Pienille käsille

Kuopus pienoinen kysyi jo viime vuoden puolella, että "Äiti, voisit sie tehä miulle punaset lapaset?" Olihan se alettava hommiin, kun toinen niin nätisti pyysi.
Sopivaa punaista lankaa ei omista varastoista löytynyt, mutta sitten äitini varastoja kaivellessa sattui nyssäkkä punasia keriä silmiin. Lanka on ihanan pehmeää villaa ja mutta tuntui sellaisenaan turhan ohuelta pienen lapsen lapasiin. Onneksi mieleen tuli Annikaisen blogista kirjoneulelapaset ja Villapeikon blogista Anun lapaset, joiden raikas punavalkoisuus viehätti ensinäkemältä.


Paksuudeltaan punaisen villan kanssa parhaiten sopi omasta varastosta löytynyt jämäkerä luonnonvalkoista teeteen alpakkaa (väri 100).

Voi, miten mukava oli pitkästä aikaa neuloa kirjoneuletta.


Kuopuksen lapasien mallikuvio on kirjasta Kirjokintaita ja -myssyjä (Eva Maria Leszner), joka on kyllä kohta ollut maksimit kirjastosta lainassa.

Lankaa pikkulapasiin meni yhteensä 35 g. Käytin tavallisia 2 1/4 mm sukkapuikkoja.

Näihin pienempiin lapasiin neuloin aika pitkät varret, ensin mallineuletta Scallop Border (s.125) kirjasta The Knitter's bible (Claire Crompton) ja sitten 2 o 2 n joustetta, joka toinen kerros oikeat silmukat kiertäen. Peukku ja lapasen kärki on neulottu kahdella punaisella langalla, joka toinen silmukka lankaa vaihtaen.

Lapasien uusi omistaja otti ne käyttöön samantien ilman sen kummempia viimeistelyhöyryttelyjä. Alpakka antaa lapasiin ihanan pehmeyden ja lämmittää suloisesti pikkusormia rukkasen alla.

Ja heti perään toiset lapaset puikoille. Nyt kun kynnys kirjoneuleen neulomiseen oli ylitetty, teki mieli kokeilla toista mallia. Samaisesta Kirjoneuleita ja -myssyjä -kirjasta löytyi tämä lapsen lapasen malli.

Vanhemman neidin toivomuksesta tein lapasiin lyhyemmät varret. Nyt uskaltauduin neulomaan jo peukalonkin kirjoneuletta.

Nämä valmistuivat eilen. Koska tänään päivä oli upea ja minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kuvaamaan, innostuinkin niin, että pakkasin lapaset koriin ja ajoin rantaan kuvamaan juuri ennen auringon laskua.


Saattohan ne pari pilkkimiestä vähän ihmetellä miun touhuja siellä rannassa, kun ripustelin pieniä lapasia matonpesupaikan telineelle ja zoomailin kuvia.

Mutta ei se siihen jäänyt. Jo pitkään olen haaveillut ottavani kuvia hamstratuista langoista ja arkistoida niitä ravelryyn. Että kuvia tuli sitten otettua myös langoista. Vähän innostuin ja langat sai poseerata puun oksalla, hangella, mattotelineellä, venekopin katolla...

Tätä lankaosuutta ne pilkkimiehet eivät onneksi enää nähneet, vaan lähtivät onneksi ajoissa kotiinsa. Oishan niillä ollut kotona kertomista, " siellä se muija pyllisteli ja konttas jäällä ja kuvas lankakeriä"

Nämäkin lapaset lähtevät jo huomenna tositoimiin lämmittämään pieniä kätösiä.

Bysanttilaiset asusteet

Prääh, vuoden vaihteessa innolla aloitetun sliparin neulominen tökkii. Kärsimätön olo, jotain kivaa pitäs saada puikoille. Joitain nopeasti valmistuvaa ja mielialaa nostattavaa. Onnistumisen iloa isolla kauhalla. Aikaa on neulomiseen yhä niukemmin tiedossa. Ärsyttävää.

