My first pair of socks

Oli kauhia hinku aloittaa sukka uudesta langasta. Ja niin otin varaslähdön ennekuin ehdin saada edellisen Lyyra-parin valmiiksi. Tämä Trekking osoittautuikin todella addiktoivaksi langaksi. Aloitin neulomaan lankaa kerän keskeltä ja sen vuoksi en nähnyt etukäteen missä järjestyksessä värit kerän sisuksista purkautuvat. Tämä aiheutti sen, että meinasi jäädä eilen lounas tekemättä, kun neuloin ihan simona tyyliin, pakko neuloa vielä yksi raita...

Ensimmäinen sukkaparini näyttää nyt sitten tältä. Raitasukan päättely pitää vielä tehdä uusiksi, kun resori pikkusen kiristää. Mutta muuten olen kyllä tosi iloinen, että olen opetellut uudelleen sukan tekemisen taidon.


Sunnuntai aamu oli harmaa ja vetinen ja touhukkaan lauantain jälkeen lymyiltiinkin aamupäivä sisällä. Lounaa jälkeen innostuin leipomaan kakun, kun jääkaappiin oli kertynyt joukko rahka-, kerma- ja jugurttijämiä, jotka olivat menossa vanhaksi. Meillä ei lapset oikein innostu perinteisestä täytekakusta, joten olen siirtynyt leipomaan tällaisia hyytelökakkuja. Ne on lisäksi mielestäni mukavan simppeitä tehdä. Vaihtelen perusreseptiä aina sen mukaan mitä kaapista löytyy. Minun perusreseptissä on pohjassa noin 300 g keksejä ja 100 g margariinia. Välikerroksessa on yhteensä 8 dl "nestettä", joka on sekoitus kermaa, rahkaa ja jogurttia + sokeria maun mukaan ( ~ 1 dl). Ja sen hyytelöimiseen 8 liivatelehteä, jotka liuotan tilkkaan sitruunamehua. Päällikerros on sekoitus pakastemarjoja, tällä kertaa mansikoita, vadelmia ja puolukoita ja hyytelöimiseen 2 liivatetta. Tämä kakku maistui lapsillekin!


Ja kyllähän se maistui minullekin : )

Dishes for everyday use

Varoitus! Tässä jutussa ei ole mitään neulomiseen tai ompeluksiin liittyvää, vaan juttua pukkaa niinkin hömpästä aiheesta kun meidän perheen arkiastiastosta. Oon aika heikkona astioihin ja niitä tuppaa sitten kertymään myöskin.

Meillä on ollut jo yli kymmenen vuotta arkiastiastona käytössä Helinä Tilkin Kassid eli Kissat. Vuosien saatossa olen kantanut Tallinnasta jos yhdenkin täydennyskuorman astiastoon. Näihin ihaniin kissakuvioihin ihastuin heti ensi näkemältä, kun kissoista muutenkin hirmusti tykkään. Koska tuotetietojen mukaan astioiden luvattiin kestävän konetiskausta ajattelin, että tuossapa just meille sopiva astiasto ilahduttamaan arkea. Ainakaan kissaihminen ei voi tulla kun hyvälle tuulelle näitä astioita katsoessa.

Ylläoleva lautanen on hankintoja tuoreemmasta päästä ja siinä näkyvät kaikki astioissa seikkailevat kuusi erilaista kissahahmoa maukkaissa väreissään.

Mutta pettymys onkin ollut sitten suuri, kun on ilmennyt vuosien saatossa, että astioiden kuviointi ei olekaan kestänyt konepesua. Kaikista vanhimmista ja käytetyimmistä astioista on kissakuviot kuluneet lähes täysin pois : (


Pidemmän aikaa olen miettinyt, että pitäisi löytää sopiva serviisi korvaamaan kulahtaneet Kissat. Ja pallotellut ajatusta, ostaako ihan halpis-astiasto, jolloin on tietty vaikeampi löytää myöskin silmää miellyttävä malli, vai satsatako johonkin laadukkaampaan serviisiin, jolloin se tietäisi melko suurta lovea lompakkoon. Niin sitten harmittaisi ainakin ihan vietävästi, kun joku kuppi menisi rikki. Ja sitähän sattuu lapsiperheessä suht tasaseen tahtiin. Ja millanen malli sitten olisi mieluisa, kun aika monikin tyyli miellyttää.

