Hei sun heiluvilles

Menin sitten tälläsen neulomaan. Mallin näin eka kerran tässä blogissa jo muutama vuosi sitten.

Langat tarttu mukaan ihan vahingossa anttilan alelaarista. Ostin kun halvalla sain ja väri mätsäs houkuttavan lähelle miun Brambles-myssyn väriä. Eipä haittais jos langassa olis vähän suurempi tuo luonnonkuitujen osuus mut näppituntuma ei kuitenkaan ole sellainen narisevan muovinen.

4.5 mm :n puikoilla huivi valmistui vauhdilla. Jotain jäi vissiin joulupallojen neulomisesta otsalohkoon kytemään, kun piti näihinkin pallukoihin ährätä kirjoneuletta. Vähänhän nuo valkoset kuviot heikosti erottuu, mutta käyttämäni mohairlanka nousee pakkaskeleilla pallojen pinnassa kivasti pörhölleen. Pallojen "varret" neuloin i-cordina. Pallot on täytetty vanulla.

Malli: Jonna by Norah Gaughan

Ravelryssä

Lanka: Novita Ilona (40 % villa, 35 % alryyli, 25 % polyamidi), kulutus 270 g

ja vähän valkoista mohair-lankaa.

Puikot: 4.5 mm

Ihan käyttökelpoinen huivihan siitä tuli. Valmistui just näitten paukkupakkasten alkaessa ja onkin ollut tiiviisti käytössä siitä saakka. Lanka on pitänyt kutinsa ihan kivasti. Oishan se kiva neuloa vaan arvokkaita luonnonkuituja mutta jos muut parametrit on langassa kohallaan niin voihan sitä akuuttiin tarpeeseen  neuloa vähän muoviakin.

Pipoilua vol. 3

Mieskin aina välillä esittää varovaisia toiveita uusista neuleista. Yritän toteuttaa toiveita parhaani mukaan. Sukat on ihan helppo nakki ja sopivan villapaidankin olen onnistunut neulomaan. Pitäs kyl vihdoin neuloa villapaita numero 2, kun eka tapaus on ollut aika kovassa käytössä. Melkein valmiin neuletakin kaulus on yhä kesken. Neuloin sitä eilen illalla sen verran, että varmistuin asiasta: purkuun menee. Mut nyt piti kirjottaa piposta. Kas, sopiva pipon neulominen Miehelle on ollut haastellinen juttu.

Olen neulonut Miehelle ravelyssä supersuositun Jacques Cousteau -pipon jo kahdesti. Ekan neuloin villasekoitelangasta, mikä ei osoittautunut viisaaksi ratkaisuksi. Urheasti sitä on kuitenkin käytetty, vaikkei se nappiin mennyt. Viime syksynä tuli sitten toiveita uudesta piposta ja kun kohdalle sattui sopivasti oikein ihanaa lankaa niin tein sitten sen toisen Cousteaun (ravelryssa). Sandnes Garnin Alfassa on villan kaverina mohairia ja ajattelin, että siitäpäs tulee sitten oikein lämmin pipo. Ihan kelpo pipo tuli.

Noh, sitten alkoi vielä tulla pieniä vihjailuja, että josko vielä saisi uuden pipon. - Kun se "kustoo" on vähän turhan paksu ja sitten se ei pysy kunnolla korvilla. Ja voisko sen muotoilla niin, ettei sinne päälaelle tuu sitä töpöä.

Kiivasta ravelryn pläräystä ja kas, sieltä löytyi uusi ehdokas. Erityisesti tämä versio miellytti silmää. Toiveena olleet kääntyvä resoriosa ja päälaen kavennukset niin ettei jää mitään löysää töpöä, toteutuvat tässä mallissa. Ja sit kun se inspis oli kohallaan niin ei siinä ehtinyt mihinkään lankakauppaan vaan möyrin omat ja vieraat (=äitini) varastot läpi ja sieltähän löytyi Miehenkin värikriteerit täyttävää villalankaa. Tän langan väristä on kyllä paha mennä sanomaan. Varastoa loistenputken valossa kaivellessa olisin voinut vannoa, että lanka on ruskeaa mutta kas ulkona päivänvalossa se halusikin olla vihreää. Molempi parempi, käypi sekä ruskean että vihreän talvitakin kaveriksi : )

Saanko esitellä: ClassicWorld War II Watch Cap . Tämä on nyt sitten kuulema hyvä. Ja käyttöön meni heti ilman sen kummempia esikäsittelyjä.

