perjantai 26. syyskuuta 2008

Paraphernalia again

Tein toiset samanmoiset Paraphernaliat, kun lankaakin oli just sopivasti jäljellä.

Toiset vois antaa lahjaksi ja toiset otan omaan käyttöön, kun tykkään niin mallista ja väristä. Niin hyvä on malli, että näitä tulee tehtyä varmaan vielä kolmannetkin ja nelj....

Eipä näistä paljon muuta jaariteltavaa ole. Kuvat näpsäytin pikapikaa ihan tuossa terassilla, kun en jaksanut alkaa virittelemään. Oli vaan kova halu saada jotain postattua. Kamala miten tähän blogitouhuun oon jääny koukkuun.

Jossain vaiheessa kai olen tuumannut täällä blogissakin, että teen aina yhtä työtä kerrallaan. Nii justiisa. Onpahan vaan alkanut vaivihkaa kertyä keskeneräisiä neuleita ympäri kotia. Luumunvärisen neuletakin tekele takkuaa pahasti. Virkkaushommeleita pari kappaletta vaiheessa...

Mut jotain olis valmistakin. Neuloin Laminarian ja laitoin sen tuossa tunti sitten pingottumaan. Nyt just tuntuu, että se on paras huivimalli ikinä minkä olen tehnyt. Eli oottelen vesi kielellä, että saisin viikonloppuna otettua siitä kuvia ja pääsisin sitä tänne esittelemään. Oon vaan niin tyytyväinen siihen.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

torstai 18. syyskuuta 2008

Plum

Sain tämän ihanan tunnustuksen elohiireltä, jonka tunnelmallista ja inspiroivaa blogia olen seurannut jo jonkin aikaa. Tunnustus tuli jo jokin aika sitten. Kiitos!



Koen vaikeaksi tehtäväksi jakaa tällaisia tunnustuksia eteenpäin, kun seuraan niin monia ihania blogeja ja koko ajan löytyy uusia tuttavuuksia. Seuraan ehkä eniten neuleblogeja, mutta lisäksi monia kiintoisia blogeja, joissa touhutaan lasten kanssa, sisustetaan, somistetaan ja tehdään mukavia juttuja kotona. Laitankin tämän tunnustuksen eteenpäin muutamalle aivan uudelle tuttavuudelle, joiden blogeihin olen eksynyt ihan hiljattain. Olkaatten hyvät,





Meillä on tänä syksynä soinut paljon Vuokko Hovatan uusi cd Lempieläimiä. Levyn kaihoisan melankoliset sävelmät tuntuvat kulkevan samoja polkuja mieleni kanssa.

...Omenankukat
putoaa
pilvet liikkuu
kiikussaan
ja repii auki
taivaan sinisen
Metsänreuna
luumuntumma
auringonkukkien
varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi...



(Fiilikset ovat siirtyneet kuin vaivihkaa neuleisiin. Innolla lähdin tekemään mutta nyt tekele on mietintätauolla. Jatkanko vai puranko...)

Minun pienet tyttäret, alle kouluikäiset, ovat tykästyneet levyn tummavireisiin teksteihin. Laittavat levyn soimaan ja laulavat mukana pienellä kirkkaalla äänellä tosissaan ja totisina rakkaudesta ja kuolemasta:

...Me tanssimme päällä raunioiden
sillä kuollut on rakkauteni
kuollut on rakkaus
Siis kalvetkoon loiste aurinkojen
sillä kuollut on rakkauteni
Eläköön eläköön eläköön...


Näinkö se omena putoaa suoraan puun alle, mietin. Kaihomielisyyteen taipuvaisen äidin tyttäret.

Laulujen sanat askarruttavat pieniä mieliä. Kuopus kysyi: "Mitä se äiti tarkottaa, et Kaatunut taivas on niin raskas kantaa?"

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Paraphernaliat

Se iski yllättäen ja vaati välitöntä toimintaa. Sukkakuume nääs.

Olen kypsytellyt viime aikoinan luumunvärisistä alpakoista seuraavaa isompaa työtä. Ährännyt mallitilkkujen, ruutupaperin ja taskulaskimen kanssa. Muitakin suunnitelmia pyörii päässä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Mutta sitten yhtäkkiä tunsin pakottavaa tarvetta neuloa sukat. Ehkä vain kyllästyin ähräämiseen ja siihen että en saa mitään selkeää hommaa puikoille. Muistin vain sanan Paraphernalia, mutten muistanut missä blogissa olin ohjeen nähnyt. Mutta googletus toi avun ja niin löysin Tainan blogista Paraphernalia-sukkien ohjeen. Ja eikun heti hommiin.

Malli: Paraphernalia, koko 38, Tainan ohje löytyy täältä

Lanka: kirpparilankaa, nimestä ei tietoa, suurin osa villaa kuitenkin

Puikot: 2 1/4 mm sukkapuikot

Näitä oli niiiin mukava ja rentouttava neuloa. Mielenkiintoinen palmikkomalli addiktoi juuri sopivasti. Ohje on hyvin ja huolellisesti laadittu. Kiitos, kiitos Taina!

