Sorrow

Tuossa punamultaisessa navetassa pikkuinen tiikeriraitainen kissa syntyi kesällä -92 ja sieltä mie sen äitini kanssa hain meille asumaan. Sen niistä kolmesta, jonka raidallisen hännän pää oli valkoinen.

17 vuotta tuo kultainen kissa jaksoi luonamme elää. Ensin minun kodissani ja sitten vanhempieni luona. Niin monta muistoa, niin monta tarinaa. Tänä kesänä sen kunto huononi nopeasti ja se tuntui menettävän elämänhalunsa. Tänään eläinlääkäri päästi sen kärsimyksistään. Se nukkuu nyt vanhempieni puutarhassa päärynäpuun alla ikiunta. Laitoimme arkun pehmikkeeksi sen oman viltin, jonka päällä se tykkäsi nukkua.

Niin paljon iloa se toi elämäämme. Joskus tuntui, että se ymmärsi niin paljon enemmän. Niinkuin silloin kerran, kun olin surusta sairas ja se tuli ja kiipesi rinnan päälle makamaan. Katsoi vaan silmiin ja hyrräsi hiljaa.

Ikävä.

Villi

kesä 1992 - 29.06.2009

Kuulehan kun kerron sulle,

mitä tänään kuuluu mulle.

Aika sairas olen nyt,

vanha sekä väsynyt.

Lääkkeet eivät auta enää

nyrpistän nyt niille nenää.

Levätä mä tahdon vain,

ja muistella mun muistojain.

Hyvän elämän mä elin,

tietä omaa kuljeskelin.

Aina olen ollut vapaa,

enkä vaihda sitä tapaa.

Niitylle tein lystit retket,

vietin monet hauskat hetket.

Siellä nautin kesäpäivät,

muistot parhaat sieltä jäivät.

Sinne vielä tahdon päästä,

nauttimaan hetken kesäsäästä.

Jos jaksan , tutun reitin kuljen,

ja viimein hiljaa silmät suljen.

Nurmen peittoon pehmeään,

peitelkää mut lepäämään.

Uinun siellä unta syvää,

kesää ikuista ja hyvää.

Siellä kukkii kissankellot,

siniset on niityt pellot.

ei untani voi enää estää,

vaan ystävyys se yhä kestää.

(edit. lastenkirjasta Hessu-sedän eläintarhassa tapahtuu, Heli Ilaskari)

Dresses for school's spring ceremony

Mennyt kesäinen viikonloppu oli herkistelyn aikaa. Esikoinen sai ala-asteen opinnot päätökseen ja miun pienet prinsessaiset viettivät ensimmäistä kevätjuhlaansa koulumäellä eskarina ja viskarina. Kaikki suoriutuivat opinnoistaan kunnialla ja saivat erinomaisen todistuksen : )

It's so moving to sit as a mum in the auditorium on the school's spring ceremony and follow the performance with your own child on stage. Last friday was it's time again.


Kevätjuhlamekkojen teko jäi perinteisesti viimetinkaan. Olen viettänyt aika paljon aikaa pihalla kontaten ja kottikärryillä ajellen. Ja kiroillut tätä savista pihamaata, jota olen kärrännyt useamman kuorman tuonne tontin rajalle metsikköön ja paluukuormana tuonut multaa tilalle. Siirtänyt perennapenkistä röyhkeimmät levittäytyjät pois ja istuttanut tilalle rauhallisempia lajikkeita. Ikuisuusprojekti, josta aina joka kevät samanaikaisesti innostun ja ärsyynnyn.
Kevätjuhlamekkojen mallia varten surffailin nettisivustoja ja kävin bläräämässä vaatekauppojen mekkorekit. Ihastuin Iinun ihaniin mansikkamekkoihin kuitenkin niin paljon, että näihin omiin tuotoksiin on otettu kyllä aika vahvasti niistä vaikutteita.
I've been busy with my eternal project, herbaceous border (I'm not sure if this is right translation for perennapenkki) and with sewing project, dresses for my daughters for the school's spring ceremony.
For dresses I've taken inspiration from Iinu's lovely Strawberry cream cake -dress.

