Garden talking

Nappasin viikonloppuna kirjahyllystä yhden lempikirjoistani selailtavaksi. Edith Holdenin "Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906" -kirjan tarina on jännä. Alkuperäinen päiväkirja lojui 60 vuotta ullakolla, ennenkuin se löydettiin ja painettiin kirjaksi, joka nousi maailmanmenestykseksi. Päiväkirja sisältää kommentteja luonnon tapahtumista ryyditettyinä mielirunoilla ja sananparsilla sekä Edith'in hienoilla yksityiskohtaisilla maalauksilla. Vähän kuin blogeissa(?)

Edith Holdenin(1871- 1920) tarinasta on näköjään tehty myös elokuva, jota ei ilmeisesti ole Suomessa esitetty. Hän hukkui Thamesiin 48-vuotiaana ollessaan poimimassa kastanjapuun kukkia.

Päiväkirjan kirjoittamisen lisäksi/vaihtoehtona luonnon havaintojen tallettamiseksi voi näin nettiaikana kirjata omat havaintonsa luontoliiton sivuston kautta. Näin havainnot päätyvät varmimmin muiden iloksi ja tutkimustiedoksikin. Lapsille on oma Kevättuuli-seuranta!

Meillä tehtiin viikonloppuna "käsitöitä" puutarhassa. Jo viime kesänä katselin etupihan tuuheita lehmuksia sillä silmällä, että karsittava on. Tai muuten olisi pitänyt siirtää kukkapenkit toiseen paikkaan, niin paljon puut täydessä lehdessään varjostivat.

Viikonloppuna sitten mieheni kanssa tempaistiin. Mies hoiti kiipeilyn ja moottorisahailun ja minä oksasaksien kanssa karsin ja paloittelin oksat ja lopuksi lajittelin ja pinosin. Kyllähän lopputulos näyttää aika rujolta, mutta onneksi lehmukset toipuvat melko nopeasti näinkin rajusta parturoinnista.

Mieli halajaa jo puutarhahommiin. En ole mikään kokenut supertaituri puutarhahommissa, ennemminkin opettelen, kokeilen, erehdyn, yllätyn, petyn ja välillä onnistunkin. Viime kesänä ostin eka kerran kosmoskukan siemeniä, joita hiukan esikasvatin ennen istuttamista avomaalle. Kukkavarret kasvoivat hurjan pitkiksi ja koko kesän odotin, että koska ne kukkivat. Ja kun ne sitten vihdoin elokuussa kukkivat, niin kukkailoa riittikin sitten pakkasiin saakka. Ostin viime viikolla jo muutaman siemenpussukan, jotka vois jo pian kylvää esikasvatusta varten. Vanhoja tuttuja kosmoskukkia ja ruiskaunokkia sekä uusia kokeiltavia zinniaa ja koristeportulakkaa.

Maan sulamista odotellessa voinkin vielä notkua netissä ja juoda kahvia lempparimukistani, jota komistaa Pikku Myyrä. Käsi ylös kuka tykkää Pikku Myyrästä!

Ja laitetaan nyt vielä kuva teemukeistakin.

Meillä tykätään myös myyrä-kirjoista ja dvd'istä.

Neulomusten suhteen on menossa jonkin sortin pähkäilyaika. Tyttöjen neuletakien valmistuttua en ole aloittanut mitään uutta. Uusista langoista olen kokeillut mallitilkkuja ja tosi nahkeasti neulonut Samoksen Lollipop'ista boleroa.

Yhden korjaushomman sain kuitenkin viime viikonloppuna tehtyä. Tenneseestä neulottu raitaneule ei ole oikein lähtenyt käyttöön. Helma vaan tuntui liian lyhyeltä. Koska muuten tykkään mallista niin tempaisin helman uusiksi. Nipsautin helmasta pari alinta raitaa pois ja neuloin helman uusiksi niin että siitä tuli pari raitaa pidempi ja liitin silmukoita jäljentäen paikalleen.

Olen nyt tosi tyytyväinen paidan pituuteen. Tästä tuli sittenkin ihan ok pitoneule.
Vanhemman tyttären Pikku Myyrä (pehmoreppu) haluaa toivottaa hyvää maan sulamisen odotusta kaikille ja erityisesti niille jotka puikkojen ja lankojen lisäksi upottavat innolla sormensa myös multaan!