Tweed so sweet

Nykyisin on keskimäärin yksi ilta viikossa sateeton ja se sattui olemaan eilen. Niinpä pyysin miestä kuvaajaksi ja ajettiin rantaan kuvaamaan, koska omalle pihalle ei enää aurinko paistanut. No pilvessä se aurinko sitten pysytteli rannassakin, mutta antoi kuitenkin aika hyvän kuvausvalon.

Tweedneuletakki, jonka tekoprosessia olen kerran ja toisenkin kuvannut, on vihdoin valmis.

Malli: oma suunnitelma

Lankana: Garnstudio's Angora-Tweed, (30% angora, 70% merino), kulutus n. 510 g

Puikot: 4 mm

Nämä langat eivät (poikkeuksellisesti)ehtineet kauaa kaapissa marinoitumaan. Hamstrasin ne heinäkuussa loppuunmyynnistä ja ajatus pidemmästä neuletakista alkoi pian muhimaan päässä. Aika kauan tuhersin suunnittelun kanssa ennen kuin alkoi syntyä mieleistä kuviota. Halusin takista hyvin kevyesti a-linjaisen. Mallin kaavaan otin vanhasta valmisvaatteesta. Hihat on malliltaan aika suorat, kyynärpään jälkeen molempiin reunoihin on lisätty tasavälein 5 silmukkaa. Palmikon malli löytyi vanhasta 90-luvun Burdasta (Miss B, Burda kevät 1991).

Palmikkojen välinen sileäneuleraita muuttuu 2 o 2n joustimeksi rinnan alapuolella. Sama juttu hihassa samalla korkeudella. Lisäksi keskietureunan nyppyrivi muuttuu joustimeksi. Samassa kohdin loin etureunoihin 5 silmukkaa, jotta sain kauluksesta riittävän leveän. Nappilistat on neulottu jälkikäteen poimimalla kaulusta varten luodut silmukat puikoille ja neulomalla helmaan ulottuva helmineulekaitale.

Mallin suunnitteluun olen varmaan saanut vaikutteita monestakin lähteestä. Mitään tiettyä mallia/malleja en kuitenkaan esikuvaksi osaa nimetä. Ehkä voisin kuitenkin mainita tämän kauniin takin innoittajana, vaikka se ei kovin paljon omaani muistutakaan.

Koska lankaa oli riittävästi ja jäi ylikin, niin harkitsin hupun neulomista mutta pitäydyin sitten kuitenkin reiluun kaulukseen, johon ratkaisuun olen kyllä nyt tyytyväinen.


Taskujen sijoittaminen oikealle korkeudelle aiheutti hiukan päänvaivaa, mutta lopulta ne asettuivat aivan kohdilleen. Olen jo testannut taskuja avaimilla ja kännykällä.




Kuten jo aiemmin kirjoittelin, lanka ei ollut ehkä miellyttävintä neulottavaa, vähän tahmean oloista ja karkeahkoa. Angoraisuus tuli esille vasta kun kastelin ja pingotin valmiit kappaleet. Kastelun myötä koko takki muuttui pehmeämmäksi. Lankaa kului vain reilu 500 g ja sen myötä lopputulos on mukavan kevyt.

Nappikauppaan marssiessa mielessä oli ajatus tumman puun värisistä napeista. Mutta nämä aikasen tismalleen lankaan sointuvat napit veivät kuitenkin voiton.

Syksyiset ilmat ovat jo olleet otolliset tälle neuleelle ja ennusteen mukaan tämä takki ei jouda kaapissa muhimaan. Olenkin jo ottanut tämän täysillä käyttöön ja todennut sen toimivan kivasti pyöräillessäkin.

Eager for knitting

Vähän myöhässä haluan vielä kiittää kaikkia Shetland Trianglea kommentoineita. Tuli niin niin hyvä mieli. Etenkin kun ajattelin, että Shetland Triange on jo aika moneen kertaan nähty malli täällä blogilandiassa. Että josko se nyt enää kummoisiin kommentteihin kirvoittaa. Käsitöitä on ihana tehdä mutta se, että täällä blogilandiassa pääsee jakamaan tekemisen riemua, tekee tästä harrastamisesta (vaiko elämäntavasta?) monin verroin antoisampaa. Kiitos siis vielä kerran aivan ihanista kommenteista!