Oli asiaa lähikaupunkiin ja niinpä kävin tutkailemassa eurokankaan valikoimat. Yleensä olen keväisin löytänyt useita kivoja vaihtoehtoja kesän mekkokankaiksi eurokankaan palalootia penkomalla, mutta nyt valikoimat olivat todella surkeat. Mur mur eurokangas, ei kiva. Pakalta löytyi sitten vaaleanpunaista ruutupohjaista puuvillasekoitetta, jossa on kohopainatuksena pieniä kukkia. (jotenkin tähkeissäni olin siellä kaupassa, että vasta kotona huomasin ettei kangas ole edes täyttä puuvillaa mikä taas selittää edukkaan metrihinnan).

Helmarimpsun kangas (100 % puuvilla) löytyi toisesta paikallisesta kangaskaupasta ja hihojen brodyyrikankaat omasta varastosta. Ruutukangas kutistui mielenkiintoisesti, kun pesin sen ennen leikkuuta. Valkoinen lanka on puuvillaa, joten kokonaan valkoiset ruudut kutistuivat eniten suhteessa ruutuihin joissa on joko puuvillaloimi+ tekokuitukude tai vaaleanpunainen tekokuituloimi sekä -kude. Toimii kuitenkin näinkin eikä kaipaa silitystä.
The fabrics are from local fabric shops, but it could have been easier to order them from Iinu's shop.


Malli: Mekon kaava on yhdistetty Suuri käsityölehti 3/2009 malleista 21 (trikoopaita) ja 11 (hame). Paidan etu- ja takakappaleen kaavaa lyhensin koossa 122 cm 10 cm:llä ja samoin hameen kaavasta yläosasta otin 10 cm:ä pois, jolloin sain riittävästi poimutelmaa myös vyötärölle.
Puseron kaava on oikein toimiva mitoitukseltaan, joten sitä voisi käyttää toistekin. Koska pusero-osan kangas ei ole täyttä puuvillaa niin varmuuden vuoksi vuoritin sen henkäyksen ohuella puuvillalla, että se olisi ihoa vasten mielyttävämpi.

Lopputulos on viimoisen päälle vaaleanpunainen kuin huvipuiston hattara. Voipi olla, että neitien värimieltymykset alkavat laajentumaan lähivuosina (toivottavasti ei kuitenkaan mustaa vielä pitkään aikaan), joten otetaan tästä vaaleanpunaisesta kaudesta kaikki irti. Tai sitten käy kuin miulle, joka vieläkin joskus tykkään pukeutua vaaleanpunaiseen.
Pattern is a combination of model 21 (shirt) and 10 (skirt) from Suuri Käsityölehti 3/2009.
Mekot olivat neideille mieleen ja ne puettiin seuraavana päivänä kauppareissullekin, joista ekat kuvat ovat.
Aurinko paahtoi täysillä lauantaina ja pikkuneiditkin malttoivat iltapäivällä lepäillä hetkisen varjossa kera nukkevauvojen.
My daughters are very pleased with the dresses. They still love pink, so let them have it as long as they like. Actually I hope it will take really long for them to grow into teenagers dressed in black from top to toe.
Summer is finally here and the last weekend was really sunshiny and warm.

Ollaan pihalla

Iskä tyttöjen kanssa tramppiksella.

Iskä: Tarvittas varmaan 220 volttia, että miun tukka nousis pystyyn.
(miehen tukka muistuttaa rakenteeltaan karkekarvaisen mäyräkoiran turkkia)

Kuopus: Ethän sie edes osaa tehä volttia.

My better sleeping socks - Absinthe

Pinja-pupu kiittää kaikista lukuisista ihanista kommenteista joita se on saanut osakseen. Ja niin kiitän miekin. Turha tässä on yrittää teeskennellä, ettenkö olis vähän perso kehuille. Ihan todella ihana niitä on saada. Toki muutkin kun kehukommentit on tervetulleita ja luetaan ilolla.

