Neiti kesäheinä

Vihdoinkin eilen taivas antoi sadetta. Sain pitkästä aikaa ompeluvireen päälle. Ompeluhuoneessa on kyllä vieläkin hellekelien ansiosta varsin lämmintä touhuta mutta pistin tuulettimen töhisemään ja radion viihdyttämään ja niin kului päivä rattoisasti ommellen.

Uusi leninki oli neidille mieleen ja olin kerrankin sen verran ajan hermolla, että älysin tarttua kameraan ja ottaa niitä kuvia ihan  tuoreeltaan. ( itseasiassa kirjoitin tämän postauksen jo eilen, mutta koska olen ollut niin laiska postailemaan niin menikin sitten jonkun aikaa tapellessa tämän blogin kanssa ennenkuin keksin miksi bloggeri ei suostu julkaisemaan tekstiäni. Innostuin sitten lopulta vähän muutenkin uudistamaan ulkoasua. Jospa tästä alkaisi uusi kukkea bloggauskausi. Valmistuneista töistä kun ei ole puutetta, en vaan ole saanut niitä tänne talteen.)



Mekon alaosaksi on käytetty hyväkuntoinen kirpparilöytö: intianpuuvillainen aikuisen salsahame, josta on nipsastu leveydestä sen verran pois, että sen sai istutettua yläosaan sopivaksi. Pituus oli sellaisenaan hyvä. Lopputulos on kivasti lähes maksi.

Yläosan kaava on Suuri käsityö lehden 10/2009 malli 13 (pallohelmamekko), jota olen kyllä modannut aika rankasti. Yläosan kangas on kierrätysmatskua sekin, satiinimaista tekokuitua, jossa kiva kohokuvio. Yläosa on vuorattu ohuella puuvillalla, jolloin se huolitellumman näköinen ja miellyttävämpi ihoa vasten.

Somisteeksi valitsin nappikokoelmistani kivoja nappeja ja helmiä ja innostuimpa vielä vähän kirjomaan ketjupistokiemuroita vyötärönauhan koristeeksi.

Ostin viime syksynä Tampereen käsityömessuilta tytöille tuliaisiksi hauskat pannat ja sehän sopikin ihan loistavasti mekon kanssa. (Virolaisen valmistajan kotisivu näyttää olevan rempassa, mutta täältä löytyy kuvia hurmaavista ruusuasusteista ja -koruista)

Nuorempi neiti on tässä sitä mieltä, että hänelle tehdään sitten samanlainen mekko. Lilan sävyihin mieltynyt kuopus haluaa mekon lempivärinsä sävyissä, joten ei muuta kun suunnittelemaan.

Varaslähtö kesään

Tänä keväänä hääpäivä vei alppien tuolle puolen, jossa meitä helli aurinko lämmöllään. Keväinen Pohjois-Italia tarjosi jo vehreää kukkaloistoa ja oikeastaan iloa kaikille aisteille ja olikin oikein täydellinen miljöö muutaman päivän irtiottoon harmaasta Suomesta, jossa vielä tuolloin oli järvet jäässä.


Pellavahääpäivään varustauduin uudella pellavamekolla. (Miehellä oli pellavahousut tietty).


Kangas on 100 % pellavaa (Arthur Sanderson&Sons "Peveril").

Mekon kaava on muokattu virolaisesta Käsitöö -lehden talvi 2009 mallista Kaksiosainen iltapuku s.10-11. (Mallin suunnittelija Eve Oro). Muotolaskosten sijaan leikkasin erilliset etu- ja etusivukappaleet, samoin taka- ja takasivukappaleet.

Tässä Bellagion kapoisella kujalla otetussa kuvassa näkyy hauska leikkaus mekon selkäpuolella.


Teimme pienen päiväretken Como-järvelle, johon pääsi Bergamosta edullisesti ja vaivattomasti junalla. Verranan kylästä teimme pienen laivamatkan viehkoon Bellagioon, joka jo kuhisi turisteja.








Vehreyttä tursui joka paikasta.

Pikkukuppilan pöytiinkin oli upotettu kukkapenkit. L'Art Caffe, Piazza Pontida.


