Tweed for autumn

Puikoilla on tweed-takin tekele. Luomisen tuskaa on ollut tämän mallin kanssa. Kolme eri aloitusta tein ennenkun päädyin tähän malliin. Kun ekaks suunnittelin yksinkertaista. Tuli liian yksinkertaista. Sitten erikoista palmikkoa. Tuli liian erikoista. Sitten ribbiä ja palmikkoa. Tuli liian ribbiä.

Lankahan on Garnstudio'n Angora Tweed. Lanka osottautui minulle aika haasteelliseksi. Kun halusin mukaan sileää neuletta, että langan kaunis pinta ja väritys pääsisi esiin. Ja toisaalta myös vähän palmikkoakin, että olisi viihdyttävämpi neuloa. Lanka on kuitenkin sen verran kankeaa, ettei se taivu mielestäni kovin hyvin palmikolle. Selasin lehtiä, notkuin netissä, piirsin, neuloin mallitilkkua. En ole kovin kokenut näissä suunnittelupuuhissa, joten olisi ollut paljon helpompi tehdä jonkun valmiin mallin mukaan. Mutta en nyt sitten löytänyt mieleistä. Sitten löysin yhdestä vanhasta lehdestä (Miss B/ Burda 1/91) hauskan näköisen palmikon ja siitä se sitten lähti. Kaavat otin vanhasta neuletakista ja sen mukaan lähdin laskemaan silmukkamääriä.

Takakappale on jo lähes valmis. Koko näyttäis hyvältä. Vieläkin on tosi epävarma olo tän mallin suhteen. Kun olen tosi huono kuvittelemaan miltä tää vois näyttää valmiina takkina. Nyt pitäisi miettiä kuviojako etukappaleille, kun haluaisin lisäksi etukappaleisiin taskut. (Lanka on todellisuudessa aavistuksen verran vihreämpää kuin kuvassa.)

Kirsi esitteli blogissaan hienoja puikkoja. Heti muistin, että olen neulonut vastaavilla. Ja kappas, sieltä äitini kätköistä ne löytyi. Pakko minunkin on nyt näitä esitellä. Näillä Pinoccioilla olen joskus pienenä neulonut. Kovinhan ne ovat jo kuluneet ja toiselta Pinocciolta on nenä katkennut. Puikkojen koko on 2 1/2.

Hih, äitini oli löytäny samaa sarjaa lisää jostain kirpparilta. Kolmosen Samu Sirkat ja kakspuoloset Partaukot. Tää Partaukko on se, joka ottaa Pinoccion vangiksi ja laittaa hänet esiintymään nukketeatterinsa vetonaulana.

Yleensä neulon aina yhtä työtä kerrallaan. Mutta nyt olen saanu väritartunnan. Vilman blogissa on niin niin ihania keltaisia huivikuvia, että ihan hirveesti tekis mieli neuloa jotain keltaista. Ja lisäksi löysin kuvassa vilahtavaa pinkkiä. Sekin houkuttas. Ihme värejä. Enhän mie ennen ole tällaisista väreistä tykänny.

Neulojan nuttura.