Tämä vaivihkaa ja aivan ennen aikojaan syksyksi kääntynyt kesä on innostanut minut neulomaan aivan hinkuna. Olen neulonut tweedtakkia välillä aivan maanisella vaihteella ja täysin kotitöiden ja vähän muunkin kustannuksella. Osittain syynä tähän on ollut epävarmuus suunnittelemastani mallista. "Tästä tulee mörvelö, varmasti tulee" on aina välillä heikkona hetkenä alkanut soimaan päässä. Tai vaikka "Voi sinua tyhmää, menit sinne blogiinkin jo esittelemään tätä, vaikka joudut purkamaan koko tekeleen." Tämän ajatusrallin seurauksena olen sitten neulonut vimmaisesti valmista. Että pääsisin näkemään lopputuloksen mahdollisimman pian.

Tiistai-iltana sain kaikki kappaleet valmiiksi ja ensimmäisenä hihat pingottumaan. Viimeisenä pingotetut etukappaleet irrottelin eilen illalla. Kastelun ja pingotuksen jälkeen alkoi jo vähän tuntua siltä, että ehkä tästä sittenkin tulee jotain. Käppyräiset ja kikkanaiset kappaleet alkoivat näyttää ihan oikeilta villatakin kappaleilta. Angora-tweed lanka tuntui neulottaessa aika pökkelöltä ja karkealtakin (mikä lisäsi mörvelöajatuksia) mutta kastelun jälkeen se muuttui kuin toiseksi langaksi. Sen (30 %) angoran pehmeys aivan kuin heräsi henkiin.


Tänään olen ehtinyt alkaa kappaleiden kasauksen. Tarkoitus on vielä neuloa kaulus ja varmaan sekin pitää vielä kastella ja pingottaa. Kaulus voisi kasvaa jopa hupuksi, koska lankaa on vielä yli 100g jäljellä. En ole vielä päättänyt kumman teen. Niin ja vielä nappilistat ja napit.

Koska sain tämän neulomuksen puikoilta jo tiistaina, niin keskiviikkona oli jo pakko laittaa uusi työ puikoille. Jo keväällä Saksasta tilaamistani

herkulisen punaisista Zitron'in Polo'ista on vihdoin tulossa neuletakki tyttärelle. Siitäkin lisää jatkossa, kera kuvien.

This is awesome...

... say Yankees all the time. Mut kahtokee nyt! Olen päässyt mekkoni kanssa Voque'iin! Aika hillitön suksee.

Ja ei siinä vielä mitään. Kahtokeepas tätä:

Onhan tää hämmentävää, mut oon myös tosi otettu tästä menestyksestä.

Hih hii. Löysin Iinun blogin kautta Kristenin blogiin, jossa on muuten aivan ihania vaatteita. Niikun on myös Iinun blogissa. Kristenin blogista löysin hänen PhotoFunian kokeiluja ja linkin sivulle. Ja kuten hän niin minäkin jäin heti koukkuun. Ihan pakko kokeilla aina uutta juttua. Ainaskin tämä hassuttelu piristi minua tänä harmaana päivänä.

Tweed for autumn

Puikoilla on tweed-takin tekele. Luomisen tuskaa on ollut tämän mallin kanssa. Kolme eri aloitusta tein ennenkun päädyin tähän malliin. Kun ekaks suunnittelin yksinkertaista. Tuli liian yksinkertaista. Sitten erikoista palmikkoa. Tuli liian erikoista. Sitten ribbiä ja palmikkoa. Tuli liian ribbiä.