Bergamon vanhakaupunki sijaitsee muurien ympäröimällä kukkulalla. Alhaalla levittäytyy kaupungin uudempi osa.



Iltakävelyllä Via delle Mura'lla


Vanha kaupunki tarjosi myös silmänruokaa näyteikkunoiden muodossa. Puput olivat munineet lastevaateliikkeen ikkunaan.

Pizzoissa oli rrreilusti täytettä. Onneksi kuvassa hiukset peittävät suupielestä valuvan kuolan : )

Kaupungin valot.



Vanhan kaupungin piazzan laidassa sijaitsevan Palazzo della Ragionen kaarien kauneutta. Takana pilkottaa Cappella Colleoni ja Duomo.



Torstai-iltana hiljennyimme kiirastorstain messussa. Messa Nella Cena del Signore.




Kukkulalle vei monta vehreää reittiä.






Aamuisin kävelimme parisataa metriä majapaikastamme Via San't Alessandroa pitkin vanhaan kaupunkiin.



Porta San Giacomo, yksi neljästä portista vanhaan kaupunkiin, aamuauringon valossa.




Hame on ommeltu napakasta puuvillakankaasta. (Arthur Sanderson & Sons "Moonflower"). Hameessa on edessä ja takana kahdet vastalaskokset ja lisäksi sivusaumahalkiot.
Malli on Suuri käsityö lehdestä 11/1999 model 24. Vyötärökaitaleen sijaan tein kaavan ja ompelin vyötäröalavaran. Hameen yläosa on vuoritettu sivuhalkioihin saakka.


Meillä oli majapaikkana bed & breakfast -tyyppinen huoneisto vanhan talon ylimmässä kerroksessa. Makkarista avautui näkymä puutarhaan jossa ainakin lumipalloheisi ja ruusut kukkivat. Ja käki kukkui hillittömästi joka yö.

Näkymä kapoiselle tielle makkarin ikkunasta.

Mammalla on tässä alla päällään kevyt pikkukukallisesta puuvillasta ommeltu kietaisumekko.

Mekko on Suuri käsityölehden 5/2008 malli 2.


Kokkasimme myös itse. Insalata con fragole fresco e basilico e pomodoro datterino...


Tuorepastaa, tuoretta parsaa ja voisulaa, oliivifoccacciaa, ricottaa.... Juomana viileä puolikuiva Vino Rosatto.

Läpitalon huoneistostamme avautui keittiön pöydän äärestä aivan mahtavat näkymät.

Lopulta oli palattava alppien yli kotiin.


Koska tämä on neuleblogi - alunperin ainakin - mainitsen ostaneeni Bergamon vanhasta kaupungista pienestä käsityötarvikeliikkeestä pari pulleaa kerää lampaanvillaa. Herttainen myyjä, joka ei osannut lainkaan englantia selitti meille tai lähinnä miehelleni, joka taitaa italiaa auttavasti, että lanka on paikallisista lampaista ja naturale eli värjäämätöntä ja ilmeisesti muutenkin aika luomua. Kerissä on ihana muheva lampaan tuoksu : )

My Luna moth

Ja turkoosilla jatketaan. Tämä neule kuuluu sarjaan kiihkeästi neulotut. Iski vaan niin kova tarve saada uusi keväthuivi, että neljässä päivässä tuli valmista.


Kun ei ollut sopivan väristä lankaa varastossa niin värjäsin itse. Kokeilin ensimmäisen kerran puuvillalangan värjäystä elintarvikeväreillä. Ensin tuntui, että väri tarttuu tosi kehnosti mutta aikani kun liotin ja lisäsin väriä kattilaan niin sain vyyhteihin vaaleaa turkoosia tarttumaan. Aika hakuammuntaa tuo turkoosin hakeminen mutta lopputulos ihan ok. Ei kyllä aavistustakaan miten kestää pesua.


Lanka on kierrätyskamaa, joten ei hajuakaan merkistä/valmistajasta. Olisi kyllä ollut ihana neuloa jotain silkkisempää keväthuiviin, mutta kun ei ollut niin fiinejä kuituja varastossa niin päädyin puuvillaan. Valmis huivi pingottui kyllä ihan nätisti kastelun jälkeen mutta ei pysy niin hyvin kuosissaan kuin esim. villa.


