My Luna moth

Ja turkoosilla jatketaan. Tämä neule kuuluu sarjaan kiihkeästi neulotut. Iski vaan niin kova tarve saada uusi keväthuivi, että neljässä päivässä tuli valmista.


Kun ei ollut sopivan väristä lankaa varastossa niin värjäsin itse. Kokeilin ensimmäisen kerran puuvillalangan värjäystä elintarvikeväreillä. Ensin tuntui, että väri tarttuu tosi kehnosti mutta aikani kun liotin ja lisäsin väriä kattilaan niin sain vyyhteihin vaaleaa turkoosia tarttumaan. Aika hakuammuntaa tuo turkoosin hakeminen mutta lopputulos ihan ok. Ei kyllä aavistustakaan miten kestää pesua.


Lanka on kierrätyskamaa, joten ei hajuakaan merkistä/valmistajasta. Olisi kyllä ollut ihana neuloa jotain silkkisempää keväthuiviin, mutta kun ei ollut niin fiinejä kuituja varastossa niin päädyin puuvillaan. Valmis huivi pingottui kyllä ihan nätisti kastelun jälkeen mutta ei pysy niin hyvin kuosissaan kuin esim. villa.


Huivi toimii kuitenkin hyvin siinä tarkoituksessa, johon sen suunnittelin. Suojaa kaulaa mukavasti ja antaa vähän väriä olemukseen. Pikkusen jäin miettimään että olisiko pitänyt neuloa yksi mallikerta enemmän.



Malli/Model: Luna moth by Shui Kuen Kozinski (Ravelry-linkki)

Lanka/Yarn: Recycled cotton from own storage, dyed by myself.

Needles: 3.0 mm circular needles



Meillä oli eilen hääpäivä, jota juhlistimme ihan pienesti kahdestaan naapurikaupungissa. Siltä reissulta nämä kuvat.




Horisontissa jo kajastaa pieni Tallinnan reissu, jossa sitten yhdistyy hääpäivän ja miehen synttärin juhliminen. Saas nähdä tarttuuko sieltä edelleen turkoosia lankaa haaviin vai vaihdanko vihdoin väriä.

Airmix

Tämän neuleen tarina alkaa viime vuoden huhtikuusta. Tallinnaan suuntautuneella hääpäivämatkalla Karnaluksista laukkuun hyppäsi pussillinen Gedifran Airmix -lankaa. Langassa viehätti villan ja puuvillan yhdistämisestä syntynyt eläväinen ja hiukan meleerattu turkoosi.



Aloitin innoissani neulomaan langoista neuletakkia heti kohta kotiin saavuttuamme. Kaikki sujui vauhdikkaasti kainaloihin saakka mutta ensimmäinen yritys kaarroketta ei onnistunut ja niinpä neule jäi telakalle. Joskus elokuussa nappasin sitä niskasta kiinni, purin kaarrokkeen ja tein uuden. Alunperin oli ajatuksena neuloa pieni kaulus pääntielle mutta kun lankaa oli vielä suht reilusti jäljellä niin purin kaulusversion ja teinkin hupun. Hupusta ei tullut kovin reilu mutta riittävä ja sain kaiken langan neulottua. Pari pientä nötteröä jäi yli.


Turkoosi/Turquise: Halusin takkiin palmikoita ja raglanhihat, jotka ovat alhaalta leveät. Muu sitten muotoutui sen ympärille.
My own model. At the beginning there was an idea about simple cable and raglan sleeves

Lanka/yarn: Gedifra Airmix. 62 % merino, 30 % puuvillaa/cotton, 8 % nailonia/nylon. 445 g

Puikot/Needles: 4.5 mm ruusupuiset pyöröt/rosewood circuar

Takki on neulottu yhtenä kappaleena kainaloihin saakka. Helmaan neuloin päärmeen, jotta se ei rullaannu. Hihat neuloin tasona. Aloitin 42 silmukalla ja lisäsin heti ekakerroksella reilusti silmukoita niin että sain pussimaiset hihansuut. Raglankavennukset on piilotettu kapeaan palmikkoon joka koristaa raglansaumoja. Hihan palmikko jatkuu saumatta huppuun. Hupusta ei tullut suuren suuri, mutta se ei haittaa.

