Dresses for school's spring ceremony

Mennyt kesäinen viikonloppu oli herkistelyn aikaa. Esikoinen sai ala-asteen opinnot päätökseen ja miun pienet prinsessaiset viettivät ensimmäistä kevätjuhlaansa koulumäellä eskarina ja viskarina. Kaikki suoriutuivat opinnoistaan kunnialla ja saivat erinomaisen todistuksen : )

It's so moving to sit as a mum in the auditorium on the school's spring ceremony and follow the performance with your own child on stage. Last friday was it's time again.


Kevätjuhlamekkojen teko jäi perinteisesti viimetinkaan. Olen viettänyt aika paljon aikaa pihalla kontaten ja kottikärryillä ajellen. Ja kiroillut tätä savista pihamaata, jota olen kärrännyt useamman kuorman tuonne tontin rajalle metsikköön ja paluukuormana tuonut multaa tilalle. Siirtänyt perennapenkistä röyhkeimmät levittäytyjät pois ja istuttanut tilalle rauhallisempia lajikkeita. Ikuisuusprojekti, josta aina joka kevät samanaikaisesti innostun ja ärsyynnyn.
Kevätjuhlamekkojen mallia varten surffailin nettisivustoja ja kävin bläräämässä vaatekauppojen mekkorekit. Ihastuin Iinun ihaniin mansikkamekkoihin kuitenkin niin paljon, että näihin omiin tuotoksiin on otettu kyllä aika vahvasti niistä vaikutteita.
I've been busy with my eternal project, herbaceous border (I'm not sure if this is right translation for perennapenkki) and with sewing project, dresses for my daughters for the school's spring ceremony.
For dresses I've taken inspiration from Iinu's lovely Strawberry cream cake -dress.

Oli asiaa lähikaupunkiin ja niinpä kävin tutkailemassa eurokankaan valikoimat. Yleensä olen keväisin löytänyt useita kivoja vaihtoehtoja kesän mekkokankaiksi eurokankaan palalootia penkomalla, mutta nyt valikoimat olivat todella surkeat. Mur mur eurokangas, ei kiva. Pakalta löytyi sitten vaaleanpunaista ruutupohjaista puuvillasekoitetta, jossa on kohopainatuksena pieniä kukkia. (jotenkin tähkeissäni olin siellä kaupassa, että vasta kotona huomasin ettei kangas ole edes täyttä puuvillaa mikä taas selittää edukkaan metrihinnan).

Helmarimpsun kangas (100 % puuvilla) löytyi toisesta paikallisesta kangaskaupasta ja hihojen brodyyrikankaat omasta varastosta. Ruutukangas kutistui mielenkiintoisesti, kun pesin sen ennen leikkuuta. Valkoinen lanka on puuvillaa, joten kokonaan valkoiset ruudut kutistuivat eniten suhteessa ruutuihin joissa on joko puuvillaloimi+ tekokuitukude tai vaaleanpunainen tekokuituloimi sekä -kude. Toimii kuitenkin näinkin eikä kaipaa silitystä.
The fabrics are from local fabric shops, but it could have been easier to order them from Iinu's shop.


Malli: Mekon kaava on yhdistetty Suuri käsityölehti 3/2009 malleista 21 (trikoopaita) ja 11 (hame). Paidan etu- ja takakappaleen kaavaa lyhensin koossa 122 cm 10 cm:llä ja samoin hameen kaavasta yläosasta otin 10 cm:ä pois, jolloin sain riittävästi poimutelmaa myös vyötärölle.
Puseron kaava on oikein toimiva mitoitukseltaan, joten sitä voisi käyttää toistekin. Koska pusero-osan kangas ei ole täyttä puuvillaa niin varmuuden vuoksi vuoritin sen henkäyksen ohuella puuvillalla, että se olisi ihoa vasten mielyttävämpi.

Lopputulos on viimoisen päälle vaaleanpunainen kuin huvipuiston hattara. Voipi olla, että neitien värimieltymykset alkavat laajentumaan lähivuosina (toivottavasti ei kuitenkaan mustaa vielä pitkään aikaan), joten otetaan tästä vaaleanpunaisesta kaudesta kaikki irti. Tai sitten käy kuin miulle, joka vieläkin joskus tykkään pukeutua vaaleanpunaiseen.
Pattern is a combination of model 21 (shirt) and 10 (skirt) from Suuri Käsityölehti 3/2009.
Mekot olivat neideille mieleen ja ne puettiin seuraavana päivänä kauppareissullekin, joista ekat kuvat ovat.
Aurinko paahtoi täysillä lauantaina ja pikkuneiditkin malttoivat iltapäivällä lepäillä hetkisen varjossa kera nukkevauvojen.
My daughters are very pleased with the dresses. They still love pink, so let them have it as long as they like. Actually I hope it will take really long for them to grow into teenagers dressed in black from top to toe.
Summer is finally here and the last weekend was really sunshiny and warm.