Uudessa knitty'ssä on ihania sukkamalleja ja tämä joutui neljästä hienosta mallista ensin toteutukseen. Sukat pistin alulle taannoinen Tallinnan matka mielessä. Ajattelin näitä olevan mukava neuloskella laivalla ajan kuluksi.

There are many lovely patterns of socks in the newest Knitty. I started with Absinthe. I thought, it would be a nice little needlework on the way to Tallinn.

Mukava oli neuloskella, juu. Laivalla huomasin, että varren mallineulekuvion sivu (= ainut sivu jota olisin tarvinnut) oli jäänyt muun ohjeen matkasta. (Koska se ei tulostunut normaalisti ohjeen tulostuksen mukana vaan piti erikeseen copypasteta ja tulostaa ja oli siksi jäänyt niittaamatta muuhun ohjeeseen kiinni) Olin jo onneksi neulonut toista sukanvartta pari mallikertaa, joten siitä sitten koitin tihrustaa pitsineuleen kuviota. Aika monta kertaa purin ja nurisin ja ärisin, mutta lopulta alkoi sujumaan. En ole ihan varma mutta miusta mallineuleen rivillä 14 on keskellä virhe. Vaan voin olla väärässäkin. En vaan saanut silmukoita sattumaan tuon ohjeen mukaan.

I'm not sure, but I may have found an error from leg chart from the line 14. Although, I had to change the pattern a bit to make stiches match.


Malli : Absinthe by Sara Norris, uudesta knittystä. Malli neulottu varpaasta ylöspäin.

Lanka: Oman keittiön värjäilykokeilun tulos, ohut kierrätetty villalanka. Kulutus 91 g eli käytin kaiken värjäämäni. Varren mallikuvio toistuu 6 kertaa.

Puikot: 2.5 mm bambupuikot, joista yhden hävitin laivalla tullessa :(

Lanka on pehmeämpää kuin tavallinen sukkalanka, joten en usko sen kestävän normaalia sukankulutusta. Koska pidän aina yöllä sukkia jalassa, niin näistä tuli sitten mamman paremmat unisukat.

Sukan väri on todella mieluinen, tykkään ihan hirmusti tästä värjäyksen epätasaisuuden aiheuttamasta eloisuudesta neulepinnassa. Värjäyksessa jätin tahallani vyyhdin sekoittamatta kattilassa. En tiedä sitten olisinko kokemattomuuttani edes onnistunut saamaan ihan tasaväristä lankaa jos siihen olisin pyrkinyt.


Pattern: Absinthe by Sara Norris from Knitty. Worked toe-up.

Yarn: Handpainted in my kitchen. Recycled woollen yarn. I used it all, 91 g. I repeated the leg chart 6 times.

Needles : 2.5 mm bamboo

The yarn is smoother than usual sock yarn. So these pair of socks won't wear as normally shoesocks.

These are my new better sleeping socks. Though, it is a bit shame to use them only at night-time, cause I love both the colour and the pattern of the socks.




Tämä turkoosi on nyt jotenkin eri sävyinä innostanut tänä keväänä. (Muiden innostavien värien: oranssi, vihreät, keltainen..... lisäksi).

En malta olla laittamatta - värin vuoksi - tähän kuvaa ihanuuksista, turkooseista lasikoruista, jotka mies osti miulle pikku muistiaiseksi Tallinnasta. Miehen mielikuvitusta innoitti erityisesti arvailut siitä miten nuo "karvat" on joutunu lasin sisään. Jätänpä kuitenkin julkaisematta nuo teoriat. Täällä lisää korujen tekijästä.

The turquise has raised to one of my favourite colours this spring.
This set of bracelet and eardrops I got from my husband as we were in Tallinn celebrating our seventh wedding day. Here is more about the artist.


Toivon, että jokainen on voinut viettää hyvin tunnelmin äitienpäivää, jos ei äitinä niin lapsena. Ehkä paras päivä vuodessa, tämä.

