Hei sun heiluvilles

Menin sitten tälläsen neulomaan. Mallin näin eka kerran tässä blogissa jo muutama vuosi sitten.

Langat tarttu mukaan ihan vahingossa anttilan alelaarista. Ostin kun halvalla sain ja väri mätsäs houkuttavan lähelle miun Brambles-myssyn väriä. Eipä haittais jos langassa olis vähän suurempi tuo luonnonkuitujen osuus mut näppituntuma ei kuitenkaan ole sellainen narisevan muovinen.

4.5 mm :n puikoilla huivi valmistui vauhdilla. Jotain jäi vissiin joulupallojen neulomisesta otsalohkoon kytemään, kun piti näihinkin pallukoihin ährätä kirjoneuletta. Vähänhän nuo valkoset kuviot heikosti erottuu, mutta käyttämäni mohairlanka nousee pakkaskeleilla pallojen pinnassa kivasti pörhölleen. Pallojen "varret" neuloin i-cordina. Pallot on täytetty vanulla.

Malli: Jonna by Norah Gaughan

Ravelryssä

Lanka: Novita Ilona (40 % villa, 35 % alryyli, 25 % polyamidi), kulutus 270 g

ja vähän valkoista mohair-lankaa.

Puikot: 4.5 mm

Ihan käyttökelpoinen huivihan siitä tuli. Valmistui just näitten paukkupakkasten alkaessa ja onkin ollut tiiviisti käytössä siitä saakka. Lanka on pitänyt kutinsa ihan kivasti. Oishan se kiva neuloa vaan arvokkaita luonnonkuituja mutta jos muut parametrit on langassa kohallaan niin voihan sitä akuuttiin tarpeeseen  neuloa vähän muoviakin.

Pipoilua vol. 3

Mieskin aina välillä esittää varovaisia toiveita uusista neuleista. Yritän toteuttaa toiveita parhaani mukaan. Sukat on ihan helppo nakki ja sopivan villapaidankin olen onnistunut neulomaan. Pitäs kyl vihdoin neuloa villapaita numero 2, kun eka tapaus on ollut aika kovassa käytössä. Melkein valmiin neuletakin kaulus on yhä kesken. Neuloin sitä eilen illalla sen verran, että varmistuin asiasta: purkuun menee. Mut nyt piti kirjottaa piposta. Kas, sopiva pipon neulominen Miehelle on ollut haastellinen juttu.

Olen neulonut Miehelle ravelyssä supersuositun Jacques Cousteau -pipon jo kahdesti. Ekan neuloin villasekoitelangasta, mikä ei osoittautunut viisaaksi ratkaisuksi. Urheasti sitä on kuitenkin käytetty, vaikkei se nappiin mennyt. Viime syksynä tuli sitten toiveita uudesta piposta ja kun kohdalle sattui sopivasti oikein ihanaa lankaa niin tein sitten sen toisen Cousteaun (ravelryssa). Sandnes Garnin Alfassa on villan kaverina mohairia ja ajattelin, että siitäpäs tulee sitten oikein lämmin pipo. Ihan kelpo pipo tuli.

Noh, sitten alkoi vielä tulla pieniä vihjailuja, että josko vielä saisi uuden pipon. - Kun se "kustoo" on vähän turhan paksu ja sitten se ei pysy kunnolla korvilla. Ja voisko sen muotoilla niin, ettei sinne päälaelle tuu sitä töpöä.

Kiivasta ravelryn pläräystä ja kas, sieltä löytyi uusi ehdokas. Erityisesti tämä versio miellytti silmää. Toiveena olleet kääntyvä resoriosa ja päälaen kavennukset niin ettei jää mitään löysää töpöä, toteutuvat tässä mallissa. Ja sit kun se inspis oli kohallaan niin ei siinä ehtinyt mihinkään lankakauppaan vaan möyrin omat ja vieraat (=äitini) varastot läpi ja sieltähän löytyi Miehenkin värikriteerit täyttävää villalankaa. Tän langan väristä on kyllä paha mennä sanomaan. Varastoa loistenputken valossa kaivellessa olisin voinut vannoa, että lanka on ruskeaa mutta kas ulkona päivänvalossa se halusikin olla vihreää. Molempi parempi, käypi sekä ruskean että vihreän talvitakin kaveriksi : )

Saanko esitellä: ClassicWorld War II Watch Cap . Tämä on nyt sitten kuulema hyvä. Ja käyttöön meni heti ilman sen kummempia esikäsittelyjä.

