Forget-me-not

Niezapominajka on puolaa ja tarkoittaa Lemmikkiä, Myosotis palustris. Tämän opin tänään kun googlasin sopivaa kuvaa tähän tekstin alkuun. Lemmikki on yksi lempikukkiani ja sitä kasvaa enemmän ja vähemmän villinä omalla pihallamme.

Viime viikonloppuna innostuin ompelemaan. Olin ostanut kauniin ohuen kapeavakoisen samettikankaan jo vuoden alussa. Hurmaannuin siihen keskellä tammikuista kaamosta, kun loskassa ja sumussa rämmin eurokankaaseen hakemaan pientä piristysruisketta kasvavaan apatiaan. Se oli ihastusta ensisilmäyksellä ja mielessäni kangas alkoi heti muotoutua kahdeksi liivimekoksi pienille tyttärilleni. Tohkeissani unohdin ostaa vuorikangasta yläosaan ja niin kangas sai tovin odotella seuraavaa eurokangas-täydennysreissua. Kun mekot olivat jo sovitusvaiheessa, tajusin, että napitkin olivat vielä hankkimatta. Noh, onneksi apu löytyikin tällä erää läheltä ja kivat rypelöpintaiset napit löytyivät äitini nappivarastoista. Äitini on armoitettu keräilijä ja jemmaaja ja nämäkin napit ovat ilmeisesti jokin kirppislöytö. Ja kas, nyt ne sitten saavat uuden elämän pikkutyttöjen liivimekon somisteena.
Tässä kuvassa alkaa homma jo hahmottua. Helppo liivihameen malli löytyi Suuri käsityökerho lehdestä 3/2005. Hiukan muotoilin kaula-aukkoa kulmikkaammaksi ja sitten tein vyötärölle eteen ja taakse poikkileikkauksen ja eteen helmaosaan vastalaskoksen vähän ilmettä antamaan.



Nyt pitäisi vielä saada tyttäret poseeraamaan kameran eteen, että saisin valmiista liivihameista vielä arkistoitua kuvan tänne blogiin.