Saatiin isovanhemmilta matka-auto lainaksi ja käytiin vähän harjottelemassa. Jos vaikka uskallettas lähteä ens vuonna tai sitseuraavana pitemmälle matkalle. Ehkä Eurooppaan...
Eka etappi ja yöpyminen olikin sitten vanhempieni kesäpaikassa 30 kilometrin päässä kotoa : ) Tämä sumea ja kehno kuva kuvatkoon olotilaani matkan ekapäivänä. Makaan laiturilla nenä punaisena ja tukkoisena, pienessä kuumeessa. Koska ilma oli kerrankin lämmin en suostunut makailemaan sisällä vaan vällyttäydyin laiturille potemaan.
Lapset keksivät onneksi mukavaa tekemistä, vaikka äiti olikin vähän tööt.
Pojasta on kasvamassa kalamies.
Seuraavana aamuna olin onneksi taas vauhdissa. Tämä komea lisko lymyili grillin peittona olleen vahakankaan alla. Siinä se killitteli eikä sillä tuntunut olevan kiire minnekään. Äkkiä kamera mökistä ja näps näps. Kamerani ei ole järin sähäkkä, mutta ehdin ottaa useamman otoksen, ennenkuin se päätti jatkaa matkaansa.
Sudenkorento pysähtyi hetkeksi hirrenpäähän aamuauringossa. Kaks kuvaa ehdin näpätä, ennekuin se jatkoi liitoaan.
Lumpeenkukka on kaunis. Helpompi kuvata, kun sisilisko ja sudenkorento. Pysyi paikallaan. Ongelmana oli lähinnä soutuveneen pitäminen paikallaan ja oikeassa kulmassa kukkaan nähden.
Sitten vaan rohkeasti kutostietä etelään päin. Toinen etappi oli serkkulassa, maalla. Eläimiä oli ihmeteltäviksi ravuista hevosiin, mutta lapsille mieluisimpia ovat lampaat. Niitä kun on kiva syöttää ja rapsutella.
Lähellä sijaitsi pomppulinnapuisto, johon piti päästä. Sattui juuri se aurinkoinen päivä.
Seuraava etappi oli tuttavaperheen luona lännenpänä. Naapurissa oli kaksi kiliä. Ja taas sai äiti nyhtää voikukkaa ja apilaa, jota tytöt kilvan syöttivät kilisille. Tämä valkea oli selvästi pomo. Se onkin aika itsetietoisen näköinen veijari, vai mitä?
Viime vuonna jätettiin huvipuistot väliin, joten tänä vuonna oli sitten painostus lähinnä esikoisen taholta aika suurta. Löytyihän siellä niitä laitteita pienien autoradoista isojen mahavellottimiin. Onneksi tuttavaperheellä oli esikoisen kanssa samanikäiset kaksospojat, niin ei tarvinnut minun tai miehen lähteä pahimpiin vetkuttimiin.
Kaiken kivan koetun jälkeen oli taas mukava palata kotiin. Omassa pihassa oli kypsyneet ensimmäiset metsämansikat.
Ai, mites neuleet?. No niitäkin on tullut värkättyä. Sain tänään kuviakin otettua valmistuneista. Luvassa tarinaa huiveista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti