää näin vanhemmiten niin kiihkeesti tule enää seurattua.

Tämän seuraavan hameen materiaalina on joskus opiskeluaikoina jotain pippaloa varten tehty pellavasekoitteinen mekko. Koska kangas yhä miellytti silmää niin silppusin mekon viime keväänä ja tein siitä tämän hamosen. Vähän teki tiukkaa saada sopivat palaset mekosta ja päädyinkin lisäämään hameen etukappaleeseen pienet satiinikangasraidat. Mekossa oli samalla kankaalla päällystetyt napit, joita lisäsin hameen somisteeksi.

Eka kerran käytin sitten hametta lasten kevätkirkossa viime keväänä. Että ihan ok kirkkohame tuli.

Tälle kesälle ei ole vielä uusia hameita valmistunut...

Waterside

Kävin eilen kävelyllä Saimaan rannassa pitkästä aikaa. Turhan harvoin tulee lähdettyä, vaikka meiltä pääsee suoraan takapihalta metsään polulle, joka vie rantaan.


Rentukat kukkivat täydessä loistossaan. Joitakin sinivuokkojankin oli vielä kukassa. Takapihaltamme avautuva metsä on kaunista vanhaa kuusimetsää, jota viime vuonna harvennushakattiin aika laajalti. Pieni kaistale vanhaa metsää on vielä jäljellä ja siellä isojen kuusien keskellä oli hyvin kaunista. Kukkiva käenkaali peitti heleänä vihreänä mattona kuusien alustat. Maistoin muutaman. Yhtäaikaa kirpeää ja suolaista.

Vesi on Saimaalla korkealla. Rantaviivaa reunustavat vihreät venekopit uivat vyötäisiään myöten rantavedessä. Näitä laitureita myöten käytiin lapsena juoksemassa kilpaa.

Rannalla oli rauhallista, tapasin vain nämä sorsakaverukset.

Little fingers

Näin tuoreen veljenpoikani tänään ensi kerran. Hän on jo lähes kuukauden ikäinen mutta Irlannin matkan, meidän perheen sairastelujen ja muiden esteiden vuoksi pääsimme katsomaan häntä vasta tänään.

Niin pieni ihminen on ihmeellinen kaikessa täydellisyydessään. Tulee niin paljon tunteita pintaan, kun pitää näin pientä olentoa sylissään. Mieleen tulee miten omatkin lapset ovat olleet joskus noin pieniä. Siinä sitä sitten käydään äitien kesken synnytykset läpi, oi oi. Herkistyn...

Our wendy house

Sisustusaiheisia blogeja ja sisustusohjelmia seuratessa ei voi välttyä välillä huokaisemasta syvään sen todellisuuden edessä, jota meidän kolmilapsisen perheen koti livenä edustaa. Meillä jatkuvasti vaiheessa olevan pyykin käsittelystä muodostuvat tekstiililäjät, epämääräiset ja epämääräisissä paikoissa lojuvat vaateläjät, leluläjät, postiläjät, lehtiläjät, kangasläjät, lankaläjät ja kirjaläjät edustavat arjenmakuista todellisuutta, joka on kaukana sisutuohjelminen hillittyjen värimaailmojen eleganteista kodeista ja sisutusblogien harmoonisista tunnelmakuvista, joissa mikään roinaläjä tai tuolinkarmille unohtunut vaatekappale ei särje harkittua tunnelmaa.

Siitä huolimatta, että kodistamme on mahdotonta ottaa sisutuskuvia, jotka rakentuvat tietyn värimaailman ja tarkoin harkitun esineistön harmonialle, väitän kuitenkin harrastavani sisustusta. Kaiken tämän vellovan esinemaailman keskellä tykkään luoda pieniä juttuja, jotka rakentavat tästä kodista meidän perheen näköistä. Toki haaveilen ja suunnittelen myös suurempia muutoksia (remonttipaineitahan on aina vanhemmassa omakotitalossa), koska se on minusta kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Vaikka sitten projektien mahdollinen toteutus häämöttäisikin kovin kaukana tulevaisuudessa.