Mut sen verran noviisi olen sukkien teossa, että tohkeissani neuloin eka sukkaan kiilakavennukset vähän väärin. Juu, kyllä. Vähän epäilin jo siinä tehdessäni, mutta jääräpäisesti neuloin vaan loppuun ja sitten en viitsinyt enää purkaa. Toiseen sukkaan tein ne sitten oikein. Sukat on nyt sitten vähän eri paria jos tarkkaan katsoo. Sen verran asia vaivaa minua, että päätin neuloa molemmille sukille uuden parin, kun lankaakin pitäs olla just sopivasti jäljelllä. Eilen illalla valmistui mökkireissulla sukka nro 3.

Näissä kuvissa on ne "eriparisukat". En kastellut niitä kokonaan vaan sumuttelin sumupullolla kosteiksi ja vähän viruttelin. Sekin jo auttoin minusta aika paljon tuohon ekan oikean löysyyteen, josta Kaisakin kirjotteli blogissaan. Elis tää onkelma, kun neuloo joustetta pyörönä niin nurjaa seuraava eka oikea jää löysäksi.

Eilen oli todella kaunis päivä ja sainkin miehen kuvajaaksi puutarhaan. Kyllä se vielä äsken tuossa kommentoi, että muistathan sitten laittaa sinne blogiisi, että ne sukkakuvat on sitten Copyright Frosty Billy. Sitä nyt vähän huvittaa tämän minun blogin nimi. Minua sanottiin pienenä Lilliksi ja siitä tuon nimen olen väännelly. On se ainaski parempi kun joku Lillin kutimet.

En älynnyt ilmottautua sukkasatoon, joten on tyytyminen sadon esittelyyn täällä omassa blogissani.


tiistai 9. syyskuuta 2008

Same again

Tein toisenkin setin. Kun tyttäriä on kaksi, niin useimmat valmistamani lastenvaatteet tulee tehtyä kahteen kertaan. Ja useimmiten on hyvä etten ota liikaa taiteellisia vapauksia tehdessäni sitä toista kappaletta. Ettei tule sanomista.

Meillä eletään vaihetta, jolloin tyttärien mukaan värit jakautuvat tyttöjen väreihin, poikien väreihin tai rumiin väreihin. Aika punavoittoisilla väreillä mennään, mut olen ajatellut että aikansa kutakin. Olen nyt riittävän monta kertaa jo oppirahat maksanut, kun olen kokeeksi ostanut jotain kaunista vihreää, beesiä tai ruskeaa. Sinne ne jää kaapin perälle pitämättöminä. Ei auta lahjonta, kiristys eikä kaunis puhe.

Tyttöjen neuletakki, koko 104-110 cm

Malli : ideoitu yhdistelemällä Moda 3/2008 kahta eri mallia:29 ja 30

Lanka: Zitron Polo, 60 % puuvilla, 40 % akryyli, väri 16, kulutus 170 g

Puikot: 4 mm

Lähtökohtana oli ekaksi neulomani takki, johon kului lankaa 180 g. Langat - yhteensä 350g - tilasin keväällä nettikaupasta, joten toiseen takkiin jäi jäljelle 170 g. Se piti saada riittämään.

Pitsineuleen vaihdoin ihan neulojan iloksi toiseen. Malli löytyi Claire Crompton'in kirjasta The Knitter's Bible ja on nimeltään Norwegian Fir. Eka takkiin verrattuna, pitsineule oli nopeampi neuloa, koska siinä ei ole palmikkokiertoja.

Neuloin etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena kainaloihin saakka (kuten ekassakin takissa). Hihat neuloin tasona ja liitin sitten kaikki kappaleet yhteen kainalokavennusten jälkeen ja neuloin näin yhtenä kappaleena pääntielle. Ekaa kertaa kokeilin neuloa istutetut hihat suoraan etu- ja takakappeleisiin ilman saumoja. En tiedä miten homma oikeaoppisesti pitäisi tehdä (enkä jaksanut alkaa netistä kaivamaan, löytyskö aiheeseen ihan ohjetta), joten tein hihanistutuksen ihan omasta päästä. Teen kyllä toistekin, sen verran mukavamman oloinen ja näköinen lopputuloksesta tulee, kun ei tule turhia saumoja.

Mutta en kyllä olis rohjennu kokeilemaan, ellen olisi onnistuneita esimerkkejä muiden blogeissa nähnyt. Kyllä pitää taas ylistää tätä neuleblogien maailmaa. Blogeja seuraamalla saa niin paljon vinkkejä, hyödyllistä tietoa ja ennenkaikkea inspiraatiota omalle harrastukselle. Ja tuon-haluan- tehdä -neuleiden lista vaan kasvaa.