I hope, everyone has been able to celebrate the mother's day with happy feelings, if not as a mother, then as a child.

Bunny

Hyvää pääsiäistä kaikille! Ai mitäkö? Eikö oo? No, mikä sitten? Hauskaa Vappua vaan kaikille! Ai mitäkö? Meni jo?

Höh. No hyvää aurinkoista päivää sitten ainakin voin toivottaa kaikille. Ja saanen esitellä itseni. Oon Pinja-pupu ja tämän perheen äiti on minut tehnyt ja täällä mie nyt asustan. Kuulin kyllä, kun se äiti sanoi, että tämä nyt on tälläinen välipalatyö. Aika pahasti sanottu pikku pupusta. Höh, mie en ole mikään välipala, vaan aito ja ehta pehmopupu, täyttä tavaraa päästä varpaisiin.


Miun suu on vähän vino, kun tuo äippä tais vähän lennossa minulle tämän naamataulun kursasta kokoon. Vaan nyt olen jo tähän niin tottunut, että olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni.


Mie olen aika rauhallinen tyyppi ja tykkään mietiskellä maailman menoa tälleen pihakeinussa. Samaa ei voi sanoa tämän perheen muusta väestä. Perheen äiti ja iskä on ihan villiintyny tästä keväästä ja pylly pystyssä ne tohottaa ympäri puutarhaa tonkimassa. Ei se ihme ettei mamma ole ehtinyt minuu täällä esittelemään.

Mie en oo mikään rääpäle, vaan ihan napakka typykkä:

Malli: Pupujussi kirjasta Neulo itse pehmeät lelut (Knitted Toys) by Fiona McTague.

Strategiset mitat: Pituus 49 cm ilman korvia, vyötärön ympärys 48 cm.

Lanka: Novita Samos Lollipop, jonka kulutus unohtui ottaa ylös. Ainakin neljä kerää meni. Korvien sisäpuoliin vähän luonnonvalkoista Novitan Nallea.

Puikot: 3.5 mm sukkapuikot ja pyöröt.

Ostin lollipoppia joskus tarjouksesta neulejakkua varten ja totesin pian, että vikaostos. Mutta pupulangaksi se soveltuu minusta varsin mainiosti. Pinnasta tulee sopivan tiivis ja napakka 3.5 mm puikoilla. Hyvä että tällekin langalle löytyi näin mukava kohde.

Sen verran poikkesin ohjeesta, että neuloin kaikki jalat pyörönä, samoin pään.

Model: Bunny Rabit from book Knitted Toys by Fiona McTague.

Measurements: Lenght 49 cm, waist 48 cm

Yarn: Novita Samos Lollipop, forgot to weight how much. Some Novita Nalle for ears.

Needles: 3.5 mm Lapsetkin on ihan riehaantunu tästä keväästä ja ne hilluu ihan villinä tuolla tramppiksella. Mie en niin rajusta menosta välitä. Kahvittelen täällä leikkimökissä kaikessa rauhassa.
Iltapäivällä on mukava ottaa nokoset leikkimökissä. Välillä on mukava olla yksin. Yöllä on joskus vähän levotonta ja ahdasta, kun meitä nukkuu niin monta pehmokaveria lasten sängyssä.

Vaan on se hyvä että täällä asuu paljon pehmoja. Olen jo saanut paljon kavereita. Ja eilen pääsin mukaan barbileikkeihinkin. Saatan kuulemma saada myös uuden siskon. Sais tuo äippä ainakin neuloa miulle housut, kun kerran lupas. Vaikka eipä tällee kesällä palella.

Tere

Aurinkoinen tervehdys Tallinnasta. Olen täällä miehen kanssa viettämässä villahääpäivää (seittemäs vuosi) ja teemahan on sitämyöten selvä. Lankaa on tullut osteltua ja muutakin tykötarvetta. Kuitenkin ihan hillitysti, vaikka on autokin matkassa.