Nyt tekee mieli tehdä tänne blogiin vähän kesäistä sisustusjuttua. Kohde löytyy meidän pihalta. Pari kesää sitten valmistui meidän tytöille leikkimökki ja sen sisustaminen oli aivan ihana projekti, joka edelleen jatkuu. Oli aivan mahtavaa luoda uudenkarheaan pikkumökkiiin puitteet tyttärien kotileikeille. Liekö intoon vaikuttanut myös se ettei itselläni leikkimökkiä pienenä ollut. Esineistön valitsemiseen, tekemiseen ja haalimiseen osallistuivat innolla myös mieheni ja tyttöjen mummo. Pappa rakensi itse mökin.


Päiväkahviaikaan mökkiin katetaan parhaat porsliinit. Pikkukorissa on tarjolla "tuoreita" mansikoita. Porsliinit ja pieni sievä teekannu ovat mummon kirppareilta keräämiä, liina on minun joskus aikoja sitten virkkaama, muoviset mansikat on myös kirpparilta.


Aino ja Veerakin ovat mukana pöydän ääressä omissa syöttötuoleissaan. Pöydän runko on kierrätyskeskuksesta ja siihen on lisätty päälle uusi pöytälevy, jonka päällystin Lidl'stä ostamallani simpukkakuvioisella kontaktimuovilla.


Valkoinen seinähyllykkö on ainut kaluste, jonka ostin uutena vartavasten mökkiä arten. Klassiset pikkujakkarat jälleen mummon kierrätyskeskuslöytöjä. Toisen jakkaran istuinosan hioin ja maalasin. Työpöydän iskä askarteli autotallista löytyneestä materiaalista. Maalasin pöydän rungon valkoiseksi ja pöytäpinnan päällystin kontaktimuovilla. Haaveilen vielä lisähyllystä pöytätason alle ja tason reunaan asennettavasta verhotangosta, johon voisi asentaa kauniit verhot hyllyjä suojaamaan. Hyllyn alla on kätevä säilyttää kauniita koreja. Raikkaan värisen maton mummo lyhensi vanhasta keittiönmatosta mittojen mukaan.



Hyllyn päällä on kokoelma sinisävyisiä peltipurkkeja.

Hyllykön viereen on asennettu kaksi mäntyhyllyä, jotka maalasin valkeaksi. Seinälle askarreltiin tyttöjen kanssa pieniä enkelitauluja. Maalasin rumanruskeat kehykset sinisiksi ja tytöt liimasivat kiitokuvat ja hileen. Kannelliset pastellinväriset pikkupurkit löysin kierrätyskeskuksesta.


Mummon lahjoittama patalapputeline ja iloisen väriset patalaput, kirpparilöytöjä.


Uunin on tuonut joulupukki ja astioita on kertynyt lahjoina, kirpparilöytöinä ja Ikean tuliaisina. Kuivausteline ja metalliastiat ovat Ikeasta.


Puitteet kokkaukselle on erinomaiset.
Lisää mummon lahjoittamaa sisutustavaraa.


Oleskelunurkkaukseen mummo ompeli patjoihin irrotettavat oranssit markiisipäälliset. Patjat on kätevät levittää pediksi lattialle jos "perhe" haluaa ottaa vaikka pienet päikkärit. Patjat ja markiisi kierrätyskeskuksesta, samoin sinisävyinen virkattu peitto. Ompelin somisteeksi pikkutyynyjä kirpparilta löytyneistä marimekon kankaista. Ikkunoista puuttuvat vielä verhot. Josko kesällä saisin askarreltua hyllylliset verhotangot (suunnitelma on valmiina) niin voisin lopusta marimekosta ommella pient verhokapat.

Oveen on asennettu pieni mäntynaulakko, jonka maalasin siniseksi ja töpöttelin pintaan vielä hiukan hopeamaalia. Naulakossa voi säilyttää pikkunaisten tärkeitä asusteita.


Ostin halpiskaupasta ruman ruskeakehyksisen peilin ja se sai saman sininen+hopea -käsittelyn. Peilin kulmiin liimasin pienet sydänkoristeet. Iskä näperteli pienen hyllyn ja niin saatiin mökkiin pieni kaunistautumispiste.


Siili viihtyy mökin verannalla.

Aran rib

Vihdoinkin olen taas päässyt neulomisen makuun. Innoittajana toimi uusi kirja 'The Knitter's bible', jonka toin Irlannista tuliaisiksi. Kirjahan on ihan väärällään innoittavia kuviomalleja ja niitä tuli maisteltua useampanakin iltana kirjaa pläräten.