Eilen sitten paikallisessa marketissa napsahti. Oli iso pöydällinen astioita ja kyltti "Kaikki osat euron kappale". Että eurolla. Ei hassumman näkösiä, ajattelin. Ja siinä sitten ähkäsin ja mielikuvittelin miten astiat passais meitin keittöön. Soitin miehellekin, niiku se mitään muuta osais sanoa kun, että osta pois vaan jos siltä tuntuu. Noh, niiku näkyy ni kaupat tuli tehtyä. Ostin 34 €:lla kymmenen ruokalautasta, kymmenen kahvikuppiparia, kymmenen leipälautasta ja neljä teemukia. Vielä tänäänkin olen ollut tyytyväinen : ) Tällä hinnalla ei ainakaan harmita niin paljon, jos astioita menee rikki.

Eihän nää yhtä pirtsakoita ole kun vanhat Kissat, mutta niikun kerroin tykkään monelaisesta tyylistä ja tällänen rauhallinen ja suht pelkistettykin tyyli miellyttää. Et tykkään tykkään!


Minua miellyttää myös romanttisempi tyyli ja siksi olenkin paremmaksi serviisiksi pikkuhiljalleen kerännyt tarjouksista metsästellen Villeroy Boch'n Alt Luxemburg'ia.
Sitten on vielä yks astiasto, joka on pakko mainita, koska olen ihaillut sitä jo vuosia. Ja aina haaveillut, että jos vaikka joskus alan sitä keräämään. Vaikka sillä verukkeella (niinkun miehelle joskus höpötän), että on sitten antaa lapsille perinnöksi. Ja tämä iiihana astiasto on Royal Copenhagenin Blå Måsen. Näen itseni vanhana harmaahapsisena mummona juomassa lokkikupista päiväkahveeta baakelsin kera ...

It's fun to learn

Sukkia en muista tehneeni sitten yläastevuosien. Mutta se uusi kirjava sukkalanka alkoi uusista langoista eniten pyrkiä puikoille, joten ei kun härkää sarvista ja sukkaa neulomaan. Kiitos Karoliinan ja Helmiksen sivuilla olevien sukkavinkkien ja -linkkien löysin tämän ohjeen.

Päätin tehdä harjoitussukat Nallesta ja samalla opetella minulle uuden tekniikan, sukkien neulomisen varpaista ylöspäin. Ja ohjeet osoittautuivat todella hyviksi! Olin ihan innoissani, en meinannut saunaan malttaa lähteä. Että voikin sukkien neulominen olla näin kivaa. Mahtavaa!
Kunhan saan nämä valmiiksi niin uskaltaudun kokeilemaan saksasta tullutta lankaa.
Joskus menen ihan kierroksille, kun surffailen toinen toistaan luovempien ihmisten blogeja läpi. Tulee ihan sellanen luovuushäkärä, et pakko saada tehdä jotain.

Tiistaina se oli appelsiinit. Kävin täällä ja kas, meillä oli just kaks vanhaa appelsiinia lojumassa pöydällä, jotka ei oikein olleet kelvanneet kenellekään. Haa, enpäs heitäkään niitä roskikseen, ajattelin, vaan koklaan miten kuivatus onnistuu.

Ihana appelsiinin tuoksu levisi kotiin. Ja kyllähän niistä tuli ihan kivoja.

Jos näistä tarpeista vaikka kranssi syntyis. Pitää ostaa tai tehdä pohja ja ehkä jotain kaunista nauhaa lisäksi...
Eilen aamulla kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, silmä osui naapurin katon hauskaan kuviointiin, jonka hienoinen lumentulo oli saanut aikaan.