Huivi toimii kuitenkin hyvin siinä tarkoituksessa, johon sen suunnittelin. Suojaa kaulaa mukavasti ja antaa vähän väriä olemukseen. Pikkusen jäin miettimään että olisiko pitänyt neuloa yksi mallikerta enemmän.



Malli/Model: Luna moth by Shui Kuen Kozinski (Ravelry-linkki)

Lanka/Yarn: Recycled cotton from own storage, dyed by myself.

Needles: 3.0 mm circular needles



Meillä oli eilen hääpäivä, jota juhlistimme ihan pienesti kahdestaan naapurikaupungissa. Siltä reissulta nämä kuvat.




Horisontissa jo kajastaa pieni Tallinnan reissu, jossa sitten yhdistyy hääpäivän ja miehen synttärin juhliminen. Saas nähdä tarttuuko sieltä edelleen turkoosia lankaa haaviin vai vaihdanko vihdoin väriä.

Airmix

Tämän neuleen tarina alkaa viime vuoden huhtikuusta. Tallinnaan suuntautuneella hääpäivämatkalla Karnaluksista laukkuun hyppäsi pussillinen Gedifran Airmix -lankaa. Langassa viehätti villan ja puuvillan yhdistämisestä syntynyt eläväinen ja hiukan meleerattu turkoosi.



Aloitin innoissani neulomaan langoista neuletakkia heti kohta kotiin saavuttuamme. Kaikki sujui vauhdikkaasti kainaloihin saakka mutta ensimmäinen yritys kaarroketta ei onnistunut ja niinpä neule jäi telakalle. Joskus elokuussa nappasin sitä niskasta kiinni, purin kaarrokkeen ja tein uuden. Alunperin oli ajatuksena neuloa pieni kaulus pääntielle mutta kun lankaa oli vielä suht reilusti jäljellä niin purin kaulusversion ja teinkin hupun. Hupusta ei tullut kovin reilu mutta riittävä ja sain kaiken langan neulottua. Pari pientä nötteröä jäi yli.


Turkoosi/Turquise: Halusin takkiin palmikoita ja raglanhihat, jotka ovat alhaalta leveät. Muu sitten muotoutui sen ympärille.
My own model. At the beginning there was an idea about simple cable and raglan sleeves

Lanka/yarn: Gedifra Airmix. 62 % merino, 30 % puuvillaa/cotton, 8 % nailonia/nylon. 445 g

Puikot/Needles: 4.5 mm ruusupuiset pyöröt/rosewood circuar

Takki on neulottu yhtenä kappaleena kainaloihin saakka. Helmaan neuloin päärmeen, jotta se ei rullaannu. Hihat neuloin tasona. Aloitin 42 silmukalla ja lisäsin heti ekakerroksella reilusti silmukoita niin että sain pussimaiset hihansuut. Raglankavennukset on piilotettu kapeaan palmikkoon joka koristaa raglansaumoja. Hihan palmikko jatkuu saumatta huppuun. Hupusta ei tullut suuren suuri, mutta se ei haittaa.

Takki on malliltaan oikein kiva. Puuvillan ja villan yhdistelmä on aivan ihana iholla. Mutta mutta, tätä takkia on tullut pidettyä lähinnä kotioloissa. Jo neulontavaiheessa huomasin että lanka on aika altis nyppääntymään. Tai oikeastaan se ei edes nyppäänny niin kuin normaali villalanka, jolloin nypyt voi nyppiä pois. Tämä lanka ennemminkin nyhrääntyy pinnasta ja antaa valmiille neulepinnalle kulahtaneen ilmeen. En voi kyllä suositella tätä lankaa kenellekään, jos ei sitten vartavasten halua tehdä valmiiksi kulahtaneen näköistä neuletta.

Tätä kuvausta varten piti sitten ängetä itsensä jumiin lumihankeen.


Joskus miulla jää joku väri päälle. Tämä kuva vaan osoituksena siitä, miten se sitten kummittelee matkan varrella. Eikä tämä ole jäänyt tähän. Jatkossa siitä lisää..