Vaan mitä tekee turhautunut neuloja. Ruokikselta palatessa jalka linttasee kohti taajaman ainutta lankaa myyvää puotia (euromarketin novitahyllyä lukuunottamatta). Liike on muuttanut uuteen osoitteeseen ja pitäähän se käydä tsekkaamassa, onko muutto vaikuttanut lankavalikoimaan suotuisasti. Jos lankapalleroiden hypistely vähän piristäisi päivää.

Aikani siinä silmäilen ja hypistelen, kunnes huomaan kaksi metallikoria täynnänsä lankapalleroita ja kyljessä 1.50 € -kyltin. Ah miten sulovilenismi-geeni minussa saakin vipinää jalkoihin. Oitis riennän penkomaan ja äkkiä, kraak, sisälläni asustava pieni harakka virkistyy. Mitäs tuossa pussissa oikein kimaltaa. Kraak kraak, kokonainen avaamaton pussi (10 kerää) Gedifran Byzanz -lankaa pastellisävyissä. Tyytyväisenä poistun kaupasta kera lankapussukan.


Totuuden nimissä on sanottava, että minulta vaati tietynlaisen mielentilan, jotta ostoskoriin päätyi Byzanz'n kaltaista lankaa. Tuskin olisin tätä lankaa myöskään normaalihintaisena ostanut. Mutta juuri tuona harmaana päivänä, apeassa mielentilassa tuo lähes sateenkaaren väreissä loistava lanka toimi kuin piristysruiske.

Jo sujui loppupäivä jouhevammin, kun kävin vähän Räveltämössä kuikuilemassa sopivaa mallia. Mielessa alkoi hahmottua ajatus kaulaliinasta ja baskerista. Langan puikkosuositus on12, bambuiset kympit hain heti töistä tullessa lainaksi äidiltäni.


Siitä se ajatus lähti. Kaulaliina valmistui jo melkein samana iltana. Yhdessä 50 g:n kerässä on metrejä 30, joten kaulaliinan upposi aika monta kerää, yhteensä 5.

Lanka on aika vaikeasti neuloutuvaa. Se ei jousta yhtään, joten se ei todellakaan solju puikoilla. Baskeria neuloessa jouduin kokoa mallatessa, ottamaan pari kertaa takapakkia (baskeri tuli neulottu noin kahteen kertaan) ja kuitenkin ähersin sen innoissani yhtenä iltana valmiiksi. Sillä seurauksella, että niskat olivat aivan jumissa.



Kaulaliina ja baskeri bysantista

Malli: Baskerin mallin esikuvana Kim Hargreaves'n Mercy ja erityisesti jadebladen versio (ravelryn linkkejä) siitä. Neuloin baskerin tasona ja ompelin lopuksi takasauman. Aloitussilmukoita on 42 ja levennyksiä on tehty niin että kun oikein kierrettyinä neulotuista silmukoista muodostuvia pystyraitoja on tasaisesti 12, niin leveimmässä kohdassa niiden väliin jää on 6 silmukkaa.

Muhkea lakki sai vielä kruunuksi muhkean tupsun. (mies kyllä vähän varovasti kommentoi, että vois se ehkä olla vähän pienempi). Pujotin vielä ohuen kirjavan kuminauhan pääntien reunaan.

Kaulaliinassa on 18 silmukkaa leveyttä, valmis leveys n. 21 cm, pituus n. 159 cm. Molemmissa päissä on 54 cm mallineule, jossa toistuu : reunasilmukka *1 o, 2 s helmineuletta*, 1o, reunasilmukka. Kaulaliinan keskiosan oikean puolen muodostaa nurin neulottu "pohja", jossa risteilee 2 silmukan levyinen palmikko.

Lanka: Gedifra Byzanz, väri 1685 Rose, 60 % polyakryylia, 20 % villaa, 15 % polyamidia ja 5 % metallisoitua polyesteria. Kaulaliinaan meni 250 g ja baskeriin 156 g.

Puikot: Bambuiset pitkät puikot 10 mm.

