Hiirenkorvia odotellessa

Meillä oli eilen Miehen kanssa 10-vuotis hääpäivä ja vaikka lähdemmekin sitä vielä ihan vartavasten pienen reissun muodossa juhlistamaan, niin vietettiin eilen yhteinen vapaapäivä ja käytiin lähikaupungissa yhdessä syömässä. Ja jälkkärikahveella Majurskassa. Siel vähän kuvailtiin verannalla : )

Tilasin vihreät langat ajatuksissa ohut kesäkäyttöön sopiva villatakki. Ihan tietty vihreän sävy oli  hakusessa ja vähän riskillä langat tilasin, kun netissä oleva kuva ei ihan vastaa langan oikeaa sävyä luonnossa. Meni kuitenkin ihan nappiin, sävy on just bueno. Mutta hirmu vaikea saada oikea sävy toistettua kuviin, tuo ekan kuvan sävy on eniten kohdallaan.

Kahlasin ensin sopivaa mallia ravelrystä, mutta kun en löytänyt mieleistä ylhäältä alas neulottavaa ohjetta niin aloin säveltää itse. Aloituksen neuloin kolmeen kertaan ennenkuin meni kohilleen ja noissa kaarrokkeen lisäyksissä piti yhden kerran ottaa takapakkia, kun meinas levitä liikaa. Ihan ok siitä lopulta tuli. Jos neuloisin toisen niin saattaisin kokeilla ilman vyötärökavennuksia vähemmän tyköistuvaa mallia.  Lankaa olis ollu pidempiinkin hihoihin mutta neuloin nämä nyt ihan tarkoituksella vajaamittaisiksi. Tykkään neuloa napituslistat samalla kertaa ja muutenkin  niin ilman saumoja kun mahdollista.

Yarn: Patons UK Fairytale Dreamtime 4 ply, 100 % wool, 312 g

Needles: body 3.0mm, sleeves 3.25 mm

Pattern: 'Vihreitä nuppuja', my own

~~~~ravelry~~~~

Lanka on aivan ihanaa, pehmeää (suositellaan vauvaneuleisiin) ja siinä on paljon raikkaita ja kirkkaita sävyjä. Tilasin karnaluksista, toimitus oli nopsa.Villa toimii hyvin kesäneuleessakin, tykkään minä.

Neuletakin kaveriksi ompelin kesäksi pellavaisen mekon. Kangas on kaivettu eurokankaan mylläyslaatikoista. Sitä oli juuri parahinen pala tähän mekkoon. Kaavana käytin hyväksi havaittua Suurikäsityö lehden 9/2009 mallia 3. Samalla kaavalla olen tehnyt jo pari puseroa, kaavaa vähän joka kerran eri tavalla modaten. Kauluksen muutin ja vaihdoin takavetskarin etunapitukseen. Ompelin miehustaan somisteeksi silkkinauhaa ja pitsiä. Nuo etusivukappaleiden saumaan upotetut taskut on tosi kivat.

Hiirenkorviahan tässä jo ootellaan ja antihistamiinia napsitaan. Onneksi selviän varsin kevyellä lääkityksellä, kun kävin aikanaan kouluiässä ihan julkisen terveydenhuollon kautta ilmaisen neljän vuoden siedätyshoidon läpi. Surullisena luin taannoin hesarista, että nykyään nämäkin kalliit hoidot maksetaan ihan omasta kukkarosta. Allergioista kärsivät lapset (kuin myös aikuiset) ovat sitten tässäkin kovin eriarvoisessa asemassa ja monet tarvitsevat jäävät hoitoa vaille, vaikka hankalat siitepölyallergiat alentavat ihan takuulla elämänlaatua, vaikuttavat jaksamiseen koulussa ja vaikka siedätyshoidoilla voitaisiin auttaa monia.

edit: sain just kommentin, että kyllä lapset vielä saavat tätä siedätyshoitoa ihan julkisilla varoilla. Hyvä niin ja kiitos oikaisusta. Pitäs vissiin keskittyä meikäläisen jorisemaan vaan näistä neule- ja ompeluasioista ; )

Pikku sydän and some roses too.

