Picnic at forest

Lauantaina lähdettiin mökille makkaranpaistoon. Papan kelkalla ajettiin metsään, tuttuun paikkaan.

At the weekend we went to the cottage. From there we drove into forest with grandpa's snowmobile.


Makkaraa ja mehua. Kahvia ja pullaa. Auringon lämpöä ja kuusten kuiskintaa.

Sausages and juice. Coffee and buns. Sunshine and whispering of spruces.

Al dente?
Mammi ja pappa touhussa mukana.

Grandma and pa were there too.

Mentiin vielä mökille. Mäenlaskuun. Saunottiin ja syötiin uudestaan. Illansuussaa kotiin. Kuopus nukahti jo mökkitiellä.

After eating in forest we went back to cottage. Sliding with sledges. Sauna and eating again. Towards evening back to home. The youngest fell at sleep already on the cottage road.

Tässä kohtaa loikataan aasinsiltaa pitkin neulomisiin. Nämä ovat jääneet postaamatta, kun en ole saanut poikaa kuvauksiin. Pipo on tehty pojan toiveiden mukaan, tarkasti. Ei kelvannut basic sininen vaan se piti olla se tietty sininen, ja kaveriksi musta. Leveitä raitoja. Tein ensin pari raitaa pidemmän, mutta ensin purettiin yksi raita ja sitten vielä yksi. Sit kelpas. Ompelin pipoon ohuen vuorin, joka ulottuu ekan mustan raidan yläreunaan.

Pipon alotuksen tein tämän Garnstudion ohjeen mukaan. Näin sain reunasta sopivan napakan. Neule on 5 o 5 n. Esikuvaa on haettu Villapeikon neulomasta piposta.

Sininen lanka on Steinbach Wollen Ski, 100 % villa, konepesunkestävä, Made in Austria. Lisäksi pieni kerä mustaa villalankaa, joka vastasi tiheydeltään sinistä. Puikot muistaakseni neloset.

I have knitten a hat for my son precisely after his instructions. Wide stripes. It wasn't easy to find yarn in the shade of blue that he wanted. There is a thin tricot linen in the inner side of hat. I made the CO after Garnstudio's instructions. Got the inspiration from Villapeikko's snowball.

The blue yarn is a found from storage, Ski from Steinbach Wolle, 100 % wool, Made in Austria. The black yarn is just black woollen yarn.

Lapasien malli on Anna Zilboorg'in kirjasta Magnificent Mittens. Lankana on mustaa Novitan Nallea ja paksuudeltaan vastaavaa sinistä villalankaa, joka on aikas tismalleen saman väristä kuin pipossa.

The pattern to the mittens I found from the book Magnificent Mittens by Anna Zilboorg. The black yarn is Novita's Nalle and blue one is just woollen yarn to match with the gauge and the blue of the hat. Needles 3 mm. Kun näin tuplatupla-lapaset Villapeikon blogissa, niin olin ihan että jee. Ihan mahtava idea. Näistä kirjoneulelapasista tuli todella lämpimät, kun neuloin niihin vuorilapaset. Neuloin ensin kirjoneulelapasen, johon tein alkuun pienen käänteen ja sitten poimin vuoria varten silmukat käänteen reunasta, jolloin sauma jää lapasen sisäpuolelle. Vuorilapanen on neulottu hiukan nallea ohuemmasta villalangasta puoli numeroa pienemmillä puikoilla.

Neuloin näitä yhdellä reissulla "julkisesti" ja sain useampaan otteeseen kertoa kiinnostuneille lapasen idean. Yksikin setä kysyi, että mites nuo lapaset laitetaan käteen.

The brilliant idea to these double-double mittens is again from Villapeikko. These mittens became really warm. The inner mittens are knitted with needle size 2.5 mm.

Voi pitää kumminkin päin.

For the one with two right hands?

Pienille käsille

Kuopus pienoinen kysyi jo viime vuoden puolella, että "Äiti, voisit sie tehä miulle punaset lapaset?" Olihan se alettava hommiin, kun toinen niin nätisti pyysi.
Sopivaa punaista lankaa ei omista varastoista löytynyt, mutta sitten äitini varastoja kaivellessa sattui nyssäkkä punasia keriä silmiin. Lanka on ihanan pehmeää villaa ja mutta tuntui sellaisenaan turhan ohuelta pienen lapsen lapasiin. Onneksi mieleen tuli Annikaisen blogista kirjoneulelapaset ja Villapeikon blogista Anun lapaset, joiden raikas punavalkoisuus viehätti ensinäkemältä.


Paksuudeltaan punaisen villan kanssa parhaiten sopi omasta varastosta löytynyt jämäkerä luonnonvalkoista teeteen alpakkaa (väri 100).

Voi, miten mukava oli pitkästä aikaa neuloa kirjoneuletta.


Kuopuksen lapasien mallikuvio on kirjasta Kirjokintaita ja -myssyjä (Eva Maria Leszner), joka on kyllä kohta ollut maksimit kirjastosta lainassa.

Lankaa pikkulapasiin meni yhteensä 35 g. Käytin tavallisia 2 1/4 mm sukkapuikkoja.

Näihin pienempiin lapasiin neuloin aika pitkät varret, ensin mallineuletta Scallop Border (s.125) kirjasta The Knitter's bible (Claire Crompton) ja sitten 2 o 2 n joustetta, joka toinen kerros oikeat silmukat kiertäen. Peukku ja lapasen kärki on neulottu kahdella punaisella langalla, joka toinen silmukka lankaa vaihtaen.

Lapasien uusi omistaja otti ne käyttöön samantien ilman sen kummempia viimeistelyhöyryttelyjä. Alpakka antaa lapasiin ihanan pehmeyden ja lämmittää suloisesti pikkusormia rukkasen alla.