Langan rakenne on mielenkiintoinen ja aika rumakin. Se muodostuu kahdesta hahtuvaisen oloisesta eri värisestä littanasta lankajuoksusta, jotka on yhdistetty koneompeleella niin että kolmen mustan suoraompeleen lisäksi hahtuvalankoja yhdistää kullanvärinen siksakki. Nuo koneompeleet uppoutuvat neulottaessa mukavasti neuleen rakenteeseen niin, että valmiissa pinnassa ne eivät juurikaan näy.


Lanka on sen verran riemunkirjavaa, että se ei varmasti monenkaan silmää miellytä. (ilmankos kokonainen pussillinen oli jäänyt myymättä : )). Punaista on ainakin kuutena eri sävynä, lisäksi löytyy vihreää, ruskeaa, vaaleansinistä, liilaa ja beesiä.

Mutta nyt täytyy kaikkien niiden, joiden silmissä on jo alkanut vilistää tai jotka ovat nämä kuvat nähtyään migreenikohtauksen partaalla, kauhuksi tunnustaa, että kyllä vaan kovasti tykkään langasta ja valmistuneesta setistä. Vahvistui myöskin se näkemys, että baskeri on miun hattu. Ei kiristä, jos ei laita kuminauhaa liian tiukalle. Voiskohan joku suunnitella hiihtobaskerin, niin ei tarvitsi hiihtäessäkään käyttää enää pipoa.

Käyttöön otin setin heti kun valmistuivat. Oli oikein tarpeellinen piristystyö tähän vuoden alkuun. Tämän jälkeen on muutkin tekeleet, ompelukset ja neulomukset, lähteneet sujumaan ihan uudella innolla.

Viime vuoden kotkotuksia yhä viel

Vielä yhdet viime vuonna valmistuneet sukat on esittelemättä, mutta niistä juttua kunhan saan otettua kuvia : )

Mites siinä nyt niin kävi, että vaan sukkia valmistui loppuvuodesta. Nokun nokun...

Kyllähän mie yritin saada isompiakin juttuja aikaiseksi. Tästä kauniin värisestä alpakkaneuleesta ja sen suunnittelusta höpisin jo syyskuussa.


Ensimmäinen yritys meni purkuun. Sitten sain innoitusta Modan 5/2008 mallista 21 (palmikkoinen kaarrokejakku Sirdarin Eco Wool'ista) ja aloitin samantapaista omilla silmukkamäärillä ja vähän eri mallineuleilla. Neuloin etu- ja takakappaleet pyörönä kainaloon saakka ja hihat tasoneuleena. Varmaan lokakuusta saakka tekele on ollut tuossa tilassa. En mie tiedä mihin se into katos ja usko loppu. Mitotus on varmaan kutakuinkin kohallaan. Joku siinä vaan tökkiin. Otin taannoin esille ja aloin miettimään uudelleen osien yhdistämistä ja kaarrokkeen neulomista pyörönä, mutta ei... ei synny.

Otin tähän neuleesta kaksi kuvaa, yllä ulkona ja alla sisällä otettu. Huimaa miten langan väri vaihtuu valonlähteen mukaan.


Harmittaa kun olen hirmun paljon aikaa turrannu tämän kanssa ja oikeesti tällaiselle neuleelle olisi ollut käyttöäkin. Lanka on Sandnesin alpakkaa, aivan ihanaa neulottavaa. Nyt pitäs vaan tehdä se ratkaiseva päätös, puranko? Onko kellään kokemusta miten lanka toipuu purkamisesta? Jos purkaa vyyhdille ja kastelee?


Toinen keskeneräinen vaatetekele on sininen slipari Smartista, jota aloitin vuoden vaihteessa neulomaan. Innoittajana ovat olleet Annen ihanat sliparit, Tiinan herkullisen oranssi slipari ja Tellun versio Tikrun Greendaysta.

Neuloin pyörönä ilman sivusaumoja. Sovittelin ja mittailin ahkerasti. Mitoitus vaikuttaa ihan onnistuneelta, istuvuus kohdallaan. Mitä pidemmälle neuloin, sitä enemmän alkoi epävarmuus lankavalinnasta vaivata. Malli tuntuu syövän lankaa tosi hanakaasti, 270 g on mennyt ja vielä on etukappaleen yläosa neulomatta + hihansuu- ja kaula-aukon resorit. Vajaa kerä on vielä jäljellä. Mikä tässä eniten vaivaa on valmistuvan neuleen paksuus. Ainakin näin suoraan puikoilta valmistuva neule tuntuu tosi tönköltä. Miten lie kastelun ja pingotuksen jälkeen?

