Tere

Aurinkoinen tervehdys Tallinnasta. Olen täällä miehen kanssa viettämässä villahääpäivää (seittemäs vuosi) ja teemahan on sitämyöten selvä. Lankaa on tullut osteltua ja muutakin tykötarvetta. Kuitenkin ihan hillitysti, vaikka on autokin matkassa.

Nyt löytyi se Karnaluksikin, kun viime kesänä jäi käymättä. Melkein meinasi nytkin usko loppua viime metreillä. Omalla autolla K.A. Hermanni 1 (osoite) on lievästi sanottuna vaikeasti saavutettavissa. Kyllä sen kadun näkee autonikkunasta, että tuollahan se on, mutta sinne päästäkseen kysytään todella hermoja. Tartu mnt'ltä ei voi kääntyä vasemmalle K.A.Hermannille (johon navigaattori neuvoo), joka on lisäksi yksisuuntainen katu, vaan pitää ajaa reippaasti ohi ja kääntyä vasemmalle ekasta mahdollisesta risteyksestä ja sitten suunnistaa yksisuuntaisten pikkukatujen viidakossa suurinpiirtein suuntavaistoon luottaen (onneksi miehellä oli, miulta hävis heti : ). Lisäksi itse kauppa on aika vaikea löytää. Se sijaitsee neuvostoaikaisen ruman tiilirakennuksen toisessa kerroksessa, suorastaan piilossa. Alakerroksessa on iso biljardisali. Rappukäytävään johtavalla ovella pieni tarra, jossa lukee Karnaluks. Toiseen kerrokseen kavutaan elämää nähnyttä rappukäytävää pitkin. Kauppaan ei niin vaan kävellä sisään, lukossa olevalla harmaalla varastonovella pitää soittaa summeria päästäkseen sisään. Kauppaan pääsee myös talon toiselta puolelta. Jätettiin auto Laulupeo-kadun varteen ja käveltiin sisäpihan läpi vasemmanpuoleiselle takaovelle, josta pääsee samaan rappukäytävään.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, kuitenkin. Lankoja osasin odottaa, suurin yllätys oli ompelutarvikkeiden laaja valikoima. Nettisivu antaa vain kalpean aavistuksen tavaran määrästä. Ostin vain nappeja (lankojen lisäksi). Pitää seuravalle kerralle laatia ostoslista ompelutarvikkeista : ) Ompelutarvikkeiden hinnat ovat todella edulliset suomalaiseen riistohinnoitteluun verrattuna.

En ole koskaan aiemmin tavannut ketään toista neulebloggaajaa livenä. Meninkin ensin ihan hämilleni, kun tunnistin Karnaluksissa Pikku Kätöset -blogin, Karoliinan. Keräsin ensin vähän rohkeutta lankahyllyn välissä ja menin sitten moikkaamaan. Mukava sattuma ja olipa hauska tavata.

Tuli käytyä katsastamassa myös pieni kiva lankaliike Veimevakk Järve keskuksessa. Valikoimassa varsin runsaasti Rowanin lankoja ja paaaljon muitakin ihanuuksia. Lankapalleroiden lisäksi mukaan tarttui tämä ihana kirja.


