Marraskuu

Näytin Nöpölle kaikki ihanat kommentit, joita tuli paljon. Kiitos!

Mie sain Tess'ltä haasteen ja olenkin sitten miettinyt, että mitähän totuuksia sitä ihtestään paljastaisi näin julkisesti.

Totuuksia:
1. Mie täytän tänään (12.11.) 43 vuotta. Se on jo aika napakka ikä. Lapsena synttärit oli tosi tärkeät. Äidillä oli tapana tuoda synttäriaamuna aamupala sänkyyn. Aamiaisen kruunasi leivos, jonka äiti aina edellisenä päivänä osti työpaikkansa kahvilasta. Joskus en voinut vastustaa kiusausta ja kurkistin salaa illalla jääkaappiin vain nähdäkseni tuon herkkupalan. Mies on jatkanut perinnettä. Huomasin eilen, että kakkosjääkaapin perille oli piilotettu leivosrasia, hih hih.

2. Miun isä ja melkein kaikki hänen sisarukset on punatukkaisia ja kauttaaltaan pisamaisia. Äiti on tummatukkainen ja ruskeasilmäinen. Yhtään pisamaa en perinyt ja hiuksetkin on korkeintaan punertavat. Silmien värikin on sellanen vihreeruskeesekotus. No hiuksiin saa punasta lisää purkista ja ruskeita piilareitakin on tullu nuoruudessa kokeiltua. Mut ois miusta silti kiva olla vähän enemmän Peppi.

3. Mie oon ollu rillipää ala-asteen kuudennelta luokalta saakka. Voi sitä ihmettä, kun lukio-iässä tuli mahdollisuus hankkia piilolinssit. Sillon seurusteluikäisenä se oli niiiiin tärkeetä ettei tarvinnu käyttää silmälaseja. Nykysin miul on kahdet eri pokat, voipi vaihdella fiiliksen mukkaan. Saunassa en aina erota tyttäriä toisistaan, sen verran sokia olen ilman silmälaseja: )

4. Miulle tulee tippa linssiin aika herkästi. Tänään jo kahdesti. Kuuntelin eka kertaa Anna Puun CD:n ja viimeinen kipale herkisti. Ja sitten luin vihdoin Hesarin kuukausiliitteestä sen jutun tuntematon varusmies. Kyyneleitä tuli niin etten oikein saanut tekstistä selvää. No tuo juttu kyllä herkisti varmaan monen muunkin.

5. Miu juuret on Karjalas, Kuokkalassa (Repino), iha siel vanha raja pinnas. Käytiin syyskuu lopul linikkareissul raja tuol puolel kassomas niit maisemii. Kun takapenkin pojat kajautti menomatkal Ihantala kohalla Karjalaisten laulun, ni siin ol tunnetta. Sattu vaa nii huonot kelit et ei sit päästy ehtimää sitä tarkkaa paikkaa Kuokkalas. Pittää tehä uus reissu. Äitinäitin porukat on tulleet Käksalmelt. Ja äiti-isän puolelt tullee sit suomenruottalaista verta sekkaa. Mie oon ylpee miu juurista.

6. Vahingonilo on paras ilo. No eikä oo. Kunnon pieruhuumorista saa ikää pidentävät naurut. (hui, nyt joku siellä varmasti paheksuu). Ja tunnustan nyt senkin, että lapsetkin tietää kuka on Kumi-Keijo ja osaa näyttää peukkua ja sanoa: Vejä tuosta.

7. Mie uskon Isään Jumalaan, taivaan ja maan luojaan.

8. Mie harrastin nuorena tanhuamista. Se oli kiva harrastus. Mie olen aika ujo, mutta salaa nautin kuitenkin esiintymisestä. Kesällä matkustettiin seuran mukana monen bussin voimin karjalaisille kesäjuhlille tanhuamaan. Isossa kulkueessa käveltiin läpi kaupungin ja sitten juhlat kruunasi monisatapäinen yhteistanhuesitys. Suomalaiset kansallispuvut on upeita.

Uph, mitä vielä. Mie kysyin mieheltä neuvoa, et mitä mie voisin tänne kirjottaa. No se sano et kerro tykkääväs Barbara Streisandista (hekottelua)

9. No jep , mie tykkäsin nuorena kovasti Barbara Streisandista. Kaikki vinyylit on tuolla kaapissa tallessa. Mut ei Barbara enää sytytä niinkun sillon nuorena.