Lempparipaitis jo odotteli tästä kaveria ittelleen, mutta saas nyt nähdä saanko jostain innon neuloa valmiiksi ja kokeilla vielä pingotuksen vaikutusta. Vai puranko?

Vielä kun saan ne yhdet sukat ja pari ompelusta tänne, niin on viime vuoden työt purkitettu.

Blogikin on jo melkein vuoden vanha. Pitäs varmaan keksiä jotain kivaa sen kunniaksi. Huima homma, kun ajattelen aikaa taaksepäin. Kun alottelin tätä blogia, niin edellisestä sukan neulomisestakin oli varmaan yli 20 vuotta. Miten upea tunne oli neuloa ensimmäinen pitsineuleinen kolmiohuivi ja irrottaa se pingotuksesta. Ja kun sain ensimmäisen oikean kommentin blogiini, kiitos vaan Tess!

On ollut ihan mielettömän antoisaa löytää tämä neulominen uudestaan ja erityisesti tämä blogiyhteisö. En osaa oikein sanoin kuvata miten antoisaa on seurata muiden (melkein tekisi mieli sanoa tuttujen) inspiroivia blogeja ja löytää mukavia ja mieltä lämmittäviä kommentteja omien postausten perästä.

Lisää ajatuksia tämän blogin pitämisestä ja tästä kuluneesta vuodesta kunhan blogivuosi tulee täyteen 14.2.

Uuttakin on valmistunut, sekä neuloen että ommellen. Niistä olisi jo kiva päästä postaamaan. Jos viikonloppuna olis kuvausilmoja.

Wyvern socks

Vielä tää ihminen jaksaa jauhaa viime vuoden juttuja.


Näiden sukkien tarina alkaa viime marraskuulta. Olin lähdössä pienelle lomareissulle miehen kanssa ja kehitin sellasen ajatuksen, että lentomatkallakin olisi kiva neuloa. Menisi matka niin joutuisasti.


Bambuisia sukkapuikkoja ei ollut omasta takaa ja niiden hankkiminen jäi ihan viime metreille Tampereelle. Mietin, että ehkä olis helpointa löytää kolmepuoloset ja omista varastoista kaivelin niihin sopivaa vihreää Gjestalin Maijaa.

Lopulta kaivelin sopivaa mallia Räveltämöstä tuntia ennen reissuun lähtöä. Wyvern socks vaikutti sopivalta, äkkiä printti ulos ja kamat kassiin. Tampereelta vielä puikot massiin.

Malli:Wyvern Woman's Sock (Ravelry-linkki) by Marnie MacLean

Lanka: Gjestal Maija, väri 211, 80 g

Puikot: bambuiset sukkapuikot 3.5 mm

Mallineule on mukavan helppo. Ihan kiva sukkamalli vähän paksummille puikoille. Ihan äsken löysin Räveltämöstä Mirzun kauniin version Wyvern sukista ja heti ajattelin, että nämä pitää vielä joskus toteuttaa ribittöminä.

Pistin sukan alulle jo Tampereella ja innoissani ehdin neuloa jo melkein koko kärkiosan ennen lentomatkaa.

Touhuissani pakkasin bambuilla olevan neuleen käsimatkatavaroihin kera ohjeen. Kun kone oli ilmassa, kaivoin innoissani sukankutimen esille ja aloin tavata ohjetta kantapäätä varten. Ohjeessa oli vaan: "work 8 short rows on each side of the toe". Enhän mie osannutkaan. Voi nolo juttu. Sen verran keltanokka olen vielä sukanneulojana, että en osaa noita lyhennettyjä kerroksia neuloa ilman ohjetta.

