My diagnosis is sulovilenismi

Koin tänä aamuna yllätyksen, kun Annikainen oli jättänyt blogiini viestiä. Että tämmösen tunnustuksen hän on minulle antanut.

Pikkusen häpsingillään olen tästä. Kiva jos joku tykkää miun blogissa käydä kurkkimassa. Tämä blokkaaminen kun on ollut niin mukavata. Kun kuitenkin jahkasin hirmu pitkään ennenkuin uskalsin tämän oman blogin aloittaa. Olen kai vähän ujo arkajalka.

Kiitos tunnustuksesta!

Kun tarkoitus on kerta laittaa tunnustus kiertoon, niin laitettakoon sitten. Seurailen kyllä jo semmosta määrää blogeja - ja koko ajan löytyy uusia kivoja - että kauheen vaikee äkisti valita kelle erityisesti haluaisin tunnustusta jakaa. Mut laitan tunnustuksen muutamalle, joita seuraan aktiivisesti. Kaikki ovat äitejä, jotka mielestäni herkästi, koskettavasti ja humoristisestikin (kuvin&sanoin) kuvaavat lapsiperheen arkea ja tietysti toteuttavat persoonallisia ja taidokkaita käsitöitä:

Sia
Iinu
Kanerva
Pirjo-Riitta
Villapeikko
Tiina
Joko
Kristel

Olette ehkä saaneetkin jo näitä tunnustuksia, mutta jos edelleen haluatte jakaa tunnustusta eteenpäin niin tässä vielä nämä säännöt:

1. Voittaja voi laittaa tunnustuksen omaan blogiinsa esille.
2. Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseesi.
5. Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Ja sit tuohon otsikkoon. Kristel kirjoitti taannoin osuvasti neulomiseen liittyvistä sairauksista. Minua on vaivannut sulovilenismi koko ikäni. Se on periytynyt erityisesti äidiltä, on parantumaton ja pahenee iän myötä. Sen lievempi, pelkästään neulomiseen rajoittunut taudinkuva on ilmeisesti lankahamsterioosi, jota monet neuleblokkaajat tuntuvat potevan. Minulla on taudin pahempi muoto, yleinen sulovilenismi, joka ulottuu aika monille elämänalueille.

Eilen se iski taas. Aiemmin kerroin, että paikallisen, toimintansa lopettavan lankakaupan myyjä lupasi, että voin käydä vielä shoppailemassa jäljellä olevaa varastoa puoleen hintaan. Noh, eiliseksi sain sovittua treffit kaupalle ja siellä sitten polla kuumana ihmettelin ja kiertelin hyllyjä, että mitähän kaikkee sitä voiskaan talven varalle varastoida. Et kannattaahan näitä nyt ostaa, kun halvalla saa. Aika paljon oli vielä kaikkea kivaa jäljellä. Yritin keskittyä lankoihin, joita en normaalisti oikein raaskisi ostaa. Ja tässä saalis kuvattuna tänään puutarhassa.

Nämä hopeakuusessa piilottelevat palleroiset ovat Garnstudio'n AngoraTweediä (30% angora, 70 % merino). Niitä ostin neuletakkitarpeiksi itselleni.
Nämä kuusenoksalta kurkkivat pörröpäät ovat teeteen alpakkaa. Näistä taidan aloittaa. Mielessä on pitsihuivi.


Tämä pelargonipuskassa piilotteleva kaunokainen on Regia'n sukkalankaa. Tyttärille sukkasia näistä suunnittelin.



Lobelian kanssa kilvan punasteleva herkku on teeteen alpakkaa. Ostin loput kerät vaikken ihan vielä aavista mitä näistä vois saada.

Nämä suloisenpehmeät sinivillat ovat Sandnes'n alpakkaa. Haaveilen sinisestä sliparista.

Kukas se sieltä pionipuskasta kurkkii. Hänen suloisuutensa on Regian silkkivillaa (55% merino, 25 % polyamidia, 20 % silkkiä). Tätä ei ollut enää muuta väriä jäljellä. Jotain suloista tyttärille tästä voisi synnytellä.

Eilen podin kyllä morkkista ostoksistani, mutta tänään olen jo keksinyt monta hyvää selitystä, joiden avulla voin pitää lankaostoja ihan viksuna tekona: Että kyllähän ne monet harrastukset maksaa vielä enemmän. Ja näistä syntyy hyviä joululahjoja. Merkkilankoja saa harvoin puoleen hintaa. Oisin joka tapauksessa ostanut langat pitsihuiviin. Ja aina on hyvä pitää pientä varastoa yllättäviä inspiksiä varten. Koska en tuhlannut Tallinnassa lankoihin niin tavallaan jo budjetoidut rahat on lupakin tuhlata.