Nyt löytyi se Karnaluksikin, kun viime kesänä jäi käymättä. Melkein meinasi nytkin usko loppua viime metreillä. Omalla autolla K.A. Hermanni 1 (osoite) on lievästi sanottuna vaikeasti saavutettavissa. Kyllä sen kadun näkee autonikkunasta, että tuollahan se on, mutta sinne päästäkseen kysytään todella hermoja. Tartu mnt'ltä ei voi kääntyä vasemmalle K.A.Hermannille (johon navigaattori neuvoo), joka on lisäksi yksisuuntainen katu, vaan pitää ajaa reippaasti ohi ja kääntyä vasemmalle ekasta mahdollisesta risteyksestä ja sitten suunnistaa yksisuuntaisten pikkukatujen viidakossa suurinpiirtein suuntavaistoon luottaen (onneksi miehellä oli, miulta hävis heti : ). Lisäksi itse kauppa on aika vaikea löytää. Se sijaitsee neuvostoaikaisen ruman tiilirakennuksen toisessa kerroksessa, suorastaan piilossa. Alakerroksessa on iso biljardisali. Rappukäytävään johtavalla ovella pieni tarra, jossa lukee Karnaluks. Toiseen kerrokseen kavutaan elämää nähnyttä rappukäytävää pitkin. Kauppaan ei niin vaan kävellä sisään, lukossa olevalla harmaalla varastonovella pitää soittaa summeria päästäkseen sisään. Kauppaan pääsee myös talon toiselta puolelta. Jätettiin auto Laulupeo-kadun varteen ja käveltiin sisäpihan läpi vasemmanpuoleiselle takaovelle, josta pääsee samaan rappukäytävään.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, kuitenkin. Lankoja osasin odottaa, suurin yllätys oli ompelutarvikkeiden laaja valikoima. Nettisivu antaa vain kalpean aavistuksen tavaran määrästä. Ostin vain nappeja (lankojen lisäksi). Pitää seuravalle kerralle laatia ostoslista ompelutarvikkeista : ) Ompelutarvikkeiden hinnat ovat todella edulliset suomalaiseen riistohinnoitteluun verrattuna.

En ole koskaan aiemmin tavannut ketään toista neulebloggaajaa livenä. Meninkin ensin ihan hämilleni, kun tunnistin Karnaluksissa Pikku Kätöset -blogin, Karoliinan. Keräsin ensin vähän rohkeutta lankahyllyn välissä ja menin sitten moikkaamaan. Mukava sattuma ja olipa hauska tavata.

Tuli käytyä katsastamassa myös pieni kiva lankaliike Veimevakk Järve keskuksessa. Valikoimassa varsin runsaasti Rowanin lankoja ja paaaljon muitakin ihanuuksia. Lankapalleroiden lisäksi mukaan tarttui tämä ihana kirja.


Kolmas kohde oli pieni lankakauppa, joka sijaitsee varsin vilkasliikenteisessa paikassa, vanhassa puutalossa elokuvateatteri Kosmoksen vastapäätä. Yhteystiedot Pullover-nettikaupan sivuilla. En tiedä onko kaupalla muuta nimeä kun oven päällä lukeva Löngad, mutta sehän kertoo oleellisen. Kaupan myyjä on oikein mukava ja puhuu sujuvaa suomea. Hiukan pienempi valikoima kun Veimevakk'assa. Laadukkaita lankoja kuitenkin valinnanvaikeuteen saakka, esmes Noroja.
Ohjelmassa on toki (miehen iloksi) ollut muutakin kuin lankakauppoja, Tallinnan tunnelma ei petä. Raekoja Platskin heräsi torstai-iltana talviunestaan, kun aukiota reunustavien ravintoloitten ulkoilmakalusteet ja terassit viritettiin auringon lämpöä lupaavaa viikonloppua varten. Perjantaina tupa olikin täysi, kun ulkoilmat täyttyivät olutta ryystävistä turisteista. Tunnelmallisilla pikkukujilla oli vielä sopivan rauhallista ja turisteja varsin hillitysti liikenteessä. Ruoho vihersi ja puistoon oli istutettu herttaisia orvokkeja. Muurin reunassa tuulelta suojassa oli jo kevään ensimmäinen voikukkakin auennut täyteen kukkaan.
Tämäkin päivä näyttää valkenevan aurinkoisena, joten päätän raporttini tähän täältä Tallinnasta ja siirryn nauttimaan viimeisestä hääpäivämatkapäivästä mieheni seurassa.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista Aeolian huiville. Niitä oli niiin mukava lukea. Ja kiitos myös tunnustuksista, joita olen saanut Annikaiselta ja Helinältä. Palaan niihin myöhemmin.