Kolmas kohde oli pieni lankakauppa, joka sijaitsee varsin vilkasliikenteisessa paikassa, vanhassa puutalossa elokuvateatteri Kosmoksen vastapäätä. Yhteystiedot Pullover-nettikaupan sivuilla. En tiedä onko kaupalla muuta nimeä kun oven päällä lukeva Löngad, mutta sehän kertoo oleellisen. Kaupan myyjä on oikein mukava ja puhuu sujuvaa suomea. Hiukan pienempi valikoima kun Veimevakk'assa. Laadukkaita lankoja kuitenkin valinnanvaikeuteen saakka, esmes Noroja.
Ohjelmassa on toki (miehen iloksi) ollut muutakin kuin lankakauppoja, Tallinnan tunnelma ei petä. Raekoja Platskin heräsi torstai-iltana talviunestaan, kun aukiota reunustavien ravintoloitten ulkoilmakalusteet ja terassit viritettiin auringon lämpöä lupaavaa viikonloppua varten. Perjantaina tupa olikin täysi, kun ulkoilmat täyttyivät olutta ryystävistä turisteista. Tunnelmallisilla pikkukujilla oli vielä sopivan rauhallista ja turisteja varsin hillitysti liikenteessä. Ruoho vihersi ja puistoon oli istutettu herttaisia orvokkeja. Muurin reunassa tuulelta suojassa oli jo kevään ensimmäinen voikukkakin auennut täyteen kukkaan.
Tämäkin päivä näyttää valkenevan aurinkoisena, joten päätän raporttini tähän täältä Tallinnasta ja siirryn nauttimaan viimeisestä hääpäivämatkapäivästä mieheni seurassa.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista Aeolian huiville. Niitä oli niiin mukava lukea. Ja kiitos myös tunnustuksista, joita olen saanut Annikaiselta ja Helinältä. Palaan niihin myöhemmin.

Some shades of oatmeal

Ne sanoo, että on katsottava kauas nähdäkseen lähelle.

They say, you should look far to be able to see near.

Minä kävelin jään yli tuttuun rantaan, jossa kasvaa kaislaa, kuin viljaa. Aurinko paistoi ja tuuli oli mennyt nukkumaan.

I walked over the frozen lake. There is "my" place with bulrushes. The sun was wide awake but the wind was sleeping.

Olen tilannut lankoja mammilta.

I have bought some yarn from Mammi.

Olen neulonut neuletakkia bambulangasta.

I have been knitting a cardigan using bamboo yarn.

Lanka loppui kesken. Mutta Jenny oli niin kiltti, että lähetti minulle pari kerää lisää. Kiitos Jenny! Saan takkiin toisenkin hihan : )

I didn't have enough yarn. But I found out (thanks to Ravelry), that Jenny had some bamboo left in same shade and she was so kind that send couple of skeins for me. Now I can knit the missing sleeve to my cardigan.

Pitäisi ostaa uusi ompelukone. Äidin kone on ollut joulun alta lainassa. Tämän kauniin puisen yksilön löysin täältä.

I've been planning to buy a new sewing machine since last Christmas. I found this wooden beauty from here.

Haaveilen kutomisesta. Kaivoin vanhat Brio-kangaspuuni varastosta. Siitä on jo melkein 40 vuotta, kun äiti kutoi nämä matot nukketaloon. Ajattelin että voitaisiin tyttöjen kanssa kokeilla kutomista. Vaan varastossa oli käynyt hiiri. Purrut pari loimilankaa poikki ja muutamia niisiä.

It would be fun to weave. These loom from Brio are almost 40 years old. Father Christmas gave them for me, when I was little girl. A mouse has visited our storeroom. It has bitten some warp thread and heddles too.

Tulin rannasta kotiin metsän kautta. Pienet jäljet lumen pinnassa. Siitä ne ovat menneet. Yhdessä.

In the forest, on the way to home from shore, I saw little pugs on the snow.

They have went this way. Together.

From Riga

Mitäs tässä suhrataan? No, sukkaahan siinä neulotaan mukavasti hotellihuoneessa loikoillen. Meikä vanheni vuodella viime viikolla ja mies vei minut Riikaan "syyslomalle".


Matkaan lähdettiin nääs Tampereelta, josta nämä minun synttäreiden juhlaviikot saivat alkunsa. Pääsin juhlatunnelmaan jo varsinaisen syntymäpäivänäni iltana 12.11, kun pääsin elokuviin katsomaan aivan herkänkarheankoskettavaa elokuvaa Ikuistetut hetket (Eviga ögonblick), joka on tämän vuoden Ruotsin Oscar-ehdokas. Suosittelen lämpimästi.