Model: Classic World War II Watch Cap by Helen Waittes

ravelryssä

Yarn: vihreän/ruskean väristä villaa

Needles: 3.5 mm tai sitten 4.0 mm ( jäiphän taas laittamatta ylös,

 vaikka olen ihan muistikirjan sitä varten hommannut)

Tän mie voisin kyllä neuloo vielä toistekin, jos vastaan tulee jotain oikein ihanaa lankaa. Ja tuleehan sitä....

Lopuksi vielä pällistyskuva, kun sattui olemaan miehellä parempi pusakka päällä.

Pipoilua vol. 2

Nuorempi tytär halusi pipon lempivärinsä violetin sävyissä.  Varaston periltä löytyi useitakin sopivan värisiä keriä, mutta ei oikein mitään kivaa tarpeeksi, pipon menekin verran. Lisäksi halusin resoriosaan lankaa, joka ei olisi kovin kutiavaa.

Kirjoneuleen tikuttelukaan ei oikein houkutellut, piti saada valmista helposti ja nopeasti.

Pipon esikuvaksi valikoitui villapeikon ihana Mesi, jossa on hauskaa hunajakennoneuletta. Kiva malli, jota olen pitkään pitänyt suosikkilistalla. Aivan mainio  jämälankaprojekti myöskin. Resoriin valitsin varastosta löytynyttä tummanviolettia suht ohutta villalankaa ja sen kaveriksi ohutta Dropsin Alpacaa. Resoriksi neuloin 4 o 2 n neuletta 16 krs:ta puikoilla 3.5 mm. Resorissa on 84 s.

Ensimmäisellä kontrastivärikerroksella lisäsin aina 2 silmukkaa jokaisella nostettujen silmukoiden välisellä osuudella niin, että jokaiseen kennoon tuli 6 silmukkaa. Senkin vielä muutin, että neuloin kennojen väliin vain yhden kierroksen nurjaa. Alunperin oli tarkoitus neuloa ihan ohjeen mukaan, mutta huomasin resorin jälkeen, että tarvitsen lisää silmukoita leveyteen. Toisen nurjan kerroksen jätin pois, koska halusin kennovärien näkyvän selvemmin.

Aloitin kavennukset, kun pipo oli 8 kennoa korkea. Kaventelin vähän oman pään mukaan, 1s/kenno joka kennorivillä.

Malli: Mesi by Suvi Simola

Ravelryssä, 
jota modasin aika paljon.

Puikot: 3.5 mm

Langat: Jämälankoja ja resoriin violettia villaa yhdessä Dropsin Alpacan kanssa.

Alpacan väri 4400.

Lopputulos oikein kiva. Oikein on ollut mieluinen pipo ja joka päivä käytössä.

Tänään paistoi aurinko. Sain siitä heti virtapiikin ja innostuin tekemään alkavan kevään kunniaksi aurinkokiisseliä: Sekoitin vajaan purkin appelsiinimehua, ananaspurkin mehun ja pari desiä tyrnimehua ja vettä. Sekaan ananaspalat pilkkeinä ja fileroin vielä pari appelsiinia nahattomiksi fileiksi sekaan. Valmiin kiisselin kruunasi vaniljavaahto.

Tykkään keväästä, ja minulle se alkaa jo kevättalvella. Hiihto on parasta liikuntaa mitä tiedän ja kohta alkaa olla parhaat kelit.