Ostin joku aika sitten Anttilasta aika edullista bambulankaa, 1.50 € /50 g. Lanka on Novitan Olivia, 70 % bambua ja 30 % polyesteria, väri on vanilja. Puikkosuositus on 4,5 -5. Lanka on ihanan pehmeää ja aika löyhäkierteistä. Neuloessa saa olla tarkkana ettei tule puolikkaita silmukoita.

Mietiskelin langasta jotain kivaa kesäneuletta, joko hupparia tai neuletakkia. Mukavan oloista valmista ohjetta ei vaan tuntunut mistään löytyvän, joten päätin uskaltautua suunnittelemaan itse. Kirjan mallikuvioista Aran rib vaikutti kiinnostavalta ja siitä se ajatus lähti.


Haluan neuleesta aika istuvan, joten aran rib joustavana neuleena tuntuisi toimivan aika hyvin. Malli on aika kiva tehdä, tosin neulomista vähän hidastaa se, että palmikon silmukat neulotaan kiertäen myös nurjalla puolella. Reunaan neuloin 6 silmukkaa tavallista 1o 1n joustetta ja sitten 5 silmukka helmineuletta, johon teen tarvittavat kavennukset ja levennykset. Neuloin ekana toisen etukappaleen, johon tein vielä 6 s:n palmikon napituslistan reunaan. En oikein tiedä vielä tykkäänkö siitä vai teenkö etukappaleen uusiksi. Takakappale on kohta valmis ja siitä näyttäs tulevan ihan kokoinen. Neulon ehkä seuraavaksi hihat, jotta näen miten lanka riitttää. Eli jääkö lankaa huppua varten vai teenkö sittenkin vaan kauluksen.

Meillä ollaan sairasteltu kevätflunssaa ja vatsatautia koko perheen voimin vuorotellen. Lisäksi huomattiin, että omena on puonnut aika tavalla puun alle, sillä vanhempi tytär on selvästikin koivulle allerginen, kuten on äitinsäkin. Onneksi allergialääkkeet on nykyisin aika hyviä. Ja ne varmaan auttaisivat paremmin jos älyäisin alkaa syömään niitä ajoissa. Itse kävin aikanaan lapsena siedätyshoitoprosessin läpi, mutta silti keväinen nuhakuume+allerginen nuha yhdistelmä on melko taattu ja yleensä se vielä poikii poskiontelotulehduksen kaupan päälle.


Mutta nyt alkaa taas nenät olla hajulla ja saatiinkin tänään postin tuomana tuoksuva puhtopaketti. Tykkään tosi paljon Dermoshop'n tuotteista. Itselläni on atooppinen iho ja dermoshopin tuotteet ovat sopineet minulle hyvin. Sain jopa hilseilevän ja kutisevan ihon täysin kuntoon dermoshopin Extra-voiteella.

Tuotteet on lisäksi sopuhintaisia, vaikka nyt olivatkin vähän nostaneet hintoja (mur mur), (mitähän hintoja nykyisin ei nostettaisi, kysyn vaan!). Tuotteet on ihanan värisiä ja miellyttävän tuoksuisia. Oikein herkälle hipiälle on ihan tuoksuttomiakin tuotteita. Postipoika toi paketin ihan kotiovelle (kun tilaa min. 50 €) ja niinpä saatiin tyttöjen kanssa tuoksutella kilvan uusia tuotteita heti lounaan jälkeen.

Vielä pieneksi hetkeksi äitienpäivätunnelmiin. Nämä ihanat helmet sain tyttäriltä lahjaksi. Ovat omin pikku kätösin pujotelleen näin kauniit kaulakorut. Tykkään niistä tosi paljon, koska ne värikkäinä käyvät tosi monen vaatteen kanssa.

Äitienpäiväruusutkin olivat tänään kauneimmillaan. Äitienpäivä on kyllä paras päivä vuodessa.

Sunday doings

Aamulla kävin vanhempieni luona päästämässä kissan sisälle. Villi-kissa vanhapoikaa 15 v ei enää raahata kesämökille mukaan, joten tarvittaessa meidän perhe pitää huolta siitä, että Villi pääsee yöjuoksun jälkeen sisälle syömään ja nukkumaan. Villi on nimensä mukaisesti kulkenut aina omia polkujaan (vaikka onkin leikattu jo nuorena) eikä ole koskaan oppinut kaupunkilaiskissaksi so. kulkemaan valjaissa saati sopeutumaan sisäkissaksi. Villi on alunperin minun kissa, mutta muutti vanhempieni luokse, kun meidän tytöt syntyivät ja väsyimme risaisten öitten aikaan palvelemaan herra kissaa hänen ravatessaan aamuyöllä ulos ja sisään. Lisäksi meillä ollaan aika allergisia.