Tästä piti tulla alunperin pitkähihainen neuletakki, mutta olin arvioinut menekin turhan nuukasti ja olisi tarvittu se viides kerä pitkiin hihoihin. Onneksi  neuloin takin ylhäältä alas, joten hihojen ja helman pituutta oli mahdollisuus vekslata.

Koitin ensin löytää ravelrystä tiheyteen ja lankaan sopivaa top-down mallia, mutta kun en löytänyt mieleistä niin piti suunnitella malli itse.

I was aiming to knit a cardigan with long sleeves but I had only four skeins of this yarn and soon I noticed that it won't be enough. Luckily I had knitted the cardi top-down so I was able to adjust the lenght of the sleeves and the hem.

Pääntie on muotoiltu lyhennetyin kerroksin. Pitsineulekuvio on otettu Kauneimmat neulemallit -kirjasta, malli numero  218. Kirjassa se on tietty ylösalaisin ja siitä muodustui toisinpäin  kiva sydänkuvio. Niin kiva, että en  malttanut olla lisäämättä paria sydäntä hihoihinkin.

Helman helmineulereunuksesta tuli aika leveä, kun neuloin kaikki hihojen lyhennysoperaatiosta liienneet langat helman jatkoksi.

The pattern of the cardigan is my own. The heart motive is from The New Knitting Stich Library by Lesley Stanfield, number 218. On the cardigan the motive appears upside-down forming a line of hearts.

Lanka kesti kyllä hyvin purkamisen ja vekslaamisen. Muutenkin lanka ansaitsee kehuja ja suitsutusta. Joustavuutensa ja pehmeytensä vuoksi sitä oli aivan ihana neuloa. Kuitenkaan se ei nyöhjääntynyt jo neulottaessa niinkuin luvattoman monet nykylangat tekevät.

Yarn: Lane Cervinia Le Fibre Nobili Merino Superfine, 200 g

Needles: 3.5 mm

Gauge: 25 sts / 10 cm

...ravelry ....

Innostuin ompelemaan takin kaveriksi ruusuisen tunikapaidan. Apuna on käytetty Ottobre 1/2012 mallin 38 Ayiana kaavaa, jota on kyllä aika hevisti muokattu.

Kangas on kierrätettyä. Aikuisen puretusta paidasta riitti kangasta juuri sopivasti tähän paitaan vaikka sain kyllä pyöritellä kaavoja kerran jos toisenkin ennen leikkuuta.

I sewed this tunic to match with the cardi. The pattern is from Ottobre 1/2012 mod. 38, though heavily modified. The fabric is reused from an adult size shirt.

Otettiin vielä kuva kera uuden heppakaverin, jonka iloinen pieni koululainen kiikutti perjantaina kotiin. Voi sitä intoa millä kaikki eri työvaiheet minulle selitettiin. Tänään meillä valmistui jo sitten toinenkin heppa, kun isosisko halusi tehdä samanlaisen. Ihana oli katsoa, kun tytöt yhdessä suhrasivat tuolla ompeluhuoneessa. Tämäkin heppa sai tuuheamman harjan, kun neiti innostui vähän parantelemaan hepan kampausta neuvoessaan isosiskoa hepan teossa.

Glencullen

Paikallinen entinen lankakauppa myi vielä viime syksynä varaston loppujaan ja onneksi satuin paikalle.  Hyllyssä nökötti viimeset 10  kerää siniharmaata Dropsin Angora-Tweediä. Neuloin samasta langasta tämän takin ja olen kyllä ollut kaikin puolin tyytyväinen lankaan kuin myös takkiin. En voinut vastustaa kiusausta vaan päätin ottaa riskin, että saisin miehelleni 500 g:sta takin tai paidan.

Takkihan siitä valmistui ja niin meni tarkalle, että 10g:n nöttönen jäi lankaa jäljelle.

Sopivaa mallia funtsiessa yritin etsiä simppelia ohjetta ilman lankaa ahmivia palmikoita.  Jared Floodin suosittu Cobblestone paita tuntui justparhaalta,  mutta sitten mies keksikin, että tykkäisi enemmän takista. Ostin ohjeen ja luin läpi ja päätin yrittää muokaa ohjetta takiksi.

Vartalo-osa on neulottu yhtenä kappaleena ja hihat pyörönä. Muistaakseni neuloin hihat puoli milliä paksummilla puikoilla.Ainaoikein neuleisten resorien sijaan tein oman version muutoin neuloin aika lailla ohjeen mukaan.

