Shawl stories

Tämä on murheenkryyni kurttumyttynen. Matka-automatkalle piti saada kästyö mukaan ja mukaan valokoitui Swallowtail, jonka ohjeen sain viimetingassa printattua matkaan. Kolme kerää Indiecita alpakkalankaa ja nelosen pyöröt kassiin. Tuon Indiecita alpakan ostin sieltä paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä, josta taannoin kerroin. Tämä Indiecita on vissiin teetee alpakan edeltäjä?

Neule oli oikein mukava matkaneuleeksi. Peruspitsi oli helppo ja sen oppi kohta ulkoa. Neuloin tuota peruskuviota aika monta kertaa enemmän kuin mallissa. Ja niinhän siinä kävi, että kun aloitin Lily of the Valley -reunuksen niin toisen nyppyrivistön jälkeen lanka loppui kesken. Ajattelin ensin, että tilaan jostain nettikaupasta yhden kerän lisää, mutta pikaisen googlauksen jälkeen selvis, että eipä taida tätä lankaa olla enää tarjolla missään kaupassa.

Noh, eikun reipas purkaminen käyntiin. Purin tuon nyppyosuuden ja ainakin neljä mallikertaa peruspitsiä. Ja sitten hillitön uudelleenneulominen käyntiin. Eilen illalla päättelykierroksella lanka sitten loppui kesken. Jäi noin metrin pätkästä kiinni. Purin sitten ohjeen mukaisen päättelyn ( k1, transfer 2 sts back to holding needle, and k2tog through back loops) ja päättelin perinteisesti, joka vei vähemmän lankaa. Ja näin lanka sitten vihdoin riitti, huh. Tyytyväisenä kastelin huivin ja pingotin kuivumaan.

Ja aamulla iloisena kuvamaan aikaansaannosta. Kuten kuvasta näkyy lankaa ei paljon tähteeksi jäänyt. Mutta olin kyllä kaikin puolin tyytyväinen, että se 150 grammaa tuli näin tarkasti käytettyä.

No, aamulla raivasin ompeluhuonettani, johon olin kantanut olohuoneesta ylimääräisiä lankapusseja. Ja eikös sielä yhdessä pussissa ollut vielä korkkaamaton kerä samaista Indiecita alpakkaa. Et silleen kävi.

Kylhän se mieskin jotain kommentoi, et alkaisko noita lankoja olla jo riittävästi.

Tässä toinen vasta valmistunut. Malli on Jatan Zetor, josta tykkään niin paljon, että neuloin toisenkin. Ekahan meni lahjaksi. Omaan huiviin valitsin valkoista Novita Floricaa langaksi. Vähän pitkin hampain neuloin kuitenkin, johtuen langasta. Alpakan jälkeen Florica tuntui tosi pökelöltä ja karkealta. Lankaa oli yhteensä 150 g, jonka ajatelin riittävän keposesti. Kävi perinteiset, lanka loppui päättelykierroksella kesken. Oisko ollu joku kolme metriä liian vähän. Yli viikon huivi sitten lojui siinä tilassaan puikoilla. Tympi koko tekele. Ajattelin ensin, että ostan kerän lisää Korian tehtaanmyymälästä, vaan eipä sitten ajetettukaan sitä kautta matka-autolla. Kävin kaikki äitinikin lankavarastot läpi valkoista Floricaa etsien, vaan ei tärpännyt.

Lopulta päädyin päättelemään huivin loppuun valkoisella langalla, joka väriltään parhaiten matsasi Floricaan. Melkein kaikki valkoiset langat, joita löysin, olivat Florican valkoisen rinnalla aavistuksen kellertäviä. Ei eroa ihan helposti valmiissa huivissa huomaa, mutta kun sen itse tietää, niin aavistuksen verran häiritsee.

Mutta muuten yllätyin iloisesti valmiista huivista. Kun kastelin ja pingotin karkean karvamyttysen, langasta jotenkin hävisi se karkeus. Valmis huivi on tuntuu iholla ihan mukavalta ja näyttää ihan kivalta.

Ja ei kahta ilman kolmatta. Puikoille pääsi heti Swallowtailin perään Shetland Triangle. Tätä mallia olen niin monissa blogeissa ihastellut, että pitihän minunkin päästä tämä neulomaan. Lankana on äidin varastoista löytynyt ohut kaapelikierteinen villalanka. Ei mitään hajua minkä nimistä. Neulon nelosen pyöröillä. Lanka on mukavan pehmoista ja laadukkaan oloista. Neuletyö lähtee mukaan seuraavalle reissulle, joka alkaa huomenna.