Model: Classic World War II Watch Cap by Helen Waittes

ravelryssä

Yarn: vihreän/ruskean väristä villaa

Needles: 3.5 mm tai sitten 4.0 mm ( jäiphän taas laittamatta ylös,

 vaikka olen ihan muistikirjan sitä varten hommannut)

Tän mie voisin kyllä neuloo vielä toistekin, jos vastaan tulee jotain oikein ihanaa lankaa. Ja tuleehan sitä....

Lopuksi vielä pällistyskuva, kun sattui olemaan miehellä parempi pusakka päällä.

Pipoilua vol. 2

Nuorempi tytär halusi pipon lempivärinsä violetin sävyissä.  Varaston periltä löytyi useitakin sopivan värisiä keriä, mutta ei oikein mitään kivaa tarpeeksi, pipon menekin verran. Lisäksi halusin resoriosaan lankaa, joka ei olisi kovin kutiavaa.

Kirjoneuleen tikuttelukaan ei oikein houkutellut, piti saada valmista helposti ja nopeasti.

Pipon esikuvaksi valikoitui villapeikon ihana Mesi, jossa on hauskaa hunajakennoneuletta. Kiva malli, jota olen pitkään pitänyt suosikkilistalla. Aivan mainio  jämälankaprojekti myöskin. Resoriin valitsin varastosta löytynyttä tummanviolettia suht ohutta villalankaa ja sen kaveriksi ohutta Dropsin Alpacaa. Resoriksi neuloin 4 o 2 n neuletta 16 krs:ta puikoilla 3.5 mm. Resorissa on 84 s.

Ensimmäisellä kontrastivärikerroksella lisäsin aina 2 silmukkaa jokaisella nostettujen silmukoiden välisellä osuudella niin, että jokaiseen kennoon tuli 6 silmukkaa. Senkin vielä muutin, että neuloin kennojen väliin vain yhden kierroksen nurjaa. Alunperin oli tarkoitus neuloa ihan ohjeen mukaan, mutta huomasin resorin jälkeen, että tarvitsen lisää silmukoita leveyteen. Toisen nurjan kerroksen jätin pois, koska halusin kennovärien näkyvän selvemmin.

Aloitin kavennukset, kun pipo oli 8 kennoa korkea. Kaventelin vähän oman pään mukaan, 1s/kenno joka kennorivillä.

Malli: Mesi by Suvi Simola

Ravelryssä, 
jota modasin aika paljon.

Puikot: 3.5 mm

Langat: Jämälankoja ja resoriin violettia villaa yhdessä Dropsin Alpacan kanssa.

Alpacan väri 4400.

Lopputulos oikein kiva. Oikein on ollut mieluinen pipo ja joka päivä käytössä.

Tänään paistoi aurinko. Sain siitä heti virtapiikin ja innostuin tekemään alkavan kevään kunniaksi aurinkokiisseliä: Sekoitin vajaan purkin appelsiinimehua, ananaspurkin mehun ja pari desiä tyrnimehua ja vettä. Sekaan ananaspalat pilkkeinä ja fileroin vielä pari appelsiinia nahattomiksi fileiksi sekaan. Valmiin kiisselin kruunasi vaniljavaahto.

Tykkään keväästä, ja minulle se alkaa jo kevättalvella. Hiihto on parasta liikuntaa mitä tiedän ja kohta alkaa olla parhaat kelit.