Takki on malliltaan oikein kiva. Puuvillan ja villan yhdistelmä on aivan ihana iholla. Mutta mutta, tätä takkia on tullut pidettyä lähinnä kotioloissa. Jo neulontavaiheessa huomasin että lanka on aika altis nyppääntymään. Tai oikeastaan se ei edes nyppäänny niin kuin normaali villalanka, jolloin nypyt voi nyppiä pois. Tämä lanka ennemminkin nyhrääntyy pinnasta ja antaa valmiille neulepinnalle kulahtaneen ilmeen. En voi kyllä suositella tätä lankaa kenellekään, jos ei sitten vartavasten halua tehdä valmiiksi kulahtaneen näköistä neuletta.

Tätä kuvausta varten piti sitten ängetä itsensä jumiin lumihankeen.


Joskus miulla jää joku väri päälle. Tämä kuva vaan osoituksena siitä, miten se sitten kummittelee matkan varrella. Eikä tämä ole jäänyt tähän. Jatkossa siitä lisää..

Jatkan.

Aika pitkä tauko. Ehkä se oli tarpeen. Nyt taas täällä. Neulonut olen, melkeinpä tauotta. Ravelrystä löytyy valmiita. Oikea talvi on vaatinut oikeita varusteita, villapipoja, lapasia, sukkia. Niitä ja muutakin on valmistunut. Ainakin osan niistä lisään tänne.

Kaksi vuotta sitten aloitin tämän blogin, ystävänpäivänä. No se meni eilen. En ehtinyt tänne vaikka olisin halunnut. Mutta nyt, vihdoinkin.

Viime syksynä valmistui ohut pitsineuletakki. Ja tunikamallinen mekko. Erityistä tilaisuutta varten.

Mekko: Kaava Burda -lehdestä 08/2008 Model 125, jota muokkasin jonkun verran. Kangas löytyi omasta varastosta ja on ainakin 10 vuoden takainen hankinta. Etukappaleen koristeena olevat laskoskappaleet toistuvat myös selkäpuolella.

Dress: Pattern from Burda 08/2008 model 125 with some modifications.


Neuletakki: Lähtokohtana on mallineule ihanaisesta Haapsalu saal -kirjasta, Viljapeakiri 4 sivulta 138. Kaavoitin takin hiukan A-linjaiseksi. Hihat ovat kevyesti pussimaiset alhaalta ja kapenevat ylöspäin. Neuloin kaikki kappaleet erikseen tasona. Erityisen iloinen olen kauluksesta, joka onnistui mielestäni kauniisti. (Etukappaleet ovat kyllä helmasta samanpituiset vaikka yllä kuvassa ne ovatkin hassusti eri pituiset)

Puikot. Ruusupuiset pyöröt 4.5 mm, lempparipuikot.

Lanka: Patons Misty, 70 % Mohair, 30 % Polyamidi. Toinen lankavaihtoehto olisi ollut Rowanin kidsilk haze. Ajattelin, että 6 kerääni ei ehkä riitä, joten päädyin valitsemaan Mistyn. Misty on ihan kiva mohair, hiukan kutittava kylläkin. Hihattoman yläosan kanssa olen sitä kuitenkin ihan hyvin kärsinyt käyttää parin iltatilaisuuden verran.


Cardigan: My own model. Based on pattern from Haapsalu saal book by Siiri Reimann and Aime Edasi. Viljapeakiri 4 from page 138. I'm specially pleased with the collar.

Needles: 4.5 mm

Yarn: Patons Misty, 70 % mohair, 30 % polyamid from Karnaluks Tallinn.

Nöpö kisu on erityisen "ihastunut" neuletakkiin. Takkia ei kannata jättää mihinkään lojumaan sillä Nöpö haistaa kyllä tilaisuuden ja käy takin kimppuun. Mohair-langat tuntuvat herättävän sen metsästysvietin : )



Nyt sitten jään pienellä jännityksellä odottamaan löytääkö tänne enää kukaan...

Marraskuu

Näytin Nöpölle kaikki ihanat kommentit, joita tuli paljon. Kiitos!

Mie sain Tess'ltä haasteen ja olenkin sitten miettinyt, että mitähän totuuksia sitä ihtestään paljastaisi näin julkisesti.