Pipoilua vol. 1

Muistatteko lapsuudesta Elsa Beskowin satukirjoihin perustuvat lastenohjelman, joissa seikkailivat pellavapäiset Petteri ja Lotta sekä Täti Vihreä, Täti Ruskea , Täti Sinipunainen ja Setä Sininen?  Mietin aina minkä värin valitsisin jos pukeutuisin aina vain siihen tiettyyn väriin.

Omat tyttäreni ovat aina olleet tarkkoja vaatteiden värien suhteen. Muistan, miten joskus potutti, kun olin olin ostanut mielestäni kivan vaatteen ja molemmat neidit jästipäisesti kieltäytyivät pistämästä sitä päälleen kun se oli "ihan tyhmän värinen". Ja miten potutti vielä enemmän, kun vanhempi tytär keksi tuon hyljätyn vaateparren vaatehyllyn perältä kenties vuoden parin päästä (joo, oon vähän laiska inventoimaan vaatekaappia) ja olisi pukenut "kivan uuden vaatteen" päälleen ja kas sehän olikin jo ihan pieneksi jäänyt.

Tätä nykyä on onneksi molempien värisilmä laajentunut, tosin niin, että molemmilla on yksi ehdoton lempiväri, vanhemmalla turkoosi ja nuoremmalla lila/violetti. Tänäänkin Neiti Turkoosi lähti kouluun päästä varpaisiin lempiväriinsä pukeutuneena ja kaiken kruununa vielä turkoosit asusteet, mamman tilausneulomon tuotoksia tietty.

Pipon malli syntyi ihan siinä neuloessa vaan. Lanka on varaston perältä löytynyttä turkoosia aikas paksua mitäsunlie  villaa. (Tiheys 15s/10 cm, puikoilla 5.5 mm). Resorissa on 68 s, neulottu 3o 1n  joustetta (oikeat silmukat kiertäen) 14 krs:ta. Puikot 5 mm. Palmikkoneuleessa vuorottelevat 4s:n  palmikko, 2n 7o 2n. Ensimmäisellä palmikkokerroksella on lisätty silmukoita niin että jousteen 3o:sta neulotaan 4:s palmikko ja sen molemmin puolin neulotaan nurja silmukka molemmista reunoistaan nurin  = 2n. Sileä 7 o muodostuu 3o 1n 3o kohdalle. Palmikkokierto on tehty joka kuudes kerros. Kuudennen palmikkokierron jälkeen on aloitettu kavennukset. Puikot 5.5 mm. Vuorasin vielä valmiin pipon sisäreunan 10 cm korkealla joustofroteekaitaleella.

Neiti halusi pipoon mätsäävän tuubihuivin ja siihen löytyi onneksi omasta takaa aika kivasti pipoon sointuvaa lankaa. Lanka on ohutta babylankaa, 100 % villaa ja mukavan pehmeää. Sen kaveriksi korkkasin yhden Tampereen käsityömessuilta hamstraamistani Dropsin Alpaca -keristä. Tarkkaa kun katsoo, niin tuosta kuvasta näkee ne huivikkeen vaaleamman turkoosit alpakkaraidat.

Malli: Wurm by katushika

Ravelryssä

Puikot: 3.0 mm

Lanka: Turkoosi villalanka ja Drops Alpaca

Tuubissa on 170 s ja neuloin sileää oikeaa vaihtaen neulesuuntaa värin mukaan: *5 krs oikeaa tummemmalla, käännä työ ja vaihda neulesuunta, * 4 krs oikeaa vaaleammalla ja 1 krs oikein tummemmalla, käännä työ ja vaihda neulesuunta* toista sopivan korkeuden verran. Tässä tuubissa on 7 tumma raitaa ja 6 vaaleampaa. Mukavan pehmeä lopputulos. Käytössä joka päivä : )

Seuraavalla kerralla Neiti Violetin pipoesittely...