Lankahan on Garnstudio'n Angora Tweed. Lanka osottautui minulle aika haasteelliseksi. Kun halusin mukaan sileää neuletta, että langan kaunis pinta ja väritys pääsisi esiin. Ja toisaalta myös vähän palmikkoakin, että olisi viihdyttävämpi neuloa. Lanka on kuitenkin sen verran kankeaa, ettei se taivu mielestäni kovin hyvin palmikolle. Selasin lehtiä, notkuin netissä, piirsin, neuloin mallitilkkua. En ole kovin kokenut näissä suunnittelupuuhissa, joten olisi ollut paljon helpompi tehdä jonkun valmiin mallin mukaan. Mutta en nyt sitten löytänyt mieleistä. Sitten löysin yhdestä vanhasta lehdestä (Miss B/ Burda 1/91) hauskan näköisen palmikon ja siitä se sitten lähti. Kaavat otin vanhasta neuletakista ja sen mukaan lähdin laskemaan silmukkamääriä.

Takakappale on jo lähes valmis. Koko näyttäis hyvältä. Vieläkin on tosi epävarma olo tän mallin suhteen. Kun olen tosi huono kuvittelemaan miltä tää vois näyttää valmiina takkina. Nyt pitäisi miettiä kuviojako etukappaleille, kun haluaisin lisäksi etukappaleisiin taskut. (Lanka on todellisuudessa aavistuksen verran vihreämpää kuin kuvassa.)

Kirsi esitteli blogissaan hienoja puikkoja. Heti muistin, että olen neulonut vastaavilla. Ja kappas, sieltä äitini kätköistä ne löytyi. Pakko minunkin on nyt näitä esitellä. Näillä Pinoccioilla olen joskus pienenä neulonut. Kovinhan ne ovat jo kuluneet ja toiselta Pinocciolta on nenä katkennut. Puikkojen koko on 2 1/2.

Hih, äitini oli löytäny samaa sarjaa lisää jostain kirpparilta. Kolmosen Samu Sirkat ja kakspuoloset Partaukot. Tää Partaukko on se, joka ottaa Pinoccion vangiksi ja laittaa hänet esiintymään nukketeatterinsa vetonaulana.

Yleensä neulon aina yhtä työtä kerrallaan. Mutta nyt olen saanu väritartunnan. Vilman blogissa on niin niin ihania keltaisia huivikuvia, että ihan hirveesti tekis mieli neuloa jotain keltaista. Ja lisäksi löysin kuvassa vilahtavaa pinkkiä. Sekin houkuttas. Ihme värejä. Enhän mie ennen ole tällaisista väreistä tykänny.

Neulojan nuttura.

As tourists in neighbourhood

Viime lauantaina oli vielä kesä. Nyt se on mennyt jonnekin piiloon.

Lähellä on kaunis kaupunki, josta löytyy näin idyllisiä näkymiä. Kerran kesässä käydään siellä retkellä. Mukana piknik- tarvikkeet ja iso viltti.


Ostetaan kaupasta herkkuja ja levitetään viltti johonkin suojaisaan sopukkaan linnoituksen valleilla. Kun lapset ovat saaneet ruokaa, ne alkavat juosta, kun aikuiset ovat syöneet, ne käyvät viltille makaamaan.


Minullahan on siellä oma katu : )

Jo edellisenä päivänä laulettiin:

Kis Kis kis kis kippurahäntä,
huomenna mennään Lappeenrantaan.
Mitä sinne tekemään
kissanpoikia pesemään

Rakuunat olivat jättäneet hevoset parkkiin.


Silittämään piti päästä, vaikka vähän jännittikin tuo iso heppa.


Linnoituksella on pieni tunnelmallinen ortodoksikirkko.



Satamassa porhalsi juna...


... vaan siellä oli myös junarosvoja vaanimassa.

Calamity Jane?

Täyttä laukkaa...

Lapset viihtyivät. Kotiin ei tehnyt yhtään mieli lähteä.

Vihdoin olen saanut uutta tikuteltavaa puikoille. Pitäis ottaa kuvia, niin saisin uutta jutun aihetta. Vaihteeksi tiukkaa asiaa neulomisesta kaiken tämän rönsyilyn perään : )

One thing leads to another

Sunnuntaiaamuna ajattelin, että nyt on kyllä saatava uutta työtä puikolle. Niin oli vahvat vierotusoireet. Mallitilkkua ehdin siinä ähertää ennen ruuanlaittoa.