Totuuksia:
1. Mie täytän tänään (12.11.) 43 vuotta. Se on jo aika napakka ikä. Lapsena synttärit oli tosi tärkeät. Äidillä oli tapana tuoda synttäriaamuna aamupala sänkyyn. Aamiaisen kruunasi leivos, jonka äiti aina edellisenä päivänä osti työpaikkansa kahvilasta. Joskus en voinut vastustaa kiusausta ja kurkistin salaa illalla jääkaappiin vain nähdäkseni tuon herkkupalan. Mies on jatkanut perinnettä. Huomasin eilen, että kakkosjääkaapin perille oli piilotettu leivosrasia, hih hih.

2. Miun isä ja melkein kaikki hänen sisarukset on punatukkaisia ja kauttaaltaan pisamaisia. Äiti on tummatukkainen ja ruskeasilmäinen. Yhtään pisamaa en perinyt ja hiuksetkin on korkeintaan punertavat. Silmien värikin on sellanen vihreeruskeesekotus. No hiuksiin saa punasta lisää purkista ja ruskeita piilareitakin on tullu nuoruudessa kokeiltua. Mut ois miusta silti kiva olla vähän enemmän Peppi.

3. Mie oon ollu rillipää ala-asteen kuudennelta luokalta saakka. Voi sitä ihmettä, kun lukio-iässä tuli mahdollisuus hankkia piilolinssit. Sillon seurusteluikäisenä se oli niiiiin tärkeetä ettei tarvinnu käyttää silmälaseja. Nykysin miul on kahdet eri pokat, voipi vaihdella fiiliksen mukkaan. Saunassa en aina erota tyttäriä toisistaan, sen verran sokia olen ilman silmälaseja: )

4. Miulle tulee tippa linssiin aika herkästi. Tänään jo kahdesti. Kuuntelin eka kertaa Anna Puun CD:n ja viimeinen kipale herkisti. Ja sitten luin vihdoin Hesarin kuukausiliitteestä sen jutun tuntematon varusmies. Kyyneleitä tuli niin etten oikein saanut tekstistä selvää. No tuo juttu kyllä herkisti varmaan monen muunkin.

5. Miu juuret on Karjalas, Kuokkalassa (Repino), iha siel vanha raja pinnas. Käytiin syyskuu lopul linikkareissul raja tuol puolel kassomas niit maisemii. Kun takapenkin pojat kajautti menomatkal Ihantala kohalla Karjalaisten laulun, ni siin ol tunnetta. Sattu vaa nii huonot kelit et ei sit päästy ehtimää sitä tarkkaa paikkaa Kuokkalas. Pittää tehä uus reissu. Äitinäitin porukat on tulleet Käksalmelt. Ja äiti-isän puolelt tullee sit suomenruottalaista verta sekkaa. Mie oon ylpee miu juurista.

6. Vahingonilo on paras ilo. No eikä oo. Kunnon pieruhuumorista saa ikää pidentävät naurut. (hui, nyt joku siellä varmasti paheksuu). Ja tunnustan nyt senkin, että lapsetkin tietää kuka on Kumi-Keijo ja osaa näyttää peukkua ja sanoa: Vejä tuosta.

7. Mie uskon Isään Jumalaan, taivaan ja maan luojaan.

8. Mie harrastin nuorena tanhuamista. Se oli kiva harrastus. Mie olen aika ujo, mutta salaa nautin kuitenkin esiintymisestä. Kesällä matkustettiin seuran mukana monen bussin voimin karjalaisille kesäjuhlille tanhuamaan. Isossa kulkueessa käveltiin läpi kaupungin ja sitten juhlat kruunasi monisatapäinen yhteistanhuesitys. Suomalaiset kansallispuvut on upeita.

Uph, mitä vielä. Mie kysyin mieheltä neuvoa, et mitä mie voisin tänne kirjottaa. No se sano et kerro tykkääväs Barbara Streisandista (hekottelua)

9. No jep , mie tykkäsin nuorena kovasti Barbara Streisandista. Kaikki vinyylit on tuolla kaapissa tallessa. Mut ei Barbara enää sytytä niinkun sillon nuorena.