Mie en nyt taija jatkaa tätä haastetta kenellekään erikseen nimeten. Tää on pyöriny blogeissa jo aika pitkään, joten ken ei vielä ole tunnustellut nin tästä voipi ottaa ihan vapaasti haasteen vastaan. (oikeesti mie en nyt jaksa miettii ja miul on kiire saunaan. mies on käyny jo pari kertaa huutelemassa, et jok sie kohta tuut? Toivottavasti tää ei oo taas täyttä kirotusvirheitä, kun laitan tän nyt vähän kiireellä julki)

...........................................

Mut nyt vähän neule- ja ompeluasiaa.

Mie ostin keväällä Tallinnasta villatakkilangat molemmille tytöille. Nuoremmalle violettia ja vaaleanpunaista. Villatakki valmistui jo syyskuussa ja on ollut oikein ahkerassa käytössä heti valmistuttuaan.

Malli: Aika pitkälti ite suunniteltu. Ainakin tästä neuleesta olen saanut vaikutteita. (Ravelry linkki). Kirjoneulemallien suunnitteluun löysin Jatalta linkin Jessica Trompin sivuille.

Lanka: Hjertegarn Palino, 100 % villaa: harmaalila 9515, tumma violetti 612 ja vaalea roosa 8404. Tehosteeksi löysin arkistojen kätköistä pienen kerän valkoista Patons'n fuzzy-wuzzy nimistä lankaa, jossa 55 % angoraa ja 45 % villaa.

Puikot: 3.5 mm ruusupuiset pyöröt.

Lanka on aivan ihanan pehmoista villaa. Sen puolesta sitä voi kyllä hyvin suositella lasten neuleisiin ja muillekin herkkähipiäisille. Valmis neule on kuitenkin nyppääntynyt aika lailla. Kastelin valmiin neuleen, jolloin se virahti aivan hurjasti. Yritin asetella viruttamatta kuivumaan ja takki onneksi vetäytyi aika hyvin kuivuttuaan oikeaan kokoonsa. Joustavuutensa ja luistavuutensa puolesta lanka on myös mukavaa neulottavaa

Neuloin helmasta kainaloihin yhtenä kappaleena ja hihat neuloin myös tasona. Kaarroke tuli neulottua kolme kertaa ennenkuin olin siihen tyytyväinen ja sain sen kaventumaan oikein.

Takki on ollut kuopukselle tosi mieluinen, jopa niin, ettei hän ole suostunut jättämään sitä naulakkoon eskarissa vaan se on sitten päällä koko ajan.

Miulla oli alunperin idea, että ompelen neuletakin kaveriksi tunikan. Kun tunika ei sitten ottanut syntyäkseen (joku ompelukipsi vaivas koko syksyn) niin jäi tuo neuletakkikin postaamatta.

Ompelukipsi laukes kun uusi Suuri käsityölehti ilmestyi. Lehti oli jotenkin niin mehukas ja täynnä kaikkea kivaa, että siitä iski inspis ja niin valmistui tämä tunikakin vihdoin.

Malli: Yhdistelin kahden eri mallin kaavoja. Ottobren uusimmasta numerosta 6/2009 malli 20 Funny Enny tunika koko 116 cm ja Burda 1/2008 lehdestä malli 134, koko 116 cm.

Kankaat on kaikki kierrätyskamaa. Ruutukangas on entinen vauvan pussilakana. Hihojen pilkkukangas on nyt sitten entinen verhokappa. Helman pallokangasta ja samaa pienemmällä pallolla sain Zalekua-merkkisestä hameesta (Made in Finland). Kankaat ovat kaikki oikein hyväkuntoisia. Napitkin on kierrätettyjä. Rypytyskumppari on ainut uusi hankinta.

Neuletakista jäi aika mukavasti lankaa tähteeksi ja kun sattu se pipokauden alku juuri samaan saumaan niin tekasin Lumille vielä samoilla kuvioilla pipon. Tai siitä tuli pipo. Mie kyllä havittelin enemmän baskerimaista lopputulosta.

Neuloin jousteeseen kumilankaa mukaan koska pelkäsin, että resori voisi lörpsähtää muuten käytössä. Piposta tuli kaikin puolin sopiva ja mieluinen ja se on ollut ihan päivittäisessä käytössä valmistumisestaan saakka. Harmaalila pohjaväri riitti juuri ja juuri, joten eipä se oikein olisi reippaampaan baskerimalliin riittänytkään. Pipo on kestänyt hyvin käyttöä eikä siinä ole ilmennyt samaa nyppääntymistä kuin takissa. Tästä langasta voisin neuloa pipoja jatkossakin, niin miellyttävän tuntuinen se on ihoa vasten.