Niinku kuvasta näkyy, lanka riitti. Sitä jäi jäljelle kolme pätkää, jotka digivaa'alla punnittuna painoivat yhteensä 1 g:n. Tähän tulokseen voi olla aika tyytyväinen.

Ja lisää onnistumisen iloa tuo se, että neidit on ottaneet takit todella omikseen. Isomman tyttären takki on jo kertaalleen pestykin. Mistä tuli lisää iloa. Pesin takin ihan normaalipyykin mukana nurinperin neljässäkympissä. Ei käyny kuinkaan. Näyttäs olevan todellinen pese-ja-pidä -neule. Onkohan tässä jo hehkuttelua tarpeeksi.

Lanka oli mukavan oloista neuloa, neulepinnasta tulee todella pehmeää, olematta kuitenkaan lerppua, ja keveää. Todella hyvä lanka lasten neuleisiin. Värejä on todella runsaasti.

Tämän tunikamallisen paidan tein jo vähän aiemmin. Materiaalit on kierrätystavaraa.
Tässä neitien yhteiskuvassa näkyy vielä isomman neidin neuletakin alta kolmas ompelemani tunika. Malli muuten sama, mutta siinä on lyhyet pienet pussihihat.

torstai 4. syyskuuta 2008

On the table and under the table.

Neulojan keittiössä näyttää tänään tältä:


tiistai 2. syyskuuta 2008

WWP

Sinne piti taas päästä menneenä viikoloppuna. Loviisaan, Wanhassa Wara Parempi- messuille. Nauttimaan pikkukaupungin viehkosta tunnelmasta, päästä kurkkimaan tunnelmallisiin koteihin, penkomaan kirppiksille, haistamaan meritunnelmaa ja ihan vaan nauttimaan hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta ihan kaksin miehen kanssa.
Ei ole meillä monta vuotta siitä, kun lasten kanssa automatkalle lähtiessä piti aina muistaa pakata vaipat, pyllypyyhkeet, varavaatteet, ruuat, juomat, viihdykkeet jne. Tähän pitäisi nyt sitten jatkaa, että on se vaan helppoa nykyisin kun lapset on isompia ja voi vaan heittää käslaukun takapenkille ja lähteä.

Vaan ei ole tämän neulojan matkaan lähtö niin oleellisesti muuttunut vaikka lapset ei olisi matkassa mukanakaan. Nyt pitää automatkalle miehen kanssa pakata meneillään oleva neuletyö, varakerä(t), varapuikot, ohje, mittanauha, sakset. Ja jos ei ole mitään neulomista meneillään, niin on aika kiire edellisenä iltana saada jokin työ puikoille, että autossa istumisen saa hyödynnettyä maksimaalisesti.

Kahvi/pissa -taukopaikka ei valikoidu parhaan vauvanhoitohuoneen mukaan vaan tauko pidetään Korialla. Niin tälläkin reissulla. En sortunut ostamaan mitään, mutta hiplasin senkin edestä Novitan uutuuslankoja, joita pääsin nyt ekaa kertaa näpelöimään.


Viime vuoden tunnelmasta uupui kirkas auringonpaiste, mikä vaikutti lähinnä valokuvien ottoon. Kun vertasin viime vuoden kuviin, niin tän vuotiset otokset jäi jotenkin latteiksi. Tässä kuitenkin otoksiani. Skrollatkoon ken tahtoo.

Neulomuksista ei ole syntynyt mitään uutta postattavaa. Aika paljo olen haahuillut täällä netissä ja ihastellut muiden tekeleitä. Mietintämyssyssä kyllä kuhisee mutta en ole vielä siirtynyt mietinnöistä tekoihin. Viime yönä näin unta violetista neuletakista. Kai se kertoo siitä, että prosessorit hyrisee yölläkin.



Messualueella oli paljon kutsuvia ovia....



...mielenkiintoisia pintoja ja muotoja....



...herttaisia koteja...



...romanttista tunnelmaa...



...herkkiä värejä....



... puutarhoissa tarjolla kahvia ja leivonnaisia ja kirppareita...





...ajan patinaa....


...pönttöuuneja...



... jotain sinistä...









Meritunnelmaa (tämä purjeveneen kuva viime vuodelta)




Ainakin tällaiselle melankolisuuteen taipuvaiselle romantikolle Loviisan messukohteet tarjosivat kosolti silmän- ja sielunruokaa. Venäläistä huvilatunnelmaa oli viritetty mm. dostojevskiläisellä installaatiolla ja kellaripuhvetissa ruumista sai ruokittua pelmeneillä, syrnikeillä ja saslikilla.

Jos vaikka mieleen livahtikin realistin epäilys talojen vetoisuudesta ja kylmistä lattioista talvipakkasilla, niin työnsin sen syrjään. Sitäpaitsi kylmälattiainen talo voisi olla neulojalle ihan passeli. Olisi hyvä syy hamstrata sukkalankoja ja neuloa sukkia pitkin pitkää syksyä takkatulen lämmössä.