Pipoilua vol. 1

Muistatteko lapsuudesta Elsa Beskowin satukirjoihin perustuvat lastenohjelman, joissa seikkailivat pellavapäiset Petteri ja Lotta sekä Täti Vihreä, Täti Ruskea , Täti Sinipunainen ja Setä Sininen?  Mietin aina minkä värin valitsisin jos pukeutuisin aina vain siihen tiettyyn väriin.

Omat tyttäreni ovat aina olleet tarkkoja vaatteiden värien suhteen. Muistan, miten joskus potutti, kun olin olin ostanut mielestäni kivan vaatteen ja molemmat neidit jästipäisesti kieltäytyivät pistämästä sitä päälleen kun se oli "ihan tyhmän värinen". Ja miten potutti vielä enemmän, kun vanhempi tytär keksi tuon hyljätyn vaateparren vaatehyllyn perältä kenties vuoden parin päästä (joo, oon vähän laiska inventoimaan vaatekaappia) ja olisi pukenut "kivan uuden vaatteen" päälleen ja kas sehän olikin jo ihan pieneksi jäänyt.

Tätä nykyä on onneksi molempien värisilmä laajentunut, tosin niin, että molemmilla on yksi ehdoton lempiväri, vanhemmalla turkoosi ja nuoremmalla lila/violetti. Tänäänkin Neiti Turkoosi lähti kouluun päästä varpaisiin lempiväriinsä pukeutuneena ja kaiken kruununa vielä turkoosit asusteet, mamman tilausneulomon tuotoksia tietty.

Pipon malli syntyi ihan siinä neuloessa vaan. Lanka on varaston perältä löytynyttä turkoosia aikas paksua mitäsunlie  villaa. (Tiheys 15s/10 cm, puikoilla 5.5 mm). Resorissa on 68 s, neulottu 3o 1n  joustetta (oikeat silmukat kiertäen) 14 krs:ta. Puikot 5 mm. Palmikkoneuleessa vuorottelevat 4s:n  palmikko, 2n 7o 2n. Ensimmäisellä palmikkokerroksella on lisätty silmukoita niin että jousteen 3o:sta neulotaan 4:s palmikko ja sen molemmin puolin neulotaan nurja silmukka molemmista reunoistaan nurin  = 2n. Sileä 7 o muodostuu 3o 1n 3o kohdalle. Palmikkokierto on tehty joka kuudes kerros. Kuudennen palmikkokierron jälkeen on aloitettu kavennukset. Puikot 5.5 mm. Vuorasin vielä valmiin pipon sisäreunan 10 cm korkealla joustofroteekaitaleella.

Neiti halusi pipoon mätsäävän tuubihuivin ja siihen löytyi onneksi omasta takaa aika kivasti pipoon sointuvaa lankaa. Lanka on ohutta babylankaa, 100 % villaa ja mukavan pehmeää. Sen kaveriksi korkkasin yhden Tampereen käsityömessuilta hamstraamistani Dropsin Alpaca -keristä. Tarkkaa kun katsoo, niin tuosta kuvasta näkee ne huivikkeen vaaleamman turkoosit alpakkaraidat.

Malli: Wurm by katushika

Ravelryssä

Puikot: 3.0 mm

Lanka: Turkoosi villalanka ja Drops Alpaca

Tuubissa on 170 s ja neuloin sileää oikeaa vaihtaen neulesuuntaa värin mukaan: *5 krs oikeaa tummemmalla, käännä työ ja vaihda neulesuunta, * 4 krs oikeaa vaaleammalla ja 1 krs oikein tummemmalla, käännä työ ja vaihda neulesuunta* toista sopivan korkeuden verran. Tässä tuubissa on 7 tumma raitaa ja 6 vaaleampaa. Mukavan pehmeä lopputulos. Käytössä joka päivä : )

Seuraavalla kerralla Neiti Violetin pipoesittely...