Can't pick up the threads of knitting

Nyt on paha neulekipsi. Niinkun iloitsin uusista hienoista langoista, niin nyt en sitten saakaan mitään puikoille. Nyhrään vaan jotain aiempien töiden korjauksia. Eilen korjasin toisen raitapaidan, jonka esittelin täällä. Lisäsin siihenkin yhden raidan verran pituutta lisää helmaan. En tiedä vielä tuliko siitä edes hyvä. Kastelin helman, koska neulejälki jäi vähän epätasaiseksi purkulangasta johtuen, ja se on vielä kuivumassa. Et ei ole siitä kuvaakaan. Mut siis tälle tasolle tää neulominen on nyt läsähtäny.

Ehkä tässä on nyt sitten tuumaustauko, pakko kai se on hyväksyä.

Ai nii, tuo kuva. Nuo virkatut pannulaput on äitini tekemiä kirpparilöytöjä, jotka hän on lahjoittanut tyttärieni leikkimökkiin leikkeihin ja somistukseksi. Eiks oo aika kivoja?

Kahden viikon päästä ollaan lähdössä mieheni kanssa hääpäivämatkalle Irlantiin. Ai miks just sinne? No, mieheni sisko asustaa siellä ja ei olla vielä ehditty hänen luonaan vierailla.

Nii-i, Irlannissa on paljon lampaita -> paljon villaa -> ihania lankakauppoja? Koitin googlata kauppoja ja vinkkejä asiasta. Yhdestä blogista (!!!) löysin tietoa: "The ratio of knitting shops in Ireland is unfortunately not proportional to the amount of sheep we have here". Vai nii. Koska matka on vain ns. pidennetty viikonloppu, niin kovin paljon en kuitenkaan raaski ajasta käyttää lankakaupoissa juoksemiseen. Vähän jänskättää jo se matka. Tämmösiin ihaniin lampaisiin tuskin Dublinissa kuitenkaan törmään mutta jospa vaikka joihinkin ihaniin lankoihin.

Garden talking

Nappasin viikonloppuna kirjahyllystä yhden lempikirjoistani selailtavaksi. Edith Holdenin "Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906" -kirjan tarina on jännä. Alkuperäinen päiväkirja lojui 60 vuotta ullakolla, ennenkuin se löydettiin ja painettiin kirjaksi, joka nousi maailmanmenestykseksi. Päiväkirja sisältää kommentteja luonnon tapahtumista ryyditettyinä mielirunoilla ja sananparsilla sekä Edith'in hienoilla yksityiskohtaisilla maalauksilla. Vähän kuin blogeissa(?)

Edith Holdenin(1871- 1920) tarinasta on näköjään tehty myös elokuva, jota ei ilmeisesti ole Suomessa esitetty. Hän hukkui Thamesiin 48-vuotiaana ollessaan poimimassa kastanjapuun kukkia.

Päiväkirjan kirjoittamisen lisäksi/vaihtoehtona luonnon havaintojen tallettamiseksi voi näin nettiaikana kirjata omat havaintonsa luontoliiton sivuston kautta. Näin havainnot päätyvät varmimmin muiden iloksi ja tutkimustiedoksikin. Lapsille on oma Kevättuuli-seuranta!

Meillä tehtiin viikonloppuna "käsitöitä" puutarhassa. Jo viime kesänä katselin etupihan tuuheita lehmuksia sillä silmällä, että karsittava on. Tai muuten olisi pitänyt siirtää kukkapenkit toiseen paikkaan, niin paljon puut täydessä lehdessään varjostivat.

Viikonloppuna sitten mieheni kanssa tempaistiin. Mies hoiti kiipeilyn ja moottorisahailun ja minä oksasaksien kanssa karsin ja paloittelin oksat ja lopuksi lajittelin ja pinosin. Kyllähän lopputulos näyttää aika rujolta, mutta onneksi lehmukset toipuvat melko nopeasti näinkin rajusta parturoinnista.