Sisukkaasti kuitenkin yritin, mutta ribbineuleen jatkuminen yli kantapään vielä sekotti lisää. No eihän siitä mittään tullu. Nurkuen purku. Lentomatkahan kesti kokonaista puolitoista tuntia, että ihan valtavasta tappiosta tässä ei ollut kysymys. Mies yritti kuitenkin parhaansa mukaan ottaa osaa : )


Määränpään hotellissa vielä ääneen nurisin, että empä sitten voi täälläkään neuloa. Olisipa edes nettiyhteys niin voisin kaivaa tarkempaa ohjetta. Vaan siihen armas mies, että jos tiedät osotteen niin eiköhän tällä kännykällä onnistu surffaus. Onnistuhan se. Ja onneksi on Ulla. Sieltä löytyi todella hyvä ohje tiimalasikantapään tekoon kera kuvien. Ja niin saatiin mutrusuuneulojan suupielet kääntymään ylospäin.

Sukat valmistuivat ajallaan ja otettiin käyttöön samantien. Punnasin äsken ja tuumasin, että ovatpa jo pikkasen nyppääntyneet. Kuvat otin jo joulunpyhinä, salamalla hämärissä olosuhteissa : )

Viimeinen kuva on otettu ilman salamaa vartavasten, että saisin edes yhden kuvan tänne, jossa vihreä väri vastaisi todellisuutta.

Pikku-Parat

Muuttuneet työkuviot ovat pistäneet päivärytmini sen verran uusiksi, että olen vain keskittynyt neulomaan ja kurkkailemaan toisten blogeihin ja omat postaukset ovat jääneet tekemättä.

Yhä vielä on rästissä viime vuoden töiden arkistoimista tänne blogiin, jotta voin siirtyä tämän vuoden tekeleisiin.

Nämä allaolevat sukat oli tarkoitus valmistaa jouluksi tyttärille, mutta roosan parin toinen sukka jäi vaiheeseen, kun piti urakoida aatonaattona ompelukoneen ääressä ja tikuttelin sitten sukat kaikessa rauhassa valmiiksi joulunpyhinä.

Ostin marraskuussa Tampereen reissulla Viking Froyagarn -nimistä sukkalankaa Lanka- ja käsityöliike Aili Jokisesta. Lanka oli tarjouksessa , koska valmistaja vyötteen tietojen vastaisesti ei takaa langan konepesun kestävyyttä. Työlistalla oli jo pitempään ollut sukat tyttärille ja halusin siihen nallepaksuista lankaa, koska minusta se sopii lasten sukkiin ohuita sukkalankoja paremmin.

Jemmassa ei ollut mitään hyvää sukkamallia lasten mitoituksella, joten päädyin modifioimaan hyväksi havaittua mallia. Tainan Paraphernalia-malliin olen kovasti tykästynyt ja niinpä tein siitä lasten version.

Malli: Pikku-Parat, joiden mallin (Paraphernalia- sukat) on suunnitellut Taina Käsillään-blogista ja alkuperäinen ohje löytyy täältä. (Ravelry-linkki) 3o 1 n -jousteen sijaan tein 2 o 1 n -joustetta. 5 vuotiaan koossa (kenkä 28) on 48 silmukkaa ja 6 vuotiaan koossa (kenkä 30) on 51 silmukkaa.

Lanka: Viking Froyagarn, 80 % villaa, 20 % nailonia.

Puikot: Sukkapuikot 3 mm

Punaisissa sukissa (alla) on palmikointi neulottu peilikuvana toiseen sukkaan ja roosanvärisissä palmikointi tuli vahingossa tehtyä vasempaan sivuun molemmissa sukissa.

Sukat eivät vielä ole olleet pesussa, joten on vielä arvoitus miten ne konepesua kestävät. Ne ovat olleet melkein jokapäiväisessä käytössä, joten pientä nukkaantumistakin on jo ilmennyt. Mieluiset ovat sukat, nyt on tilauksessa lapasia.
Näinä harmaina talvipäivinä hyvien kuvien ottaminen on haastavaa. Lapsetkin vähän vaihtelevasti suostuvat kuvattaviksi. Näitä kuvia varten houkuttelin tytöt istumaan äidin ja isän sängynpäädylle ja itse möngin kamera kaulassa sängyn ja ikkunan väliin. Näin sain vähäisen luonnonvalon avuksi kuvaukseen. Ei napakymppiotoksia mutta sukkakuvia kuitenkin.