Kaarrokekin onnistui ihan kivasti ohjetta soveltaen, mutta sitten meni vaikeeksi. Millainen kaulus? Yritin ensin värkätä shaalikaulusta mutta siitä ei tullut kiva. Siihen kypsähti into ja alunperin joululahjaksi ajaeteltu takki sai lepuutella pari kuukautta korin pohjalla. Lopullinen versio on tuollainen pystykauluksen tapainen. Päättelin kauluksen i-cordina, jolloin reunasta tuli siisti ja mukavan napakka. Napitus on ylös saakka. Lopulta valmis takki sai vielä odotella melkein kuukauden ennenkuin sain ostettua sopivat napit.

Mutta lopputulos on kaiken vaivan väärti. Takki on kaikin puolin sopiva ja istuu ihan kivasti. Se on lämmin ja kuitenkin keveä. Tweedlangasta syntyy kaunista neulepintaa ja angora antaa sille ripauksen ylellisyyttä. Lanka on melko joustamatonta neulottavaa ja sainkin niskat mukavasti jumiin tätä neuloessa. Eihän tämä ihan paukkupakkasille valmistunut mutta kyllähän tälle voi olla käyttöä Suomen kesässäkin. Toivottavasti ei sittenkään.

Pattern: Cobblestone by Jared Flood

ravelry

Needles: 4 mm for body and yoke and 4.5 mm for sleeves.

Yarn: Garnstudio Drops Angora-Tweed, 70 % merino, 30 % angora, yardage 490 g!

Jared on nimennyt mallin Dublinilaisen pubin mukaan. No minä nimesin tämän takkiversion Dublinin lähellä sijaitsevan Glencullenin mukaan, jossa sijaitsee suosittu Johnnie Fox's pub. Siellä juhlistimme 6. hääpäiväämme keväällä 2008. Aivan pian on kymmenes hääpäivämme. Matka ja hotelli on varattu mutta en vielä paljasta minne olemme matkalla.

Miss Korrigan

Viime syksyn neulehurmoksessa aloin alitajuisesti pelätä, että lanka saattaa kuitenkin maailmasta loppua ja varautuakseni tähän katasrofiin, päätin nostaa varastotasoni kerralla uudelle levelille.

Siinä satsissa tuli tilattua mm. alpakkaista herkkua vanhemman tyttären neuletakkia varten. Värin neiti valitsi itse.

Jonkun aikaa meni veivatessa, että minkä mallin mukaan takki lähtisi neuloutumaan. Koska olin yrittänyt optimoida langan menekin mahdollisimman tarkalle niin etsiskelin ylhäältä alas neulottavaa mallia, jolloin saisin käytettyä langan mahdollisimman tarkkaan.

Päädyin valitsemaan ravelryn kautta Solenn Couix-Loarer'n Miss Korrigan -mallin. Ja ihan kyllä nappiin meni valinta. Ihana malli, mukavan koukuttava palmikko-osuus ja loppusuora aivan lensi puikoilla.

Pattern: Miss Korrigan by Solenn Couix-Loarer

ravelry

Yarn: Schachenmayr nomotta Alpaca Premium, 100 % alpaca, yardage 280 g

Needles: 3.5 mm

Vaan loppusuoran häämöttäessä ja sovittaessani takkia tyttärelle huomasin, että varaamani 250 grammaa ei riitäkään. joko hihat tai helma oli jäämässä lyhyeksi.  Noh, eihän sitä kukaan yhtä kerää lähde tilamaan, joten sainpahan perustellun syyn tilata taas pikkasen lisää lankaa.

Lanka oli aivan ihanaa neulottavaa ja lopputulos lopulta mieluinen. Hiukan harmittavan vähälle käytölle on vaan takki jäänyt. Tytär kun mielummin pukeutuu nykyisin kaupan huppareihin. Mitenhän olis neulottu huppari?

Sisukas ja keveä

on tämä uusi neuletakkini mun.