Kasvun ihmettelyä

On se hurjaa milla vauhdilla nuori ihminen kasvaa. Teini-ikäiselle ostettiin talvikengät numeroa 44,5.
Siinä missä viime talven paukkupakkasilla omaan jalkaani sujahtivat villasukan keralla Kuoma-töppöset tai peräti huopatossut, teinille kelpasivat jalkaan vaan koristossun malliset mukamastalvikengät. Noiden koristöppösten lämmittävyyteen ei voi parhaalla tahdollakaan luottaa, joten kiirus tuli mammalla neuloa villasukkaa eristeeksi.

Otinkin homman tänä vuonna sitten ihan tosissaan ja ajattelin, että paksumpaa lankaa pittää olla. Että pyssyy pojalla varpaat lämpösinä. Ostin kerän seiskaveikkaa ja ullaneuleesta pongasin miehekkään sukkamallin ja eiku hommiin. Noh, sukista tuli kyllä oikein napakat ja hyvät, mutta ei nämä mahu koristossukoihin. Enempi toimisivat saapassukkina.

Pattern: Merenkulkija by TiiQ (ullaneule 3/11)
Ravelryssä
Size: 44-45

Needles: 3.5 mm

Yarn : Novita  7-veljestä , colour 044 dark gray, 150 g

Lanka riitti just sopivasti kahteen reilunkokoseen sukkaan (koko 44-45). Tyylikkäät palmikkokuviot toivat mukavasti mielenkiintoa neulomiseen ja paksusta langasta tuli nopsasti valmista. Sen verran muutin mallia, että jatkoin 2o 1n joustetta koko varteen palmikkokuvion ympärille ja jalkaterässä jalkapöydän puolelle. Jalkapohja on sileää neuletta.

No nyt on sitten puikoilla toiset sukat Nallesta. Jospa niistä sitten tulis ne koristossuihin sopivat eristeet.

Fiinimpi Brambles ja kaverinsa Caera

Vuodenvaihde on ollut asusteiden aikaa. Lapsilta satelee pipo-, lapas-, kauluri- ja sukkatilauksia koko ajan ja mieskin haluaisi vielä toisen pipon. Ja miehän olen neulonut. Onneksi vihdoin pääsee hiihtämään, että voin käydä aina välillä verryttelemässä neulomisessa kipeytyviä niskoja. Kun vielä ehtis kuvata nuo kaikki valmistuneet asusteet ennenkuin ne vanuttuvat lumileikeissä.

Kaivelin lankavarastojani etsien sopivaa lankaa asusteisiin toppatakin (ei kuvissa) kaveriksi ja näihin neuletakista yli jääneisiin herkkukeriin nappasin kiinni. Kahlasin aika määrän pipomalleja läpi mutta lopulta päätin kuitenkin toistaa itseäni ja tehdä toisen version brambles'ista.

Ei mennyt kerralla kohilleen tällä kertaa. Neuloin resoriosan ensin 3.5 mm puikoilla ja palmikko-osan 4.0 mm puikoilla. Liian lörppänä tul. Ja eikun purkuun. Vyyhditin langan, liotin varovasti ja kerin kuivettua uudelleen.

Vaihdoin  resoriosuuteen 3.0 mm puikot ja palmikot tikuttelin 3.5 mm puikoilla. Palmikko-osuudessa on 9 mallikertaa. Sumuttelin kosteaksi ja pingottelin ilmapallon päälle kuivumaan. Tupsu vielä ja voilà.

Pattern: Brambles beret by Amanda Muscha, Knitty, Deep Fall 2010

Yarn:Austermann Alpaca Silk, vaalea turkoosi 16, 80 % alpaca, 20 % silk, 97 g

Needles: 3.0 mm for ribb, 3.5 mm for body chart

Onneksi lankaa riitti vielä kauluriinkin. Mallin olin merkannut jo aikaa sitten ravelryn suosikkeihin ja sen sitten valkkasin lukuisista ehdokkaista. Vaan sitten meinaskin tulla tenkkapoo, kun mistään ei löytynyt linkkiä itse ohjeeseen, ei maksullista eikä ilmaista. Meinas jo alkaa potuttamaan siinä puikot ja lanka valmiina, intoo piukeena ja ohjetta vailla.  Kävin kuitenkin vielä läpi kaikki omalle koneelleni talletetut pdf:t ja siellähän se malli olikin imuroituna talteen.