Fur dressing

Jatkan vielä viimevuonna valmistuneiden töiden raportointia. Joulukuun alun postauksissa kyllä jo vilautin pari kuvaa esittelyvuorossa olevien turkisten valmistusprosessista, mutta nyt tulee turkisaiheesta seikkaperäinen postaus.

Iinun ihanasta blogista pääsin Ottobre-lehden jäljille ja kun sain sitten käsiini lastenmalliston 6/2008 niin sehän oli menoa. Malli 14, Bess tekoturkki oli ihan pakko toteuttaa ja koska meillä on kaksi neitiä, niin kaikki ommellaan kaksin kappalein. Tälläkertaa ei omista kangasvarastoista ollut apua vaan suuntasin kangaskauppaan ideoimaan. Tavallinen tekoturkis tuntui aivan liian jäykältä ja paksulta tähän mallin ja niinpä päädyin valitsemaan ohuempaa teddyneulosta. Ostin lisäksi ohutta villavatiinia toppaukseen ja palalootasta löytyi sopiva pala suklaanruskeaa paksuhkoa vuorisatiinia vuoritukseen. Kotona kun mallailin kankaita päällekkäin, iski epäilys, että yhdistelmä ei ole tarpeeksi lämmin ja kävin ostamassa vielä ohutta 40 g:sta vanua. Turkeissa on nyt sitten vuoren ja teddyneuloksen välissä ohut villavatiini ja ohut vanukerros päällekkäin.

Tarkoitus oli, että olisin laittanut tarvikekustannuksetkin tänne, mutta kun tämän postaus vähän viipyi, niin olen jo unohtanut osan hinnoista. Teddyneulos on Eurokankaan palalootasta, joten se oli kohtuu edullista, samoin vuorisatiini. Villavatiini ja ohut vanu olivat ainakin selkeästi edullisempi vaihtoehto kuin valmiiksi tikattu vanu.


Pitkään aikaan en ole ommellut vuoritettua ulkoiluvaatetta, joten pikkasen jänskätti miten onnistun. Mutta täytyy sanoa, että Ottobren ohjeet on todella hyvät. Ainut missä meinasi mennä sormi suuhun, oli päällisen ja vuorin yhdistäminen hihansuissa. "Neulaaja ompele päällisen ja vuorin hihansuut toisiinsa kuin käsi käteen" -ohje ei auennut ihan heti. Leena's.com -sivuilta sain tähän apua.

Täytyy vielä kehua Ottobren kaavoitustakin. Kaavojen koot osuivat meidän tytöille ihan täydellisesti. Ei tarvinnut mitään muuttaa. Lapsille olen ommellut eniten Suuri Käsityö -lehden kaavoilla ja niissä pitää minun kokemuksen mukaan aina tarkistaa mitoitus. Aika usein kaavoitus on tehty aivan liian väljäksi normaalivartaloiselle lapselle.


Ohjeen mallitakkiin on laitettu turkiksella päällystetyt napit ja niin aioin minäkin ensin tehdä. Mutta sitten sattui nappihyllyssä ruskeat pallukkanapit silmään ja jotenkin ne näyttää näissä versioissa hauskemmilta.


Turkit valmistuivat joulukuun alussa juuri sopivasti tyttöjen joulunalusrientoihin. Mekon ja hameen päälle oli joulukirkkoreissulle paljon hienompi (ja kätevämpikin) pukea turkki ja saapikkaat kun toppahaalari ja kuomat.


Tämä oli kaikenkaikkiaan oikein palkitseva ompelustyö. Opin uutta, koin onnistumisen iloa, olen lopputulokseen tyytyväinen ja mikä parasta, tytötkin tykkäävät.



Teddyneulosta jäi vähän yli, joten siitä saisi vielä tehtyä samaisen lehden Sissi teddybaskeritkin. Tosin Tammy-hamekin on tekolistalla ja Sweet'n cosy raglanpusero ja ja.... lehdessä riittä kivoja malleja. Itsellenikin haluaisin ommella jotain aikuisten mallistosta. Ja hui hui, lasten kevätkokoelma -lehti ilmestyy 16.1.2009.