Mieli halajaa jo puutarhahommiin. En ole mikään kokenut supertaituri puutarhahommissa, ennemminkin opettelen, kokeilen, erehdyn, yllätyn, petyn ja välillä onnistunkin. Viime kesänä ostin eka kerran kosmoskukan siemeniä, joita hiukan esikasvatin ennen istuttamista avomaalle. Kukkavarret kasvoivat hurjan pitkiksi ja koko kesän odotin, että koska ne kukkivat. Ja kun ne sitten vihdoin elokuussa kukkivat, niin kukkailoa riittikin sitten pakkasiin saakka. Ostin viime viikolla jo muutaman siemenpussukan, jotka vois jo pian kylvää esikasvatusta varten. Vanhoja tuttuja kosmoskukkia ja ruiskaunokkia sekä uusia kokeiltavia zinniaa ja koristeportulakkaa.

Maan sulamista odotellessa voinkin vielä notkua netissä ja juoda kahvia lempparimukistani, jota komistaa Pikku Myyrä. Käsi ylös kuka tykkää Pikku Myyrästä!

Ja laitetaan nyt vielä kuva teemukeistakin.

Meillä tykätään myös myyrä-kirjoista ja dvd'istä.

Neulomusten suhteen on menossa jonkin sortin pähkäilyaika. Tyttöjen neuletakien valmistuttua en ole aloittanut mitään uutta. Uusista langoista olen kokeillut mallitilkkuja ja tosi nahkeasti neulonut Samoksen Lollipop'ista boleroa.

Yhden korjaushomman sain kuitenkin viime viikonloppuna tehtyä. Tenneseestä neulottu raitaneule ei ole oikein lähtenyt käyttöön. Helma vaan tuntui liian lyhyeltä. Koska muuten tykkään mallista niin tempaisin helman uusiksi. Nipsautin helmasta pari alinta raitaa pois ja neuloin helman uusiksi niin että siitä tuli pari raitaa pidempi ja liitin silmukoita jäljentäen paikalleen.

Olen nyt tosi tyytyväinen paidan pituuteen. Tästä tuli sittenkin ihan ok pitoneule.
Vanhemman tyttären Pikku Myyrä (pehmoreppu) haluaa toivottaa hyvää maan sulamisen odotusta kaikille ja erityisesti niille jotka puikkojen ja lankojen lisäksi upottavat innolla sormensa myös multaan!

Wundervoll!

Lankapaketti Saksasta Berliinistä tuli tänään! Kuin olis joulu. Varovasti rapelsin paketin auki ja vapautin lankapallerot pusseista. Nuuh nuuh, ihanalle tuoksuvia villapalleroita. Alpakat on todella pehmeän tuntuista villaa, niitä vois hyplätä ihan loputtomiin. Ja zitronin poltetun oranssin värinen villa ihanan väristä ja todella pehmeää.

I've got the yarns from Germany. It's like Christmas. The balls of wool smell just lovely and feel so softy...


Ja sitten niistä oli pakko saada ottaa vähän kuvia. Lankapalleroiden kaveriksi kuviin pääsivät ajelemaan niinikään saksalaiset autot.

Alpakkakerien lomassa hyristelee Porsche.

I had to take some photos at once. My Porsche wanted to show up with alpaca balls in photos.


Langoista pitäisi alkaa loihtimaan miehelle puseroa. Toivomuksena on poolokaulus ja simppeli malli. Vähän epäröin tuon poolokauluksen kanssa, kun ei ole kokemusta, miten alpakka kestää pesua. Poolokaulus on kuitenkin suoraan ihoa vasten, joten siitä kohdin ainakin likaantuu nopeammin ja vaikuttaa pesutarpeen tiheyteen. Onko kokemuksia?

I'm going to knit an alpaca pullover for my husband. I'm still hesitating whether knit it with polo neck or not.


