Tiitin takki

Sain äidiltäni pussillisen kaunista harmaanlilaa villalankaa. Lanka on hyväkuntoista purkulankaa, pestyä ja uudelleenkerittyä.

Ensin harkitsin tämän mallin ostamista. Halusin kuitenkin mielummin neuloa takin ja niinpä päätin pähkäillä ja laskea mallin omasta päästä. Sopiva kirjoneulekuvio löytyi Nancy Bushin kirjasta Folk Knitting in Estonia, malli Tiit's socks.

Vartalo-osa on neulottu yhtenä kappaleena, mukaanlukien nappilistat, kainaloihin asti. Hihat pyöröneuleena kainaloihin saakka. Pääntiekaarrokkeen kavennukset on tehty ennen kirjoneuleosuutta ja sen jälkeen. Kaula-aukon muotoilu on toteutettu lyhennetyin kerroksin. Kaula-aukon huoliteltu i-cordilla.

Malli: Tiitin takki, oman pähkäilyn tulos

Puikot: 3.0 mm pyöröpuikko ja hihoihin 3.25 mm sukkapuikot.

Lanka: 100 % kierrätettyä villalankaa ja kuvioihin Drops'n Alpaca, väri 4434
---ravelryssa---

Tästä tuli yllättävän lämmin ja keveä, vaikka villalanka on suht ohutta ja kirjoneulettakin on vain "koristeena".

Tenneseen uusi elämä

Puuvillaisen kesätakin neulominen jäi loppukesään.Innostuin tästä mallista (ravelry-linkki). Varsinkin noista raidoista.

Kun paljon neuloo, kertyy kaappiin tekeleitä, joita ei vain sitten tulekaan pidettyä. Niinkuin tämä.
Purin, vyyhditin, kastelin, kuivatin ja kerin uudelleen.

 

Neulominen sujui vauhdikkaasti. Vähän jouduin vekslaamaan noitten raitojen kanssa. Keltaista tenneseetä oli rajallinen määrä ja lopulta ratkaisinlankapulan niin, että keltainen raidoitus ei ulotu aivan taskupussin pohjaan.

 

Lopulta uhkasi loppua myös beesi lanka kesken. Helman ainaoikein osuus onkin neulottu "raidalliseksi" käyttäen kahta eri beesin sävyä.

Puuvillaneule on vähän painava mutta muuten tästä tuli oikein kiva. Tämä ei jää kaappiin vaan pääsee useasti ulkoilemaan.

Malli: Atelier by Heidi Kirrmaier

Puikot: 3.5 mm

Lanka: Novita Tennesee, väri 621 ja 224, 100 % puuvilla

----ravelryssa----

Viimeiset Pariisista

Toiseksi viimeinen päivä. Aamulla Les Invalides'n Museé de l'Armée . Seuraamme liittyi puhelias argentiinalainen mies, joka oli vaimonsa kanssa kiertämässä eurooppaa.

Aurinkokuninkaan aikanaan sotaveteraaneille rakennuttama sairaala ja eläkeläiskoti, nykyisin useiden museoiden koti, on karun kaunis.

Tästä vaan sotisopa päälle ja kohti uusia seikkailuja.



Tässä paikassa olisin jälleen kerran toivonut osaavani ranskaa.

Jardin du Luxembourg'ssa pysähdyimme hetkeksi lepuuttamaan jalkoja.

Tissus et Laines

Viidentenä päivänä satoikin sitten aamusta iltaan. Aamupäivän ohjelmaksi oli luvassa kangaskauppoja  : ). Ullasta napattuja vinkkejä seuraten suuntasimme Sacre Cour'in lähellä sijaitsevan Halle Saint-Pierren kulmille. Ensimmäinen kohde pieni  soma lankakauppa oli kiinni vaikka aukiolotietojen mukaan piti olla auki : ( 

Siispä kankaita. Noh, niitähän löytyi siitä seuraavasta kadunkulmasta lähtien pilvin pimein.

Ja iuh ja uih miten paljon ihania nappeja. Suloisia helmiäisnappeja valikoitui pariin tulevaisuuden neuleeseen.

Lääh lääh. Lisää kankaita.

Ja kaikkea pientä ja tarpeellista. Siinä kaiken euforian keskellä taisin mumista jotain Pariisiin muuttamisesta.

Ja lisää kivoja kankaskauppoja.  Osoitetiedot seinällä.

Fiilikset alkoivat olla ennen lounasta huipussaan : )

Lounastauolla piti vähän hiplata yhtä löydöstä.

Tästä päivästä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki miehelleni, joka uhrautuvaisesti jaksoi tallustaa vanavedessäni kangaskauppoja ja pystyi jopa huumorilla suhtautumaan vaimonsa intohimoon kankaisiin ja nappeihin....

Iltapäiväkin meni sitten kaupoilla pyöriessä. Mies löysi itselleen kahdet !!! kengät. Ja minä tein historiaa kun en tältä reissulta ostanut itselleni yksiäkään kenkiä. Suorituksen arvoa nostaa mielestäni se, että oltiin sentään aika lailla pelipaikoilla mitä kenkäkauppoihin tulee.

Le quatrième jour

Hups! Mites tämä tauko näin pitkäksi lipsahti.Mutta jatkan siitä mihin jäin, kun oli nämä kuvatkin jo täällä valmiiksi ladattuna.

Neljäntenä päivänä oli suunnitelmissa museopäivä, kun säätiedotus povasi sadetta. Sadetta ei saatu. Päätettiin jättää Louvre väliin. Kyllä. Onpahan sitten yksi syy lisää tulla uudestaan. Jonotettiin jokunenkin tovi toispuol jokkee sijaitsevaan Musée d'Orsay'hin.

Kauan sitten - lukioaikoina taidehistorian kurssilla - nämä impressionismin mestarit kolahtivat oikein kunnolla.    Lainasin varmaan kaikki pienen sivukirjaston taidehistorian hyllyn impressionisteihin liittyvät teokset. Olikin yllätys miten vaikuttavia ne olivat ihan luonnossa.

Museon pihassa kiipesin tyttöjen kanssa samaan riviin ja Mies nappasi miusta kuvan. Ja sitten ehtikin jo vartija hätiin ja hääti minut pois. Eihän sinne saanut kiivetä.

Mihis sitten lähdetään miettii Mies?

Suunnattiin Notre Dameen. Jonkinmoiset leipäkekkerit oli siinä katedraalin pihassa menossa.

Hän sitten keksi syöttää puluja ripottelemalla leipämuruja päähänsä : /

Alttarin takaa. Aika pelkistettyjä ja melkein karuja sisältäpäin nämä Pariisin goottilaiset kirkot.

Le troisième jour

Kirpparipäivä:
Metro 4:lla pohjoiseen Porte de Clignancourt'iin.

7 ha kirppareita. Mihin suuntaan sitä sitten lähtis?

Tarviiko mainita, että täällä tuli aika pian ähky.

Yksi näistä lähti meille.

Otettiin kuva meistä

50-luvun esineistö oli täälläkin in.

Kultaa , kristallia ja jalopuuta. Muutama kortteli näitä ja alko riittää tätä lajia.

Vintagea, oijoi!

Pieni lepotauko "kotosalla" ja sitten metrolla kohti Eiffeliä:

Lienenkö tullut kertoneeksi, että mie en lähde mihinkään korkeisiin paikkoihin vapaaehtoisesti. Mies ei kehdannut vesisateessa jonottaa, joten tyydyttiin kuvailemaan yläviistoon.

Erinäisissä paikoissa pikkasen säväytti aina nämä turvamiehet, joilla oli varusteena kunnon rynkyt.