Nice legs

Aloitan kesän aikana valmistuneiden neuleiden arkistoinnin ja esittelyn näistä sukista.

Here is a pair of socks, one of the knits, I've finished during this almost bygone summer.
Malli/Pattern: Salto from knitty spring 2008Lanka/Yarn: Regia 4-fädig Tweed 116g ~ 424 mPuikot/Needles: 2.5 mm bambu sukkikset/bamboo double-point needles
Tätä lankaa nappasin 2 kerää mukaan keväisellä Tallinnan matkalla Veimevakk käsitöösalong'sta, joka sijaitsee Järvekeskus -ostarin toisessa kerroksessa.

Jollekin kesäiselle automatkalle piti saada sopivan pieni neuletyö mukaan ja usein työksi valikoituu sukka tai huivi, tällä kertaa valitsin Salto'n. Malli neulotaan varresta varpaisiin päin, joten langanmenekkiä oli vaikea optimoida. Kävi vanhanaikaisesti: ensimmäinen kerä loppui juuri ennen kärjen kavennuksia.

Sukantekele unohtuikin sitten pitkäksi aikaa korin pohjalle : ( Vaan loppukesästä tarjoutui oiva tilaisuus hankkia lankaa lisää, kun pistäydyimme uudemman kerran Tallinnassa. Samaa lankaa oli Veimevakk-kaupassa tarjolla (jee!) ja niinpä ostin yhden kerän iloisin mielin. No tämä kerähän päätyi sitten varkaiden saaliiksi, mutta onneksi seuraavana päivänä sillä aikaa kun auto oli paikattavana Järvekeskuksen naapurissa korjaamolla, tarjoutui tilaisuus päästä uudelleen Veimevakk-kauppaan, ja sain kuin sainkin uuden kerän varastetun tilalle.

I started to knit them in June and having first sock almost done I notised that the yarn won't be enough. After some difficulties I was able to buy one more skein from Tallinn.


Niinpä sukat vihdoin valmistuivat elokuun aikana. Viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi järjestää sukkien kuvauksen, kun kuvausilma oli mitä mainioin. Pyysin miestä malliksi (suostui heti mukisematta) ja niinpä ajettiin koko porukalla rantaan kuvailemaan. Annoin vaan ohjeeksi, että tuolla kivien päällä meinasin kuvata ja että pitäs saada nuo housunlahkeet ylös ettei ne näy kuvassa. Mies riipaisi hetkessä verkat jalasta ja seistä napotti alushoususillaan villasukat jalassa kiven päällä että nonnii nyt sopis kuvata : )

Onneksi yleisöä ei ollut paikalla vaan saatiin ihan rauhassa kuvailla. Jäätiin vielä rantaan toviksi nauttimaan maisemasta ja auringon lämmöstä. Tytöt pistivät rantakivillä heti kotileikit pystyyn ja mielikuvituksen avulla isot kivet muuntuivat hetkessä olohuoneeksi, saliksi, makkariksi, telkkariksi... Oli mukavan rattoisaa istua auringon lämmittämillä rantakivillä ja kuunnella tyttöjen selostusta: Tää telkkari menee kiinni näin kato, kun siihen heittää vettää päälle... kato iskä tääl on näitten vierashuone ja kato täs on sit sänky.

Niin, täällähän miekin kävin pikkuveljen kanssa leikkimässä muutama vuosikymmen sitten, samoilla kivillä.


Last weekend weather was perfect and my husband so nice that he promised to model for my camera on the beach near us. There are some beautifull big stones on water's edge and there he stood with only pants and socks on and I was able to take some photos of his nice legs : )

Some summer orange just before autumn

Syksyiset värit ovat jo kivunneet puikoille ja ompelupuolellakin on jo syyssuunnitelmat alkaneet. Mihin se ihana aurinkoinen kesä hujahti. Huomasin juuri, etten ole postannut yhtään neuletta koko kesänä, vaikka olen neulonut jotain koko kesän. Sain juuri yhdet sukat pääteltyä ja nyt olisi kolme valmista neuletyötä postaamatta ja yksi, josta puuttu nappilistat ja yksi jota pitäisi vähän purkaa ja korjata ja vielä yksi keskeneräinen puikoilla.