Ja tässä tulevat itselleni tilaamat poltetun oranssin väriset villat. Life style on 100 % Merino Extrafine ja pitäis olla konepestävää. Näistä pitäisi syntyä neuletakki, malliltaan suht niukka. Lankaa on 500 g ja vähän hirvittää etukäteen, että riittääköhän se.

Here are the balls of wool I ordered for myself. The yarn is Zitron's Life style 100 % Merino Extrafine. The colour of burned orange is just perfect for me. I will knit a cardigan of them one day.


Lankojen seassa päristelee kuplavolkkari, joka on oikean kuplani esikuva. Oma autoni on vuosimallia -67 oleva vaaleansininen kaunokainen, joka nukkuu vielä tuolla pihalla tallissa talviunta.

My VW Beetle is driving among the balls.


Tytöille tilaamani langat pääsivät poseeraamaan tyttöjen huoneeseen. Zitron'n Polo on 60 % puuvillaa ja 40 % akryylia. Väri on tosi karkki. Ei liian pinkki, eikä liian punainen vaan just makee.

Here are finally the lovely pink balls of Zitron's Polo for my daughters. I took the photo in their room among the ponies.


Kaikki langat on ihania, mutta nyt ne pitäisi sitten raaskia neuloa. Huh huh, tulee vähän paineita, kun haluaisin neuleistakin tulevan ihania. Täytyy malttaa suunnitella huolella, ettei tarvitsisi purkaa pahemmin.

Ai niin, paketissa oli pieni bonuskin, kerä maukkaan väristä sukkalankaa. Danke sehr, Woll-Kontor!

Poikani voisi vaikka innostua tästä, kun tykkää pinkistä. Hänelle kun en ole neulonut kuin yhdet kirjoneulelapaset tänä vuonna. Yritin taannoin kuvatakin ne, mutta kuvista tuli aika julkaisukelvottomia, kun lapaset on jo kovassa käytössä aika vanuttuneet.

Saisikohan tästä yhdestä kerästä sukkaparin? Ei ole oikein tuntumaa, kun olen viimeksi neulonut sukat varmaan 20 vuotta sitten.

All the yarns are perfect and now I should get the courage to knit them. Should make good planning before beginning too. So it will last before I got something to show in here.

There was a bonus in the packet, a ball of sock yarn from Woll-Kontor. The colour is really sweet.

First spring cardigan is finished

This fruity picture of lychees can be the intro for my posting this time. The fruits have exactly the same colour as the newly finished cardigan, that's why. Like it!

Löysin kivan kuvan litseistä, jotka värinsä vuoksi saavat johdattaa juuri valmistuneen neuletakin esittelyyn.

I knitted two cardigans for both of my daughters. This is the first finished one. My mother gave me the buttons, which tone quite well in the flowers.

Neuloin siis kaksi kappaletta neuletakkeja - molemmille pienille tyttärilleni. Tokana neulomani viimeistelin ekana loppuun. Ja se piti saada heti kuvatuksi. Napit kävin kaivelemassa äitini varastoista. Napeissa on juuri samaa keltaista kun kirjomissani kukissa, vaikka kuvassa sivuvalo vähän hämää ja saa napit näyttämään tummemmilta.


Napituslistatkin onnistuivat tässä takissa ihan kivasti, lopulta. Kaula-aukon suoran resorin sijasta neuloinkin pienen kauluksen. Vielä viimeistelyvaiheessa olevasta toisesta takista pitää purkaa napituslista ja kaula-aukon resori ja tehdä uusiksi. Niistä ei tullu ekaneulomalla hyvät.



Here's the happy owner of the new cardigan, photographed this morning. I should hurry now to get the other one finished too.

Ja tässä uuden neuletakin iloinen omistaja kuvattuna tänä aamuna. Nyt pitää ahkeroida toinenkin takki pian valmiiksi, että toinen tytär ei joutuisi enää pitkään odottelemaan omaa takkiaan.