Mie en nyt taija jatkaa tätä haastetta kenellekään erikseen nimeten. Tää on pyöriny blogeissa jo aika pitkään, joten ken ei vielä ole tunnustellut nin tästä voipi ottaa ihan vapaasti haasteen vastaan. (oikeesti mie en nyt jaksa miettii ja miul on kiire saunaan. mies on käyny jo pari kertaa huutelemassa, et jok sie kohta tuut? Toivottavasti tää ei oo taas täyttä kirotusvirheitä, kun laitan tän nyt vähän kiireellä julki)

...........................................

Mut nyt vähän neule- ja ompeluasiaa.

Mie ostin keväällä Tallinnasta villatakkilangat molemmille tytöille. Nuoremmalle violettia ja vaaleanpunaista. Villatakki valmistui jo syyskuussa ja on ollut oikein ahkerassa käytössä heti valmistuttuaan.

Malli: Aika pitkälti ite suunniteltu. Ainakin tästä neuleesta olen saanut vaikutteita. (Ravelry linkki). Kirjoneulemallien suunnitteluun löysin Jatalta linkin Jessica Trompin sivuille.

Lanka: Hjertegarn Palino, 100 % villaa: harmaalila 9515, tumma violetti 612 ja vaalea roosa 8404. Tehosteeksi löysin arkistojen kätköistä pienen kerän valkoista Patons'n fuzzy-wuzzy nimistä lankaa, jossa 55 % angoraa ja 45 % villaa.

Puikot: 3.5 mm ruusupuiset pyöröt.

Lanka on aivan ihanan pehmoista villaa. Sen puolesta sitä voi kyllä hyvin suositella lasten neuleisiin ja muillekin herkkähipiäisille. Valmis neule on kuitenkin nyppääntynyt aika lailla. Kastelin valmiin neuleen, jolloin se virahti aivan hurjasti. Yritin asetella viruttamatta kuivumaan ja takki onneksi vetäytyi aika hyvin kuivuttuaan oikeaan kokoonsa. Joustavuutensa ja luistavuutensa puolesta lanka on myös mukavaa neulottavaa

Neuloin helmasta kainaloihin yhtenä kappaleena ja hihat neuloin myös tasona. Kaarroke tuli neulottua kolme kertaa ennenkuin olin siihen tyytyväinen ja sain sen kaventumaan oikein.

Takki on ollut kuopukselle tosi mieluinen, jopa niin, ettei hän ole suostunut jättämään sitä naulakkoon eskarissa vaan se on sitten päällä koko ajan.

Miulla oli alunperin idea, että ompelen neuletakin kaveriksi tunikan. Kun tunika ei sitten ottanut syntyäkseen (joku ompelukipsi vaivas koko syksyn) niin jäi tuo neuletakkikin postaamatta.

Ompelukipsi laukes kun uusi Suuri käsityölehti ilmestyi. Lehti oli jotenkin niin mehukas ja täynnä kaikkea kivaa, että siitä iski inspis ja niin valmistui tämä tunikakin vihdoin.

Malli: Yhdistelin kahden eri mallin kaavoja. Ottobren uusimmasta numerosta 6/2009 malli 20 Funny Enny tunika koko 116 cm ja Burda 1/2008 lehdestä malli 134, koko 116 cm.

Kankaat on kaikki kierrätyskamaa. Ruutukangas on entinen vauvan pussilakana. Hihojen pilkkukangas on nyt sitten entinen verhokappa. Helman pallokangasta ja samaa pienemmällä pallolla sain Zalekua-merkkisestä hameesta (Made in Finland). Kankaat ovat kaikki oikein hyväkuntoisia. Napitkin on kierrätettyjä. Rypytyskumppari on ainut uusi hankinta.

Neuletakista jäi aika mukavasti lankaa tähteeksi ja kun sattu se pipokauden alku juuri samaan saumaan niin tekasin Lumille vielä samoilla kuvioilla pipon. Tai siitä tuli pipo. Mie kyllä havittelin enemmän baskerimaista lopputulosta.

Neuloin jousteeseen kumilankaa mukaan koska pelkäsin, että resori voisi lörpsähtää muuten käytössä. Piposta tuli kaikin puolin sopiva ja mieluinen ja se on ollut ihan päivittäisessä käytössä valmistumisestaan saakka. Harmaalila pohjaväri riitti juuri ja juuri, joten eipä se oikein olisi reippaampaan baskerimalliin riittänytkään. Pipo on kestänyt hyvin käyttöä eikä siinä ole ilmennyt samaa nyppääntymistä kuin takissa. Tästä langasta voisin neuloa pipoja jatkossakin, niin miellyttävän tuntuinen se on ihoa vasten.

