Nyt on täydet täpinät päällä. Viime päivät olen kaiken liikenevän ajan ähertänyt ompelusten ja neulomusten parissa. Kun vihdoin tajusin, että jos meinaan saada ne aikomani kesämekot itselleni ja molemmille tyttärilleni anopin 60-vuotispäiville valmiiksi, niin olis vähän korkee aikaa alotella.
Kangas tuli ostettua jo hyvissä ajoin ja niitä hyvissä ajoin ostettuja kankaitahan on kyllä kaapit täynnä. Tää kangas on minusta niiin ihana, että oli ihan hirmunen tuska päättä millaiset mekot tästä loihtisin. Kangasta on (tai oli, kun se on jo nyt pilkottu) 3,40 m ja se piti siis saada riittämään kolmeen mekkoon. Että siinä reunaehtoa suunnitelmille. Ekaksi ajattelin, että teen meille Suuri Käsityö lehden uusimmassa numerossa olevat kietaisumekot. Kaavatkin piirsin ja aika tovin käytin jo niiden mallaamiseen kankaan päälle. Yhden yön yli nukuttuani tulin sittenkin toisiin aatoksiin ja malli vaihtuikin toiseksi.
Kietaisumekko vaihtuikin hihattomiin kaitaleista koottaviin mekkoihin, joissa on halterneck-yläosa. No siihen ei sitten ollut valmista kaavaa tarjolla vaan jouduin muokkaamaan kaavat yhdistämällä eri kaavoja. Ja yksi ilta lisää ähellystä
Tyttöjen mekkojen "esikuvana" on tämä valkoinen mekko, joka on ostettu Roomasta pari vuotta sitten tuliaisiksi. Se on ollut vuorotellen molempien tyttöjen suosikkimekko. Siitä sitten hahmottelin kaavat halterneck-mekkoa varten kaitale kaitaleelta. Mekko on kolmivuotiaan koko, joten sekin piti sitten ottaa kaavoituksessa huomioon, kun tyttäret käyttävät nykyisin kokoja 104 cm ja 110 cm.
Oman mekkoni yläosaan sain kaavan Modasta 6/2004 ja lisäksi käytin apuna kaavaa Suuri Käsityölehdestä 6/1007 malli 12.
Leikkuusuunnitelman teko oli varmaan tämän mekkoprojektin kinkkisin juttu. Aika pitkään konttasin lattialla (kun ei kangas mahtunut mihinkään leikkuupöydälle) ja mulkkasin kaavoja kankaan päällä ennenkuin sain kaikki osat tulemaan kankaasta. Kun vihdoin sain kaikki osat leikattua niin ihan pakko oli ommella toisen tyttären mekon etukappaleet yhteen, että pääsin vähän näkemään tuleeko tästä mittään. Minulla vaan aina iskee semmonen epäusko, kun saan kankaan pilkottua, että mitäs jos tuli sössittyä koko homma. Ja etenkin tällä kertaa, kun kangasta ja leikattavaa oli enemmän ja kaavoituskin oli vähän epävarmaa. Eipä tästä kuvasta tosin vielä oikein näe, mitä tuleman pitää, mutta kuvasinpa kuitenkin.
Mallasin hiukan lapsen päällekin ja eiköhän se tästä lähde. Kaikkien mekkojen pitäisi olla valmiina juhannuksen jälkeen maanantaina.
Ja sit se neuleprojekti. Toissapäivänä päähän vaan pälkähti, että joo, ehtisinkin ehkä vielä neuloa anopille lahjaksi pitsineuleisen huivin. No seuraavaksi ajattelin, että haluaisin siihen jotain vähän parempaa lankaa. No sopivaa ei löytynyt omista varastoista ja paikkakunnan marketeista vielä vähemmän. Ja tilata en enää ehtisi. Aika tässä lähellä sijaitsee lankakauppa tai oikeastaan kutomo, jossa on erikoisempiakin lankoja kaupan. No sinne pyyhkäsin sitten heti kun mies tuli töistä. Liike oli ihan pimeänä eikä mitään kylttiä ovella aukioloajoista. Sisällä näytti kuitenkin lankoja olevan, sen sain ikkunasta tiirattua. Seuraavana päivänä uusi yritys puolen päivän aikaan ja kappas kauppias olikin paikalla. Ja sitten sain kuulla, että kauppa onkin lopettamassa ja kauppias oli vaan sattumoisin tänään käymässä. Kauppa on itseasiassa lopettanut jo keväällä ja on kuulemma ollut loppuunmyynti-ilmotukset lehdessä, mutta niin vaan on minulta ohi mennyt. Muutenkaan en ole puodissa usein käynyt, kun harvemmin raaskin mitään laatulankoja erikoisliikkeestä ostella.
Mut paras tulee nyt. Kaikista neulelangoista sai -50 % alennusta. Lievästi ilmaistuna häkellyin. Ja kun siellä oli vaikka mitä ihanaa. Tietty rajoitettu määrä ja rajalliset värit, mut kuitenkin niin paljon mahdollisuuksia. No en siihen hätään pystynyt päättämään mitä muuta voisin tarvita, vaan päädyin ostamaan teeteen alpakkaa luonnonvalkoisena. Ja kun niiden hinnaksi jäi 2.50 € kerä niin otin kaikki eli 350 g yhteensä. Ystävällinen kauppias antoi puhelinnumeronsa, jotta voin tiedustella milloin voisin käydä tekemässä lisäostoksia. Pakkohan se on, ihan pakko.
No mut nyt on alpakkahuivi jo puikoilla. Päädyin tekemään
Jatan Zetor-huivin. Muut ehdokkaat olivat Shetland Triangle, joka kaatui ohjeen puutteeseen ( mut nyt kirja on tilauksessa) ja
Vilman Sagittaria. Ihania toteutuksia löytyi useita kaikista, joten piti vaan päättää ja puikoilla on nyt sitten Zetor. Oikein mukava työ neuloa, ohjeet on tosi hyvät ja selkeät. Kiitos vaan Jatta!Hiukan mietityttää puikkovalinta, neulon 4..5 mm pyöröillä. Et olisko pitäny ottaa neloset. Aika joutuisasti on onneksi edennyt. Valmista pitäis olla juhannuksen jälkeen maanantaina. Niin, et mitäs minä täällä netissä notkun, mars mars neulomaan.
Sain eilen serkulta Etelä-Suomen tuliaisina laatikollisen luomumansikkaa. Pakastin suurimman osan ja lopuista tein tänään jälkkäriä. Tietysti naposteltiin tuoreeltaan monikin marja. Jälkkäriin pilkoin lisäksi nektariineja ja otin vielä pakastimesta vattuja. Halusin vähän kokeilla marinointia ja koska lopputulos oli sitten varsin maistuva niin ajattelin laittaa marinaadivinkin tänne halukkaiden kokeiltavaksi. Sekoitin n. pari ruokalusikallista vaahterasiirappia ja n. ruokalusikallisen sitruunamehua. Lisäksi n. teelusikallisen balsamicoa ja hiukkasen vanilliinisokeria. Lopputulos maistui lapsillekin. Balsamicon määrä vois varmaan olla isompikin, jos jälkkärin tekee aikuisille. Niin ja tietysti marinaadiin vois lorauttaa jotain likööriäkin, mut se on jo sitten toinen ohje. Ja se on sitten makuasia tarviiko marinoida ollenkaan : )