On korkea aika postata tämä ompelus ja terpakoitua muutenkin tämän neulelomalla olleen blogin hoidossa. Kesäinen tunika valmistui jo alkukesästä ja on ollut ahkerassa käytössä ja melkein joka reissulla mukana.

Malli on Mamu designin Imke, jonka kaavan tilasin Iinun kaupasta.

Oranssi kukkakangas on eurokankaan palaa, jota jäi tästä mekosta runsaasti jäljelle. Vaalea liila kangas miehustassa on mummolan vanha verho. Kangas ei ole aivan yksivärinen vaan siinä on vähän "meleerattu" pinta (näkyy klikkaamalla kuvaa suuremmaksi). Verhokankaasta valmistin jo 80-luvulla itselleni kietaisumallisen kiinalaisvaikutteisen puseron (oli sillon muotia : ) ja vielä sitä kangasta jäi jäljelle.

Valmistin ensin koekappaleen kokonaan kukallisesta kankaasta. Se valmistui sattumoisin samaan aikaan kun Soilen tunika. Aika lailla samat oli miunkin ajatukset tunikan valmistuttua, hihat oli liian lyhyet ja kinnasivat kainaloista ja jotenkin tekemäni rypytys tuohon poikkileikkaukseen ei istunut. Koeversiosta on kuva tuolla Galleriassa.

Model: Imke from Mamu design. Pattern bougth from Iinu's shop.

Fabric: Orange fabric with tiny flowers, plenty of was left over from this dress. Lilac fabric is an old curtain from my grandma's home. Orange flowers I crocheted to match with the orange fabric.

Tähän versioon pidensin hiukan hihoja. Säilytin poikkileikkauksen vyötäröllä enkä lisännyt mitään rypytystä. Näin tuli paidasta just kiva. Miulla on ylävartalo ronskimpaa tekoa kun alavartalo ja pahimmillaan voi ylä- ja alasaosan vaatteen koossa olla kolmenkin kokonumeron ero. Pitäs aina muistaa mittailla kaavoista oikeat ympärysmitat ennen leikkuuta : )

Miehustan somisteeksi virkkasin kolme kukkaa. Keskimmäisen oli tarkoitus osua keskelle mutta vinossa se on ja kyllä sen tuosta yllä olevasta kuvasta näkeekin. Vinossa se on vieläkin, en ole jaksanut korjata.


Piti laittaa tämä mökiltä otettu kuvakin mukaan, kun tässä näkyy lempparishortsit joiden kanssa tätä paitaa olen ehkä eniten vedellyt.


Joka kesäinen perinteinen Lappeenrannan piknik-reissu tehtiin pari viikkoa sitten. Aivan ihanassa säässä saatiin nauttia naapurikaupungin kesätunnelmasta sataman ja linnoituksen maastoissa. Linnoitukselta löytyi paidan kanssa ihan sävysävyyn oleva talokin.


Sain Pirjo-Riitalta ihanan tunnustuksen. Kiitos! Jos miekin laittaisin tunnustuksen eteenpäin sellaisille, jotka ekana tulee mieleen niin voisin laittaa sen Pirjo-Riitalle takaisin ja lisäksi Tess'ille, Annikaiselle ja Tiinaf'lle. Kaikki elämänmakuisia pitemmän ajan blogituttavuuksia.

Frutti di bosco

Oma maa mansikka...

Tänään aamutelkkarissa oli haastateltavana ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia ja toimittajakin innostui hehkuttamaan suomalaisten marjojen puolesta käyttäen ilmaisuja superruoka, terveyspommi ja metsien aarre.

Että täällä pohjolassa nimenomaan marjat suorastaan "pakkautuvat" täyteen terveellisiä aineita. Se on tämä meijän kesä, kun on suht iso lämpötilaero yön ja päivän välillä. Senkin opin, että mansikan mollukat pitäs pakastaa kokonaisina. Ei sais halkasta, kun se jo käynnistää entsyymitoiminnan ja osa terveysvaikutteisista aineista häviää. Mustikan vois varmaan nimetä neulojan nimikkomarjaksi. Se kun parantaa näkökykyä. Mustikoita syömällä voi siis jo nyt alkaa vaikuttaa siihen, että vielä mummelinakin pystyy silmä tarkkana neulomaan pitsineuleita ; )

There was talking about wild berries on the morning-TV. How healthy they are, especially here in North. I should start to eat more blueberries so that my eyes would stay healthy and I will see to knit as long as I am able to knit : )


Alkaa olla korkea aika postata nämä kesäompelukset tänne ennen kesän loppua. Nämä tulevat nyt vähän takaperosessa järjestyksessä, kun tässä tulee tämä viimeksi valmistunut tunika.

It is high time to start to post all that I have sewed for summer before summer is over. Here is a tunic, that I have finished at latest.


Sinipohjaisen kankaan löysin äidin varastoista ja tuo valkopilkkuinen on vanha lyhythihainen paitapusero. Pilkkukangasta oli sen verran nuukat palaset helmaa varten, että jouduin vähän kikkailemaan. Ylläolevassa kuvassa erottuvat ehkä parhaiten nuo pienet terälehtimäiset kuviot vyötärön kohdallla. Ne on aplikoitu peittämään vanhat napinlävet : )

Yläosan ja hihan kaava on Ottobren 2/2009 mallista 16 (Trendy chic) ihan vähän modattuna. Alaosan kaava on Mamu design'n Katrin-mallista, jonka kaavan tilasin Iinun kaupasta.

I have used the pattern of Ottobre 2/2009, model 16 and also pattern of Mamu design, model Katrin (which I ordered from Iinu's shop)

The fabrics are re-used material. The red with spots has been a shirt and that is why I have sewed some leaves to hide old buttonholes near the waist.

Miulla on vielä tuo Katrin-mallin yläosan kaava testaamatta, mutta jos tässä saisin syksyksi tehtyä koko meijän perheen naisille uusia puseroita tai mekkoja.
Edelleen viehättää tunikamalliset puserot silmää ja näyttäs niitä löytyvän vielä syysmallistoistakin. Vaatekauppoihin alkaa jo salakavalasti rantautua 80-luvulta tuttuja leikkauksia. Kyllä mie tällä iällä aika hitaasti lämpenen näille kertaustyyleille. Näin jo niitä porkkanamallisia housuja joiden isot vyötärölaskokset kurrataan uumalle leveällä vyöllä. Hui kamala. Eikä ne lepakkohihatkaan oikein vielä näytä miun silmään hyvältä. Vaan annas olla, silmä kun tottuu niin enköhän mene muodin mukana ja sitten täällä onnessani esittelen jotain megaolkatoppauksilla varustettua puseroa.






Omaa maa mansikka, mustikka, metsävadelma ja lillukka... Tässä kakun päällä, joka on ihan hyvällä omallatunnolla vedelty parempiin suihin.


Huomenna mie meen mustikkaan. Jos mahun.

Ne vei kaikki - They took everything

Jo toistamiseen oltiin Tallinnassa. Sinne houkuttivat mukavat hotellitarjoukset ja kesä. Tallinnan miljööseen en myöskään tunnu kyllästyvän millään. Loma tuli vietettyä pitkälti lasten ehdoilla joten oli vähän patoutunut tarvetta olla kahdestaan miehen kanssa. Olen yrittänyt kiertää kotimaan alennusmyynnit kaukaa ja nyt ajattelin ihan vähän vilkaista Tallinnan aleita ja tietysti ja ehdottomasti matkaohjelmaan kuuluivat myös lankakaupat.

Last weekend was our second time in Tallinn during this season. We wanted to spend a little holiday just together, me and my husband. There was plenty of attractive special offers to the hotels and I love the athmosphere of Tallinn and of course, it was still summer. Enough reasons?


Heti ensimmäisenä iltana käytiin Kaubamajan kirjakaupassa ja sieltä sain tuon kovasti kehutun opuksen Haapsalu sall, joka oli jo etukäteen ostoslistalle laitettu. Tässä sitä tyytyväisenä myhistellen vilkuilen.

I bought at once on the first evening the book I had been dreaming of. Haapsalu sall by Siiri Reimann and Aime Edasi.


Kirjakaupan toisessa kerroksessa on viihtyisä ja rauhallinen kahvila, josta saa mm. erinomaista lattea. En ole mikään oluenkiskoja, mutta tykkään erityisesti A. Le Coq oluen mausta ja se oli varsin sopuhintaista kahvilassa myöskin. Ja eipähän kahvilan mozzarella-rukola pizzoissakaan ollut moittimista, etenkin kun lisätäytteeksi ripsautettiin vähän ilmakuivattua kinkkua (kuola valuu kohta näppikselle.)

The cafe on the second floor of the Kaubamaja's book store was really a nice experience.

Koska seuraavana päivänä ropsutteli vettä, ei yhtään harmittanut viettää aikaa lankakaupoissa ja ostoskeskuksissa. Ja kyllä oli olo Karnaluksissa kuin karkkikaupassa. Nyt osasin varautua ostamaan muutakin kuin lankoja ja mukaan tarttuikin paljon kivoja tarvikkeita aina huovutusneulaimista pyöröpuikkoihin. Ihastuin edellisellä kerralla ostamiini ruusupuisiin puikkoihin ja niitäkin tuli poimittua mukaan. Tässä sitä ollaan poimimassa karvaisia herkkupalleroisia ostoskoriin.

Oli kiva käydä shoppailemassa vaatteitakin. Miestä kun on kovin vaikea saada yleensä vaatekauppaan, niin tulee välillä paineita uusia housu- ja kenkävalikoimaa. Niitä kun minun on vaikea ostaa kaupasta pelkän kokonumeron perusteella. Vaan nyt löytyi kaikkea kivaa ja iloa lisäsi se, että alennukset olivat ihan tuntuvia.

Väsyneinä mutta hyvillä mielin palattiin autolla illalla hotellille ja ajateltiin, että seuraava aamuna ehdittäisiin vielä hakea tytöille tuliaisiksi nukketeatteripaketti (vinkin sain täältä) Kaubamajasta ja vähän vielä shoppailla isovanhemmille tuliaisia vanhasta kaupungista.

Second day was for shopping. Not doing that too greedy but taking breaks now and then and having fun together. Of course my husband is very very kind to me, when he drives me to yarn shop and comes there and is able to wait as I hesitate between lovely yarn balls. Summa summarum we had a nice day together.


Autolla odotti aamulla tyrmistyttävä yllätys. Minä huomasin ekana, että auton oikea takasivuikkuna oli lyöty rikki. Järkytyin niin etten pysty enää muistamaan siitä hetkestä oikein mitään. Kaikki oli viety. Kaikki ostokset. Hanskalokerosta kaikki tavarat revitty ulos. Takapenkki täynnä särkynyttä lasimurua. Takapenkillä lojuneet cd:t eivät olleet kelvanneet. Hiukan myöhemmin huomasimme, että olimme unohtaneet passimme hanskalokeroon, joten nekin oli viety.

Siinä se päivä sitten menikin sotkua selvittäessä. Ensin seikkailimme poliisiasemalle (niin, gps:kin oli viety), jonka ainut anti oli se, että meille sanottiin, että rikosilmoituksen voi tehdä matkan jälkeen Suomessakin. Lähdimme metsästämään autokorjaamoa. Onneksi mies muisti nähneensä Järvekeskuksen lähellä auton merkkiliikkeen. Siellä aloitettiin sitten uuden ikkunalasin metsästys myyjän toimesta. Ja kas, se löytyi lopulta vierellä tontilla sijainneelta romuttamolta, josta mieheni kipitti sen hakemassa. Onneksi korjausmies sattui olemaan töissä lauantaina. Onneksi se Järvekeskus oli siinä ihan kävelynaapurissa, joten päästiin korjausmiehen ahkeroidessa syömään ja vähän vetäsemään henkeä. Sainpa vähän balsamia haavoille, kun joidenkin varastettujen tavaroiden tilalle sain ostettua uudet. En oikein kuitenkaan uskaltanut lähteä kaikkia menetettyjä lankoja ostamaan Järvekeskuksen Veimevakk'sta, kun emme tienneet vielä mitä vakuutus lopulta korvaa. Ja oli muutenkin vähän takki tyhjä siinä vaiheessa.

Mies kyllä soitti vakuutusyhtiön päivystysnumeroon, mutta sieltä ei pystytty kertomaan mitä vakuutuksia meillä on. Tämä jäi vähän kyrsimään, että on niiku hätänumero olevinaan, mutta sieltä ei pystytä sanomaan, että millainen matkavakuutus meillä on voimassa.

There was an awfull surprise waiting for us on the next morning. I notised it first. The back window of our car had been broken. All our shoppings including all the lovely yarn and other sewing material from Karnaluks and Veimevakk had been stolen. We had forgotten to take our passports from glove compartment and now they were gone too.

Rest of the day we spend trying to get our car repaired.


Vaan ehdittiin kuin ehdittiinkin vielä hakemaan tuliaiset lapsille Kaubamajasta ennen satamaan lähtöä.

Mitä tästä opimme. Sinisilmäisyydestä sakotetaan. Ei koskaa enää ikuna jätetä mitään tavaroita autoon, ei mitään mikä vois varkaita kiinnostaa. Mutta Tallinnaan mennään uudestaan, ehkä jopa omalla autolla. Ihan varmasti.

We won't be so naive again. We will take all "interesting" out of the car from now on. But we will go back to Tallinn some day, definitely.

Unikeon päivä - Seven Sleepers Day

Haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, jotka kommentoivat edellistä juttuani, jossa kirjoitin Villi-kisun kuolemasta.

Kesätouhujen ja reissujen lomassa olen ehtinyt vähän ommellakin. Ja neuloa. Jopa virkata.

Ompelin itselleni tämän kesämekon isäni 70-vuotispäiville. Niitä vietettiin pari viikkoa sitten perheen kesken maalaismaisemassa.

I would like to thank you for all the comments to my last posting.

There has been a lot up this summer. And between coming and going always packing, laundering and ironing. I have had a little time also for sewing. And knitting, especially on the road. Even crocheting.

I sewed this summer dress for the 70th birthday party of my father, which we celebrated about two weeks ago.

Mekon raaka-aineeksi valikoitui vanha 70-luvun maxihame, vähän käytetty ja napakkaa puuvillakangasta ja ennenkaikkea just oikean väristä vihreää.

Aikaa mekon ompeluun oli vähän ja malliksi valikoitui jo hyväksi havaittu itse modattu kaava viime vuodelta. Yläosassa on ihan kevyt puuvillainen vuoritus ja takana piilovetskari, joka sekin on muuten kierrätystavaraa, kun en ehtinyt millään hakemaan vetskaa kaupasta.

The raw material of the dress I took from old maxi-skirt from 70's. Not much used cloth, firm fabric and especially perfect green colour.

I used the same pattern as last summer.

Malli: Moda 6/ 2004 lehdestä ja paljon modausta.

Yhteisen juhlaruuan jälkeen siirryimme Saimaan rantaan veljeni mökille, jossa sain leikkiä vähän mallia.

I'm posing by the Lake Saimaa at my brother's summer place.

Tänään on unikeon päivä. Jos mummo (isänäiti) eläisi, hän täyttäisi tänään sata vuotta. Hän oli juuri alle kolmekymppinen, kun isäni syntyi heinäkuun 8 kesällä -39. Samanikäisenä sain itse esikoispoikani. Mutta silloin, vuonna 1939 marraskuussa syttyi sota. Millaista se on ollut, äitinä sodan keskellä, en osaa edes aavistaa. Kun rauha vihdoin koitti, vuonna 1944, isä oli jo täyttänyt viisi vuotta.

Käytiin tänään mummon haudalla. Vietiin kukkia Kerttu-mummolle. Tein oman pihan kukista kimpun, muutama kaunis perennan oksa, yksi kaunis ruusu, leikkovihreäksi kauniita parsan oksia. Niin mummokin teki, kun joskus vietiin ukin haudalle kukkia. Mummon haudalle oli istutettu orvokkeja. Niistä mummo piti.

The 27th of July is Seven Sleepers Day in Finland ( 27th of June in Germany). If my grandmother (from father's side) lived, she would celebrate her 100th birthday today. She was just under 30 when my father was born on 8th of July in 1939. And already on November in the same year Finland was in war. And when the war was finally over 1944, my father was already five years old. Can't imagine, how it was like, as a mother, in the middle of the war. Either after war, when there was poverty of everything.

We went together, my own family and my parents, to graveyard today. We brought some flowers for grandma Kerttu. I took some flowers from my own garden and made a bunch, like grandma used to do.

Sorrow

Tuossa punamultaisessa navetassa pikkuinen tiikeriraitainen kissa syntyi kesällä -92 ja sieltä mie sen äitini kanssa hain meille asumaan. Sen niistä kolmesta, jonka raidallisen hännän pää oli valkoinen.

17 vuotta tuo kultainen kissa jaksoi luonamme elää. Ensin minun kodissani ja sitten vanhempieni luona. Niin monta muistoa, niin monta tarinaa. Tänä kesänä sen kunto huononi nopeasti ja se tuntui menettävän elämänhalunsa. Tänään eläinlääkäri päästi sen kärsimyksistään. Se nukkuu nyt vanhempieni puutarhassa päärynäpuun alla ikiunta. Laitoimme arkun pehmikkeeksi sen oman viltin, jonka päällä se tykkäsi nukkua.

Niin paljon iloa se toi elämäämme. Joskus tuntui, että se ymmärsi niin paljon enemmän. Niinkuin silloin kerran, kun olin surusta sairas ja se tuli ja kiipesi rinnan päälle makamaan. Katsoi vaan silmiin ja hyrräsi hiljaa.

Ikävä.

Villi

kesä 1992 - 29.06.2009

Kuulehan kun kerron sulle,

mitä tänään kuuluu mulle.

Aika sairas olen nyt,

vanha sekä väsynyt.

Lääkkeet eivät auta enää

nyrpistän nyt niille nenää.

Levätä mä tahdon vain,

ja muistella mun muistojain.

Hyvän elämän mä elin,

tietä omaa kuljeskelin.

Aina olen ollut vapaa,

enkä vaihda sitä tapaa.

Niitylle tein lystit retket,

vietin monet hauskat hetket.

Siellä nautin kesäpäivät,

muistot parhaat sieltä jäivät.

Sinne vielä tahdon päästä,

nauttimaan hetken kesäsäästä.

Jos jaksan , tutun reitin kuljen,

ja viimein hiljaa silmät suljen.

Nurmen peittoon pehmeään,

peitelkää mut lepäämään.

Uinun siellä unta syvää,

kesää ikuista ja hyvää.

Siellä kukkii kissankellot,

siniset on niityt pellot.

ei untani voi enää estää,

vaan ystävyys se yhä kestää.

(edit. lastenkirjasta Hessu-sedän eläintarhassa tapahtuu, Heli Ilaskari)

Dresses for school's spring ceremony

Mennyt kesäinen viikonloppu oli herkistelyn aikaa. Esikoinen sai ala-asteen opinnot päätökseen ja miun pienet prinsessaiset viettivät ensimmäistä kevätjuhlaansa koulumäellä eskarina ja viskarina. Kaikki suoriutuivat opinnoistaan kunnialla ja saivat erinomaisen todistuksen : )

It's so moving to sit as a mum in the auditorium on the school's spring ceremony and follow the performance with your own child on stage. Last friday was it's time again.


Kevätjuhlamekkojen teko jäi perinteisesti viimetinkaan. Olen viettänyt aika paljon aikaa pihalla kontaten ja kottikärryillä ajellen. Ja kiroillut tätä savista pihamaata, jota olen kärrännyt useamman kuorman tuonne tontin rajalle metsikköön ja paluukuormana tuonut multaa tilalle. Siirtänyt perennapenkistä röyhkeimmät levittäytyjät pois ja istuttanut tilalle rauhallisempia lajikkeita. Ikuisuusprojekti, josta aina joka kevät samanaikaisesti innostun ja ärsyynnyn.
Kevätjuhlamekkojen mallia varten surffailin nettisivustoja ja kävin bläräämässä vaatekauppojen mekkorekit. Ihastuin Iinun ihaniin mansikkamekkoihin kuitenkin niin paljon, että näihin omiin tuotoksiin on otettu kyllä aika vahvasti niistä vaikutteita.
I've been busy with my eternal project, herbaceous border (I'm not sure if this is right translation for perennapenkki) and with sewing project, dresses for my daughters for the school's spring ceremony.
For dresses I've taken inspiration from Iinu's lovely Strawberry cream cake -dress.

Oli asiaa lähikaupunkiin ja niinpä kävin tutkailemassa eurokankaan valikoimat. Yleensä olen keväisin löytänyt useita kivoja vaihtoehtoja kesän mekkokankaiksi eurokankaan palalootia penkomalla, mutta nyt valikoimat olivat todella surkeat. Mur mur eurokangas, ei kiva. Pakalta löytyi sitten vaaleanpunaista ruutupohjaista puuvillasekoitetta, jossa on kohopainatuksena pieniä kukkia. (jotenkin tähkeissäni olin siellä kaupassa, että vasta kotona huomasin ettei kangas ole edes täyttä puuvillaa mikä taas selittää edukkaan metrihinnan).

Helmarimpsun kangas (100 % puuvilla) löytyi toisesta paikallisesta kangaskaupasta ja hihojen brodyyrikankaat omasta varastosta. Ruutukangas kutistui mielenkiintoisesti, kun pesin sen ennen leikkuuta. Valkoinen lanka on puuvillaa, joten kokonaan valkoiset ruudut kutistuivat eniten suhteessa ruutuihin joissa on joko puuvillaloimi+ tekokuitukude tai vaaleanpunainen tekokuituloimi sekä -kude. Toimii kuitenkin näinkin eikä kaipaa silitystä.
The fabrics are from local fabric shops, but it could have been easier to order them from Iinu's shop.


Malli: Mekon kaava on yhdistetty Suuri käsityölehti 3/2009 malleista 21 (trikoopaita) ja 11 (hame). Paidan etu- ja takakappaleen kaavaa lyhensin koossa 122 cm 10 cm:llä ja samoin hameen kaavasta yläosasta otin 10 cm:ä pois, jolloin sain riittävästi poimutelmaa myös vyötärölle.
Puseron kaava on oikein toimiva mitoitukseltaan, joten sitä voisi käyttää toistekin. Koska pusero-osan kangas ei ole täyttä puuvillaa niin varmuuden vuoksi vuoritin sen henkäyksen ohuella puuvillalla, että se olisi ihoa vasten mielyttävämpi.

Lopputulos on viimoisen päälle vaaleanpunainen kuin huvipuiston hattara. Voipi olla, että neitien värimieltymykset alkavat laajentumaan lähivuosina (toivottavasti ei kuitenkaan mustaa vielä pitkään aikaan), joten otetaan tästä vaaleanpunaisesta kaudesta kaikki irti. Tai sitten käy kuin miulle, joka vieläkin joskus tykkään pukeutua vaaleanpunaiseen.
Pattern is a combination of model 21 (shirt) and 10 (skirt) from Suuri Käsityölehti 3/2009.
Mekot olivat neideille mieleen ja ne puettiin seuraavana päivänä kauppareissullekin, joista ekat kuvat ovat.
Aurinko paahtoi täysillä lauantaina ja pikkuneiditkin malttoivat iltapäivällä lepäillä hetkisen varjossa kera nukkevauvojen.
My daughters are very pleased with the dresses. They still love pink, so let them have it as long as they like. Actually I hope it will take really long for them to grow into teenagers dressed in black from top to toe.
Summer is finally here and the last weekend was really sunshiny and warm.