Seuraavana päivänä ehdin vielä vähän haahuilla Tampereella ja mm. käydä ihanassa lankakaupassa Lanka- ja käsityöliike Aili Jokisessa, jonne minut neuvottiin Taito-shop'ista. Jo Taito-shopin alakerrassa meinasin sortua alennuksessa oleviin Pirkka-lankoihin, mutta vaivoin sinnittelin Aili Jokiseen, josta sain kaipaamani bambuiset sukkapuikot ja lisäksi mukaan tarttui muutama kerä (alennettua) Viking Froyagarn'ia tyttömäisissä sävyissä. Niistä olis tarkoitus tehdä tyttärille sukkia. Halusin nimenomaan vähän paksumpaa lankaa lasten sukkiin, jotta sukat kestäisivät vähän paremmin kulutusta.

Nii just, siellä Tampereella alko ne messut, just kun meikä hyppäs lentsikkaan määränpäänä Riika. Läheltä siis liippas. Ehkä ihan himppasen harmitti etten päässyt messuilemaan, mut minkäs teet, kun mies oli järkännyt frouvalleen muuta ohjelmaa.

Ensimmäinen päivä Riikassa valkeni kauniina ja se tulikin vietettyä paljolti tässä asennossa ahmien kameralla toinen toistaan upeimpia jugendrakennuksia. Hotellimme sijaitsi Pulkvela Briela'lla, josta pienen kävelymatkan päässä sijaitsi upeasta jugendarkkitehtuurista kuuluisa Alberta iela. Monet sen rakennukset toimivat nykyisin suurlähetystöinä. Kuvatuksi tuli myös Suomen suurlähetystön rakennus, joka sijaitsi lähistöllä.

Sain jo vähän ennen synttäriä uuden kameran, jota olen aika pitkään himoinnut. Tämä kuvan otti mies kaiken puolen mainiolla ja minua hyvin palvelleella Panasonicin Lumixilla (DMC-LZ7), kun minä tässä tiirailen uuden Canonini linssin läpi. Aika opettelua on vielä uuden kameran kanssa, intoa on enemmän kuin taitoa. Kuvia tuli näpsyteltyä aika määrä, mutta koitan nyt hillitä itteni, enkä änge kaikkia rakennustaiteen ikuistuksiani tänne. Ajattelin kyllä koostaa mieluisimmista Riikan kuvista albumin ja linkin sinne tuohon sivuun, jotta niitä voi sitten käydä tiirailemassa ken haluaa.


Kuten kunnon neulojan sopii, otin jo etukäteen selvää Riikan lankakaupoista. Tämä Dzija (kään. lanka) niminen kauppa sijaitsee vanhassa kaupungissa pohjoispuolella osoitteessa Zirku Iela 3. Kauppa myy pääasiassa Filatin lankoja, mutta oli siellä paljon muutakin ja runsaasti. Tän kuvan pitäs aueta klikkaamaalla suuremmaksi, jolloin erottuu hintakyltit hyllyissä. 100 g:n sukkalankakerät (On line supersocke 100) maksoivat 3.80 ls (~5.60 €). Olen niin huonosti lankojen hinnoista perillä etten sitten oikein tiedä onko halvempaa vai kalliimpaa, kuin Suomessa tai nettikaupoissa (enkä jaksa nyt alkaa googlaamaan). Tuskin kuitenkaan erityisen halpaa, koska muutenkin hintataso oli Riikassa ihan Suomen tasoa.

Kävi niinkuin minulle monesti käy, kun valikoimaa on runsaasti. Tulee valinnan vaikeus ja ideaähky ja ostopaniikki ja sitten en saa ostettua kuin vaivoin muutama kerän. Silläkin saattoi olla osuutta asiaan , että oltiin resuttu pitkin kaupunkia koko päivän ja oltiin jo ihan kypsiä palaamaan hotellille lepäämään. Koko saalis oli sitten pari kerää sukkalankaa, neljä kerää ohutta mohairlankaa ja pari bambuiset pyöröpuikot. Et sellaset matkamuistot.

Parista isosta kirjakaupasta kävin zoomaamassa käsityökirjahyllyt. Neulekirjoja oli vähän ja yli puolet huonolle paperille painettua venäjänkielisiä opuksia.