Kasvun ihmettelyä

On se hurjaa milla vauhdilla nuori ihminen kasvaa. Teini-ikäiselle ostettiin talvikengät numeroa 44,5.
Siinä missä viime talven paukkupakkasilla omaan jalkaani sujahtivat villasukan keralla Kuoma-töppöset tai peräti huopatossut, teinille kelpasivat jalkaan vaan koristossun malliset mukamastalvikengät. Noiden koristöppösten lämmittävyyteen ei voi parhaalla tahdollakaan luottaa, joten kiirus tuli mammalla neuloa villasukkaa eristeeksi.

Otinkin homman tänä vuonna sitten ihan tosissaan ja ajattelin, että paksumpaa lankaa pittää olla. Että pyssyy pojalla varpaat lämpösinä. Ostin kerän seiskaveikkaa ja ullaneuleesta pongasin miehekkään sukkamallin ja eiku hommiin. Noh, sukista tuli kyllä oikein napakat ja hyvät, mutta ei nämä mahu koristossukoihin. Enempi toimisivat saapassukkina.

Pattern: Merenkulkija by TiiQ (ullaneule 3/11)
Ravelryssä
Size: 44-45

Needles: 3.5 mm

Yarn : Novita  7-veljestä , colour 044 dark gray, 150 g

Lanka riitti just sopivasti kahteen reilunkokoseen sukkaan (koko 44-45). Tyylikkäät palmikkokuviot toivat mukavasti mielenkiintoa neulomiseen ja paksusta langasta tuli nopsasti valmista. Sen verran muutin mallia, että jatkoin 2o 1n joustetta koko varteen palmikkokuvion ympärille ja jalkaterässä jalkapöydän puolelle. Jalkapohja on sileää neuletta.

No nyt on sitten puikoilla toiset sukat Nallesta. Jospa niistä sitten tulis ne koristossuihin sopivat eristeet.

Fiinimpi Brambles ja kaverinsa Caera

Vuodenvaihde on ollut asusteiden aikaa. Lapsilta satelee pipo-, lapas-, kauluri- ja sukkatilauksia koko ajan ja mieskin haluaisi vielä toisen pipon. Ja miehän olen neulonut. Onneksi vihdoin pääsee hiihtämään, että voin käydä aina välillä verryttelemässä neulomisessa kipeytyviä niskoja. Kun vielä ehtis kuvata nuo kaikki valmistuneet asusteet ennenkuin ne vanuttuvat lumileikeissä.

Kaivelin lankavarastojani etsien sopivaa lankaa asusteisiin toppatakin (ei kuvissa) kaveriksi ja näihin neuletakista yli jääneisiin herkkukeriin nappasin kiinni. Kahlasin aika määrän pipomalleja läpi mutta lopulta päätin kuitenkin toistaa itseäni ja tehdä toisen version brambles'ista.

Ei mennyt kerralla kohilleen tällä kertaa. Neuloin resoriosan ensin 3.5 mm puikoilla ja palmikko-osan 4.0 mm puikoilla. Liian lörppänä tul. Ja eikun purkuun. Vyyhditin langan, liotin varovasti ja kerin kuivettua uudelleen.

Vaihdoin  resoriosuuteen 3.0 mm puikot ja palmikot tikuttelin 3.5 mm puikoilla. Palmikko-osuudessa on 9 mallikertaa. Sumuttelin kosteaksi ja pingottelin ilmapallon päälle kuivumaan. Tupsu vielä ja voilà.

Pattern: Brambles beret by Amanda Muscha, Knitty, Deep Fall 2010

Yarn:Austermann Alpaca Silk, vaalea turkoosi 16, 80 % alpaca, 20 % silk, 97 g

Needles: 3.0 mm for ribb, 3.5 mm for body chart

Onneksi lankaa riitti vielä kauluriinkin. Mallin olin merkannut jo aikaa sitten ravelryn suosikkeihin ja sen sitten valkkasin lukuisista ehdokkaista. Vaan sitten meinaskin tulla tenkkapoo, kun mistään ei löytynyt linkkiä itse ohjeeseen, ei maksullista eikä ilmaista. Meinas jo alkaa potuttamaan siinä puikot ja lanka valmiina, intoo piukeena ja ohjetta vailla.  Kävin kuitenkin vielä läpi kaikki omalle koneelleni talletetut pdf:t ja siellähän se malli olikin imuroituna talteen.