Päiväruuan jälkeen hetken mielijohteesta ajattelin, että pitäs käydä tuolla metsässä katsomassa onko siellä jo kypsiä vattuja. Tuumasta toimeen ja vanhempi tytär halusi mukaan. No siellähän oli kypsiä mustikoita. Poimittiin niin paljon kun kouraan mahtui. Tytär tuumasi, että haluaisi kerätä enemmän mustikoita. Ja tietysti kuopuskin sitten halusi. Eikun huivit päähän ja korit mukaan ja takasin metsään. Olivat niin innoissaan. Pikku emännät.

Puolen tunnin päästä oli pikkuisilla korin pohjat jo hyvin peitossa mustikoista. Alkoi jo väsyttää poimiminen. Minä ehdin riipiä melkein litrasen. Innolla isille näyttämään. Siinä kiireessä kuopus kompastui omiin jalkoihinsa ja niin kori meni kupperiskeikkaa. Kerättiin huolellisesti kaikki mustikat pihanurmelta takaisin koriin ja kuivatiin harmin kyyneleet poskelta. Mustikkamaitoakin tehtiin.

En raaskinut litrastani pakastaa. Mummon mustikkapiirakka tuli mieleen. Mummo aina teki mustikkapiirakan pullataikinakuoreen. Jääkaapista löytyi elossa oleva hiiva. Netistä löytyi nopeasti ohje.

Vähän vaniljan makua lisäsin sekottamalla vaniljajugurttia ja yhden kananmunan. Liruttelin raidoiksi päälle.

Kun sain piirakkataikinan tehtyä niin tytöt kärttivät, että heidän pitäs saada oma taikina. Puolikas hiivasta oli vielä jäljellä. Siitä syntyi toinen taikina, jonka yhdessä vanhemman tyttären kanssa jalostimme korvapuusteiksi.

Oli pullantuoksuinen sunnuntai. En saanut paljon neulottua. Aina ei saa.

Travelling in my garden

Sain vihdoin eilen kuvattua Shetland Triangle'n. Paremman reissun puutteessa lähdin huivin kanssa matkalle omaan puutarhaan...

Malli: Shetland Triangle kirjasta Wrap Style
Lanka: Siniharmaata ohutta kaapelikierteistä villalankaa, jonka kaivoin äitini varastoista. On aiemmin ollut joku muu neule, joka on joutanut purkuun. Lanka on pesty ja keritty uudelleen ja sai nyt uuden elämän huivina.
Puikot: 4 pyörö
Valmiin huivin mitat: leveys 230 cm, korkeus 105 cm. Peruskuvio toistuu 18 kertaa.

Tähän malliin tykästyin heti kun sen eka kerran jossain blogissa näin. Aika moni muukin on vissiin tykästynyt. Kauniita versioita löytyy todella monesta neuleblogista.

Malli oli ihan mukava neuloa (no joo, lopussa alko vähän puuduttaa) ja tykkään lopputuloksestakin tosi paljon. Lanka oli miellyttävä neuloa ja se tuo kuvion aika kivasti esille. Tästä tuli paljon kauniinpi kuin alpakasta neulomastani Swallowtail Lace -huivista. Vähän vieläkin jurppii, että Swallowtailistani olisin saanut isommankin.

Tässä sitä istutaan haaveellisena matkalaukun päällä. Oikeesti yritin kyllä ihan varovasti istahtaa. Vanha matkis ei varmaan olis kestäny jos olisin jäsähtäny koko ahterin painolla sen päälle. Toivottavasti naapureilla oli hauskaa katsellessa minun juoksemista kamerajalustimen ja matkalaukun välillä.

Ei saapunut rinssi hakemaan. Mutta mies saapui töistä ja palautti maan pinnalle haaveilevaisen vaimonsa.