Törmäsin lankakauppoja googlatessa Latvia's Friend nimiseen blogiin, jossa on mielenkiintoinen artikkeli Latvian kuuluisasta neulojasta Jette Uzane'sta.

Tässä vielä marraskuun valjussa valossa kylpevää näkymää Riikasta. Kesällä täällä vois olla kiva käydä.

Riikassa on tapana että rakastavaiset ripustavat lukot sillankaiteeseen rakkautensa sinetiksi. Tämän kolmen lukon yhditelmän logiikasta en ole ihan varma, mutta epäiltiin josko isosta lukosta riippuvat pikkulukot olisivat rakkaudenhedelmiä.


Meidän seitsemännen kerroksen hotellihuoneen pikku-ikkunasta nappasin paluupäivän aamuna kuvan lokkikamuista. Kaikki huba loppuu aikanaan ja on lennettävä kotiin. Lapsiakin oli jo kova ikävä.

My diagnosis is sulovilenismi

Koin tänä aamuna yllätyksen, kun Annikainen oli jättänyt blogiini viestiä. Että tämmösen tunnustuksen hän on minulle antanut.

Pikkusen häpsingillään olen tästä. Kiva jos joku tykkää miun blogissa käydä kurkkimassa. Tämä blokkaaminen kun on ollut niin mukavata. Kun kuitenkin jahkasin hirmu pitkään ennenkuin uskalsin tämän oman blogin aloittaa. Olen kai vähän ujo arkajalka.

Kiitos tunnustuksesta!

Kun tarkoitus on kerta laittaa tunnustus kiertoon, niin laitettakoon sitten. Seurailen kyllä jo semmosta määrää blogeja - ja koko ajan löytyy uusia kivoja - että kauheen vaikee äkisti valita kelle erityisesti haluaisin tunnustusta jakaa. Mut laitan tunnustuksen muutamalle, joita seuraan aktiivisesti. Kaikki ovat äitejä, jotka mielestäni herkästi, koskettavasti ja humoristisestikin (kuvin&sanoin) kuvaavat lapsiperheen arkea ja tietysti toteuttavat persoonallisia ja taidokkaita käsitöitä:

Sia
Iinu
Kanerva
Pirjo-Riitta
Villapeikko
Tiina
Joko
Kristel

Olette ehkä saaneetkin jo näitä tunnustuksia, mutta jos edelleen haluatte jakaa tunnustusta eteenpäin niin tässä vielä nämä säännöt:

1. Voittaja voi laittaa tunnustuksen omaan blogiinsa esille.
2. Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseesi.
5. Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Ja sit tuohon otsikkoon. Kristel kirjoitti taannoin osuvasti neulomiseen liittyvistä sairauksista. Minua on vaivannut sulovilenismi koko ikäni. Se on periytynyt erityisesti äidiltä, on parantumaton ja pahenee iän myötä. Sen lievempi, pelkästään neulomiseen rajoittunut taudinkuva on ilmeisesti lankahamsterioosi, jota monet neuleblokkaajat tuntuvat potevan. Minulla on taudin pahempi muoto, yleinen sulovilenismi, joka ulottuu aika monille elämänalueille.

Eilen se iski taas. Aiemmin kerroin, että paikallisen, toimintansa lopettavan lankakaupan myyjä lupasi, että voin käydä vielä shoppailemassa jäljellä olevaa varastoa puoleen hintaan. Noh, eiliseksi sain sovittua treffit kaupalle ja siellä sitten polla kuumana ihmettelin ja kiertelin hyllyjä, että mitähän kaikkee sitä voiskaan talven varalle varastoida. Et kannattaahan näitä nyt ostaa, kun halvalla saa. Aika paljon oli vielä kaikkea kivaa jäljellä. Yritin keskittyä lankoihin, joita en normaalisti oikein raaskisi ostaa. Ja tässä saalis kuvattuna tänään puutarhassa.

Nämä hopeakuusessa piilottelevat palleroiset ovat Garnstudio'n AngoraTweediä (30% angora, 70 % merino). Niitä ostin neuletakkitarpeiksi itselleni.
Nämä kuusenoksalta kurkkivat pörröpäät ovat teeteen alpakkaa. Näistä taidan aloittaa. Mielessä on pitsihuivi.