Täähän lähti siitä, kun näin ravelryssä tämän raidallisen version Hannah Fettig'n Featherweight Cardigan'ista.(ravelry). Ja sitten kun oli vielä aika mukavasti lankaa jäljellä viime kesänä valmistuneestä Decosta (höh nyt vasta tajusin, että sekin takki on vielä postaamatta) niin siinä piti vaan alkaa miettimään sopivia raitakumppaneita. Ostin ison kartion King Cole Merino Blendiä Tampereen käsityömessuilta puoltoista vuotta sitten. Treffasin messuilla Stitsailuja-blogin Tarjan ja hänpä minulle vinkkasi tämän langan. Hyvinpä vinkkasi, on ollut niin riittoisa tötterö ja muutenkin mukava lanka. Ja vielä sitä jäi  98 g jäljelle!

Mikä parasta, tätä projektia varten ei tarvinnut ostaa yhtään uutta lankaa, vaan sopivia keräsiä raitoihin löytyi omasta varastosta. No niin no, onko se nyt kohta enää niin ihme, kun varaston suuruus lähentelee jo pientä lankakauppaa. Sandnes Garn'in Sisu osui paksuudeltaan ja neuletiheydeltään aika kivasti yhteen King Colen kanssa ja väritkin näyttivät viihtyvän hyvin yhdessä.

Aloitin neulomisen jo viime syksyn puolella ja sain raglanosuuden neulottua. Sitten neule hautautui korin pohjalle, kun tuli kiire neuloa perheelle uusia asusteita talven painaessa päälle.

Helmikuun loppupuolella kaivoin tekeleen taas esiin ja otin mukaan neljän päivän kurssille. Siellä luennoilla istuessa sain melkein koko vartalo-osan neulottua. Hihoja varten vaihdon puikkokokoa piirun verran isommaksi ja neuloin ne pyörönä 3.25 mm sukkiksilla.

Raidat on 32 krs korkeita ja etureunusta varten poimin 21s / raita. Reunus on 10 cm korkea ja lopuksi päättelin reunuksen 4s:n i-cord'lla. Helmassa ja hihansuissa on 8 krs:ta 3o 1n joustetta. Kastelun ja kuivauksen jälkeen helmakin asettui aika kivasti, eikä rullaudu enää. Lopullinen pituus määräytyi kyllä ihan vahingossa raidoituksen mukaan, kun halusin helman päättyvän harmaaseen.Kastelun jälkeen tuli vielä joku sentti lisää.

Pattern: Featherweight cardigan by Hannah Fettig 

ravelry

Needles: 3.0 mm circular and 3.25 mm double points for sleeves.

Yarn: King Cole Merino Blend 4 ply n.115g, and

Sandnes Garn Sisu gray  and teal

total weight 430 g

Unohtui pitää tarkempaa kirjaa langankulutuksesta. Kokonaispaino 430 g on mukavan keveä. Oikein mukava ja lämmin neule tästä tuli.

Jotain Ameliasta

Joitakin lankoja pitää marinoida pitkään ja hartaudella ennenkuin ne ovat valmiita neulottaviksi. Tämän takin langat  on sieltä blogin alkuajoilta, josta siitäkin on jo neljä vuotta. Ihan pääsi tuo blogin neljäs synttäripäivä livahtamaan ohi etten hoksannutkaan. Pian blogin aloittamisen jälkeen tuli hinku tehdä lankahankintoja ja netin ihmemaassa tuntui aukeavan rajattomat mahdollisuudet siihen. Jänskää oli tilata eka kertaa lankoja netistä ja ihan oli muka suunnitelmatkin valmiina, että mitä niistä piti neuloman.

Suunnitelmat on aika monta kertaa vaihtuneet matkan varrella eivätkä kuitenkaan ole edistyneet koskaan lankakerien silittelyä pidemmälle. Viime syksynä sain kunnon neulontaputken päälle ja tämän neuletakin onnistumisen nosteessa uskaltauduin vihdoin korkkaamaan nämä hyvin säilötyt keräset.  Neuloin perättäin kolme neuletakkia, joista tämä valmistui tokana.

Amelia-malli on julkaistu knitty'ssä jo talvella 08 ja on ollut ravelrynkin tilastoissa kovasti suosittu malli.