Feeling for snow

Meillä herätään aamuisin pienen elinvoimaisen moottorin hyrinään ja pienen karhean kielen nuolaisuihin. Mahdoton pusuttelija tämä uusi perheenjäsenemme.
Varsinainen maailmanmahtaja se on myöskin. Ja toista moista niin uteliasta kisua en ole vielä tavannut.


Se haluaa ja tulee mukaan joka paikkaan, myös saunaan. Köllöttelee muina kissoina alalauteella ja siirtyy sitten muiden mukana suihkuhuoneeseen. No, suihkussa käynnin se jättää väliin.
Käytiin jotain keskustelua sen nukkumapaikasta ennen sen saapumista. Jos ei opetettas sitä nukkumaan meijän sängyssä. Ei tartte varmaan kertoa missä se nyt sitten nukkuu ; )
Se on Nöpö, lapset nimesivät sen. Ei ollut miulla siihen mitään sananvaltaa.

Apua! Lumivyöry! Voi Nöpö, oletkos taas vähän Höpö.
Kaksi kertaa se on kiivennyt pihalla kuuseen. Ensimmäisellä kerralla pelastin sen laudan avulla katolle ja sieltä "hissillä" maahan. Toisella kerralla mies kiipesi perästä ja tuli kissa kainalossa alas. Alussa se taisi luulla minuakin puuksi, kiipesi sujuvasti selkää pitkin latvaan saakka : )
Kiitos Piia, Nöpö on aivan ihana kisu. Toivotaan sillekin oikein pitkää elämää ja kissanpäiviä.
This lovely fellow is new member of our family. He has lived with us from end of September and has taken my heart from the beginning. He is called Nöpö.

Gail

Hui. Aikaa on todella vierähtänyt edellisestä postauksesta. Empä siis ala jaarittelemaan enempää syitä taukoon vaan siirryn suoraan asiaan: neuleita on valmistunut ja ne pitää saada tänne. Kiva kun tulit vierailulle!

It has been a while. But I'm back and instead of spending time with explaining what I've been doing since last posting, I will start with itself, knitting. I am really glad, that you came here! Kuvia huivista tuli napsittua jo syyskuussa. Itse huivi on viime kesän neulomus.

Langat ostin viime marraskussa Riikan reissulla ja kohtuullisen ajan ne odottelivat varastossa sopivaa mallia. Gail sattui silmään jo viime keväänä Tess'n blogissa ja ajattelin heti, että tämän haluan joskus tehdä.

Kesällä piti sitten saada matka-autoreissulle joku mukava neuletyö ja tämä sitten valikoitui matkaan. Pari kertaa piti kyllä ottaa aikalisä neuloessa, etenkin aivan alussa. Mallia piti seurata todella tarkasti tai muuten seurasi purkuhommia ja kuvio hahmottui todella huonosti pörröisestä mohaineulepinnasta. Ohut mohair oli samanaikaisesti liukasta puikoilla -> silmukka putosi helposti että toisaalta joustamattomuutensa ja pörröisyytensä vuoksi vähän takkuista neulottavaa. Mutta ah niin keveää,valmis huivi painaa vain 76 g!

These photos have been taken in September. The grass was still green and the days where brighter.

Gail was my knitting project for bygone summer. I choose it for our yourney with campervan in last July. I had bought the mohair skeins from Riga at last autumn and since then been I've been waiting for the right pattern. I saw Gail first time in Tess's blog and thought once, this is a definitely-yes-pattern.

Malli/Pattern: Gail (aka Nightsongs) by Mawelucky/Jane Araujo, Ravelry

Lanka/Yarn: BBB Filati Kid Mohair ( 70 % Kid Mohair, 30 % Nylon),

76 g ~ 761,3 m

Size: width 220cm, height 100cm

Puikot/Needles: 3.5 mm bamboo round needles

Huivista tuli todella iso ja samalla se kuitenkin on ihanan ilmava ja keveä. Olen käyttänyt sitä jo ahkerasti ja se on todella lämmin kun sen voi kietoa pariin kertaan kaulan ympärille.