Tämä pelargonipuskassa piilotteleva kaunokainen on Regia'n sukkalankaa. Tyttärille sukkasia näistä suunnittelin.



Lobelian kanssa kilvan punasteleva herkku on teeteen alpakkaa. Ostin loput kerät vaikken ihan vielä aavista mitä näistä vois saada.

Nämä suloisenpehmeät sinivillat ovat Sandnes'n alpakkaa. Haaveilen sinisestä sliparista.

Kukas se sieltä pionipuskasta kurkkii. Hänen suloisuutensa on Regian silkkivillaa (55% merino, 25 % polyamidia, 20 % silkkiä). Tätä ei ollut enää muuta väriä jäljellä. Jotain suloista tyttärille tästä voisi synnytellä.

Eilen podin kyllä morkkista ostoksistani, mutta tänään olen jo keksinyt monta hyvää selitystä, joiden avulla voin pitää lankaostoja ihan viksuna tekona: Että kyllähän ne monet harrastukset maksaa vielä enemmän. Ja näistä syntyy hyviä joululahjoja. Merkkilankoja saa harvoin puoleen hintaa. Oisin joka tapauksessa ostanut langat pitsihuiviin. Ja aina on hyvä pitää pientä varastoa yllättäviä inspiksiä varten. Koska en tuhlannut Tallinnassa lankoihin niin tavallaan jo budjetoidut rahat on lupakin tuhlata.

Tallinna

Saarenmaalta takaisin tullessa pysähdyttiin yhdeksi yöksi Tallinnaan. Koska lapset eivät koskaan ole olleet Tallinnassa ja ilta oli kaikinpuolin kaunis, kävimme majoittumisen jälkeen tutustumassa Tallinnan vanhaan kaupunkiin.

Emme ole koskaan aiemmin liikkuneet omalla autolla Tallinnassa, joten meille oli hiukkasen epäselvää millaiset liikennejärjestelyt vanhassa kaupungissa on voimassa. Niinpä päräytimme autolla suoraan Toompean katua ylös mäelle, jossa AlexanderNevskin katedraali sijaitsee.

Tallinnassa käydessä olen itse pistäytynyt usein kirkossa. Pidän sen tunnelmasta. Olisin halunnut näyttää sen nyt lapsille, mutta kirkko oli valitettavasti kiinni.


Kirkon edessä oleva iso parkkipaikka oli melkein tyhjä ja maalaisina ajattelimme ensin, että kappas tässähän on tilaa, mutta sitten paikallinen heppu tuli selittämään, että ei siihen saa pysäköidä. No tarkemmin katselmoidessa, melkein joka puolella oli pysähtymiskieltoja. Mutta ajatus siitä, että ajaisimme autolla alas mäeltä vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle viemään auto parkkiin ja sitten kipuaisimme jo hiukan väsyneiden lasten kanssa uudelleen jalkaisin mäelle, ei kiehtonu ja päätimme jatkaa pörräämistä autolla vanhassa kaupungissa ja kenties löytää sopiva parkki autolle.Aivan siinä kulman takana olikin joku museo, jonka edessä oli parkkerattuna autoja, joilla ei ollut mitään lupalappuja näkyvillä. Siinä etuoikealla näkyi sijaitsevan Suomen suurlähetystökin, joten paikkahan tuntui ihan meidän autolle sopivalta. Siihen vaan mersujen, bemareiden ja porschejen sekaan meidän kärry odottelemaan, kun kävimme lasten kanssa näköalapaikalla tiiramassa maisemia. Kuopus tokaisi haltioituneena vanhaan kaupunkiin avautuvasta näkymästä että "Hei, täältä näkyy koko maailma!"

Törmäsimme myös kipusiskojen polttariporukkaan, joka möi votkaryyppyja ja suolakurkkuja.

Ja jotta ois ollu saitsiijinki täydellinen, niin ajjaa pärryyteltiin autolla vanhan kaupungin läpi, lopulta suoraan sen Raekoja platsin läpi, missä ihmiset istu ulkoilmaravintoloissa iltaa viettämässä. Eipä mittää.