Nelosen puikoilla tuli nopeasti valmista. Aivan ihana malli ja lopputulos just kiva.

Pattern: Caera Cowl by Lucy Sweetland (ravelryssa)

Needles: 4.0 mm

Asusteiden ohella on työn alla ollut yksi isompikin työ, neuletakki miehelleni. Eikä puutu kun kaulus, mutta siihen se tyssäskin. Aika pitkälti olen sitä neulonut valmiin mallin mukaan mutta alkuperäinen ohje on paitaan, jota olen sitten muuntanut neuletakiksi. Haluaisin takkiin shaalikauluksen ja ihan vaan mukavuudenhaluuttani en ole jaksanut ruveta fundeeraamaan lyhennettyjä kerroksia yms. ja olen vaan neulonut enempi vähempi aivottomia telkkarineuleita.

Noni, nyt kun julkisesti olen tunnustanut laiskuuteni, voisinkin tarttua takkiin ja väkertää kauluksen valmiiksi. Voiphan sen sitten neuloa uusiks jos ei kerralla mene kohilleen.

Hiirenkorvia odotellessa

Sinne se joululoma hujahti ja pikkasen tahmeetahan se oli pienten koululaisten lähtö kouluun tänä aamuna, mutta selvittiin kuitenkin matkaan kaikki ajallaan. Päivä pitenee onneksi taas mutta on se vaan niin hetken pienen valoisaa, että aina se reipas tavoite tänään-kuvaan-neuleita-blogiin lipsahtaa seuraavalle päivälle.

Joulujuhlahamoset muiden muassa on vielä tallentamatta. Selasin viime vuoden tekosista otettuja kuvia ja nämä viime keväiset koulun loppumisen iloisissa tunnelmissa otetut mekkokuvat on jotenkin mukavat pistää tänne just nyt kun on vielä harmaata ja pimeää.. Koulunalkujorina sopii myös mainioksi aasinsillaksi kevätjuhlatunnelmaan.

Kangas löytyi jälleen kerran Eurokankaan palalaatikoita myllätessä. Puuvillainen kangas sidokseltaan satiinia ja tyylitelty oksasto kukkineen, perhosineen ja lintuineen kulkee keskellä kangasta.Tavoitteena oli kaksi kellohelmaista mekkoa ja ei siinä auttanut kun levittää koko pala olkkarin lattialle ja alkaa mallaamaan kaavoja sen päälle.

Kaava on viime kevään Modasta 2/2011 malli 9 (tytön pellavamekko) ja mitoitus sattui niin kivasti kohdalleen että eipä paljon tarvinnut muutoksia tehdä. Eniten aikaa tuhraantui leikkuun suunnitteluun, kun pyörittelin kaavoja yrittäen saada lenteleviä lintuja ja perhosia "kuriin" ja asettumaan mahdollisimman kivasti valmiisiin mekkoihin.Lisähaastetta toi vielä hameen kellohelma ja tietysti se, että kangas piti saada riittämään kahteen mekkoon. Tällä kertaa suunnitteluun uhrattu aika kyllä kannatti. Kangaspalaa ostaessa kun ei monesti ole harmainta aavistustakaan mitä siitä on tekemässä niin sitten kun leikkuun suunnittelu menee näin nappiin on fiilis aika korkealla ompelua aloittaessa.

Mekkojen yläosat on vuoritettu ohuella pellavalla ja helmassa on vuorisilkki, jonka reunustin vielä kaksinkertaisella organzakaitaleella antamaan vähän "nostetta" helmalle.

Mekot olivat mieluiset ja jonkin kerran niille oli käyttöä viime kesänä. Vähänhän se aina harmittaa, että tytöt niin nopsasti kasvavat mekoistaan ulos. Kohtahan sitä saa taas olla uusia suunnittelemassa.