Nelosen puikoilla tuli nopeasti valmista. Aivan ihana malli ja lopputulos just kiva.

Pattern: Caera Cowl by Lucy Sweetland (ravelryssa)

Needles: 4.0 mm

Asusteiden ohella on työn alla ollut yksi isompikin työ, neuletakki miehelleni. Eikä puutu kun kaulus, mutta siihen se tyssäskin. Aika pitkälti olen sitä neulonut valmiin mallin mukaan mutta alkuperäinen ohje on paitaan, jota olen sitten muuntanut neuletakiksi. Haluaisin takkiin shaalikauluksen ja ihan vaan mukavuudenhaluuttani en ole jaksanut ruveta fundeeraamaan lyhennettyjä kerroksia yms. ja olen vaan neulonut enempi vähempi aivottomia telkkarineuleita.

Noni, nyt kun julkisesti olen tunnustanut laiskuuteni, voisinkin tarttua takkiin ja väkertää kauluksen valmiiksi. Voiphan sen sitten neuloa uusiks jos ei kerralla mene kohilleen.

Smart accessories

Pipoilu on ollut minulle aina vaikeaa. Olen oikea pipokiukuttelija. Inhoan tiukkoja pipokypäriä, käytän sellaisia vain lenkillä käydessäni. Inhoan myös pipoja, jotka jäävät hölmösti silmälasin sankojen päälle kanittamaan, jos pipon vetää otsalle. Useimmat pipot eivät pysy napakasti paikoillaan niskasta vaan nousevat hiusten mukana ja  lopulta tonottavat hassusti päälaella.

Pipojen neulominen on aina ollut hermoja raastavaa hommaa. Liikaa silmukoita, liian vähän silmukoita, väärä malli, väärä lanka, kavennukset liian aikaisin tai liian myöhään, sovitusta, säätämistä, purkamista, ähinää...Yhtään pipoa en tähän mennessä ole onnistunut neulomaan niin, että olisi tullut kerralla valmista.

Tänä syksynä olen perehtynyt pipon anatomiaan ravelryssä. Käynyt läpi muiden toteuttamia toinen  toistaan kivempia malleja ja lukenut tekijöiden kommentteja ja vinkkejä. Ja lopulta päätin neuloa sen pipon.

Ravelryssa erityisesti ihastusta heräti tämä larisan versio (ravelry-linkki) Brambles-baskerista. Erityisesti tykkään tuosta resoriosuuteen tehdystä modauksesta, jonka ansiosta palmikot jatkuvat suoraan resorista. Langaksi valitsin Sandnesin Smart'tia, jonka okran sävystä tykkään kovasti. Lanka on taattua norgelaista laatukamaa, josta neuloja ja puikot tykkää. Lisäsin valmiin pipon huuhteluveteen hiustenhoitoainetta ja viritin kuivumaan ilmapallon päälle. En halunnut palmikko-osasta liian leveää, joten otin pallon pois ennenkuin pipo oli täysin kuiva.

Pattern: Brambles Beret by Amanda Muscha, Knitty, Deep Fall 2010

Yarn: Sandnes Garn Smart, colour 2025, 100 % wool, 85 g

Needles: 3.5 mm and 4.0 mm

My mods: CO 52 sts -> deal to 4 dpns -> 1. row (RS) : knit every stich from front and back -> 104 sts. Start ribbing.

Pipon kaveriksi neuloin vielä tämän kaulakiepin vai mikälien. Hertsyykkeri, mikä tän lenkiksi neulottavan kaulahuivin virallinen nimi on?

Ohjeena pohjalla on ravelryssa todella suosittu Wurm-pipo. (ravelry linkki) ja erityisesti tämä kaulaan ripustettava versio.

