Nännännää

Pyysin Annikaiselta kirjainta ja sain ännän. Tuntui aluksi hirmuisen vaikealta löytää sopivia, minulle tärkeitä sanoja. Kun miehelle kerroin ännästä, niin se sano että neulominenhan siun pitää ainakin laittaa. No just, oishan se omaperäistä. Näytin hälle muutamia hienoja kirjainpostauksia malliksi, et kato nyt miten muut osaa. Näillä kirjoittajanlahjoilla onkin ihan pikkusen haastetta. Silläkin uhalla, että tänne eksynyt lukija pitkästyy jo eka sanan kohdalla, päätin pistää vähän itseäni likoon. Tässäpä sitä sitten, ännästä nyhrättyä :

naperot, nuppuset, nöpöset eli minun pienet pupuset
Minulle kaikista rakkaimmat, omat lapsukaiseni. Esikoinen on jo murkkuiän kynnyksellä. Vastahan se oli pieni pojan palleroinen. Nyt jo niin vahva, että jaksaa nostaa minut ilmaan : ) Äipän vauhdikas Amppa-poika. Vanhempi tytär, Pikku-Eetta aloitti syksyllä eskarin. Eetan olemuksessa on paljon samaa kuin itsessäni ja herkästi samaistun hänen kokemuksiin ja tunteisiinsa. Pahnan pohjimmainen on kohta viiden vanha Mumpsu. Ihana villikko, joka hurmaavalla tilannekomiikan tajullaan on antanut meijän perheelle monet hersyvät naurut. Voi äidin pienet pupuset, suojelusenkeleitä toivon tietänne varjelemaan.



nautinnot
Tähän voisi tehdä pitkän listan kaikesta mistä nautin alkaen hyvästä ruuasta aina matkusteluun. Vanhemmiten on onneksi tajunnut, että mitä pienemmistä asioista oppii löytämään nautinnon, sitä onnellisemmin elää. Että oppii näkemään selvemmin, kuulemaan herkemmin, haistamaan tarkemmin, maistamaan vivahteikkaammin ja tuntemaan rohkeammin. Että oppii pysähtymään äärelle. Ja että nautinto tuplaantuu, kun siihen liittyy jakamisen ilo.



neuroosit
Tää on vähän nolo juttu. En kestä mitään tikittäviä kelloja tai naksuttavia pattereita huoneessa, jossa nukun. Yökylässä olen useammankin kerran joutunut nappaamaan seinäkellosta patterin irti nukkumaan käydessä. Onkohan tällä neuroosilla joku nimi?

Toinen ärtsy juttu on

nirsoilu
Nirsoilevat ihmiset saavat niskakarvani pörhistymään. En käsitä ihmisiä, jotka haluavat esim. ruokailutilanteessa suureen ääneen mainostaa miten eivät voi sietää jotain tiettyä ruoka-ainetta, tai muutoin tehdä numeron itsestään ja siitä, mistä eivät pidä.

nukkuminen
Tyttärilläni on ikäeroa vuosi ja kolme kuukautta. Molemmat valvottivat öisin ja vaivihkaa väsyin ja uuvuin niin totaalisesti, että lopulta en pystynyt enää nukahtamaan. Unien korjaaminen kesti kauan eikä onnistunut omin keinoin. Tuon ajan muisteleminen ei vieläkään ole helppoa. Vauva-ajastahan pitäisi jäädä ihanan suloiset muistot. Vieläkin olen kiukkuinen sille neuvolatädille ja sen kyllä-se-siitä-asenteelle.

Kokemukset ovat jättäneet sellaiset jäljet, että vieläkin jännitän jos joudun nukkumaan muualla kuin kotona ja minulle ovat myös nukkumaan käymiseen liittyvät rituaalit tärkeitä.

Hyvin nukuttu yö omassa sängyssä ei ole minulle itsestäänselvyys vaan nautinto kaikille aisteille: hyvänmielen uni, puhtaiden lakanoiden tuoksu, hiljaisuuden ääni, oman tutun tyynyn ja peiton tuntu.