Aeolian shawl

Kun sain edellisessä postauksessa esittelemäni huivilangan kerittyä tiesin heti, että haluan neuloa niistä Aeolian huivin. Malli on vaan niin mieluinen. Toistuva kuvo jää hyvin päähän ja on tosi joutuisa neuloa. Ainut hidaste on nyppyrivit, tai oikeasti niiden nurjan puolen kerros, jossa nypyn silmukat neulotaan nurin yhteen.


Tämä on jo toinen Aeolian'i. Neuloin ensimmäisen mustasta alpakasta ja lanka loppui viimeisillä kierroksilla. Nyt on lankaa hankittu lisää, mutta jotenkin se mustan neulominen ei ole napannut, vaan värikkäämmät neuleet ovat kiilanneet ohi.


Malli: Aeolian huivi uusimmasta Knittystä.

Lanka: omin kätösin kyökissä elintarvikeväreillä värjätty ohut kierrätysvillalanka, menekki 151 g eli tasan kaik män minkä värjäsin.

Puikot: bambuiset pyöröt 3.5 mm

Huivin siivet kiertyvät hiukan ylospäin, joten ihan tarkkaa leveyttä on vaikea mitata mutta sain mitattua kärkiväliksi noin172 cm ja korkeutta 80 cm.

Tämä taitaa jäädä omaan käyttöön, kun olen niin tykästynyt väriin.
Pattern: Aeolian from Knitty

Yarn: handpainted yarn by myself, I used all 151 g

Needles: 3.5 mm

Size: 172 x 80 cm

Huivin ohjeessa varoitetaan, että viimeisen mallikuvion langanmenekki on jopa yli puolet koko huivin langanmenekistä. Yritin passata varman päälle ja jätin mielestäni riittävästi lankaa viimeiseen mallikuvioon. Lanka meni kuitenkin niin tarkalle, että jouduin purkamaan samasta langasta neulotun mallitilkun, saadakseni huivin pääteltyä. Tämä viimeinen päättelyyn tarvittu langanpätkä on kyllä samanväristä kuin muun huivin lanka, mutta siinä on ihan pieniä kirkkaanvihreitä värjäysroiskeita, jotka näkyvät kyllä jos oikein läheltä toisen siiven kärkeä tarkastelee.


Tämä huivimalli oli minulle ainakin todella addiktoiva, neuloin tämän kolmessa päivässä, ihan vimmalla. Nuorin lapsista oli vatsataudissa ja siinä jäi aikaa neuloakin, kun katsottiin yhdessä lasten ohjelmia digiboksilta ja dvd-elokuvia. (Oli jo toinen lasten vatsatauti tänä talvena jonka onnistuin ohittamaan, kop kop).


Viime viikonloppuna pyörittelin paria sitruunaa miettien mitähän niistä tekisin ja päädyin etsimään netistä ohjetta sitruunamarenkipiirakkaan, kun en löytänyt vanhaa paperiversiota mistään. Ohje löytyi kinuskikissan sivuilta. Olipahan ihana blogilöytö. En ole aiemmin paljon ruoka/leivontablogeja seuraillut, mutta tämän blogin pistin heti seurantaan.

Niin, ja piirakka on tosi nam. Mieskin sanoi, että tätä olis kiva syödä toistekin. Ja otti toisenkin palan.