Smartin kaverina käytin varastonperältä löytynyttä villalankaa, joka on sävyltään aavistuksen puhtaampi keltainen.Nurjat kerrokset neuloin smartilla ja oikeat toisella keltaisella, joka tuntuu aavituksen pehmeämmältä ihoa vasten. Mukavaa aivotonta telkkarineuletta. Jälkifiilis: onnistunut ja käyttökelpoinen kaulake.

Pattern: Wurm by katushika (ravelry-linkki)

Yarn: Sandnes Garn Smart, 100 % and some yellow wool from own storage

Needles: 4.0 mm

Tykkään tästä piposta. Se on oikean muotoinen, kokoinen ja värinen ja tykkään sen palmikkomallista hurjasti. Sen uumeniin voi tarvittaessa piilottaa käteväsi koko hiuspehkon. Niin ja, neuloin sen kerralla valmiiksi, kertaakaan ei tarvinnut purkaa. Hurraa! Voisin neuloa toisenkin. Tupsua vielä harkitsen.

...................................................................

Kylläpä lämmitti mieltä edellisen jutun kommentit. Neljän blogivuoden aikana on kertynyt monia mukavia blogituttavuuksia. Mutta ne muutamat ihanat sieltä alkuajoilta ovat kestäneet mukana uskollisesti ja heti valmiina laittamaan kehuja ja kiitosta kommenttilootaan, kun pitkän poissaolon jälkeen taas yritän blogailla järjestelmällisemmin.Huikeeta. Kiitos!

Ja vielä, tadaa, saanko esitellä blogikissa Nöpön. Kuten ehkä olette huomanneet, väkersin itte Nöpön kuvasta tollasen Tervetuloa-kyltin. Kerroin Nöpölle, että se on nyt sitten virallisesti blogikissa ja Nöpö suhtautui heti uuteen tehtävään innolla.  Kun viimeksi muokkasin blogia läppäri sylkyssä niin Nöpö hyppäsi heti oitis avustamaan. Ja Nöpöhän on myös facessa.

Punaisesta langasta

Taannoisella lomamatkalle printtasin kaikessa kiiressä netistä Anniksen ohjeen ja langaksi edellisestä valmistuneesta isosta huivista jäljelle jääneen langanlopun luonnonvalkeaa Wetterhoffin Silviaa. Pikainen laskutoimitus kyllä ennusti, että jämäkerä ei aivan riittäisi Annikseen, mutta siinä matkallelähtöähistyksissäni en viksumpaakaa vaihtoehtoa keksinyt. No ei riittänyt ja koska reissu sisälsi autossa istumista, minuun iski aivan hillitön neuloosi ja langanhimo enkä uskonut selviäväni ilman neuletyötä automatkasta ja lentomatkasta kotiin.

Niinpä mies ajoi kiltisti lankakaupan kautta ja sieltä nappasin pahinpaan hätään pari kerää punaista Rowanin Kidsilk Haze'a. Ja eikun uutta puikoille.

Pattern: Annis by Susanna IC

Yarn: Rowan Kidsilk Haze, väri 00650, kaikki kaksi kerää män, lopulta.

Needles: 5 mm rosewood circular needle

Neuloin kerrankin tarkalleen ohjeen mukaan, jolloin toisesta kerästä jäi 10 g tähteeksi. Tosin normaalin päättelyn sijaan valitsin joustavamman version, johon löytyy ohje ainakin täältä(kohta decrease bind off). Tämä tekniikka vie reippaasti enemmän lankaa kuin normaali yliveto-päättely.

Käytiin ihan vartavasten ottamassa kuvatkin läheisessä rannassa. Kuvia pitää ottaa paljon, kun en kuulemma malta olla kunnolla paikallani tai sitten pölötän koko ajan jotain. Niinpä minulla on usein valokuvissa suu auki. Tähän sarjaan sain kuitenkin yhden, jossa näyttäs olevan suu supussa, ettei tarvinnut koko pärstää rajata pois.

