Tallinna

Saarenmaalta takaisin tullessa pysähdyttiin yhdeksi yöksi Tallinnaan. Koska lapset eivät koskaan ole olleet Tallinnassa ja ilta oli kaikinpuolin kaunis, kävimme majoittumisen jälkeen tutustumassa Tallinnan vanhaan kaupunkiin.

Emme ole koskaan aiemmin liikkuneet omalla autolla Tallinnassa, joten meille oli hiukkasen epäselvää millaiset liikennejärjestelyt vanhassa kaupungissa on voimassa. Niinpä päräytimme autolla suoraan Toompean katua ylös mäelle, jossa AlexanderNevskin katedraali sijaitsee.

Tallinnassa käydessä olen itse pistäytynyt usein kirkossa. Pidän sen tunnelmasta. Olisin halunnut näyttää sen nyt lapsille, mutta kirkko oli valitettavasti kiinni.


Kirkon edessä oleva iso parkkipaikka oli melkein tyhjä ja maalaisina ajattelimme ensin, että kappas tässähän on tilaa, mutta sitten paikallinen heppu tuli selittämään, että ei siihen saa pysäköidä. No tarkemmin katselmoidessa, melkein joka puolella oli pysähtymiskieltoja. Mutta ajatus siitä, että ajaisimme autolla alas mäeltä vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle viemään auto parkkiin ja sitten kipuaisimme jo hiukan väsyneiden lasten kanssa uudelleen jalkaisin mäelle, ei kiehtonu ja päätimme jatkaa pörräämistä autolla vanhassa kaupungissa ja kenties löytää sopiva parkki autolle.Aivan siinä kulman takana olikin joku museo, jonka edessä oli parkkerattuna autoja, joilla ei ollut mitään lupalappuja näkyvillä. Siinä etuoikealla näkyi sijaitsevan Suomen suurlähetystökin, joten paikkahan tuntui ihan meidän autolle sopivalta. Siihen vaan mersujen, bemareiden ja porschejen sekaan meidän kärry odottelemaan, kun kävimme lasten kanssa näköalapaikalla tiiramassa maisemia. Kuopus tokaisi haltioituneena vanhaan kaupunkiin avautuvasta näkymästä että "Hei, täältä näkyy koko maailma!"

Törmäsimme myös kipusiskojen polttariporukkaan, joka möi votkaryyppyja ja suolakurkkuja.

Ja jotta ois ollu saitsiijinki täydellinen, niin ajjaa pärryyteltiin autolla vanhan kaupungin läpi, lopulta suoraan sen Raekoja platsin läpi, missä ihmiset istu ulkoilmaravintoloissa iltaa viettämässä. Eipä mittää.


Seuraavana päivänä jäi reilusti aikaa laivan lähtöön ja reilusti mies oli luvannut kuskata minut vapaasti valitsemaani lanka- ja/tai kangaskauppaan. Kun niistä on niin paljon täällä neuleblogiloissakin ollut juttuja. No minä puolestani halusin olla reilu ja ajattelin valita vain pari kohdetta, jotka sijaitsisivat mahdollisimman lähekkäin, jotta voisin ne aika nopsasti tsekata ja aikaa jäisi vielä muuhunkin. Valittiin kohteeksi Karnaluksin lankakauppa ja Abakhan Fabrics, jotka kartan mukaan sijaitseva lähekkäin Tartu mnt'n varressa. Mies laittoin osoitteet jo kotona navigaattoriin ja minulla oli vielä apuna tavallinen kartta, joten suunnistusvalmistelut oli hyvin suoritettu.

No eihän se menny niikö suunniteltiin. Navigaattori ei hokannut teiden yksisuuntaisuutta olleenkaan ja neuvoi ihan kuuseen. Aikamme siinä sahattiin Tartu mnt'tä ja sen sivukatuja edestakasin ja tunnelma autossa alkoi kiristyä, lapset hermostua ja villiintyä ja Pertti Salovaara(=navigaattorin ääni) tuli toivotettua jo sanonko minne ( no en kehtaa). Noh, vihdoin sitten (= noin tunnin päästä siitä, kun lähdettiin hotellin pihasta) ajettuamme ainaskin kahta yksisuuntasta katua väärään suuntaan päästiin parkkiin K.A. Hermannin varteen ja äippä singahti tien yli Abakhaniin (Tartu mnt. 58) ja iskä lasten kanssa jätskille. Abakhan oli kaikin puolin pettymys minulle. Siellä oli vielä olevinaan ale! Olin haaveillut pellavasta, mutta sitä oli muutama rulla, aika huonoa laatua, ei kovin halvalla hinnalla. Sinne jäi. Jotain ostaakseni otin pari rullaa saumurilankaa ja kysyin kassalta (=yrmee tätsy) Karnaluksin lankakaupasta. No, sekin on sitten kuulemma lopettanu. En sitten ruvennu tarkemmin kyselemään, että onko sillä joku uusi osoite. Potutti jo sen verran, että aattelin riittävän lankakaupan etsiskelyjen minulle. Etukäteisutsintojen mukaan lähellä piti sijaitseman Kangadzungel (Tartu mnt. 49) ja niinpä päätimme vielä (=miehellä on joskus lehmän hermot) tallustella sinne. Kankaita siellä oli paljon, mutta en jaksanut enää niitä alkaa valkkailemaan. Oltiin koko porukka jo aika väsyksissä ja lounaan tarpeessa joten tyydyin vaan silmäilemään, että oishan sitä kaikkee mut just nyt en oikeen keksi mitä tarvitsisin.


Mutta etten ihan tyhjin käsin ois lähteny niin keksasinhan sentään jotain ostettavaa. Taannoin keväämmällä ommellessani tytöille mekkoja ja etsiessäni mekkojen koristeeksi sopivaa koristenauhaa, törmäsin tosiasiaan, että esim. polvekenauhoista on toivotonta etsiskellä mitään eksoottisempia sävyjä tämän kulmakunnan kässäkaupoista.

Ehkä tämä puute oli jäänyt kaihertamaan mielen lokoseen. Nähdessäni siellä kaupassa ison laarin erivärisiä polvekenauhoja, syttyi päässä heti lamppu 'tässähän näitä nyt on' ja niinpä meikätyttö osti neljää eri sävyä polvekenauhaa, kutakin viisi metriä. Hintaan 2.50 Kroonia metri. Ja kaikki nauhat piti vielä yksitellen mitata, että kyllä siinä kassallakin paloi aikaa ihan mukavasti. Yhteensä 50 Kroonia (n. 3.30 €) .

Et kovat oli ostokset, kertakaikkiaan, kaiken sen autolla suhaamisen jälkeen. 25 metriä polvekenauhaa ja kolme rullaa saumurilankaa! Ehkä makso bensat enemmän, eh eh.

Ehittiin vielä onneks lounaalle ja vähän shopata muutakin pientä. Siellähän oli alennusmyynnit joka paikassa, joten ehkäpä oli hyväkin etten ehtinyt rättikauppoihin hämmentämään tällä kertaa : )

Satamasta meijän mukkaan lähti tämä pupu jo kotona ennestään olevien kisujen, lehmien ja muiden kamujen seuraksi. Tytöt risti sen Popoksi. Onhan se vähän Popon näkönen.