Plum

Sain tämän ihanan tunnustuksen elohiireltä, jonka tunnelmallista ja inspiroivaa blogia olen seurannut jo jonkin aikaa. Tunnustus tuli jo jokin aika sitten. Kiitos!



Koen vaikeaksi tehtäväksi jakaa tällaisia tunnustuksia eteenpäin, kun seuraan niin monia ihania blogeja ja koko ajan löytyy uusia tuttavuuksia. Seuraan ehkä eniten neuleblogeja, mutta lisäksi monia kiintoisia blogeja, joissa touhutaan lasten kanssa, sisustetaan, somistetaan ja tehdään mukavia juttuja kotona. Laitankin tämän tunnustuksen eteenpäin muutamalle aivan uudelle tuttavuudelle, joiden blogeihin olen eksynyt ihan hiljattain. Olkaatten hyvät,

Pikku-Pihlaja
Heidi
Karita

Meillä on tänä syksynä soinut paljon Vuokko Hovatan uusi cd Lempieläimiä. Levyn kaihoisan melankoliset sävelmät tuntuvat kulkevan samoja polkuja mieleni kanssa.

...Omenankukat

putoaa

pilvet liikkuu

kiikussaan

ja repii auki

taivaan sinisen

Metsänreuna

luumuntumma

auringonkukkien

varjot kasvaa seinustaa

petäjääkin pidemmiksi...

(Fiilikset ovat siirtyneet kuin vaivihkaa neuleisiin. Innolla lähdin tekemään mutta nyt tekele on mietintätauolla. Jatkanko vai puranko...)

Minun pienet tyttäret, alle kouluikäiset, ovat tykästyneet levyn tummavireisiin teksteihin. Laittavat levyn soimaan ja laulavat mukana pienellä kirkkaalla äänellä tosissaan ja totisina rakkaudesta ja kuolemasta:

...Me tanssimme päällä raunioiden
sillä kuollut on rakkauteni
kuollut on rakkaus
Siis kalvetkoon loiste aurinkojen
sillä kuollut on rakkauteni
Eläköön eläköön eläköön...

Näinkö se omena putoaa suoraan puun alle, mietin. Kaihomielisyyteen taipuvaisen äidin tyttäret.

Laulujen sanat askarruttavat pieniä mieliä. Kuopus kysyi: "Mitä se äiti tarkottaa, et Kaatunut taivas on niin raskas kantaa?"