Ehdin jopa käyttää huivia yhdessä tilaisuudessa ja totesin että huivi saisi kyllä olla himppasen korkeampi. Niinpä purin päättelykerroksen ja neuloin sileää oikeaa koko huivin leveydelle lopulla 10 g:lla. Sain mukavat n. 8 cm lisää korkeutta lisää huiviin. Nyt se on oikein kiva, lämmin, sopiva, pehmeä, keveä ja väristäkin tykkään hirmuisesti.

Picnic at forest

Lauantaina lähdettiin mökille makkaranpaistoon. Papan kelkalla ajettiin metsään, tuttuun paikkaan.

At the weekend we went to the cottage. From there we drove into forest with grandpa's snowmobile.


Makkaraa ja mehua. Kahvia ja pullaa. Auringon lämpöä ja kuusten kuiskintaa.

Sausages and juice. Coffee and buns. Sunshine and whispering of spruces.

Al dente?
Mammi ja pappa touhussa mukana.

Grandma and pa were there too.

Mentiin vielä mökille. Mäenlaskuun. Saunottiin ja syötiin uudestaan. Illansuussaa kotiin. Kuopus nukahti jo mökkitiellä.

After eating in forest we went back to cottage. Sliding with sledges. Sauna and eating again. Towards evening back to home. The youngest fell at sleep already on the cottage road.

Tässä kohtaa loikataan aasinsiltaa pitkin neulomisiin. Nämä ovat jääneet postaamatta, kun en ole saanut poikaa kuvauksiin. Pipo on tehty pojan toiveiden mukaan, tarkasti. Ei kelvannut basic sininen vaan se piti olla se tietty sininen, ja kaveriksi musta. Leveitä raitoja. Tein ensin pari raitaa pidemmän, mutta ensin purettiin yksi raita ja sitten vielä yksi. Sit kelpas. Ompelin pipoon ohuen vuorin, joka ulottuu ekan mustan raidan yläreunaan.

Pipon alotuksen tein tämän Garnstudion ohjeen mukaan. Näin sain reunasta sopivan napakan. Neule on 5 o 5 n. Esikuvaa on haettu Villapeikon neulomasta piposta.

Sininen lanka on Steinbach Wollen Ski, 100 % villa, konepesunkestävä, Made in Austria. Lisäksi pieni kerä mustaa villalankaa, joka vastasi tiheydeltään sinistä. Puikot muistaakseni neloset.

I have knitten a hat for my son precisely after his instructions. Wide stripes. It wasn't easy to find yarn in the shade of blue that he wanted. There is a thin tricot linen in the inner side of hat. I made the CO after Garnstudio's instructions. Got the inspiration from Villapeikko's snowball.

The blue yarn is a found from storage, Ski from Steinbach Wolle, 100 % wool, Made in Austria. The black yarn is just black woollen yarn.

Lapasien malli on Anna Zilboorg'in kirjasta Magnificent Mittens. Lankana on mustaa Novitan Nallea ja paksuudeltaan vastaavaa sinistä villalankaa, joka on aikas tismalleen saman väristä kuin pipossa.

The pattern to the mittens I found from the book Magnificent Mittens by Anna Zilboorg. The black yarn is Novita's Nalle and blue one is just woollen yarn to match with the gauge and the blue of the hat. Needles 3 mm. Kun näin tuplatupla-lapaset Villapeikon blogissa, niin olin ihan että jee. Ihan mahtava idea. Näistä kirjoneulelapasista tuli todella lämpimät, kun neuloin niihin vuorilapaset. Neuloin ensin kirjoneulelapasen, johon tein alkuun pienen käänteen ja sitten poimin vuoria varten silmukat käänteen reunasta, jolloin sauma jää lapasen sisäpuolelle. Vuorilapanen on neulottu hiukan nallea ohuemmasta villalangasta puoli numeroa pienemmillä puikoilla.

