Paisley tunika

Ompelukonekin on saanut viime aikoina kyytiä. Sain vihdoin toteutettua itselleni tunikan. Pitkään se on ollutkin to-do-listalla. Löytyi sopiva kangas. Tai oikeastaan vaate.

Lyhythihainen kietaisumallinen takkimekko paisley-tyylisestä kankaasta. Kirpputorilta. Kuvio ja värit miellyttivät. Pesussa pehmeäksi kulunut. Ratkoin osiksi.


Kaava on Ottobren lehdestä 5/2008, malli 3, koko 36. Ottobrea olen kehunut aiemminkin ja nyt kehun lisää. Hihat pidensin, muutoin leikkasin ihan kaavojen mukaan. Mitoitus on just.

Koska kangasta oli rajoitetusti käytössä, jouduin pyörittelemään kaavoja aika tovin ennen leikkaamista. Hihatkin on tehty kolmesta kappaleesta.


Otin tunikan käyttöön heti sen valmistuttua. Olen tykännyt. Jopa niin, että tein toisenkin. Eri mallilla, erivärisen. Napit siitä vielä puuttuu. Siitä seuraa juttua jatkossa. Niin, ja kolmas on jo suunnitteilla. Höh, taas mie paljastan etukäteen miun tekeleitä. Oon vaan niin lapsellisen innoissani aina ja malttamaton.




Huomenna tulee vuosi siitä, kun postasin ekan jutun tähän blogiini. Ystävänpäivänä.

Nyt mie muistelen vähän vanhoja. En oikein enää muista mikä miut sai tarttumaan uudelleen puikkoihin joulun alla 2006. Jostain se vaan nousi, neulomisen taju. Lankaakaan ei ollut varastossa juuri lainkaan. Edellisen muuton aikana olin vienyt kaikki varastossa lojuvat langat äidilleni, "emmie näitä lähe muuttamaan, kun en tykkää neuloa".

Menitasta ostin ekat lankapalleroiset, Grignascoa. Ihanaa pehmeää villaa. Siinä nousi mielihyvähormoonin eritys huippuunsa, kun tuoksuttelin ja paijailin niitä pehmeitä herkkuisia villapalleroita. Rohkeasti vaan villapaidan tekele puikolle, lahjaksi miehelle. Siitä se sitten lähti. Neule toisensa jälkeen.

Mie muistelen (ja tiedostonhallinnastakin vähän etsin muistille varmennusta), että ensimmäiset neuleblogit löysin 2007 vuoden alussa. Ja ihmettelin, että voi video, täällä nää blogit on ollu olemassa jo pari vuotta. Ehkä ensimmäinen löytämäni blogi on Annan My Fashionable Life. Ja eihän siinä kauan mennyt, kun löysin suomalaiset neuleblogit. Favoritteihin alkoi kertymään linkkejä aika vauhilla.


Neuloin, seurasin blogeja ja kun aikani hieroin ajatusta oman blogista niin sainhan sen vihdoin vuosi sitten aloitettua.



Tän neuleharrastuksen uudelleen aloittamisen myötä on auennut ihan uusi maailma blogien kautta. Tää yhteisöllisyys on se juttu, jakamisen ilo, oppimisen ilo, vuorovaikutus. Niin ja tietysti muiden kommentit. Eihän sitä käy kieltäminen, kyllä se lämmittää mieltä, kehuminen ja kauniit sanat.

Mutta ei se ole vaan tää neulominen, vaan kaikki te ihanat ihmiset siellä näytön takana, omine tarinoinenne, suruinenne ja iloinenne, jotka jaatte miun ja muiden kanssa.



Tämä neulominen on kyllä vienyt ihan mukanaan. Niin pahasti, että miulla tahtoo jäädä kaikki muu homma jalkoihin, kun oikein on höyry päällä. Märät pyykit lojuu korissa ripustajaa odotellen hyvinkin vuorokauden, kun tää vaan neuloo. Ja lapset tulee sanomaan, että äiti mitä myö tänään syödään ja mie käyn vippaamassa kalapuikot uuniin ja jatkan neulomista. Tuu miun kanssa saunaan, huikkaa mies. Tuun tuun, ihan kohta, ja jatkan puikot sauhuten, kunnes mies tulee saunasta ja sanoo, että sauna menee pois päältä, jos et nyt mene sinne.