...................................................................................................................................
PS.Pikkasen olen editoinut blogini ulkoasua ja poistin entisen blogiluettelon tuosta oikeasta sivupalkista. Tämä siksi, että sen pitäminen ajantasalla tuntuu työläältä. Minulla on seurantalistalla aika määrä blogeja ja lista elää koko ajan. Niinpä jätin listaan vain osan seuraamistani ulkomaisista blogeista, joita en voi seurata blogilistan kautta.

Shetland Tail again

Kiitokset kaikille edellisen postauksen suk.. eiku piirakoita kommentoineille ; ) On täällä yks mies hykerrelly tyytyväisenä.

Kauhia hinku on ollut päästä kuvaamaan ulos auringonvaloon. Ja tälle päivälle sitä aurinkoa oli vihdoin luvassa. Mutta eihän ne säteet yltäny meidän takapihalle vaan jäivän naapurin autotallin taakse.

No mitä teki tämä kuvaushinkuinen neulebloggaaja. Tyyräsi flussasta juuri toipuneet lapset ja puolikuntoisen miehen autoon ja ajoi lähimpään rantaan auringonsäteiden perässä.

Onneksi minun mies ei ole vielä äitynyt pitämään vastaavaa blogia näistä frouvansa käsityöharrasteista. Voisi kertyä ihan korviani kuumottavia näkemyksiä erinäisistä tapahtumista, joita intohimoinen käsityöharrastukseni perheen arkeen teettää. Niikun vaikka tämänpäiväinen kuvausreissu.

Lähimmässä rannassa tuuli todella navakasti eikä aurinkokaan tavoittanut vielä sinne. Noh, höveli mies totesi, että ajetaan toiseen rantaan ja katsotaan jos saatais parempia kuvia. Autolle kävellessä ripustin huivin puun oksaan ja nappasin tämän tuiverruskuvan.

Kuvattavaksi valitsin huivin, joka on valmistunut jo lokakuun lopulla. Nappasin silloin vain hätäisesti muutaman kuvan sisällä ja ajattelin palata asiaan myöhemmin.

Idean huiviin löysin Ravelrystä (ravelry-linkki).

Malli: Shetland Triangle ja Swallow Tail -huivien mallineuleiden yhdistelmä. Shetland Trianglen mallikertoja on 10 ja reunuksena on Swallow Tail- huivin Lily of the Valley -osuus. Koko on n. 165 cm x 70 cm.

Lanka: Vaaleanpunainen villalanka

Puikot: Muistaakseni 3.5 mm. Pahus, kun en laittanut mihinkään ylös.

Pienoisen ajelun jälkeen löytyi suojaisa eteläranta, jossa saatiin vihdoin kuvakset käyntiin. Jää vähän rutisi rannassa mutta kun se näytti kestävän painoni niin yllytin miestäkin tulemaan perässä. Mitä siitä jos vähän rutisee, ei tässä ole syvää, pääasia on että saadaan hyviä kuvia. Toisella silmällä vahdin lasten touhuja ja samalla roikotin huivia ja koitin olla änkeemättä itse kuvaan muhkeine toppavarustuksineni särkemään herkkää aihetta. Samalla annoin kuvauskomentoja miehelle. Olipahan ohikulkevilla sauvakävelijöillä muutakin katseltavaa kun kauniit maisemat.

Jäin vielä pyllistelemään rantaan kameran kanssa. kun muu perhe pakeni autoon. Pitihän niitä lähikuvia vielä saada. Ja ei tässä vielä kaikki. Olin varustanut lisäksi kaikki perheenjäsenet uusilla neulomillani villasukilla ja alkuperäinen toive oli, että olisin istuttanut heidät riviin rannalle, riistänyt heiltä lämpimät kengät jaloista ja kuvannut sukkia luonnonvalossa.. Tajusin onneksi tästä suunnitelmasta luopua.

Kiitos, kiitos aurinko, paista tänäkin vuonna kirkkaana suoden valoasi meidän iloksi. Tämä on vasta alkua, mutta se on menoa nyt, kohti kevättä!