Otin kameran mukaan ja ajattelin, että saan näpättyä muutaman kivan kuvan Villistä, vaan johan osoittautui haasteeksi. Herra kissanen oli niin innoissaan jälleennäkemisestä, että kiehnäsi ihan villinä peräkärryn alla. Yritin siinä sitten räpsytellä kameraa ja sitten tapahtui se perinteinen, kamerasta loppui patterit. No jotain sain kuitenkin tallennettua.


Viime päivät on oltu melko totaalisesti pihalla. Isolla pihallamme ei työt lopu koskaan ja näin toukokuussa on vauhdikkainta. Vielä ei näy kovin paljon kukkia, joten nämä pienet siniset kaihon kukat, joiden väri on minusta aivan hurmaava, saavat loistaa aivan yksin etupihalla. Tulppaanitkin ovat vielä kainosti nupussaan.


Meidän pihasta saa raparperikiisselin aineksia odotella vielä tovin.


Eilen me aikuiset touhusimme pihahommia ihan otsa hiessä ja lapset kirmasivat mukana. Flunssainen olokaan ei laannuttanut intoa. Tänään koivuallergian ja perinteisen nuhakuumeen yhdistelmä on pakottanut keventämään tahtia. Tytötkin on kuumeisina lepäilleet koko päivän sisällä.

Perinteiset käsityöt on jääneet tosi vähiin viime päivinä. Tänään sentään sain aikaiseksi tehdä pienen korjausompeluhomman. Ostin molemmille tytöille kesämekot tuliaisiksi Dublinista. Vanhemmalle tyttärelle ostin kokoa liian pienen mekon, koska vaaleanpunaista mekkoa ei enää ollut isompana. Mekko on yläosaltaan ihan sopiva, koska tytär on aika hoikka, mutta helma kaipasi lisää mittaa. Purin helmasta yhden laskoksen ja helmapäärmeen ja lisäsin helmaan kaitaleen sointuvaa pienikukallista kangasta, jonka kävin kissanhoitoreissulla äitini tilkkukokoelmista penkomassa.


Tässä vielä nuorimmaisen mekko. Mekot ovat Penneys'ltä ja hinnaltaan varsin kohtuullisia, 10 € kpl.


Neulomisista ei ole häävisti kerrottavaa. Eilen sain vihdoin neulottua kesken jääneen sukan loppuun. Mitään uutta en ole saanut puikoille.

Nämä neulekirjat tarttuivat reissulta mukaan. Sain ne mieheltäni hääpäivälahjaksi. Meillähän oli sokerihäät (6v) ja nämä kirjathan on ihan neulojan karkkia. Olo oli siellä neulekirjahyllyllä kuin karkkikaupassa, ihan posket punehtuivat innosta. Kirjat ovat ihan pullollaan mielenkiintoisia malleja mutta mikään niistä ei ole vielä selkeästi huudellut puikoille pääsyä. Vaatii muhittelua nämä.

Makeuden huipuksi sain vielä nämä punaiset kengät lahjaksi mieheltäni.

This is my Ireland

Some red flowers in St. Stephen's Green, which is a well-kept garden in the middle of Dublin City. The white ones are hyacints. In Ireland even a door of church can be red.

My door collection.

There are plenty of buildings built of tiles.

There were still trees without leaves.

Powerscourt. We went there by bus. The route took over one hour.

Some lovely greens in Powerscourt. My husband chose the passionfruit pie. I would have chosen a new silk skirt, but it was a bit too valuable for me with the price of 149 €. The skirt is from Avoca.Some pictures from Powerscourt gardens and some nice furniture from Powerscourt and from Laura Ashley.

Turquise titbits.



We went by train to Blackrock just to find some yarn for me. The shop is This is Knit. I didn't buy any but I found some nice knitbooks, which I bought. Actually, it was very difficult to choose the books, because there were so many lovely ones. I found the yarns quite expensive there.
Clouds above Ireland, stones on the cost and sea in Killiney. The whole journey was just lovely!