Ja heti perään toiset lapaset puikoille. Nyt kun kynnys kirjoneuleen neulomiseen oli ylitetty, teki mieli kokeilla toista mallia. Samaisesta Kirjoneuleita ja -myssyjä -kirjasta löytyi tämä lapsen lapasen malli.

Vanhemman neidin toivomuksesta tein lapasiin lyhyemmät varret. Nyt uskaltauduin neulomaan jo peukalonkin kirjoneuletta.

Nämä valmistuivat eilen. Koska tänään päivä oli upea ja minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kuvaamaan, innostuinkin niin, että pakkasin lapaset koriin ja ajoin rantaan kuvamaan juuri ennen auringon laskua.


Saattohan ne pari pilkkimiestä vähän ihmetellä miun touhuja siellä rannassa, kun ripustelin pieniä lapasia matonpesupaikan telineelle ja zoomailin kuvia.

Mutta ei se siihen jäänyt. Jo pitkään olen haaveillut ottavani kuvia hamstratuista langoista ja arkistoida niitä ravelryyn. Että kuvia tuli sitten otettua myös langoista. Vähän innostuin ja langat sai poseerata puun oksalla, hangella, mattotelineellä, venekopin katolla...

Tätä lankaosuutta ne pilkkimiehet eivät onneksi enää nähneet, vaan lähtivät onneksi ajoissa kotiinsa. Oishan niillä ollut kotona kertomista, " siellä se muija pyllisteli ja konttas jäällä ja kuvas lankakeriä"

Nämäkin lapaset lähtevät jo huomenna tositoimiin lämmittämään pieniä kätösiä.

Diamonds are girl's best friends, at least when winter comes

Tämä tarina alkoi siitä, kun mylläsin äitini komeroa ja sieltä löytyi jälleen yksi aarre. Pahvilaatikosta paljastui pussillinen timantteja. Nämä täyteläisen oranssit, komerossa hyvin marinoituneet villapalleroiset ovat Hyvilla Oy:n valmistamia Rondo Timantteja, 100 % konepestävää villaa.

Hätkähdyttävän oranssit langat eivät heti iskeneet ideaa ja jätinkin kerät sinne komeroon. Ilmojen viiletessä alkoi seuraamiini neuleblogeihin ilmestymään ihania asusteita toisensa perään. Ja kivoja malleja tuli vastaan myös tuoreissa käsityölehdissä. Olen vähän pipokammoinen, joten runsas baskerimallien tarjonta viekoitteli enemmän.

Talvitakkini on väriltään tuollainen mummon alushousun beesi ja janosi piristeekseen värikkäitä asusteita. Mallailin ensin omien varastojeni lankoja takin kaveriksi, mutta kun sitten muistin nuo oranssit timantit, niin jotenkin ne jyräsivät värikkyydellään kaikki muut vaihtoehdot.

Aloitin kaulahuivista. Omista varastoista löytyi lähes samanväristä Jakobsdalsgarn'n Petite Mohairia ja ensin kokeilin yhdistää sitä timanttiin. Idean sain Elinalta. Mallineuleen nappasin Interweaven Favorite Socks-kirjasta, kansikuvamallista Waving Lace Socks. Lopputulos tuntui aika paksulta ja painavalta. Otin ja purin koko huivin äkäpäissäni ja neuloin uusiksi pelkällä timantilla.

Sitten oli vuorossa baskeri. Selasin lukuisia baskeriohjeita, joiden perusteella haarukoin tarvittavan silmukkamäärän päänympärykseen ja sitten vaan aloin neuloa. Tein pienen päärmeen ensin sileää neuletta kuminauhakujaa varten ja vaihdoin sitten mallineuleeksi. Lisäilin silmukoita tasaiseen tahtiin niin, että sain baskeriin kuusi waving lace ja kuusi palmikkoraitaa vuorotellen. Kavennukset neuloin kahteen kertaan niin, että sain baskerista mieluisen mallisen.

Koska lankaa oli vielä jäljellä, niin seuraavaksi piti sitten neuloa ne lapaset. Neuloin niihin saman palmikon, kuin baskerissa ja sainkin mahdutettua lapasen selkämykseen kaksi palmikkoa rinnan. Palmikko on napattu kirjastosta lainaamastani opuksesta Kauneimmat neulemallit (Lesley Stanfield), malli 150. Yhden kerran jouduin ottamaan eka lapasen uusiksi, että sain sopivan. Tulipahan peukalokiilan tekokin kerrattua.

Mallit: aika pitkälle omasta päästä

Lanka:Rondo Timantti, väri 277

Langankulutus: Kaulahuivi 140 g, lapaset 73 g, baskeri 105 g

Puikot: 3,5 mm

Baskeriin reunaan pujotin vielä kuminauhan ja lisäsin pienen tupsun koristeeksi. Setti valmistui jo marraskuun alussa ja on jo otettu täysillä käyttöönkin. Etenkin baskeriin ja lapasiin olen tyytyväinen. Ne antavat kivasti väriä valjunbeesille talvitakilleni.

Kaulahuivin suhteen olen tullut vähän katumapäälle. Kun kastelin ja pingotin sen, lanka pehmeni minusta liikaa ja kun se vielä kiertyy rullalle, lopputulos on minusta liian bliisu. Nyt olenkin harkinnut, josko purkaisin sen vielä kerran ja neuloisin, kuten alunperin, yhdessä mohairin kanssa, jolloin lopputulos olisi toivomani muhkeampi malli.

Kuvailtiin perjantaina kuopukseni kanssa yhdessä takapihalla.