Seuraavana päivänä jäi reilusti aikaa laivan lähtöön ja reilusti mies oli luvannut kuskata minut vapaasti valitsemaani lanka- ja/tai kangaskauppaan. Kun niistä on niin paljon täällä neuleblogiloissakin ollut juttuja. No minä puolestani halusin olla reilu ja ajattelin valita vain pari kohdetta, jotka sijaitsisivat mahdollisimman lähekkäin, jotta voisin ne aika nopsasti tsekata ja aikaa jäisi vielä muuhunkin. Valittiin kohteeksi Karnaluksin lankakauppa ja Abakhan Fabrics, jotka kartan mukaan sijaitseva lähekkäin Tartu mnt'n varressa. Mies laittoin osoitteet jo kotona navigaattoriin ja minulla oli vielä apuna tavallinen kartta, joten suunnistusvalmistelut oli hyvin suoritettu.

No eihän se menny niikö suunniteltiin. Navigaattori ei hokannut teiden yksisuuntaisuutta olleenkaan ja neuvoi ihan kuuseen. Aikamme siinä sahattiin Tartu mnt'tä ja sen sivukatuja edestakasin ja tunnelma autossa alkoi kiristyä, lapset hermostua ja villiintyä ja Pertti Salovaara(=navigaattorin ääni) tuli toivotettua jo sanonko minne ( no en kehtaa). Noh, vihdoin sitten (= noin tunnin päästä siitä, kun lähdettiin hotellin pihasta) ajettuamme ainaskin kahta yksisuuntasta katua väärään suuntaan päästiin parkkiin K.A. Hermannin varteen ja äippä singahti tien yli Abakhaniin (Tartu mnt. 58) ja iskä lasten kanssa jätskille. Abakhan oli kaikin puolin pettymys minulle. Siellä oli vielä olevinaan ale! Olin haaveillut pellavasta, mutta sitä oli muutama rulla, aika huonoa laatua, ei kovin halvalla hinnalla. Sinne jäi. Jotain ostaakseni otin pari rullaa saumurilankaa ja kysyin kassalta (=yrmee tätsy) Karnaluksin lankakaupasta. No, sekin on sitten kuulemma lopettanu. En sitten ruvennu tarkemmin kyselemään, että onko sillä joku uusi osoite. Potutti jo sen verran, että aattelin riittävän lankakaupan etsiskelyjen minulle. Etukäteisutsintojen mukaan lähellä piti sijaitseman Kangadzungel (Tartu mnt. 49) ja niinpä päätimme vielä (=miehellä on joskus lehmän hermot) tallustella sinne. Kankaita siellä oli paljon, mutta en jaksanut enää niitä alkaa valkkailemaan. Oltiin koko porukka jo aika väsyksissä ja lounaan tarpeessa joten tyydyin vaan silmäilemään, että oishan sitä kaikkee mut just nyt en oikeen keksi mitä tarvitsisin.


Mutta etten ihan tyhjin käsin ois lähteny niin keksasinhan sentään jotain ostettavaa. Taannoin keväämmällä ommellessani tytöille mekkoja ja etsiessäni mekkojen koristeeksi sopivaa koristenauhaa, törmäsin tosiasiaan, että esim. polvekenauhoista on toivotonta etsiskellä mitään eksoottisempia sävyjä tämän kulmakunnan kässäkaupoista.

Ehkä tämä puute oli jäänyt kaihertamaan mielen lokoseen. Nähdessäni siellä kaupassa ison laarin erivärisiä polvekenauhoja, syttyi päässä heti lamppu 'tässähän näitä nyt on' ja niinpä meikätyttö osti neljää eri sävyä polvekenauhaa, kutakin viisi metriä. Hintaan 2.50 Kroonia metri. Ja kaikki nauhat piti vielä yksitellen mitata, että kyllä siinä kassallakin paloi aikaa ihan mukavasti. Yhteensä 50 Kroonia (n. 3.30 €) .