No miullahan ei neuletiheys sattunut ollenkaan ohjetiheyteen, joten kaikki silmukkamäärät piti laskea uusiks. En myöskään halunnut ainaoikein neuletta resoreihin ja  korvasin sen 1o 1n resorilla, jossa oikeat neulottu kierrettyinä. Ja lisäsin vielä palmikkokierrot elävöittämään 1o 1n raitoja. Ja lisäsin raidat myös hihoihin. Alkuperäisessä ohjeessa vartalo-osan muotoilu on hoidettu puikkokokoa vaihtamalla mutta mie tein ihan perinteiset kavennukset ja levennykset sivusaumoihin.

Alkuperäisestä mallista ei sit oikeastaan jäänyt jäljelle muuta kuin idea. Että periaatteessa tästä vois kirjottaa uuden ohjeen. Mut ehkä tää on vähän rajatapaus.

Jotain Ameliasta

ravelryssa

Needles: 3.5 mm

Gauge: 25 s / 10 cm

Yarn: Zitron Lifestyle, colour 45, n. 8 kerää

Ei ole jäänyt kaappiin tämä takki. Just tälläsia sopivan ohuita neuletakkeja vois olla vaatekaapissa vaikka kuinka monta. Mukava kietaista lämmikkeeksi yhtälailla pakkasilla takin alle kuin kesämekon seuraksi viilenevää iltaan.

Ei pöllömpää

Mie olen "asentanu" tänään jo kolmeen huoneeseen "parketit". Mitäs siihen sanotte?

Löysin Tokmannin poistokorista puujäljitelmä kontaktimuovia ja tänään sitten laitettiin tyttöjen kanssa nukketalokaapin makkareihin uudet lattiat. Toinen valitsi vaaleaa mäntyä ja toinen tammea. Remppaa nukketalossa riittää. Seuraavaksi ehkä tapetteja.Tytöt saivat kaapin alkuperäiskunnossa mummilta joululahjaksi. Kaappi on umpipuuta, joten pitää miettiä miten raaskii siihen reikiä tehdä, vai raaskiiko.

Ihan(an?) rempan keskellä täällä muutenkin eletään. Neliöiltään pieniä mutta toiminnoiltaan moninaisia saunan eteistä ja kodinhoitotiloja pistetään uusiksi.

Tässä jo uusi kodinhoitohuoneen pöytätaso, allas ja hana paikoillaan.

Pikkuhiljalleen alkaa sähköjen muutostyöt ja seinänsiirto olla voiton puolella. Vesiliikenne vielä soljumaan uusista paikoista niin päästään pintojen kimppuun.
Sanomattakin selvää, että on tullut notkuttua netissä kaikenmoisilla sisustukseen liittyvillä sivustoilla. Ja juostua paikallisissa rautakaupoissa. Laattoja lattiaan valitsemassa ja pesualtaita vertailemassa. Peili oli melkein ensimmäisiä hankintoja. Kaksi pikkunaista ja yks tällänen varttuneempi leidi pitäs mahtua sen ääressä peilailemaan, kun ripustetaan vaakaan uuden allaskaapin ylle.

Idea tähän postaukseen lähti oikeesti siitä, kun törmäsin Elli Popp'in sivuille ja näin tän ihanan pöllötapetin.

Edwyn Collinsin  lintupiirroksien pohjalta suunniteltu tapettimallisto hurmaa aitoudellaan. Myös tarina näiden piirrosten takana on vaikuttava. Muusikko Edwyn Collins sai vuonna  2005 kaksi aivoverenvuotoa. Puhekyvyn lisäksi hän menetti kyvyn käyttää oikeaa kättään. Toipumisprosessin aikana hän opetteli piirtämään vasemmalla kädellä. Elli Popp on suunnitellut näiden lintupiirrosten pohjalta tapettimalliston. Uih, hinta vähän huippaa, 21 £/m.  Pöllölautasen saisi 16 punnalla. Vaan ihania ovat siltikin.

Pahemmin en ole itse pöllöillyt. Yhdet pöllölapaset neuloin alkutalvesta nuorimmaiselle. Tätä  (ravelryn )ohjetta mukaellen. Jäi kunnon kuvat ottamatta. Nyt ne on jo aika vanuttuneet ja muutenkin käyttöboikotissa. Ai miks? "Kun sie äiti et VIELÄKÄÄN ole ommelu sille pöllölle silmiä".