The shawl became really large and at the same time airy and lightweight. And when I wrap it around my neck against the wind and breeze, it's pretty warm. (and only a little bit itchy, but it woun't be counted)

Altought it's multicoloured, I like all the tints. It wasn't easy to get them repeated in photos.

Kirjavasta neulepinnastaan huolimatta, minusta lopputulos on mieleinen. Tykkään sävyjen vaihtelusta, se antaa huiville eloisan ilmeen vaikka kuvio ei silloin erotukaan aivan niin selkeänä.

Nice legs

Aloitan kesän aikana valmistuneiden neuleiden arkistoinnin ja esittelyn näistä sukista.

Here is a pair of socks, one of the knits, I've finished during this almost bygone summer.
Malli/Pattern: Salto from knitty spring 2008Lanka/Yarn: Regia 4-fädig Tweed 116g ~ 424 mPuikot/Needles: 2.5 mm bambu sukkikset/bamboo double-point needles
Tätä lankaa nappasin 2 kerää mukaan keväisellä Tallinnan matkalla Veimevakk käsitöösalong'sta, joka sijaitsee Järvekeskus -ostarin toisessa kerroksessa.

Jollekin kesäiselle automatkalle piti saada sopivan pieni neuletyö mukaan ja usein työksi valikoituu sukka tai huivi, tällä kertaa valitsin Salto'n. Malli neulotaan varresta varpaisiin päin, joten langanmenekkiä oli vaikea optimoida. Kävi vanhanaikaisesti: ensimmäinen kerä loppui juuri ennen kärjen kavennuksia.

Sukantekele unohtuikin sitten pitkäksi aikaa korin pohjalle : ( Vaan loppukesästä tarjoutui oiva tilaisuus hankkia lankaa lisää, kun pistäydyimme uudemman kerran Tallinnassa. Samaa lankaa oli Veimevakk-kaupassa tarjolla (jee!) ja niinpä ostin yhden kerän iloisin mielin. No tämä kerähän päätyi sitten varkaiden saaliiksi, mutta onneksi seuraavana päivänä sillä aikaa kun auto oli paikattavana Järvekeskuksen naapurissa korjaamolla, tarjoutui tilaisuus päästä uudelleen Veimevakk-kauppaan, ja sain kuin sainkin uuden kerän varastetun tilalle.

I started to knit them in June and having first sock almost done I notised that the yarn won't be enough. After some difficulties I was able to buy one more skein from Tallinn.


Niinpä sukat vihdoin valmistuivat elokuun aikana. Viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi järjestää sukkien kuvauksen, kun kuvausilma oli mitä mainioin. Pyysin miestä malliksi (suostui heti mukisematta) ja niinpä ajettiin koko porukalla rantaan kuvailemaan. Annoin vaan ohjeeksi, että tuolla kivien päällä meinasin kuvata ja että pitäs saada nuo housunlahkeet ylös ettei ne näy kuvassa. Mies riipaisi hetkessä verkat jalasta ja seistä napotti alushoususillaan villasukat jalassa kiven päällä että nonnii nyt sopis kuvata : )

Onneksi yleisöä ei ollut paikalla vaan saatiin ihan rauhassa kuvailla. Jäätiin vielä rantaan toviksi nauttimaan maisemasta ja auringon lämmöstä. Tytöt pistivät rantakivillä heti kotileikit pystyyn ja mielikuvituksen avulla isot kivet muuntuivat hetkessä olohuoneeksi, saliksi, makkariksi, telkkariksi... Oli mukavan rattoisaa istua auringon lämmittämillä rantakivillä ja kuunnella tyttöjen selostusta: Tää telkkari menee kiinni näin kato, kun siihen heittää vettää päälle... kato iskä tääl on näitten vierashuone ja kato täs on sit sänky.

Niin, täällähän miekin kävin pikkuveljen kanssa leikkimässä muutama vuosikymmen sitten, samoilla kivillä.


Last weekend weather was perfect and my husband so nice that he promised to model for my camera on the beach near us. There are some beautifull big stones on water's edge and there he stood with only pants and socks on and I was able to take some photos of his nice legs : )