Neuloin näitä yhdellä reissulla "julkisesti" ja sain useampaan otteeseen kertoa kiinnostuneille lapasen idean. Yksikin setä kysyi, että mites nuo lapaset laitetaan käteen.

The brilliant idea to these double-double mittens is again from Villapeikko. These mittens became really warm. The inner mittens are knitted with needle size 2.5 mm.

Voi pitää kumminkin päin.

For the one with two right hands?

Pienille käsille

Kuopus pienoinen kysyi jo viime vuoden puolella, että "Äiti, voisit sie tehä miulle punaset lapaset?" Olihan se alettava hommiin, kun toinen niin nätisti pyysi.
Sopivaa punaista lankaa ei omista varastoista löytynyt, mutta sitten äitini varastoja kaivellessa sattui nyssäkkä punasia keriä silmiin. Lanka on ihanan pehmeää villaa ja mutta tuntui sellaisenaan turhan ohuelta pienen lapsen lapasiin. Onneksi mieleen tuli Annikaisen blogista kirjoneulelapaset ja Villapeikon blogista Anun lapaset, joiden raikas punavalkoisuus viehätti ensinäkemältä.


Paksuudeltaan punaisen villan kanssa parhaiten sopi omasta varastosta löytynyt jämäkerä luonnonvalkoista teeteen alpakkaa (väri 100).

Voi, miten mukava oli pitkästä aikaa neuloa kirjoneuletta.


Kuopuksen lapasien mallikuvio on kirjasta Kirjokintaita ja -myssyjä (Eva Maria Leszner), joka on kyllä kohta ollut maksimit kirjastosta lainassa.

Lankaa pikkulapasiin meni yhteensä 35 g. Käytin tavallisia 2 1/4 mm sukkapuikkoja.

Näihin pienempiin lapasiin neuloin aika pitkät varret, ensin mallineuletta Scallop Border (s.125) kirjasta The Knitter's bible (Claire Crompton) ja sitten 2 o 2 n joustetta, joka toinen kerros oikeat silmukat kiertäen. Peukku ja lapasen kärki on neulottu kahdella punaisella langalla, joka toinen silmukka lankaa vaihtaen.

Lapasien uusi omistaja otti ne käyttöön samantien ilman sen kummempia viimeistelyhöyryttelyjä. Alpakka antaa lapasiin ihanan pehmeyden ja lämmittää suloisesti pikkusormia rukkasen alla.

Ja heti perään toiset lapaset puikoille. Nyt kun kynnys kirjoneuleen neulomiseen oli ylitetty, teki mieli kokeilla toista mallia. Samaisesta Kirjoneuleita ja -myssyjä -kirjasta löytyi tämä lapsen lapasen malli.

Vanhemman neidin toivomuksesta tein lapasiin lyhyemmät varret. Nyt uskaltauduin neulomaan jo peukalonkin kirjoneuletta.

Nämä valmistuivat eilen. Koska tänään päivä oli upea ja minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kuvaamaan, innostuinkin niin, että pakkasin lapaset koriin ja ajoin rantaan kuvamaan juuri ennen auringon laskua.


Saattohan ne pari pilkkimiestä vähän ihmetellä miun touhuja siellä rannassa, kun ripustelin pieniä lapasia matonpesupaikan telineelle ja zoomailin kuvia.

Mutta ei se siihen jäänyt. Jo pitkään olen haaveillut ottavani kuvia hamstratuista langoista ja arkistoida niitä ravelryyn. Että kuvia tuli sitten otettua myös langoista. Vähän innostuin ja langat sai poseerata puun oksalla, hangella, mattotelineellä, venekopin katolla...

Tätä lankaosuutta ne pilkkimiehet eivät onneksi enää nähneet, vaan lähtivät onneksi ajoissa kotiinsa. Oishan niillä ollut kotona kertomista, " siellä se muija pyllisteli ja konttas jäällä ja kuvas lankakeriä"

Nämäkin lapaset lähtevät jo huomenna tositoimiin lämmittämään pieniä kätösiä.