Ne vei kaikki - They took everything

Jo toistamiseen oltiin Tallinnassa. Sinne houkuttivat mukavat hotellitarjoukset ja kesä. Tallinnan miljööseen en myöskään tunnu kyllästyvän millään. Loma tuli vietettyä pitkälti lasten ehdoilla joten oli vähän patoutunut tarvetta olla kahdestaan miehen kanssa. Olen yrittänyt kiertää kotimaan alennusmyynnit kaukaa ja nyt ajattelin ihan vähän vilkaista Tallinnan aleita ja tietysti ja ehdottomasti matkaohjelmaan kuuluivat myös lankakaupat.

Last weekend was our second time in Tallinn during this season. We wanted to spend a little holiday just together, me and my husband. There was plenty of attractive special offers to the hotels and I love the athmosphere of Tallinn and of course, it was still summer. Enough reasons?


Heti ensimmäisenä iltana käytiin Kaubamajan kirjakaupassa ja sieltä sain tuon kovasti kehutun opuksen Haapsalu sall, joka oli jo etukäteen ostoslistalle laitettu. Tässä sitä tyytyväisenä myhistellen vilkuilen.

I bought at once on the first evening the book I had been dreaming of. Haapsalu sall by Siiri Reimann and Aime Edasi.


Kirjakaupan toisessa kerroksessa on viihtyisä ja rauhallinen kahvila, josta saa mm. erinomaista lattea. En ole mikään oluenkiskoja, mutta tykkään erityisesti A. Le Coq oluen mausta ja se oli varsin sopuhintaista kahvilassa myöskin. Ja eipähän kahvilan mozzarella-rukola pizzoissakaan ollut moittimista, etenkin kun lisätäytteeksi ripsautettiin vähän ilmakuivattua kinkkua (kuola valuu kohta näppikselle.)

The cafe on the second floor of the Kaubamaja's book store was really a nice experience.

Koska seuraavana päivänä ropsutteli vettä, ei yhtään harmittanut viettää aikaa lankakaupoissa ja ostoskeskuksissa. Ja kyllä oli olo Karnaluksissa kuin karkkikaupassa. Nyt osasin varautua ostamaan muutakin kuin lankoja ja mukaan tarttuikin paljon kivoja tarvikkeita aina huovutusneulaimista pyöröpuikkoihin. Ihastuin edellisellä kerralla ostamiini ruusupuisiin puikkoihin ja niitäkin tuli poimittua mukaan. Tässä sitä ollaan poimimassa karvaisia herkkupalleroisia ostoskoriin.

Oli kiva käydä shoppailemassa vaatteitakin. Miestä kun on kovin vaikea saada yleensä vaatekauppaan, niin tulee välillä paineita uusia housu- ja kenkävalikoimaa. Niitä kun minun on vaikea ostaa kaupasta pelkän kokonumeron perusteella. Vaan nyt löytyi kaikkea kivaa ja iloa lisäsi se, että alennukset olivat ihan tuntuvia.

Väsyneinä mutta hyvillä mielin palattiin autolla illalla hotellille ja ajateltiin, että seuraava aamuna ehdittäisiin vielä hakea tytöille tuliaisiksi nukketeatteripaketti (vinkin sain täältä) Kaubamajasta ja vähän vielä shoppailla isovanhemmille tuliaisia vanhasta kaupungista.

Second day was for shopping. Not doing that too greedy but taking breaks now and then and having fun together. Of course my husband is very very kind to me, when he drives me to yarn shop and comes there and is able to wait as I hesitate between lovely yarn balls. Summa summarum we had a nice day together.


Autolla odotti aamulla tyrmistyttävä yllätys. Minä huomasin ekana, että auton oikea takasivuikkuna oli lyöty rikki. Järkytyin niin etten pysty enää muistamaan siitä hetkestä oikein mitään. Kaikki oli viety. Kaikki ostokset. Hanskalokerosta kaikki tavarat revitty ulos. Takapenkki täynnä särkynyttä lasimurua. Takapenkillä lojuneet cd:t eivät olleet kelvanneet. Hiukan myöhemmin huomasimme, että olimme unohtaneet passimme hanskalokeroon, joten nekin oli viety.

Siinä se päivä sitten menikin sotkua selvittäessä. Ensin seikkailimme poliisiasemalle (niin, gps:kin oli viety), jonka ainut anti oli se, että meille sanottiin, että rikosilmoituksen voi tehdä matkan jälkeen Suomessakin. Lähdimme metsästämään autokorjaamoa. Onneksi mies muisti nähneensä Järvekeskuksen lähellä auton merkkiliikkeen. Siellä aloitettiin sitten uuden ikkunalasin metsästys myyjän toimesta. Ja kas, se löytyi lopulta vierellä tontilla sijainneelta romuttamolta, josta mieheni kipitti sen hakemassa. Onneksi korjausmies sattui olemaan töissä lauantaina. Onneksi se Järvekeskus oli siinä ihan kävelynaapurissa, joten päästiin korjausmiehen ahkeroidessa syömään ja vähän vetäsemään henkeä. Sainpa vähän balsamia haavoille, kun joidenkin varastettujen tavaroiden tilalle sain ostettua uudet. En oikein kuitenkaan uskaltanut lähteä kaikkia menetettyjä lankoja ostamaan Järvekeskuksen Veimevakk'sta, kun emme tienneet vielä mitä vakuutus lopulta korvaa. Ja oli muutenkin vähän takki tyhjä siinä vaiheessa.

Mies kyllä soitti vakuutusyhtiön päivystysnumeroon, mutta sieltä ei pystytty kertomaan mitä vakuutuksia meillä on. Tämä jäi vähän kyrsimään, että on niiku hätänumero olevinaan, mutta sieltä ei pystytä sanomaan, että millainen matkavakuutus meillä on voimassa.

There was an awfull surprise waiting for us on the next morning. I notised it first. The back window of our car had been broken. All our shoppings including all the lovely yarn and other sewing material from Karnaluks and Veimevakk had been stolen. We had forgotten to take our passports from glove compartment and now they were gone too.

Rest of the day we spend trying to get our car repaired.


Vaan ehdittiin kuin ehdittiinkin vielä hakemaan tuliaiset lapsille Kaubamajasta ennen satamaan lähtöä.

Mitä tästä opimme. Sinisilmäisyydestä sakotetaan. Ei koskaa enää ikuna jätetä mitään tavaroita autoon, ei mitään mikä vois varkaita kiinnostaa. Mutta Tallinnaan mennään uudestaan, ehkä jopa omalla autolla. Ihan varmasti.

We won't be so naive again. We will take all "interesting" out of the car from now on. But we will go back to Tallinn some day, definitely.