Raspberries and garden peas

Meillä on mummula eli mammila, niikun meidän lapset sanoo, lähellä. Parin sadan metrin päässä. Vanhenpani ovat syntyneet sota-aikana ja ehkä osittain sen seurauksena harrastavat jonkinmoista omavaraistaloutta puutarhan hyötykasvien suhteen. Perunat, porkkanat, sipulit ym. omasta maasta. Kasvimaa sijaitsee lievässä etelärinteessä vanhassa peltomaassa ja tuntuu, että siellä kaikki aina rehottaa komiammin kuin naapurissa : ) (niiku esim. meillä)

Sinne vein lapset tänään jälkipalalle. (Jälkipala on kuopuksen lanseeraama nimi jälkiruualle)
Muutaman päivän lämmin jakso oli saanut vatut punehtumaan ja niitä sitten kilvan napsivat pieniin suihin.


Hernepenkkikin oli täynnä pulleroita palkoja. Poika söi varmaan kolme litraa...




Omaan pihaan saatiin vihdoin tänä kesänä ostettua muutama vattutaimi. Mansikkamaa on seuraavaksi työlistalla. Ei taida minusta ihan vanhempieni veroista puutarhuria tulla, mutta yritän parhaani mukaan opetella näitä hyötypuutarhurinkin taitoja.



Tytöt nukkuvat vielä pääsääntöisesti päiväunet ja silloin on minun oma hetki. Tekeillä on edelleen Shetland Triangle. Jonkun aikaa tarkenin tänään terassilla, mutta sitten luovutin ja siirryin sisälle lämpimään. Hatuttaahan se tällainen kesäsää, mut minkäs teet. Mittari näyttää nytkin 17 lämpöastetta.


Kolmen peräkkäin neulotun huivin jälkeen sormet syyhyäis jotain ihan muuta. Aika ähistelyä on minulla aina uuden työn aloittaminen. Etenkin jos ei ole valmista mallia vaan ainostaan joku mielikuva jostakin. Nyt se on neuletakki, vähän pidempi malliltaan. Taskut. Vähän palmikkoa. Helmineuletta. Lankana Garnstudion Angora-Tweed. Mallitilkkua olen tikutellut...


Näillä aurinkoisilla kukkasilla haluan toivottaa taas auringon takaisin lämmittämään alkavaa elokuuta.


Tulkoon helle hikinen! Jotta voitaisiin vielä heittäytyä nauttimaan kesästä yhtä antaumuksella kuin tämä kimalainen, joka ketarat sojollaan imee makeaa mettä kehäkukasta.