Et kovat oli ostokset, kertakaikkiaan, kaiken sen autolla suhaamisen jälkeen. 25 metriä polvekenauhaa ja kolme rullaa saumurilankaa! Ehkä makso bensat enemmän, eh eh.

Ehittiin vielä onneks lounaalle ja vähän shopata muutakin pientä. Siellähän oli alennusmyynnit joka paikassa, joten ehkäpä oli hyväkin etten ehtinyt rättikauppoihin hämmentämään tällä kertaa : )

Satamasta meijän mukkaan lähti tämä pupu jo kotona ennestään olevien kisujen, lehmien ja muiden kamujen seuraksi. Tytöt risti sen Popoksi. Onhan se vähän Popon näkönen.

Wundervoll!

Lankapaketti Saksasta Berliinistä tuli tänään! Kuin olis joulu. Varovasti rapelsin paketin auki ja vapautin lankapallerot pusseista. Nuuh nuuh, ihanalle tuoksuvia villapalleroita. Alpakat on todella pehmeän tuntuista villaa, niitä vois hyplätä ihan loputtomiin. Ja zitronin poltetun oranssin värinen villa ihanan väristä ja todella pehmeää.

I've got the yarns from Germany. It's like Christmas. The balls of wool smell just lovely and feel so softy...


Ja sitten niistä oli pakko saada ottaa vähän kuvia. Lankapalleroiden kaveriksi kuviin pääsivät ajelemaan niinikään saksalaiset autot.

Alpakkakerien lomassa hyristelee Porsche.

I had to take some photos at once. My Porsche wanted to show up with alpaca balls in photos.


Langoista pitäisi alkaa loihtimaan miehelle puseroa. Toivomuksena on poolokaulus ja simppeli malli. Vähän epäröin tuon poolokauluksen kanssa, kun ei ole kokemusta, miten alpakka kestää pesua. Poolokaulus on kuitenkin suoraan ihoa vasten, joten siitä kohdin ainakin likaantuu nopeammin ja vaikuttaa pesutarpeen tiheyteen. Onko kokemuksia?

I'm going to knit an alpaca pullover for my husband. I'm still hesitating whether knit it with polo neck or not.


Ja tässä tulevat itselleni tilaamat poltetun oranssin väriset villat. Life style on 100 % Merino Extrafine ja pitäis olla konepestävää. Näistä pitäisi syntyä neuletakki, malliltaan suht niukka. Lankaa on 500 g ja vähän hirvittää etukäteen, että riittääköhän se.

Here are the balls of wool I ordered for myself. The yarn is Zitron's Life style 100 % Merino Extrafine. The colour of burned orange is just perfect for me. I will knit a cardigan of them one day.


Lankojen seassa päristelee kuplavolkkari, joka on oikean kuplani esikuva. Oma autoni on vuosimallia -67 oleva vaaleansininen kaunokainen, joka nukkuu vielä tuolla pihalla tallissa talviunta.

My VW Beetle is driving among the balls.


Tytöille tilaamani langat pääsivät poseeraamaan tyttöjen huoneeseen. Zitron'n Polo on 60 % puuvillaa ja 40 % akryylia. Väri on tosi karkki. Ei liian pinkki, eikä liian punainen vaan just makee.

Here are finally the lovely pink balls of Zitron's Polo for my daughters. I took the photo in their room among the ponies.


Kaikki langat on ihania, mutta nyt ne pitäisi sitten raaskia neuloa. Huh huh, tulee vähän paineita, kun haluaisin neuleistakin tulevan ihania. Täytyy malttaa suunnitella huolella, ettei tarvitsisi purkaa pahemmin.

Ai niin, paketissa oli pieni bonuskin, kerä maukkaan väristä sukkalankaa. Danke sehr, Woll-Kontor!

Poikani voisi vaikka innostua tästä, kun tykkää pinkistä. Hänelle kun en ole neulonut kuin yhdet kirjoneulelapaset tänä vuonna. Yritin taannoin kuvatakin ne, mutta kuvista tuli aika julkaisukelvottomia, kun lapaset on jo kovassa käytössä aika vanuttuneet.

Saisikohan tästä yhdestä kerästä sukkaparin? Ei ole oikein tuntumaa, kun olen viimeksi neulonut sukat varmaan 20 vuotta sitten.

All the yarns are perfect and now I should get the courage to knit them. Should make good planning before beginning too. So it will last before I got something to show in here.

There was a bonus in the packet, a ball of sock yarn from Woll-Kontor. The colour is really sweet.

Yarns from Germany

Eilen postilaatikkoon tupsahti uusi MODA-lehti. Ja siitä pärähti hirmuinen suunnitteluvimma päälle. Selattua tuli jokunenkin muukin lehti, kun vauhtiin pääsin. Suunnitelmien tekeminen johti sitten lopulta siihen, että tulin tilanneeksi elämäni ensimmäistä kertaa netistä lankoja. Saksalaisen nettikaupan Woll-Kontor Berlin'n valitsin, koska en voinut vastustaa sen sopuhintaista alpakkalankaa.


Lisäksi nettibutiikista löytyi aika hykerrytttävä valikoima Atelier Zitron'n lankoja. Ja Zitronin sivuilta löytyi tämä lammas.



Tyttärille on suunnitteilla neuletakit. Vasemmanpuoleinen neuletakkimalli on uudesta MODAsta ja oikeanpuoleinen MODAn numerosta 3/2004. Molemmat on neulottu Sirdarin Snugglysta ja yhtenä kappaleena kainaloon asti ja siitä sitten etu-ja takakappaleet erikseen raglankavennuksineen. En osaa vielä päättää kumpaan malliin kallistuisin vai toteutanko jonkinlaisen yhdistelmän malleista. Langaksi päädyin valitsemaan nettikaupasta puuvillasekoitteisen Zitronin Polo'n, koska sitä kovasti kehuttiin soveltuvaksi lasten neuleisiin. Harkitsin kyllä ihan puhdasta villaakin, mutta se saattaa sittenkin kutittaa lasten iholla ja olla liiankin lämmin kesäkäytössä.


Jo pitkään minua on himottanut kokeilla alpakkaa, mutta sen hinta täällä kotimaassa on hirvittänyt. Nettikaupassa Schachenmayr'n Alkapa (100% alpakka) on 4.06 € / 50 g. Se on mielestäni aikaa kohtuuhintaista. Tai ainakaan en ole törmännyt vielä halvempaan. Niinpä tilata paukautin 800 g väriä cuba, jonka lankakartan mukaan luulen olevan tuon ylläolevan kerän värinen kaunis ruskea.



Alpakasta on suunnitteilla miehelleni neulepusero. Tässä pari minua inspiroivaa kuvaa. Mieheni toivoo mahdollisimman yksinkertaista mallia (oikea kuva, Suuri Käsityö lehti 9/1998) Ja minä kun niin tykkään neuloa palmikoita, niin mielelläni sujauttaisin koristeeksi jonkin pienen palmikkoraidan. Vasemman puoleinen neule on uudesta MODAsta ja siinä on mielestäni kaunis palmikkokuvio, jonka voisi napata puseroon mukaan. Hmm.. vielä tässä on aikaa suunnitella mallia lankalähetystä odotellessa.


Tämän kuvan nappasin Atelier Zitron'n sivuilta, koska oletan, että kuvassa vasemmassa yläkulmassa oleva kaunis kuparin värinen kerä, on juuri sitä väriä, jota tilasin itselleni. Lifestyle on 100 % merinovillaa ja konepestävää. Puikkosuositus 3- 3,5. Värisävyjä oli tarjolla 37 erilaista mistä valita ja kauan pallottelinkin hillityn caramel-sävyn ja tämän räväkämmän kuparisävyn välillä.


Ja tässä pari mallia, joihin olen aika ihastunut. Vasen on Suuri Käsityö lehdestä 10/2005 ja oikea numerosta 1/2005. Ja näitä katsellessa voisinkin taas alkaa jossittelemaan, että olisiko pitänyt tilata sitä karamellin väristä :