Olen aina tykännyt ruuanlaitosta, leipomisesta, puutarhassa kuopimisesta ja kaikenlaisesta kotiin liittyvästä puuhastelusta. Nämä kaikki ovat valitettavasti jääneet jotenkin takavasemmalle, kun neulominen on tullut elämääni. Ainoastaan ompeluharrastus on pystynyt pistämään hanttiin neulomisen innolle.

Miun "oikeat" työt (ne mist saa palkkaa) on aika kaukana käsitöiden maailmasta. Tai no, jos näppiksen näpräystä ja hiiren heiluttelua ei sitten lasketa käsityöksi. Joskus kai olen tykännytkin työstäni. Nykyisin teen sitä vain rahasta. (elkee kertoko pomolle). Mieluiten vain neuloisin ja ompelisin päivät pitkät, ja yötkin. Harmi että välillä pitää nukkua. Mutta jos illalla viimeiseksi suunnittelee jotain neuletta mielessään niin aamulla herätessä on monesti suunnitelma valmis. Ei mene yö hukkaan.

Viime postauksessa kerroin lankapalleroiden kuvauksesta. Sain lisättyä kaikki ne langat, joista miulla on kuva, Ravelryyn. Tavoitteena on saada koko lankavarasto arkistoitua sinne. Ja se varasto kasvaa koko ajan. Kaikilta matkoilta pitää aina tuoda tuliaisiksi lankaa, kaikissa uusissa kaupungeissa pitää aina käydä lankakaupassa, matkan varrellakin voi aina olla joku kiva lankakauppa johon on kiva pistäytyä. Nettikaupoista voi tehdä edullisia hankintoja ja sieltä löytyy myös ihanuuksia, joita ei tiennyt olevankaan. Tai sitten juuri sie siellä olet esitellyt uuden neuleen jostain aivan ihanasta langasta ja miun on heti otettava selvää mistä tuota ihanuutta saa. Ostan erityisesti silloin lankaa, kun en lainkaan tarvitse uutta lankaa.

Onhan se piettävä arpajaiset synttärien kunniaksi. Sovittasko vaikka sitten niin, että tähän postaukseen kommentoivien kesken mie arpoa pärräytän ylläripyllärin. Mikähän olis sopiva vastausaika? No ainakin tän viikonlopun yli on aikaa.

Jos vaikka sellanen kommentointi aihe että: Jos siekin olet hurahtanut neulomiseen ihan pahasti niin kerroppa mistä arkisesta kotihommasta saat vielä kicksejä, jos saat. Onko se silittäminen, imurointi, ruuanlaitto... Tai no, ei sen tartte olla kotihomma. Voi se olla ihan joku muukin tekeminen, joka on sydäntä lähellä. Ois kiva kuulla myös siitä, että mitä kaikkea on jäänyt tekemättä, kun onkin tullut huristeltua puikoilla niin kiivaasti. Minkä kaiken edelle neulominen saa ajaa? Voit toki osallistua, vaikka et haluiskaan mitään kertoa.

Ite rajaan nyt arkisiin kotihommiin tän oman kommentin, kun niitä muita sydäntä lähellä olevia tekemisiä on kuitenkin useita. Ihan arkisissa kotitöissä miulla on yksi joka tuottaa mielihyvää. Se on mankelointi. Ihan viimoseen asti aina vejätän kyllä hommaan ryhtymistä, mutta sitten kun en saa siihen mankeloitavien hyllyyn enää tungettua yhtään pussilakanaa niin tartun toimeen. Nautin siitä, kun sileiden siististi pinottujen pussilakanoiden pino pöydällä kasvaa ja niiden vieressä sileiden - äidin opettamalla tavalla - rullattujen lakanoiden. En koskaan pinoa suoraan kaappiin vaan ensin pöydälle, että voin siinä työn edetessä ihailla mankeloitujen pinon kasvua. Ja homman kruunaa vielä lakanoiden vaihto sänkyyn ja illalla saunan jälkeen pujahdus sileiden viileiden lakanoiden väliin.