Sisustusaiheisia blogeja ja sisustusohjelmia seuratessa ei voi välttyä välillä huokaisemasta syvään sen todellisuuden edessä, jota meidän kolmilapsisen perheen koti livenä edustaa. Meillä jatkuvasti vaiheessa olevan pyykin käsittelystä muodostuvat tekstiililäjät, epämääräiset ja epämääräisissä paikoissa lojuvat vaateläjät, leluläjät, postiläjät, lehtiläjät, kangasläjät, lankaläjät ja kirjaläjät edustavat arjenmakuista todellisuutta, joka on kaukana sisutuohjelminen hillittyjen värimaailmojen eleganteista kodeista ja sisutusblogien harmoonisista tunnelmakuvista, joissa mikään roinaläjä tai tuolinkarmille unohtunut vaatekappale ei särje harkittua tunnelmaa.
Siitä huolimatta, että kodistamme on mahdotonta ottaa sisutuskuvia, jotka rakentuvat tietyn värimaailman ja tarkoin harkitun esineistön harmonialle, väitän kuitenkin harrastavani sisustusta. Kaiken tämän vellovan esinemaailman keskellä tykkään luoda pieniä juttuja, jotka rakentavat tästä kodista meidän perheen näköistä. Toki haaveilen ja suunnittelen myös suurempia muutoksia (remonttipaineitahan on aina vanhemmassa omakotitalossa), koska se on minusta kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Vaikka sitten projektien mahdollinen toteutus häämöttäisikin kovin kaukana tulevaisuudessa.
Nyt tekee mieli tehdä tänne blogiin vähän kesäistä sisustusjuttua. Kohde löytyy meidän pihalta. Pari kesää sitten valmistui meidän tytöille leikkimökki ja sen sisustaminen oli aivan ihana projekti, joka edelleen jatkuu. Oli aivan mahtavaa luoda uudenkarheaan pikkumökkiiin puitteet tyttärien kotileikeille. Liekö intoon vaikuttanut myös se ettei itselläni leikkimökkiä pienenä ollut. Esineistön valitsemiseen, tekemiseen ja haalimiseen osallistuivat innolla myös mieheni ja tyttöjen mummo. Pappa rakensi itse mökin.
Päiväkahviaikaan mökkiin katetaan parhaat porsliinit. Pikkukorissa on tarjolla "tuoreita" mansikoita. Porsliinit ja pieni sievä teekannu ovat mummon kirppareilta keräämiä, liina on minun joskus aikoja sitten virkkaama, muoviset mansikat on myös kirpparilta.
Aino ja Veerakin ovat mukana pöydän ääressä omissa syöttötuoleissaan. Pöydän runko on kierrätyskeskuksesta ja siihen on lisätty päälle uusi pöytälevy, jonka päällystin Lidl'stä ostamallani simpukkakuvioisella kontaktimuovilla.
Valkoinen seinähyllykkö on ainut kaluste, jonka ostin uutena vartavasten mökkiä arten. Klassiset pikkujakkarat jälleen mummon kierrätyskeskuslöytöjä. Toisen jakkaran istuinosan hioin ja maalasin. Työpöydän iskä askarteli autotallista löytyneestä materiaalista. Maalasin pöydän rungon valkoiseksi ja pöytäpinnan päällystin kontaktimuovilla. Haaveilen vielä lisähyllystä pöytätason alle ja tason reunaan asennettavasta verhotangosta, johon voisi asentaa kauniit verhot hyllyjä suojaamaan. Hyllyn alla on kätevä säilyttää kauniita koreja. Raikkaan värisen maton mummo lyhensi vanhasta keittiönmatosta mittojen mukaan.
Hyllyn päällä on kokoelma sinisävyisiä peltipurkkeja.
Hyllykön viereen on asennettu kaksi mäntyhyllyä, jotka maalasin valkeaksi. Seinälle askarreltiin tyttöjen kanssa pieniä enkelitauluja. Maalasin rumanruskeat kehykset sinisiksi ja tytöt liimasivat kiitokuvat ja hileen. Kannelliset pastellinväriset pikkupurkit löysin kierrätyskeskuksesta.
Mummon lahjoittama patalapputeline ja iloisen väriset patalaput, kirpparilöytöjä.
Uunin on tuonut joulupukki ja astioita on kertynyt lahjoina, kirpparilöytöinä ja Ikean tuliaisina. Kuivausteline ja metalliastiat ovat Ikeasta.
Puitteet kokkaukselle on erinomaiset.
Lisää mummon lahjoittamaa sisutustavaraa.
Oleskelunurkkaukseen mummo ompeli patjoihin irrotettavat oranssit markiisipäälliset. Patjat on kätevät levittää pediksi lattialle jos "perhe" haluaa ottaa vaikka pienet päikkärit. Patjat ja markiisi kierrätyskeskuksesta, samoin sinisävyinen virkattu peitto. Ompelin somisteeksi pikkutyynyjä kirpparilta löytyneistä marimekon kankaista. Ikkunoista puuttuvat vielä verhot. Josko kesällä saisin askarreltua hyllylliset verhotangot (suunnitelma on valmiina) niin voisin lopusta marimekosta ommella pient verhokapat.
Oveen on asennettu pieni mäntynaulakko, jonka maalasin siniseksi ja töpöttelin pintaan vielä hiukan hopeamaalia. Naulakossa voi säilyttää pikkunaisten tärkeitä asusteita.
Ostin halpiskaupasta ruman ruskeakehyksisen peilin ja se sai saman sininen+hopea -käsittelyn. Peilin kulmiin liimasin pienet sydänkoristeet. Iskä näperteli pienen hyllyn ja niin saatiin mökkiin pieni kaunistautumispiste.
Siili viihtyy mökin verannalla.
Päiväruuan jälkeen hetken mielijohteesta ajattelin, että pitäs käydä tuolla metsässä katsomassa onko siellä jo kypsiä vattuja. Tuumasta toimeen ja vanhempi tytär halusi mukaan. No siellähän oli kypsiä mustikoita. Poimittiin niin paljon kun kouraan mahtui. Tytär tuumasi, että haluaisi kerätä enemmän mustikoita. Ja tietysti kuopuskin sitten halusi. Eikun huivit päähän ja korit mukaan ja takasin metsään. Olivat niin innoissaan. Pikku emännät.