Perhana, että tuon neuvolatädin muisteleminen nosti fiilikset pintaan. Koska neuvolatäti sopii kirjaimeen, niin siitä vielä pari sanasta, kun nyt vauhtiin pääsin (tämä sana ei ollut alunperin listalla). Miksi alalla on niin paljon ihmisiä, joiden ainoat kiinnostuksen kohdeet tuntuu olevan kasvukäyrät ja imetyksen kesto. Jos siinä sitten yrität kertoa omasta jaksamisesta niin lopputulos on se, että tunnet neuvolatädin oven sulkiessasi itsesi lähinnä hölmöksi.

Mutta eipäs parjata koko ammattikuntaa. Esikoista odottaessani minulla oli onni asioida aivan ihanan neuvolatädin luona. Hän oli empaattinen, herttainen ja kuunteleva. Tällä oli suuri merkitys minulle, sillä olin töissä eri paikkakunnalla, kun lapsen isä ja kävin neuvolassa melkein kaikki kerrat yksin. Muutin äitiysloman alkaessa takaisin kotipaikkakunnalle, mutta kävin pojan ollessa puolitoistavuotias moikkaamassa häntä työreissulla toisella puolella Suomea. Hän ilahtui kovin ja juteltiin siinä sitten pitkät tovit ja esittelin ylpeänä valokuvia pojasta. Jäi mukava muisto.

nuotit
Tämän sanan otin mukaan vaikken mikään musikantti olekaan. Minulla oli kuitenkin ilo saada soitonopetusta kouluikäisenä. Se, että kerran olen oppinut nuotteja lukemaan, on kuitenkin taito, joka tuntuu säilyvän kuin pyörälläajotaito, vaikka taito vähäisen harjoittelun myötä rapistuisi niin perusosaaminen säilyy. Hallussa on ikäänkuin yksi ylimääräinen kieli. Vaikka soitankin nykyisin vain hyvin harvoin, niin näin joulun aikaan saatan istahtaa tapailemaan joululauluja omaksi iloksi ( ja muun perheen kiusaksi : D.



näytelmä
Teatteriin pääsy on ihan juhlaa minulle. En ole hirmusti näitä maakuntateattereita harrastanut vaan teatterireissu on aina ollut matkan takana Helsingissä, joten kyse on senkinpuoleen ihan spesiaalijutusta ja myöskin mahdollisuudesta yhteiseen aikaan miehen kanssa. Valitsen aina paikkalipun niin eteen kuin mahdollista. Komedioita en ole juuri harrastanut vaan näytelmiksi on valikoitunut aika usein joku klassikko, joka jaksaa yhä puhutella tarinallaan. Parhaimmillaan näytelmä voi pysäyttää ja auttaa näkemään oman elämäni toisesta näkökulmasta, koskettaa kipeää minussa, muuttaa jotain, ehkä jopa parempaan suuntaan.



netti
Miten sitä on voinut 3/4 elämästä elää ilman nettiä. Läppis sijaitsee meillä keittiössä ja netistä käydään googlaamassa millon mitäkin asiaa. Mutta olen myös ärsyttävän tietoinen siitä miten helposti jumitan tähän koneen ääreen, netti vie mennessään. Jatkuvaa ajankäytön tasapainoilua omien intressien ja perheen kanssa vietetyn ajan kanssa. Mutta toisaalta netin ja blogimaailman kautta on avautunut elämään aivan uusi ulottuvuus. Olis oikeasti ihan orpo olo jos tätä ei yhtäkkiä enää oliskaan. Mukava ja antoisa on ollut tämä blogitie, kiitos kaikki ihanat ihmiset joihin olen täällä "tutustunut".

Oishan näitä vielä ollut: naimisissa, nauru, nietokset, nuukailu, näppylät (=> atooppisuus), namut, näköalahissi (=> korkeanpaikankammokokemukset).

Pakko ympätä tähän vielä yksi juttu: